Hei, ja toivottavasti teille kuuluu hyvää!
Olen päivittänyt tätä blogia viime aikoina suhteellisen harvoin. Osittain syy on ollut se tavanomainen: kiire. On ollut kouluhommia, on ollut työhommia ja on ollut perhehommia. Pitäisi varmaan nimittää näitä ruuhkavuosihommiksi. Sellaisia tässä vaiheessa kuulemma eletään.
Syvempi syy matalalle blogiaktiivisuudelle on ollut kuitenkin jonkinlainen elämässäni virinnyt uudistumisen teema. Siitä haluan kirjoittaa tänään.
Perustin tämän blogin vuonna 2011, sillä olin silloin eräänlaisessa elämän taitekohdassa. Olin 21-vuotias, juuri armeijasta kotiutunut nuorimies, joka oli aloittelemassa itsenäistä elämäänsä. Asiat, kuten pärjääminen ja menestyminen sekä unelmat ja tavoitteet mietityttivät silloin kovasti. Blogia kirjoittamalla niiden hahmottaminen tuntui helpommalta.
Nyt olen jälleen hieman vastaavassa elämän taidekohdassa. Tässä välissä olen vuosien varrella perustanut yrityksen (2011) hankkinut ammattikorkeakoulututkinnon (2015), tavannut vaimoni (2016), muuttanut ulkomaille (2018) sekä perustanut perheen (2021). Tänä kesänä taas valmistun psykologiksi.
Viime vuonna päädyin ajatukseen, että valmistumisen myötä lienee sopiva hetki tehdä elämässä tiettyjä muutoksia. Nämä muutokset ovat kuitenkin tuntuneet ennakkoon varsin suurilta. Tai ei varsinaisesti suurilta, mutta kuitenkin sellaisilta, joita en ole ennen tehnyt. Uuden ja tuntemattoman fiilis on ollut vahvasti läsnä.
Meille ihmisille uusi ja tuntematon taas on yleensä vähintäänkin jännittävää ja yleensä myös ahdistavaa ja pelottavaa. Muutoksiin valmistautuminen on vaatinut paljon sulattelemista.
Olen työstänyt ajatusmallejani, olen opetellut uusia taitoja, olen haastanut identiteettiäni. Tämä on ollut toisaalta melko jännää, toisaalta taas rasittavaa ja ärsyttävää. On raskasta muuttaa itseään. Elämä ja sopeutuminen kuitenkin edellyttää sitä, että välillä muutumme. Ainakin hieman.
Käytännössä oloni on ollut melko sisäänpäinkääntynyt ja oman navan ympärillä pyörivä. On ollut vaikeaa naksauttaa itseään siihen mielentilaan, jossa kirjottaisi teille muille. Tämä blogini, youtube-kanavani sekä podcastini on kuitenkin tarkoitettu yhtälaille hyödyksi myös teille, ei vain itselleni. Siksi tämä hiljaiselo on myös vähän harmittanut.
Tällä tekstillä haluankin ensisijaisesti muistuttaa, että täällä ollaan yhä edelleen. Tosin aiheet, joista olen viime vuosina tällä paljon kirjoitellut eli ihmissuhteet, sosiaaliset taidot ja mielenterveys eivät vain ole juuri viime aikoina olleet paljoa ajatuksissani. Samalla kuitenkin tiedostan, että minullakin on tämä niinkutsuttu ”brändini”, joka on varsinkin viime vuosina rakentunut paljolti juuri noiden aiheiden ympärille. Siksi on tuntunut hetkittäin vaikealta kirjoitella jostakin muusta.
Olen kuitenkin päätynyt siihen, että tuntuisi melko freesiltä palata (ainakin hetkeksi aikaa) tässä blogissa sen alkuperäisten aiheiden pariin, sillä niitä tällä hetkellä kuitenkin mietin. Haluaisin kirjoittaa pohdinnoistani esimerkiksi menestymiseen liittyen, sillä ajattelin pitkästä aikaa aloittaa uuden uran ja perustaa uuden yrityksen.
Toinen mietityttävä aihe on muutos ihmisenä ja eräänlainen aikuiseen elämään astuminen. Olen toki iältäni jo reilusti aikuisuuden puolella (tätä kirjoittaessa 34-vuotias) ja minulla on toki aikuisen elämän tunnusmerkit kuten oma perhe sekä jo suhteellisen pitkä ura (13 vuotta yrittäjyyttä!), niin siltikin olen ollut käytännössä koko elämäni ajan ensisijaisesti opiskelija. Ehkäpä sen vuoksi koen edelleenkin eläväni jossain määrin jonkinlaista pidennettyä nuoruutta.
Olen saanut teiltä aika paljon sen suuntaisia viestejä, että aika monella muullakin on samantapaisia fiiliksiä. Ikää rupeaa olemaan kolkyt ja risat, mutta olo ei tunnu aikuiselta, suunta elämässä on hieman hukassa ja muutenkin koko tämä epämiellyttävän epämääräinen moderni nykyaikamme tuntuu jotenkin vaikeasti hahmoteltavalta ympäristöltä. Ja siinä ympäristössä meidän tulisi silti onnistua elämään ja tulemaan toimeen. Uskon ja toivon, että pohdintani tästä aiheesta löytävät siis yleisönsä myös teidän joukostanne.
Mutta joo, sellaista! Nyt edessä on vielä parin kuukauden loppupuristus psykologin opintoja eli viimeinen työharjoittelu sekä gradun kirjoittelua ja tutkimuksen tekemistä. Kaikki menee oletettavasti maaliin, mutta vielä pientä hikoilua tämäkin vielä vaatii.
Isosti tsemppiä myös teille, mitä ikinä tällä hetkellä elämässänne työstätte! Muistakaa, olette loistavia tyyppejä, joilla on paljon annettavaa tälle maailmalle. Pidetään lippu korkealla!
Rakkaudella,
Jevgeni
