Väheksyvätkö muut unelmiasi? Oletko kohdannut elämässäsi tilanteita, joissa olet kertonut jollekulle muulle tavoitteistasi ja vastaukseksi olet saanut väheksymistä ja epäilyksiä? Ovatko muut kertoneet sinulle, että tulet epäonnistumaan?
Todennäköisesti olet, sillä kaikenkarvaisia epäilijöitä löytyy keskuudestamme yllin kyllin. Ja ymmärtäähän sen. Kentän laidalta huuteleminen on helppoa ja houkuttelevaa. On kivaa päästä pätemään ilman, että joutuu itse ottamaan minkäänlaista riskiä.
Väheksytyksi joutuminen voi olla kipeä kokemus
Valitettavasti tällaisen väheksynnän kohteeksi joutuminen on usein todella kipeä kokemus. Moni väheksynnän kohteeksi joutunut kantaa kokemuksiaan mukanaan hyvin pitkään. Muutama ilkeä sana voi aiheuttaa pitkäaikaista kärsimystä. Tästä syystä itse pidän kaikenlaisia kentän laidalta huutelijoita niinä pahimpina luusereina. Kovat tyypit eivät kommentoi muiden tekemisiä kielteisellä ja lannistavalla tavalla.
Onnistuminen on paras kosto
Mielestäni paras kosto huutelijoille on se, että onnistumme tavoitteissamme. Tämä on tapa tehdä huutelijoiden sanat tyhjiksi ja viedä heiltä se valta, jonka he ovat ilkeillä sanoillaan itselleen ottaneet. Onnistumalla voimme vapautua heidän yllemme langettamastaan kielteisestä kuormasta.
Minä olen muuten pohjimmiltani kovasti pikkumainen ihminen ja nautin koko sydämestäni siitä, että onnistun asioissa, joiden onnistumista muut ovat epäilleet ja väheksyneet. Sallin kuitenkin tämän pikkumaisuuden itselleni, sillä onnistuminen muiden epäilyksistä huolimatta tuntuu todella tyydyttävältä.
Omia kokemuksiani onnistumisesta
Omassa elämässäni on ollut muutama tilanne, jossa olen kokenut tällaista väheksyntää. Tällaisia ne olivat ja näin ne lopulta päättyivät:
Yrittäjänä pärjääminen: Yli 10 vuotta sitten vaahtosin innoissani siitä, että haluaisin perustaa yrityksen ja elättää itseni kirjoittamalla blogia. Vastaukseksi sain väheksyntää ja vittuilua. Tulisin epäonnistumaan, hankkeeni oli nolo, olin naurettava pyrkyri ja niin edelleen. Kaikkea sitä tavallista liibalaabaa, mitä kentän laidoilta huutelijoilla on tapana suustaan päästää.
Vaan kuinkas kävikään? Yritykseni on nyt pyörinyt yli kymmenen vuoden ajan ja vaikka välillä vaikeaa on ollutkin, niin ihan hyvin tämä tuntuu sujuvan. Bloggaamalla itsensä elättäminen on pohjimmiltaan ihan kivaa ja olen melko onnellinen siitä, etten joudu monien huutelijoiden lailla osallistumaan työelämään, joka muuten menee vuosi vuodelta sairaampaan suuntaan.
Yliopistossa pärjääminen: Kun aikoinaan perustin tämän blogini, alkoi huutelu siitä, että en saisi blogata elämäntaidoista, ellen ensin hanki psykologin koulutusta. Pari tyyppiä myös totesi, että en mene yliopistoon siksi, etten yksinkertaisesti pärjäisi siellä. Yliopisto on katsokaas vaikeaa, eikä kuka tahansa pärjää siellä!
