Harva meist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 selvi\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n niin, ettei kokisi jonkinlaista syyllisyytt\u00e4 menneisyyteens\u00e4 liittyen. Harva meist\u00e4 on el\u00e4nyt niin, ettei olisi tehnyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tuhmaa ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Syyllisyydelle on hetkens\u00e4, mutta pitk\u00e4\u00e4n jatkuessaan syyllisyys paitsi vahingoittaa, my\u00f6s tekee ep\u00e4varmaksi.<\/p>\n
Siksi haluan k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkertaisessa tekstiss\u00e4 sit\u00e4, kuinka syyllisyyden tunteeseen voi suhtautua niin, ett\u00e4 siit\u00e4 koituisi meille ennemmin hy\u00f6ty\u00e4 kuin haittaa. K\u00e4yn tekstiss\u00e4 l\u00e4pi my\u00f6s sit\u00e4, kuinka haitallinen vaikutus pitkittyneell\u00e4 syyllisyydell\u00e4 voi olla meid\u00e4n itsevarmuuteemme.<\/p>\n
En pid\u00e4 syyllisyytt\u00e4 huonona tunteena, p\u00e4invastoin. Syyllisyys – kuten sen sisartunne h\u00e4pe\u00e4kin – on tunne, jonka vuoksi suoriutumisemme sosiaalisissa tilanteissa voi kehitty\u00e4 jatkuvasti paremmaksi. Aivan kuten kaikki muutkin, mekin teemme virheit\u00e4, tunnemme niist\u00e4 syyllisyytt\u00e4, otamme opiksemme ja kasvamme paremmiksi ihmisiksi. T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4lill\u00e4 rankkaa, mutta ehdottomasti hyv\u00e4 asia.<\/p>\n
Ongelmaksi syyllisyys voi muuttua silloin, kun se lakkaa olemasta t\u00e4llainen kehitt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6kalu ja ”kasvaa kiinni k\u00e4teemme”. Hy\u00f6dyllisest\u00e4 ty\u00f6kalusta tuleekin jotain, jota emme see laskettua k\u00e4dest\u00e4mme ja joka alkaa rajoittaa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Alamme kantaa syyllisyytt\u00e4 mukanamme my\u00f6s silloin, kun siit\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, vaan pelkk\u00e4\u00e4 haittaa. T\u00e4m\u00e4 on yleinen ongelma ja se vaivaa valtavan monia. Jos siis tunnistit edellisest\u00e4 kuvauksesta itsesi, ei h\u00e4t\u00e4\u00e4, et ole yksin.<\/p>\n
Sill\u00e4, ett\u00e4 kannamme syyllisyytt\u00e4 mukanamme, on usein hyvin kielteinen vaikutus sosiaaliseen itsevarmuuteemme. T\u00e4lle voi nimet\u00e4 muutamia syit\u00e4.<\/p>\n
Ensinn\u00e4kin syyllisyyteen liittyy herk\u00e4sti se, ett\u00e4 alamme ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n itse\u00e4mme. Ajatuskulku voi olla esimerkiksi jotain t\u00e4m\u00e4n suuntaista:<\/p>\n
Tunnen syyllisyytt\u00e4 jostain, mit\u00e4 tein. Tein jotain tuhmaa. Olenko huono ihminen? Olenko jotenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen? Enk\u00f6 ole tarpeeksi hyv\u00e4, kunnollinen, osaava, \u00e4lyk\u00e4s, enk\u00f6 ole riitt\u00e4v\u00e4? Miksi ep\u00e4onnistuin? Olenko ep\u00e4onnistuja, ikuinen luuseri?<\/em><\/p>\n Mit\u00e4 jos teen vastaavia virheit\u00e4 my\u00f6hemminkin? Pit\u00e4isik\u00f6 minun rajoittaa itse\u00e4ni, jotta en mokaisi uudelleen? Pit\u00e4isik\u00f6 minun olla v\u00e4h\u00e4isempi, pienempi, hillitympi, varovaisempi, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi?<\/p>\n T\u00e4llainen itsens\u00e4 rajoittaminen on tiettyyn pisteeseen asti ihan tervett\u00e4, mutta tietyn pisteen j\u00e4lkeen lannistavaa ja latistavaa. Vaikka omaa toimintaansa onkin ihan hyv\u00e4 tarkkaila ja pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, sit\u00e4 ei pid\u00e4 tehd\u00e4 liikaa. Kun itse\u00e4\u00e4n pyrkii hallitsemaan liian voimakkaasti ja vaatii itselt\u00e4\u00e4n liikoja, tulee sosiaalisesta olemisestamme hankalampaa ja raskaampaa. V\u00e4symme ja muutumme tyytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4mmiksi itseemme. Valomme himmenee ja sammuu.