Luova prosessi. Sellainen l\u00f6ytyy kaikilta ihmisilt\u00e4, jotka luovat ty\u00f6kseen taidetta, tekstej\u00e4 tai muuta vastaavaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Toisinaan taiteilijahenkisten yst\u00e4vieni kanssa juttelemme omista luomisprosesseistamme. Mit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tapahtuu idean ja valmiin teoksen v\u00e4liss\u00e4? T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 avaan omaa luovaa prosessiani, jonka avulla kirjoitan n\u00e4it\u00e4 blogitekstej\u00e4ni.<\/p>\n
En ole koskaan kokenut olevani mitenk\u00e4\u00e4n ”luova” tai ”taiteellinen” kaveri. Olen kyll\u00e4 tullut tehneeksi paljon kaikenlaista, mik\u00e4 on periaatteessa luokiteltavissa taiteeksi. Olen ty\u00f6skennellyt valokuvaajana sek\u00e4 harrastanut tanssia, luovaa kirjoittamista ja improteatteria. En kuitenkaan ole ollut kovin taitava miss\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koe, ett\u00e4 olisin omannut miss\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 aiheista jonkinlaista ”visiota” tai ”n\u00e4kemyst\u00e4”. Pikemminkin koen itseni suorittajana, joka vain menee ja tekee, miettim\u00e4tt\u00e4 sen kummemmin suorituksen taustalla olevia hienouksia.<\/p>\n
Olen kuitenkin tullut julkaisseeksi aika paljon tekstej\u00e4. Olen rakentanut blogin, jolla el\u00e4t\u00e4n itseni. Olen julkaissut 4 s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4 kirjaa<\/a> sek\u00e4 yhden tekstipohjaisen verkkokurssin<\/a>. Tekstej\u00e4ni n\u00e4kee toisinaan my\u00f6s muiden ihmisten blogeissa sek\u00e4 aikakauslehtien sivuilla. Seuraavaksi yrit\u00e4n avata, millaisen luovan prosessin kautta n\u00e4m\u00e4 tekstit ja kirjat syntyv\u00e4t.<\/p>\n Aluksi haluan nostaa esiin muutaman taustaperiaatteen, joita sovellan kirjoitusteni tekemiseen.<\/p>\n Perfektionismi on usein tuhoava ominaisuus. Vaikka el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 onkin tilanteita, joissa asiat kannattaa tehd\u00e4 todella hyvin, valtaosa tilanteista ei ole t\u00e4llaisia. Riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 on yleens\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4. Kun tekee riitt\u00e4v\u00e4n hyvin, s\u00e4\u00e4stetyn ajan voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joko muiden oleellisten asioiden tekemiseen tai sitten nauttia s\u00e4\u00e4styneest\u00e4 vapaa-ajasta.<\/p>\n T\u00e4rkein syy siihen, ett\u00e4 teen vain riitt\u00e4v\u00e4n hyvin, on kuitenkin se, ett\u00e4 se nostaa vahvasti todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4, ett\u00e4 saan tekeleit\u00e4ni julkaistuksi. L\u00e4hipiiriss\u00e4ni on jonkin verran hemmetin perfektionistista v\u00e4ke\u00e4, jotka ovat luovissa taidoissaan aivan erinomaisia, mutta eiv\u00e4t saa l\u00e4hes mit\u00e4\u00e4n julkaistuksi, koska eiv\u00e4t pid\u00e4 erinomaistakaan tasoaan riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4. Minun mielest\u00e4ni on parempi olla riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 ja menestynyt tekij\u00e4 kuin todella taitava tekij\u00e4, josta kukaan ei ole kuullutkaan.<\/p>\n ”Prosessiin luottaminen” on sanapari, joka v\u00e4h\u00e4n vitsikk\u00e4\u00e4sti yhdistet\u00e4\u00e4n liike-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 konsulttitoimintaan. Yleinen vitsi on, ett\u00e4 konsultit ovat valtaosan ty\u00f6ajastaan aivan t\u00e4ydellisen pihalla siit\u00e4, mit\u00e4 tekev\u00e4t. He ik\u00e4\u00e4n kuin luottavat siihen, ett\u00e4 prosessin loppuvaiheessa kaikki palat loksahtavat kohdilleen. Ja n\u00e4in yleens\u00e4 tapahtuukin. Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 on loistava tapa ajatella ja sovellan sit\u00e4 paljon tekstej\u00e4 kirjoittaessani.<\/p>\n Kun kirjoitan uutta teksti\u00e4, minulla on usein mieless\u00e4 vain summittainen otsikko ja ehk\u00e4 pari ajatusta, jotka haluan tekstiss\u00e4 esitt\u00e4\u00e4. Muusta ei ole tietoa, eik\u00e4 tarvitsekkaan. Tied\u00e4n kokemuksesta, ett\u00e4 tekemisen ohella tulen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarpeeksi sopivia sanoja ja ajatuksia, joista lopullinen teksti tulee koostumaan. T\u00e4t\u00e4kin rivi\u00e4 kirjoittaessani minulla ei ole oikeastaan mit\u00e4\u00e4n hajua siit\u00e4, mit\u00e4 pari rivi\u00e4 alempana tulee tapahtuman. Tied\u00e4n kuitenkin, ett\u00e4 lopulta minulla tulee olemaan julkaisukelpoinen kirjoitus.<\/p>\n Kun tekee jotain, on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, miksi sit\u00e4 tekee. Kirjoitan n\u00e4it\u00e4 blogipostauksia siksi, ett\u00e4 minusta on kivaa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ajatuksiani maailmalle. Nautin siit\u00e4, kun v\u00e4lill\u00e4 kuulen, ett\u00e4 joku on n\u00e4ist\u00e4 teksteist\u00e4 jotenkin hy\u00f6tynytkin. En kirjoita n\u00e4it\u00e4 blogipostauksia siksi, ett\u00e4 haluaisin luoda jonkinlaisia upeita tekstikokonaisuuksia tai siksi, ett\u00e4 haluaisin ker\u00e4t\u00e4 mainetta taitavana kirjoittajana. Kirjoitan, koska nautin siit\u00e4. Koska hienojen tekstien luominen ei ole ensisijainen tarkoitus, osaan mitoittaa ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n siten, ett\u00e4 saan tehty\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n hyvi\u00e4 tekstej\u00e4. En koskaan k\u00e4yt\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin pari tuntia yhden tekstin kirjoittamiseen. Muutoin vaarana olisi se, ett\u00e4 n\u00e4kisin liikaa vaivaa tarkoitukseen n\u00e4hden.<\/p>\n Ensin on idea. Juttelemme paljon yst\u00e4vieni kanssa n\u00e4ist\u00e4 ”el\u00e4m\u00e4ntaitoihin” liittyvist\u00e4 aiheista. Lueskelen my\u00f6s netist\u00e4 ja kirjoista n\u00e4ist\u00e4 samoista aiheista. L\u00e4hes aina kun juttelen tai luen n\u00e4ist\u00e4, tulee mieleeni ajatuksia, joista tekisi mieli kirjoittaa t\u00e4h\u00e4n blogiin. Jos ajatus tuntuu tarpeeksi hyv\u00e4lt\u00e4, tallennan sen muistiooni, jotta se ei unohtaisi.<\/p>\n Kun aiheidea on syntynyt, py\u00f6rittelen siit\u00e4 mieless\u00e4ni sopivan ty\u00f6otsikon. Yleens\u00e4 otsikko muuttuu kirjoitusvaiheessa astetta hiotummaksi, mink\u00e4 lis\u00e4ksi pyrin tekem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ”markkinointihenkisemm\u00e4n”. Esimerkiksi otsikko 5 tapaa sel\u00e4tt\u00e4\u00e4 morkkis<\/em> saa moninkertaisesti enemm\u00e4n klikkej\u00e4 kuin N\u00e4in sel\u00e4t\u00e4t morkkiksen<\/em>. Osaa ihmisist\u00e4 t\u00e4llaiset markkinointihenkiset otsikot \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t, mutta blogin avulla itseni el\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4 koen, ett\u00e4 muutaman ihmisen pahastuminen jonkin satunnaisen el\u00e4m\u00e4ntaitoblogin otsikosta on hinta, mink\u00e4 maksan ihan mielell\u00e4ni. En kuitenkaan mene otsikoinnissani edes l\u00e4helle \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4. Klikkien m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mitattuna esimerkiksi otsikko 5 tapaa, joilla p\u00e4\u00e4set MORKKIKSESTA EROON IKUISIKSI AJOIKSI!