Vaan kuinka kävikään? Suoritin ensin alta amk-tutkinnon, minkä jälkeen jatkoin opiskelemaan yliopistoon. Juurikin psykologiksi. Hetki sitten sain psykologian kandidaatin tutkinnon kasaan (ja seuraavaksi aloitan maisterin opinnot). Enkä vain suorittanut tutkintoa, vaan suoritin sen vieläpä erinomaisella 8,8 pisteen keskiarvolla. Jokaisena opintovuotena olin myös luokkani priimus. Eikä ollut edes vaikeaa, vaan todella rentoa, mukavaa ja innostavaa. Olisi mielenkiintoista nähdä, olisivatko huutelijat pärjänneet itse samalla tasolla.
Ihmissuhteissa pärjääminen: Nuorempana olin todella onneton ihmis- ja parisuhderintamalla. Olin nuori kaveri, jolla ei ollut kokemusta ihmisten kanssa olemisesta, minkä lisäksi olin aivan hemmetin ujo ja epävarma. Tein jatkuvasti noloja virheitä ja olin sosiaalisissa tilanteissa kuin kala kuivalla maalla.
Joku hyväuskoinen ihminen voisi ajatella, että tällaisessa tilanteessa olisin saanut muilta kannustusta, mutta mitä vielä. Kannustuksen sijaan tuli kettuilua ja vihjailuja siitä, että tällaisen sosiaalisesti kömpelön tyypin kuuluukin pysyä yksinäisenä sinkkuna.
Vaan kuinkas kävikään? Sisuunnuin, käytin muutamia vuosia siihen, että korjasin itsetuntoani, opettelin sosiaalisia taitoja sekä sosiaalisuudesta nauttimista. Harjoittelu toi tuloksia ja yhtäkkiä olin tasolla, jolla pystyin nauttimaan ihmisten seurasta ja löysin itselleni helposti kumppaneita.
Uusien taitojen avulla sain elää hienon nuoruuden, johon mahtui niin parisuhteita kuin ihania ja hävyttömiä sinkkuaikojakin. Lopulta löysin itselleni myös “sen oikean“. Nyt olen ollut jo monta vuotta erinomaisessa parisuhteessa, olen naimisissa ja meillä on perhe.
Sen sijaan tiedän, että ainakin pari näistä aikoinaan minulle huudelleista tyypeistä ovat edelleen sinkkuja. Kuinkas sattuikaan.
Onnistumisella brassailu on pikkumaista, mutta erittäin tyydyttävää
Tällainen onnistumisella brassailu on tietenkin lapsellista ja pikkumaista hommaa, mutta samalla se on jotenkin ihanan tyydyttävää. Elämässä on hyvä osata pitää puolensa ja epäilijöille on hyvä lyödä luu kurkkuun.
Sitä ei kuitenkaan kannata mielestäni tehdä siten, että rupeaa väittämään huutelijoille vastaan tai ruikuttamaan siitä, kuinka ikävältä väheksynnän kohteeksi joutuminen on. Ei kannata ruveta tuohtuneena penäämään oikeuksiaan. Voin vakuuttaa, että sellainen ei tule herättämään huutelijoissa niin minkäänlaista kunnioitusta. Ennemminkin saat osaksesi vain lisää ilkkumista.
Sen sijaan se oma pikkumainen, mutta ihana kosto kannattaa toteuttaa onnistumisen kautta. Näytä käytännön tasolla, että he olivat väärässä. Näytä, että pystyit tekemään jotakin, mihin he eivät olisi todennäköisesti pystyneet.
On hyvä muistaa, että useimmat kentän laidalta huutelijat ovat nössöä porukkaa, joka ei itse ota riskejä. Kentän laidalta huuteleminen on helppoa, mutta todellisuudessa ihminen mitataan käytännön toiminnan kautta. Siksi suosittelen koko sydämestäni tarttumaan toimeen ja tekemään kovaa duunia oman onnistumisensa eteen.
Paljon tsemppiä sinulle! Muista, että potentiaalisi on todella suuri. Pystyt toteuttamaan unelmasi ja onnistumaan tavoitteissasi, jos näet niiden eteen riittävästi vaivaa.
Rakkaudella,
Jevgeni