<\/p>\n My\u00f6s toinen itsevarmuuteen ja sosiaaliseen kyvykkyyteen vaikuttava, syyllisyyden taustalta l\u00f6ytyv\u00e4 mekaniikka on hyvin kiinnostava. Se on lapsuudessa opittu, itseemme suuntautuva rankaisemisen tarve.<\/p>\n Useimmat ovat saaneet lapsena jonkinlaista rankaisua silloin, kun ovat toimineet jotenkin v\u00e4\u00e4rin tai tuhmasti. Joku on saanut kotiarestia, toinen joutunut nurkkaan seisomaan, jollekin on annettu pelikieltoa, joku on saattanut jopa saada ajan hengen mukaan vy\u00f6st\u00e4 tai tukkap\u00f6lly\u00e4. Koska n\u00e4m\u00e4 ovat helposti syv\u00e4lle mieleen painuvia kokemuksia, olemme oppineet, ett\u00e4 tuhmista teoista ”kuuluu saada rangaistus”.<\/p>\n Nyt aikuisina t\u00e4m\u00e4 uskomus alkaa vaikuttamaan toisessa muodossa. Koska vanhempamme eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 rankaisemassa meit\u00e4 suoraan, t\u00e4ytyy jonkun muun hoitaa rankaiseminen. Alamme rankaisemaan itse itse\u00e4mme, hyvin usein sit\u00e4 itse tiedostamattamme. Alitajuinen tarkoitus on ehk\u00e4 opettaa itse itse\u00e4mme, saada itsens\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n oikealla tavalla. Valitsemamme keinot eiv\u00e4t vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n edist\u00e4 kasvuamme hyviksi ihmisiksi, vaan usein aivan p\u00e4invastoin. V\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen itsens\u00e4 rankaiseminen lannistaa ja v\u00e4sytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Itsens\u00e4 rankaiseminen, varsinkin ollessaan tiedostamatonta, ei ole selke\u00e4\u00e4 ”min\u00e4 tein tuhmasti, nyt rankaisen itse\u00e4ni<\/em>” -tyyppist\u00e4 toimintaa. Usein se ottaa huomattavasti ep\u00e4suorempia ja salakavalampia muotoja. Sellaisia ovat esimerkiksi itsesabotaasi, jossa alamme sabotoida omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme, sill\u00e4 jollain tasolla ehk\u00e4 koemme, ettemme ansaitse onnistua ja voida hyvin. Toinen yleinen itserankaisun muoto voi olla my\u00f6s kielteinen itsepuhe. Alamme puhua itsellemme mieless\u00e4mme rumasti ja lannistavasti, osoittaen n\u00e4in itsellemme ansaitun paikkamme henkisess\u00e4 h\u00e4penurkassamme.<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 kaikella voi olla pieni tai suuri kielteinen vaikutus paitsi itsevarmuuteemme, my\u00f6s yleiseen kykyymme olla muiden ihmisten kanssa. Kun meill\u00e4 itsell\u00e4mme on paha olla, annamme my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 muille. Kun oma valomme on himme\u00e4, emme valaise my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muiden el\u00e4m\u00e4\u00e4. N\u00e4in tilanteessa h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t kaikki; sek\u00e4 me itse, ett\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme olevat.<\/p>\n Kuten mainitsin, en pid\u00e4 syyllisyytt\u00e4 sellaisena tunteena, jota tulisi v\u00e4ltell\u00e4 vain siksi, ett\u00e4 se tuntuu pahalta. Syyllisyys ja h\u00e4pe\u00e4 ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hy\u00f6dyllisi\u00e4 ja t\u00e4rkeit\u00e4 tunteita, kunhan niille ei anna enemp\u00e4\u00e4 tilaa, kuin mit\u00e4 ne ansaitsevat.<\/p>\n Uskon, ett\u00e4 on olemassa ”oikea m\u00e4\u00e4r\u00e4” syyllisyytt\u00e4 ja h\u00e4pe\u00e4\u00e4, jota ihmisen on hyv\u00e4 toisinaan tuntea, jotta itse\u00e4\u00e4n osaisi johtaa paremmin t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja olla taitavampi muiden ihmisten huomioonottamisessa. Mik\u00e4 se ”oikea m\u00e4\u00e4r\u00e4” tarkalleen ottaen on, lienee yksil\u00f6llist\u00e4.