Kuinka löytää ystäviä aikuisena – Se on helpompaa kuin ehkä luuletkaan

ystavia aikuisena

Yksinäisyys on valtavan yleinen ongelma. Syitä yksinäisyyden takaa löytyy paljon, mutta yksi niistä on se, että monien on vaikeaa löytää uusia ystäviä aikuisena. Tämä voi olla ongelma, mikäli lapsuuden ja nuoruuden ystävät ovat kadonneet viereltämme, mutta tilalle ei ole tullut uusia ystäviä.

Tämä on ymmärrettävää, sillä uusien ystävien löytäminen on helpommin sanottu, kuin tehty. Moni henkilö, jonka kanssa olen aiheesta puhunut on sanonut suoraan, ettei koe enää osaavansa löytää uusia ystäviä. Nuorena se onnistui helposti, “kuin itsestään”, mutta aikuisena tilanne tuntuu tyystiin toiselta.  

Tässä tekstissä haluan nostaa esiin muutamia ajatuksia siitä, kuinka voisi löytää itselleen ystäviä aikuisena tai tehdä onnistumisestaan edes hieman todennäköisempää. Kuten aina, tarkoitus ei ole väittää, että asia ratkeaa helposti, mutta silti muistuttaa, ettei ongelma ole ihan niin ylitsepääsemätön, kuin miltä se saattaa itsestämme tuntua.

Me aikuiset olemme vain isoja lapsia – Ystävien saaminen toimii samoin kuin lapsenakin

Miksi lapsena muihin tutustuminen ja ystävystyminen tuntui niin helpolta ja luonnolliselta? Miksi ystävystyminen onnistui silloin niin helposti? Entä miksi jokin, mikä on aikoinaan tuntunut niin helpolta, tuntuu nyt aikuisena niin hemmetin vaikealta?

Syitä tähän on monia. Yksi niistä on se, että lapsen maailma on hyvällä tavalla yksinkertaisempi. Lapsi ei ole oppinut aikuisen lailla näkemään ympärillään jatkuvia uhkia, eikä arvioimaan toimintaansa niin monella eri tavalla. Lapsi toimii verrattain yksinkertaisten halujen ja oletusten pohjalta.

Kun lapsi tapaa mielestään mukavan ihmisen, hän ei näe tässä muuta kuin mukavan ihmisen, johon voi vaikkapa tutustua ja saada hänet ystäväkseen. Me aikuiset taas suhtaudumme muihin ihmisiin huomattavasti varoivaisemmin. Arvioimme muita ihmisiä kriittisemmin ja harkitsemme tarkoin, haluammeko tutustua ja viettää aikaa kyseisen ihmisen kanssa.

Meitä saattaa pelottaa se, mihin tutustuminen mahdollisesti johtaa. Mitä jos toinen ihminen paljastuukin hankalaksi tai epäluotettavaksi? Mitä jos hän tulee tulevaisuudessa satuttamaan meitä? Mitä jos tulemme katumaan tutustumistamme häneen?

Näiden asioiden pohtiminen on sinänsä hyvinkin järkevää, mutta saattaa muodostua myös esteeksi tutustumiselle. Saatamme oikopäätä väistää tai torjua sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa meille voisi syntyä hyväkin ystävyys. Pahimmillaan sinänsä yksinkertaisesta ja mukavasta tutustumis- ja ystävystymistilanteesta tuleekin esterata. Esteet vain ovat itsemme rakentamia.

Myös pelot kuten pelko torjutuksi tulemisesta voivat muodostua esteeksi tutustumiselle. Emme ehkä edes uskalla kokeilla tutustumista mukavalta vaikuttavan ihmisen kanssa, sillä oletamme, että tulisimme kuitenkin torjutuiksi.

Kun kaikki tutustumiseen liittyvät huolet ja pelot laskee yhteen, niistä saattaa kertyä melkoinen potti. Tällöin ei ole ollenkaan outoa, että tutustuminen ja lähentyminen on meille näin vaikeaa. 

Kuinka lapsi tutustuu ja saa ystäviä?

