Me voimme liian hyvin. Meill\u00e4 on liian paljon kaikkea. Meill\u00e4 menee liian hyvin.<\/p>\n
\u00c4lytt\u00f6mi\u00e4 sanoja, ottaen huomioon ymp\u00e4rill\u00e4mme olevien ongelmien valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Ymp\u00e4rill\u00e4mme on sairautta ja j\u00e4rkkyneit\u00e4 mieli\u00e4, ymp\u00e4rill\u00e4mme on k\u00f6yhyytt\u00e4 ja inhimillist\u00e4 h\u00e4t\u00e4\u00e4, ymp\u00e4rill\u00e4mme on hitaasti, mutta varmasti rappeutuva maailma ja sen hiljaa n\u00e4ivettyv\u00e4t ekosysteemit. Ymp\u00e4rill\u00e4mme on pahoja hallintoja, sotia ja h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 inhimillist\u00e4 kylmyytt\u00e4.<\/p>\n
Jokaisen meid\u00e4n arjessakin on valtavasti ongelmia. Parisuhteemme ovat haastavia, terveytemme reistailee ja t\u00f6iss\u00e4 on stressaavaa. Toisilla ei edes ole parisuhteita, terveytt\u00e4 ja t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
Ja silti, tavallaan, me voimme liian hyvin.<\/p>\n
T\u00f6iss\u00e4ni tapaamiani ihmisi\u00e4 voisi yhdist\u00e4\u00e4 yksi sana. Taistelu. Jokainen taistelee el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n jonkin asian kanssa. Yksi haluaa edet\u00e4 urallaan vaikka v\u00e4kisin, toinen haluaa uudelleenl\u00f6yt\u00e4\u00e4 parisuhteestaan kadonnen luottamuksen, kolmas haluaa eroon vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lleen kertyneist\u00e4 kiloista. Yksi haluaa oppia hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n kuoleman l\u00e4hipiiriss\u00e4\u00e4n, toinen taas oman loukkaantumisensa ja lopullisesti menetetyn unelman ammattiurheilijan urasta. Ihmisill\u00e4 on loputtomasti erilaisia syit\u00e4 milloin kevyemp\u00e4\u00e4n, milloin raskaampaan taisteluun.<\/p>\n
Riippumatta siit\u00e4, mit\u00e4 teemme, aina on tavalla tai toisella vaikeaa. Olemme aina tavalla tai toisella onnettomia. Tai niin sit\u00e4 luulisi. Kerta toisensa j\u00e4lkeen huomaan ihmettelev\u00e4ni sit\u00e4, kuinka onnellisimpia tuntemiani ihmisi\u00e4 ovat he, joilla on usein vaikeinta. Onnellisimpia ovat usein yll\u00e4tt\u00e4en he, joiden k\u00e4ym\u00e4 taistelu on pitk\u00e4 ja raskas. Useimpia heist\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n huolehtimisen lis\u00e4ksi he joutuvat \u2013 tavalla tai toisella \u2013 huolehtimaan my\u00f6s muista.<\/p>\n
Sanon, ett\u00e4 meille menee liian hyvin, sill\u00e4 monella meist\u00e4 on yh\u00e4 varaa ja mahdollisuuksia keskitty\u00e4 omiin ongelmiimme ja v\u00e4ltty\u00e4 ajattelemasta muita. Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin t\u00e4m\u00e4n tarpeen keskitty\u00e4 itseens\u00e4 ja omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kaikkein ep\u00e4miellytt\u00e4vin oivallus, joka jossain muodossa odottaa jokaista idealistista maailmanparantajaa on se, ett\u00e4 usein haluamme auttaa ihmisi\u00e4, jotka vastaavat hyvin puhtaan naiivia ja usein harhaista mielikuvaamme siit\u00e4, mit\u00e4 ihmiset todellisuudessa ovat. Todellisuus taas on jotain muuta.<\/p>\n
