välivuosi vai opiskeluputki

Äsken töitä vältellessäni ja Facebookissa roikkuessani törmäsin erään kaverini julkaisemaan tekstiin kuluneesta välivuodestaan. Koska teksti oli mielestäni kovin innostava ja vaikuttava, jaan sen kaverini luvalla kanssanne.

Ei ole mikään salaisuus, että pidän tauotonta opiskeluputkea huonona polkuna menestykseen. Oikeanlaisen välivuoden pitäminen on minusta paitsi kokemusten, myös tulevan menestyksen kannalta ylivoimainen vaihtoehto, minkä seuraava teksti tiivistää hyvin.

Kaverini kuvaili kokemustaan näin:

——————————————————————————————–

”Omistan tämä kaikille heille, jotka sanovat välivuoden olevan ajan tuhlausta. Heille, jotka uskovat, että tauoton opiskelu on tie menestykseen ja tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Tänään, ensimmäisen kerran pitkään aikaan, pysähdyin ja katsoin taaksepäin. Mitä kaikkea olenkaan ehtinyt menneen vuoden aikana?

Yhtäkkiä tunsin huimausta ymmärtäessäni, kuinka paljon olen matkannut vastoin maailman säädettyä kiertoa. Lukioni päätymisestä on nyt vuosi. Siitä, kuin täytin kaksikymmentä, on puolitoista vuotta.

Viimeisen vuoden aikana olen asunut kuusi kuukautta Suomessa, kuusi kuukautta taas kiertänyt latinalaista Amerikkaa. Olen työskennellyt kahvilassa, puhelinmyyjänä, vuokrannut polkupyöriä, vahtinut lapsia, auttanut keittiössä, opettanut vauvoja uimaan ja seissyt hostellin tiskin takana.

Olen värväytynyt vapaaehtoiseksi orpokotiin, kouluun ja ohjannut leirejä nuorille. Olen käynyt kymmenessä maassa ja neljällä mantereella. Olen viettänyt yli 70 tuntia lentokoneessa ja 20 junassa. Pelkästään Etelä-Amerikassa olen katsonut maisemia loputtomat 170 tuntia bussin ikkunasta, matkannut 15 000 kilometriä.

Olen viettänyt yöni todennäköisesti yli sadan katon alla. Olen asunut vuorella keskellä ei mitään, pienellä maatilalla, jolla ei useinkaan ollut sähköjä. Olen viettänyt aikaa Rio de Janeirossa, Buenos Airesissa, Corrientessa, Mendozassa sekä kotonani Helsingissä ja Moskovassa…

Olen opiskellut capoeiraa, teatteria ja osallistunut radion tekemiseen. Olen puhunut kuutta kieltä sekä yrittänyt, huonolla menestyksellä, puhua kahdeksaa.

Samalla, jollain hämmentävällä tavalla, olen päätynyt elämäni ensimmäiseen parisuhteeseen. Sitä onnea on kestänyt 10 kuukautta, vaikkemme ole nähneet neljään viimeiseen kuukauteen. Suhde näyttää kuitenkin toimivan melko hyvin.

Entä nyt, kun olen palannut?

Olen ollut kuukauden kotona, löytänyt jälleen kauniin Helsingin ja ollut äärimmäisen iloinen! 31 päivän aikana olen ollut 26 kertaa saunassa! Olen äidin rakas, isän lemmikki ja isoäidin ilo päästä varpaisiin.

Uskon, että olen oppinut ja kehittynyt paljon enemmän, kuin mikäli olisin jatkanut lukiosta suoraan yliopistoon. Uskon, että tällöin olisin viettänyt vain aikaa pöytäni ääressä, katse kirjaan liimattuna. ”

——————————————————————————————–

Vaikka kaverini teksti kertookin välivuodesta, eivät seikkailut ole mikään nuorten yksinoikeus. Tunnen ihmisiä, jotka kypsällä aikuisiällä ovat myyneet turhaa omaisuuttaan ja lähteneet kiertämään maailmaa. Pidän heistä erityisesti siksi, että heillä on otsaa väittää seikkailuja löytyvän heti, kun heivaa tekosyynsä sivuun ja ottaa ensimmäisen askeleen.

Sellainen elämä ei ole kaikkia varten (ei se oikeastaan viehätä minuakaan), mutten osaa olla ihailematta niitä, jotka toimillaan osoittavat tällaisen olevan mahdollista.