Muistan, kuinka sain lapsena useimmat ystäväni. Tilanteet menivät suurin piirtein seuraavalla tavalla:

  • Tulen pihalle ja huomaan, että siellä on uusi lapsi potkimassa palloa. Kävelen hänen luokseen, kysyn hänen nimeään ja pyydän päästä mukaan. Kohta potkimme palloa jo yhdessä ja juttelemme meitä kiinnostavista asioista. Jos paljastumme toistemme mielestä mukaviksi tyypeiksi, haemme toisiamme ulos myös seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Pian olemme ystäviä.
  • Istun pysäkillä odottamassa bussia. Olen menossa kesäleirille. Viereen tulee toinen lapsi, reppu selässään hänelläkkin. Hän kysyy, olenko minäkin tulossa leirille ja kysyy, voiko istua bussissa viereeni. Päädymme juttelemaan ja parin leiripäivän jälkeen olemme jo ystäviä.
  • Leikimme ulkona parin kaverin kanssa. Pian pihalle tulee muutam muukin lapsi, joita emme vielä tunne. Kutsumme heidät kuitenkin mukaan leikkiin. He saapuvat seuraavanakin päivänä, ja sitä seuraavana. Pian meillä on uusi kaveriporukka.

Niin helppoa! Kun tutustumisesta ei tee itselleen hirvittävän vaikeaa esterataa, on tutustuminen helppoa. Tämä vaatii kuitenkin molemmilta osapuolilta avomielisyyttä ja aktiivisuutta. Molempien täytyy uskaltaa ja haluta tutustumista. Aikuisena tämä harvoin toteutuu:

Jos edes jompikumpi osapuolista on varautunut tai tutustumisessaan epäaktiivinen, ei uutta tuttavuutta synny. 

(Lue myös: Vinkki aikuisena ystävystymiseen)

Lapsi ymmärtää, mistä ystävyys koostuu

Lapsi ymmärtää, mistä ystävyys koostuu: Yhdessäolosta, yhteisistä kokemuksista ja aktiviteeteista, toisen ihmisen ymmärtämisestä ja hyväksymisestä sekä kompromissien löytämisestä. Jos uusi kaveri ei halua potkia laillamme palloa, vaan leikkiä mieluummin kirkonrottaa, olemme valmiita tarttumaan hänen ehdotukseensa. Lapsina emme vaadi sitä, että toinen ihminen toimisi vain ja tasan siten, kuin me haluamme hänen tooimivan.

Moni aikuinen on tutustumisessaan hyvin ehdoton. Haluamme, että toinen ihminen tykkää samoista asioista kuin me ja omaa samanlaiset mielipiteet kuin me. Kompromissien tekeminen ja erilaisuuden hyväksyminen on monille haastavaa. Tämä on sinänsä täysin ymmärettävää ja inhimillistä, mutta tutustumista se ei edistä. Ehdoton suhtautuminen muihin ja vaativuus heitä kohtaan on este tutustumiselle. 

Moni aikuinen ei osaa tai halua ottaa huomioon edellä mainittuja ystävyyden elementtejä: Yhdessäoloa, yhteisiä kokemuksia, yhdessä tekemistä, ymmärrystä ja hyväksyntää sekä kompromissien tekemistä:

Yhteistä aikaa ei löydy, sillä elämä on kiireistä. “Kun on näitä töitä ja perhe vie aikaa ja kuntosalillekin pitäisi ehtiä.” Ihmissuhde ei vahvistu ystävyydeksi, jos yhteistä aikaa ei ole.

(Lue myös: Uusien ystävien löytäminen: Aktiivisuuden osoittaminen on erittäin tärkeää)

Yhteisiä kokemuksia ei kerry, sillä aikuisten ajanviettotavat ovat yksipuolisia. Kun lapset vahvistavat keskinäisiä suhteitaan leikkimällä poliisia ja rosvoa, pelaamalla joukkuepelejä tai rakentamalla hiekkalinnoja, aikuiset usein vain istuvat kahvikupin äärellä. Yhteinen kokemuspinta jää näin hyvin pinnalliseksi eikä keskinäinen suhde vahvistu kovin nopeasti.

Yhteiset kokemukset sitovat ihmisiä yhteen. Erityisen vahva side muodostuu silloin, kun yhteiset kokemukset ovat haastavia ja merkityksellisiä. Esimerkiksi opiskelu, yhteinen työprojekti tai vaikkapa armeijassa oleminen haastaa ihmisiä ja sitoo heitä yhteen. Aikuisten elämässä tällaisia yhteisiä ympäristöjä on kuitenkin usein hyvin vähän. Niitä ei myöskään tule lisää, ellei niitä itse luo. Pelkkä yhdessä kahvittelu ei useinkaan riitä, varsinkaan, jos se tapahtuu melko harvoin.

Muiden ymmärtämisestä ja hyväksymisestä puhuminen taas tuntuu nykypäivänä lähes naiivilta. Ihmisistä on tullut petoja, jotka ovat valmiita lynkkaamaan toisensa niin mitättömien asioiden, kuin vaikkapa poliittisen mielipiteen vuoksi. Jos keskustelukumppani paljastuu “persuksi” tai “vihervassariksi”, luemme hänet heti vihollisen leiriin. Kun suhtautuminen ihmisiin on tämä, ei ole mikään ihme, että jää yksin.