<\/p>\n Lopuksi haluan jakaa muutamia ajatuksia, joiden avulla koen itse l\u00f6yt\u00e4neeni toimivan suhteen minun ja ajoittaisen syyllisyyden- ja h\u00e4pe\u00e4ntunteen v\u00e4lille.<\/p>\n Kuten muidenkin ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tuntuvien tunteiden kohdalla, suhtautuu syyllisyyteenkin helposti niin, ett\u00e4 haluaisi siit\u00e4 vain mahdollisimman pian eroon. Sen alkaa helposti kokea kielteisen\u00e4 tunteena, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n oikeutta olla olemassa.<\/p>\n N\u00e4in asia ei onneksi ole. Mik\u00e4\u00e4n tunne ei ole itsess\u00e4\u00e4n kielteinen, vaikka ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tuntuukin. Jokainen tunne, jonka l\u00e4pik\u00e4ymme, t\u00e4ht\u00e4\u00e4 tavalla tai toisella siihen, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi parempi olla ja ett\u00e4 me tulisimme paremmin toimeen. Kaikkien tunteiden takana vaikuttava logiikka ei vain ehk\u00e4 aina avaudu meille, mink\u00e4 vuoksi jotkin tunteet saattavat tuntua turhilta tai v\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisilta.<\/p>\n My\u00f6s syyllisyys ja h\u00e4pe\u00e4 ovat tunteita, jotka tuntuvat pahalta, mutta ovat kuitenkin ”meid\u00e4n puolellamme”. Ne ovat olemassa siksi, ett\u00e4 niist\u00e4 on meille hy\u00f6ty\u00e4. Jos ja kun niihin oppii suhtautumaan oikein, oppii t\u00e4m\u00e4n hy\u00f6dyn valjastamaan tehokkaammin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Syyllisyys ja h\u00e4pe\u00e4 ovat hyvi\u00e4 ja hy\u00f6dyllisi\u00e4 tunteita.<\/p>\n Syyllisyys ja h\u00e4pe\u00e4 ovat tunteita, jotka ainakin osittain pyrkiv\u00e4t yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ns. pro-sosiaalista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Pro-sosiaalisuus tarkoittaa kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 mahdollistaa ja helpottaa ihmisten olemista toistensa seurassa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi tunnemme helposti juuri h\u00e4pe\u00e4\u00e4 ja syyllisyytt\u00e4 silloin, kun tulemme tehneeksi jotain, mik\u00e4 jollain tavalla vahingoittaa suhdettamme muihin ihmisiin.<\/p>\n Vaikka n\u00e4m\u00e4 tunteet tuntuisivatkin todella pahalta, piilee niiss\u00e4 usein paljon viisautta. Jos ja kun tunnet syyllisyytt\u00e4, kannattaa todella uppoutua siihen ja pyrki\u00e4 havainnoimaan, mit\u00e4 se yritt\u00e4\u00e4 meille opettaa. Mit\u00e4 teimme v\u00e4\u00e4rin? Mit\u00e4 voisimme tehd\u00e4 ensi kerralla toisin? Miten voisimme olla parempia muita ihmisi\u00e4 kohtaan?<\/p>\n Syyllisyyden ja h\u00e4pe\u00e4n tunteeseen liittyy kuitenkin usein my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlainen mustavalkoisen kiukun ja ep\u00e4toivon tuntemus. Koska syyllisyys sattuu niin paljon, alamme helposti ajattelemaan ja k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n mustavalkoisesti. Esimerkiksi henkil\u00f6, joka on sattunut sanomaan jotain todella typer\u00e4\u00e4 jossain sosiaalisessa tilanteessa, saattaa syyllisyyden ja h\u00e4pe\u00e4n vallassa ajatella mustavalkoisesti ettei ”en\u00e4\u00e4 IKIN\u00c4, varmastikaan avaa suutansa t\u00e4ss\u00e4 porukassa ja sano sitten yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n!<\/em>”<\/p>\n Koska mustavalkoisuus ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen ajattelu ovat harvemmin hyvi\u00e4 johtot\u00e4hti\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 monimutkaisessa maailmassamme, kannattaa syyllisyyden ja h\u00e4pe\u00e4n aikana koettuja ajatuksia varoa. Se, mik\u00e4 vaikuttaa hyv\u00e4lt\u00e4 silloin, kun sinulla on paha olo, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikuta hyv\u00e4lt\u00e4 en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin. Siksi syyllisyytt\u00e4 ei tule ”kuunnella” ja seurata sokeasti.<\/p>\n Er\u00e4s todella mielenkiintoinen syy, miksi syyllisyys tuntuu v\u00e4lill\u00e4 niin ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tunteelta, on siihen k\u00e4tkeytyv\u00e4 paljastumisen tunne. Avaan hieman, mit\u00e4 tarkoitan:<\/p>\n Kun olemme menneet tekem\u00e4\u00e4n jotain tuhmaa ja tunnemme siit\u00e4 syyllisyytt\u00e4, emme viel\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole valmiita my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n katumustamme muille. Emme ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 valmiita my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tunnemme siit\u00e4 syyllisyytt\u00e4 ja ett\u00e4 olimme v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in se, ett\u00e4 tunnemme n\u00e4kyv\u00e4sti syyllisyytt\u00e4 voi tuntua kiusalliselta, sill\u00e4 ulosp\u00e4in n\u00e4kyv\u00e4 syyllisyys tavallaan paljastaa meid\u00e4t. Se todistaa, ett\u00e4 tiedostamme tekomme ja n\u00e4in ik\u00e4\u00e4n kuin nostaa meid\u00e4t katumuksen jalustalle aiemmin, kuin itse haluaisimme.<\/p>\n T\u00e4llainen kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuntuu kiusalliselta, mutta on usein lopulta ihan hyv\u00e4 juttu. Kokemukseni mukaan useimmat ihmiset ovat itsekin sen verran hyvi\u00e4 tuttuja syyllisyyden tunteen kanssa, ett\u00e4 osaavat kohdata sen my\u00f6s muissa. Vaikka itsest\u00e4mme tuntuisikin silt\u00e4, ettei syyllisyytt\u00e4\u00e4n haluaisi tuoda avoimesti esiin, otetaan se lopulta kuitenkin l\u00e4hes aina hyvin vastaan. N\u00e4in p\u00e4\u00e4semme nopeammin esimerkiksi kohti anteeksiantoa, vaikka tekojensa kohtaaminen onkin usein hyvin ik\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n Millainen suhde sinulla on syyllisyyteen? Koetko sen yst\u00e4v\u00e4n\u00e4si ja oppaanasi, vai onko se tunne, josta on tullut ongelma ja josta haluaisit eroon? Vai etsitk\u00f6 ehk\u00e4 yh\u00e4 sopivaa tasapainoa hy\u00f6dyllisen ja liiallisen syyllisyyden v\u00e4lille?<\/p>\n Rakkaudella,<\/p>\n Jevgeni<\/p>\n Muuta aiheeseen liittyv\u00e4\u00e4:<\/strong><\/p>\n Harva meist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 selvi\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n niin, ettei kokisi jonkinlaista syyllisyytt\u00e4 menneisyyteens\u00e4 liittyen. Harva meist\u00e4 on el\u00e4nyt niin, ettei olisi tehnyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tuhmaa ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Syyllisyydelle on hetkens\u00e4, mutta pitk\u00e4\u00e4n jatkuessaan syyllisyys paitsi vahingoittaa, my\u00f6s tekee ep\u00e4varmaksi. Siksi haluan k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkertaisessa tekstiss\u00e4 sit\u00e4, kuinka syyllisyyden tunteeseen voi suhtautua niin, ett\u00e4 siit\u00e4 koituisi meille ennemmin hy\u00f6ty\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":20411,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[26,1409,1410,326,1404,24],"tags":[],"class_list":["post-8585","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ihmissuhteet-ja-sosiaaliset-taidot","category-itsetunto-ja-itsevarmuus","category-itsevarmuuden-lisaaminen","category-rohkeus-ja-itsevarmuus","category-terveys-ja-hyvinvointi","category-tunteet-ja-tunnetaidot","entry","has-media"],"yoast_head":"\nAjatuksia hedelm\u00e4lliseen syyllisyyssuhteeseen<\/h2>\n
1. Syyllisyyden tunne on yst\u00e4v\u00e4ni<\/h3>\n
2. Syyllisyyden tunnetta kannattaa uskoa, muttei sokeasti<\/h3>\n
3. Syyllisyys on tunne, jonka muut ottavat hyvin vastaan<\/h3>\n
Millainen suhde sinulla on syyllisyyteen?<\/h2>\n
\n