<\/em> toimisi viel\u00e4 paremmin, mutta olisi samalla jo niin h\u00e4vyt\u00f6n, etten halua sellaista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Otsikkoa valitessa joutuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tasapainoilemaan informatiivisuuden, kekseli\u00e4isyyden, silmiinpist\u00e4vyyden, toimivuuden ja paikkaansapit\u00e4vyyden v\u00e4lill\u00e4. Otsikkoni ovat tuskin koskaan t\u00e4ydellisi\u00e4, vaan jostakin joutuu l\u00e4hes aina joustamaan.<\/p>\n Yleens\u00e4 alkuper\u00e4inen aiheidea sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 jo itsess\u00e4\u00e4n jonkin ajatuksen, josta ”l\u00e4hden vain kirjoittamaan”. En useinkaan pyri aloittamaan tekstin luomista loogisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja kirjoittaa sit\u00e4 alusta loppuun. Siksi saatan kirjoittaa ensin v\u00e4h\u00e4n alkua, sitten v\u00e4h\u00e4n loppua, sitten hypp\u00e4\u00e4n tekstin keskivaiheille, sitten palaan taas alkuun ja niin edelleen. Kirjoitan sit\u00e4 kohtaa, mik\u00e4 kulloinkin tuntuu helpoimmalta. Kun saan yhden kohdan valmiiksi, on mieleeni jo hiipinyt johonkin toiseen kohtaan sopiva ajatus. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4ydenn\u00e4n palapeli\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Mit\u00e4 t\u00e4ydempi palapeli on, sit\u00e4 helpompi on hahmottaa, mitk\u00e4 palat viel\u00e4 puuttuvat.<\/p>\n Toisinaan tekstiin liittyvi\u00e4 ajatuksia tulee mieleen niin nopeasti, ett\u00e4 syntyy pelko siit\u00e4, ett\u00e4 osa niist\u00e4 ehtii unohtumaan, ennen kuin ehdin kirjata ne yl\u00f6s. T\u00e4ll\u00f6in vain heittelen niit\u00e4 satunnaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 ranskalaisin viivoin v\u00e4h\u00e4n minne sattuu ja my\u00f6hemmin t\u00e4ydenn\u00e4n niit\u00e4 ja siirtelen ne sopivin paikkoihin. N\u00e4in kuvattuna kirjoitusprosessi voi kuulostaa v\u00e4h\u00e4n kaoottiselta, muttei se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tunnu silt\u00e4. Mukana on jatkuvasti fiilis, ett\u00e4 homma on hallinnassa ja ett\u00e4 ajan kanssa kaikki osaset loksahtavat kohdalleen, kuten sitten tapahtuukin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 siis luotan prosessiin ja siihen, ett\u00e4 ennen pitk\u00e4\u00e4n minulla on valmis teksti.<\/p>\n Yksi yleinen ongelmakohtani on se, ett\u00e4 tekstini paisuvat aivan h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4n pitkiksi. K\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni lukijat eiv\u00e4t kuitenkaan viitsi lukea pitki\u00e4 tekstej\u00e4, joten joudun syd\u00e4nverta vuodattaen tylysti leikkaamaan osia teksteist\u00e4ni pois. Tiivist\u00e4minen on vaikea taito, jota en koe oikein hallitsevani. Jos n\u00e4en vaivaa, saan kyll\u00e4 teksti\u00e4 tiiviimm\u00e4ksi, mutta se vaatii yleens\u00e4 sen verran aikaa, ettei se lopulta oikein maksa itse\u00e4\u00e4n takaisin. En halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kahden tunnin sijasta kolmea tuntia yhteen tekstiin vain siksi, ett\u00e4 se olisi ihan v\u00e4h\u00e4n hiotumpi ja tiiviimpi.