Kuinka löytää uusia ystäviä aikuisena?

Uusia ystäviä aikuisena löytyää täsmälleen samoin kuin lapsena:

  1. Huomaa ihmiset ympärilläsi
  2. Lähesty heitä
  3. Juttele heille ja tutustu heihin
  4. Lujita suhdetta löytämällä yhteistä aikaa ja järjestämällä yhteistä ja riittävän monipuolista tekemistä 

Asian yksinkertaistaminen tällaiseksi saattaa kuulostaa ärsyttävältä, mutta ystävystymisessä itsessään ei ole mitään tuon kummallisempaa. Haasteita siihen tuovat omat asenteemme, jatkuva kiireisyytemme ja yhteisen ajan puute sekä ajanviettotapojemme yksipuolisuus. Ystävystymistä ei voi tapahtua, jos näitä elementtejä ei ole. 

Tarkoitus ei ole missään tapauksessa kuulostaa syyllistävältä. Se, että ystävystyminen on meille vaikeaa, on usein ymmärrettävää ja inhimillistä. Omassa työssäni kohtaan erityisesti sosiaalisista peloista kärsiviä henkilöitä, joilla tutustumisen esteenä on esimerkiksi vahva ujous tai muita ihmisiä kohtaan tunnettu epäluottamus, joka perustuu aiempiin kielteisiin kokemuksiin muista ihmisistä. Moni on tullut elämässään muiden satuttamaksi, jolloin on täysin ymmärettävää, että muihin ihmisiin voi olla vaikeaa luottaa.

(Mikäli koet itsesi ujoksi, vilkaise Itsevarmuus -verkkokurssi tai Eroon ujoudesta -kirja.)

Olemmeko sellaisia, joiden kanssa muut haluavat ystävystyä?

Vielä yksi sinänsä epämiellyttävä, mutta tärkeä asia on tämä. Olemmeko itse sellaisia ihmisiä, joiden kanssa muiden on mukavaa olla? Käyttäydymmekö elämässämme ja ihmissuhteissamme siten, että muut haluavat viettää aikaa kanssamme?

Tarkoitus ei ole sinänsä syyllistää ketään yksin jäämisestään, mutta silmiäänkään tältä asialta ei kannata sulkea. Monella meistä on toimintatapoja, joiden vuoksi seuramme ei tunnu muiden mielestä mukavalta. Tällöin lupaavastikin alkaneet kaverisuhteet saattavat lopahtaa, kun toinen ihminen huomaa, ettei kanssamme oleminen tunnu hyvältä.

Eräs ihmisten puheessa toistuva esimerkki on seuraava:

Moni on kokenut suhteita, joissa toinen osapuoli tuntuu hakevan ystävyydestä lähinnä tukea ja ymmärrystä, mutta tekee sen yksipuolisesti sekä raskaalla tavalla. He valittavat jatkuvasti elämästään ja murheistaan ja tuntuvat pitävän toista jonkinlaisena henkilökohtaisena terapeuttinaan. Toista osapuolta he taas eivät jaksa kuunnella ja kannatella, vaan haluavat olla itse toisen kannateltavana.

Tämä on ystävyyssuhteen toiselle osapuolelle yleensä raskasta. Haluamme ystävyydeltämme molemminpuolista välittämistä, emme vain yksipuolista huolenpitoa. Vaikka huolien jakaminen kuuluukin ystävyyteen, ei kannata olla se tyyppi, joka ei muuta teekkään.

Lopuksi

Itsemme kehittäminen ja paremmaksi ihmiseksi kasvaminen on tärkeää. Kun olemme aktiivisia muihin tutustumisessa sekä sellaisia, joiden kanssa muidenkin on mukavaa viettää aikaa, emme tule jäämään yksin. Jos jompikumpi näistä elementeistä puuttuu, muuttuu ystävystyminen kuitenkin hyvin vaikeaksi.

Kaikenkaikkiaan uusien ystävien saaminen aikuisiällä on kuitenkin huomattavasti helpompaa, kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Vaikka aikuisilla onkin vähemmän aikaa ja energiaa käytettävissä kuin lapsilla, ovat ystävystymisen mekaniikat muutoin täysin identtiset. Emme tarvitse kuin vaivannäköä ja kiinnostusta toiseen ihmiseen, loppu etenee omalla painollaan.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Kuinka löytää ystäviä aikuisena – Se on helpompaa kuin ehkä luuletkaan” on julkaistu 12.9.2016 ja sitä on päivitetty 2.8.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia