Meidän ihmisten välinen viestintä on syvästi epätäydellistä. Se johtaa usein siihen, että aina emme aivan onnistu ymmärtämään toisiamme, emmekä ottamaan toisiamme kunnolla huomioon.
Taustalla ei yleensä ole edes varsinaista pahaa tahtoa. Ennemminkin väärinymmärrykset johtuvat siitä, että ihmisen vuorovaikutus perustuu kolmeen hyvin epätäydelliseen asiaan: puheeseen, havainnoimiseen, ja tulkintaan.
Emme puhu täydellisesti. Emme havainnoi (näe ja kuule) toisiamme täydellisesti. Emme myöskään tulkitse näkemäämme ja kuulemaamme aina oikein.
On siis kolme vaihetta, joissa vuorovaikutus voi epäonnistua. Ja se epäonnistuu usein.
Vuorovaikutuksen epäonnistuminen on asia, joka lähtökohtaisesti kannattaa vain hyväksyä. Kokonaisvaltaista muutosta tähän asiaan tulee tuskin koskaan. Emme muutu täsmällisen tarkasti viestiviksi koneiksi.
Samalla on kuitenkin varsin ymmärrettävää, että väärin ymmärretyksi tuleminen kyllä ärsyttää ja ahdistaa ja jopa satuttaa!
Oikeastaan ei tule mieleen montakaan ärsyttävämpää fiilistä kuin se, että tulee ymmärretyksi jotenkin väärin, ja joutuu sen vuoksi johonkin kiusalliseen tai ikävään tilanteeseen. Vaikka kuinka tietäisi, että ilmiö on aivan arkinen ja normaali, niin kyllä se aina jotenkin viiltää. Ja pahimmillaan jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa!
3 asiaa, jotka syventävät tätä ongelmaa
1. Arkuus ja sosiaalinen epävarmuus
Olin aikoinaan hyvin ujo ja arka sosiaalisissa tilanteissa. Kaikki vuorovaikuttaminen (poislukien omien läheisten ja ystävien kanssa) tuntui siksi tosi raskaalta. Keskusteluissa olo oli sellainen, kuin tarpoisi suossa. Olin sosiaalisesti jotenkin hidasliikkeinen ja kaikkea muuta kuin ketterä.
Kun sitten ilmaisin itseäni ja se jostakin syystä ymmärrettiin väärin, en enää osannut korjata syntynyttä väärinymmärrystä. Tuntui vaikealta sekä löytää sopivat sanat, että tarttua nopeasti ohimenevään hetkeen, jotta saisi tilanteen korjattua. Sen sijaan yleensä vain jäädyin ja annoin tilanteen tapahtua.
Jälkeenpäin sitten harmitti, että muiden silmissä tämä väärinymmärretty tilanne jäi ikäänkuin todeksi. Koska en saanut korjattua väärinymmärrystä, niin väärinymmärrys jäi elämään. Usein harmitti aika vietävästi!
Konkreettinen vinkki: huomioi se, että on aivan okei korjata syntynyt väärinymmärrys. Se ei ole rasittavaa, eikä se ei ole nenäkästä, kuten moni ajattelee. On hyväksyttävää pitää puoliaan. Et ole kenellekään vaivaksi, vaikka palaisit keskustelussa askeleen taaksepäin, ja selventäisit sitä, mitä tarkoitit.
2. Harjoituksen puute
Osittain väärinymmärrykset taas johtuivat puhtaasti omasta itseilmaisustani. Olin silloin sosiaalisesti aika kokematon. Osin nuoruuteni vuoksi, osin taas siksi, että olin aiemmin vältellyt ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Lopputulos oli se, etten oikein osannut aina valita sanojani. Ilmaisin itseäni usein epätäydellisesti ja epäselvästi.
Se taas – varsin ennalta-arvattavasti – johti usein siihen, että minut ymmärrettiin väärin. Tiesin toki tilanteen paranevan ajan myötä, sillä sosiaalisia taitoja oppii harjoittelemalla. Mutta kun en vielä niitä itse osannut, niin se harmitti ja aiheutti jatkuvaa pettymystä itseensä. Kärjistäen voisi sanoa, että jopa jonkinlaista pientä itseinhoa. Että miksi minä olen tällainen helvetin toistaitoinen luuseri!
Konkreettinen vinkki: luota siihen, että sosiaalisuuden harjoittelu tuottaa tulosta. Ajan myötä kehittyy niin itseilmaisun taituruus, kuin sosiaalinen tilannetajukin. Aluksi kehitys on usein niin hidasta, että moni menettää uskonsa. Kehitys kuitenkin kiihtyy ajan myötä. Mitä enemmän jo osaat, sen tehokkaammin voit oppia myös lisää.
3. Neuroepätyypillisyys
Vielä yksi merkittävä syy väärinymmärretyksi tulemiseen on niinkutsuttu neuroepätyypillisyys. Sillä tarkoitetaan sitä, että hermosto on rakentunut osin eri tavalla kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Sen vuoksi osa ihmisistä ajattelee sekä käsittelevää informaatiota hieman erilaisella tavalla.
Enemmistö taas saattaa olettaa, että kaikki ajattelevat, havainnoivat ja tulkitsevat samalla tavalla kuin he itse. Koska näin ei kuitenkaan ole, alkaa syntymään väärinymmärryksiä. Hyvin keskeinen osa neurotyypillisyyden kokemusta onkin jatkuva väärinymmärretyksi tuleminen sosiaalisissa tilanteissa. Monelle kehittyy toistuva ulkopuolisuuden kokemus: miksi minua ei ymmärretä, vaikka teen parhaani kommunikoidakseni hyvin? Onko minussa jokin vikana?
Vikaa ei kuitenkaan ole. Kyse on lähinnä erilaisista taipumuksista, jotka heijastuvat myös vuorovaikutukseen.
Konkreettinen vinkki: omille aivorakenteillemme emme voi mitään, mutta voimme oppia huomioimaan niiden asettamia rajoitteita omassa toiminnassamme. Omien aivojen toiminnan huomioiminen sosiaalisissa tilanteissa onkin siksi yksi aiheista, jotka sisällytimme uusimpaan ADHD Pikastartti -verkkokurssiimme. ADHD -henkilöillä tämä ilmiö on sen verran yleinen ja se aiheuttaa sen verran paljon pahaa mieltä ja ihan turhaa uupumusta, että ”jotain pitäs tehdä”. Tämä on oma pieni panoksemme yhteiseen kekoon.
Kurssista tuli ihan kiva. Siinä olevat tekniikat ovat toimivia aivan kaikkien kohdalla, mutta erityisesti neuroepätyypillisillä ne ovat erityisen käyttökelpoisia. Vilkaiskaa ihmeessä, mikäli tämä sattuu olemaan itselle ajankohtainen aihe!
>> ADHD Pikastartti -verkkokurssi (29,90€) <<
Rakkaudella,
Jevgeni