Todellisuus ei usein ole ihmisi\u00e4, jotka kiitollisina ottavat apua vastaan. Todellisen maailman ihmiset ovat usein rumia, likaisia ja ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 olentoja, joiden kohtaaminen tuottaa meiss\u00e4 helposti pettymyksentunteita. Terveyskeskuksen l\u00e4hihoitaja saa kest\u00e4\u00e4 humalaisen asiakkaansa r\u00e4hin\u00f6inti\u00e4, psykoterapeutti kohdata oman asiakkaansa pelottavan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n maailmankuvan ja sosiaality\u00f6ntekij\u00e4 huomaa auttavansa pikkumaisen ilke\u00e4\u00e4, varastelevaa ja ep\u00e4luotettavaa ihmist\u00e4. Ihmisten auttamisesta vaikeinta tekev\u00e4t ihmiset itse.<\/p>\n
Ja silti se on kaikki sen arvoista. Ilman t\u00e4m\u00e4n l\u00e4hihoitajan, terapeutin ja sosiaality\u00f6ntekij\u00e4n ty\u00f6panosta ymp\u00e4rill\u00e4mme olisi viel\u00e4 enemm\u00e4n rumuutta. Me k\u00e4sit\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n ja jatkamme ty\u00f6t\u00e4, vaikka auttamisen arki on usein t\u00e4ynn\u00e4 kuluneita mieli\u00e4, kehon nesteisiin tahraantuneita vaatteita ja rumia sanoja.<\/p>\n
Eik\u00e4 kyse ole vain heist\u00e4, jotka auttavat suoraan muita. Kyse on yht\u00e4lailla postin ty\u00f6ntekij\u00e4st\u00e4, joka toimittaa perille toistemme viestej\u00e4, koodarista, joka luo paremman tietokonej\u00e4rjestelm\u00e4n ihmisten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja tarjoilijasta, joka sujuvasti hoitaa ravintolasalin tilauksia. Kyse on jokaisesta, joka hahmottaansa paikkansa t\u00e4m\u00e4 maailman lukemattomien py\u00f6rivien rattaiden joukossa.<\/p>\n
Juuri t\u00e4m\u00e4 tunne omasta paikasta, teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n, merkityksest\u00e4\u00e4n, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tekev\u00e4n ihmisist\u00e4 onnellisia. Vaikka arjen kokemukset ovatkin paikoitellen raskaita ja ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4, antaa oman merkityksens\u00e4 tunteminen meille outoa voimaa ja iloa. Tuntuu vapauttavalta sulkea p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi silm\u00e4ns\u00e4 kun tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin tehnyt parhaansa sen eteen, ett\u00e4 muilla olisi tavalla tai toisella parempi olla.<\/p>\n
Onnellisimmat tuntemani ihmiset eiv\u00e4t usein edes hae ulkoista tunnustusta ty\u00f6lleen ja el\u00e4m\u00e4lleen. Monilla olisi valtavasti ansaittuja perusteita t\u00e4m\u00e4n tunnustuksen saamiselle, mutta suurin tunnustus, jonka lopulta voimme saada, on per\u00e4isin meilt\u00e4 itselt\u00e4mme. Olemmeko itse ylpeit\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olemme ja teemme?<\/p>\n
Usein sit\u00e4 erehtyy ajattelemaan, ett\u00e4 tekee hyvi\u00e4 asioita siksi, ett\u00e4 muilla olisi parempi olla. En usko, ett\u00e4 kyse on vain tai edes ensisijaisesti siit\u00e4. Pikemminkin tekem\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 muille ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lle maailmalle, me aktivoimme jokaiseen meist\u00e4 sis\u00e4\u00e4nrakennetun onnellisuusmekanismin. K\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 taistelua ja parantamalla maailmaa ymp\u00e4rill\u00e4mme, me parannamme huomaamattamme my\u00f6s omaa, sis\u00e4ist\u00e4 maailmaamme. Kohtaamme itse\u00e4mme yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan ja ilolla ja ihmetyksell\u00e4 huomaamme, ett\u00e4 vastassamme on yh\u00e4 parempi ja kunnioitettavampi ihminen.<\/p>\n
Se on jotain, mink\u00e4 johdosta saakin tuntea onnellisuutta ja ylpeytt\u00e4.<\/p>\n
Rakkaudella,<\/p>\n
Jevgeni<\/p>\n