<\/p>\n Kun teksti on valmis, on aika lukea se l\u00e4pi. Olen sen verran adhd-henkinen kaveri, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tekee jo mieli kyll\u00e4sty\u00e4. Tekisi jo mieli julkaista koko h\u00f6k\u00f6tys, eik\u00e4 lukea sit\u00e4 l\u00e4vitse. Ty\u00f6vaihe on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 l\u00e4pilukukerralla l\u00f6yd\u00e4n yleens\u00e4 useita kirjoitusvirheit\u00e4 ja muita puutteita. Tuntuu helpommalta korjata ne t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa, sen sijaan ett\u00e4 niihin palaisi my\u00f6hemmin.<\/p>\n Jos mielentilani on tarpeeksi ”business”, yrit\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa my\u00f6s ujuttaa tekstiin toimivia hakusanoja, jotta tekstini saisi enemm\u00e4n n\u00e4kyvyytt\u00e4 hakukoneissa. Usein t\u00e4t\u00e4 en kuitenkaan viitsi tehd\u00e4, vaan tyydyn t\u00e4ss\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n kuin t\u00e4ydelliseen.<\/p>\n Julkaisu on kohdallani aika v\u00e4h\u00e4eleinen tapahtuma. Se ei oikeastaan j\u00e4nnit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 oikeastaan pys\u00e4hdy miettim\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Julkaisu on oikeastaan tietynlainen helpotus, koska t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olen yleens\u00e4 jo v\u00e4h\u00e4n kyll\u00e4stynyt kyseisen tekstin tuijottamiseen. Julkaise-napin painallus on sellainen ”t\u00e4\u00e4 oli t\u00e4ss\u00e4” -tyyppinen pikkuvoitto. Hieman harmittaa se, etten koe sen erityisempi\u00e4 riemun tunteita valmiin tekstin julkaisemisesta, mutta ehk\u00e4 800 julkaistun tekstin j\u00e4lkeen julkaiseminen ei vain en\u00e4\u00e4 tunnu kovin kummoiselta.<\/p>\n Kun teksti on julkaistu, saattaa j\u00e4lkeenp\u00e4in tulla viel\u00e4 mieleen ajatuksia, jotka tekstist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t puuttumaan. Toisinaan k\u00e4yn t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ne tekstiini, toisinaan taas totean, etten viitsi sit\u00e4 tehd\u00e4 ja j\u00e4t\u00e4n tekstin sellaiseksi, kuin se jo on.<\/p>\n Joskus harvoin tajuan j\u00e4lkeenp\u00e4in, ett\u00e4 olen tullut kirjoittaneeksi jotakin niin harhaista ja tyhm\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 korjaamassa. Yleens\u00e4 kyse on l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olen ilmaissut tekstiss\u00e4 jonkin ajatuksen liian jyrkk\u00e4\u00e4n ja vittumaiseen s\u00e4vyyn. Koska en halua olla mik\u00e4\u00e4n r\u00e4yh\u00e4kirjoittaja, k\u00e4yn hiomassa t\u00e4llaiset julkaisut j\u00e4lkeenp\u00e4in diplomattisempaan muotoon. Harmillinen asia on tosin se, ett\u00e4 r\u00e4yh\u00e4\u00e4v\u00e4t kirjoitukset saavat merkitt\u00e4v\u00e4sti enemm\u00e4n lukukertoja kuin asialliset tekstit, mutta johonkin se raja on vedett\u00e4v\u00e4. Mieluummin valitsen sen, ett\u00e4 tekstini saavat v\u00e4hemm\u00e4n lukukertoja kuin sen, ett\u00e4 leimaudun jonkinlaiseksi aggressiiviseksi huurup\u00e4\u00e4ksi, joita suomalainen nettiymp\u00e4rist\u00f6 on muutenkin t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n Rakkaudella,<\/p>\n Jevgeni<\/p>\n (T\u00e4m\u00e4 luova prosessi -teksti on julkaistu alunperin Luova prosessi: Omia periaatteitani<\/h2>\n
1. Antiperfektionismi<\/strong><\/h3>\n
2. Prosessiin luottaminen<\/strong><\/h3>\n
3. Tarkoituksen ymm\u00e4rt\u00e4minen<\/strong><\/h3>\n
Luova prosessi: N\u00e4in kirjoitan<\/h2>\n
1. Ideointi<\/strong><\/h3>\n
2.Otsikko<\/strong><\/h3>\n
3. Teksti<\/strong><\/h3>\n
4. Hiominen<\/strong><\/h3>\n
5. Julkaisu<\/strong><\/h3>\n
6. J\u00e4lkipeli<\/strong><\/h3>\n