Hei!<\/p>\n
Empatiasta ja ”empatiataidoista” puhutaan yh\u00e4 enemm\u00e4n. Viimeisimpien vuosien aikana n\u00e4m\u00e4 puheet ovat rantautuneet vahvasti my\u00f6s ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nykyaikainen ty\u00f6kaveri, esimies ja ihminen ovat parhaimmillaan empaattisia olentoja. He kuuntelevat, my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4t ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t muiden ihmisten tunteita. Ja t\u00e4m\u00e4 on tietysti hieno juttu.<\/p>\n
Kykymme empatiaan on t\u00e4rkeimpi\u00e4 voimia, jotka pit\u00e4v\u00e4t ihmisyhteis\u00f6t koossa. Mit\u00e4 taitavampia olemme empatiassa, sit\u00e4 helpommin tulemme toimeen muiden kanssa ja sit\u00e4 helpommin muut tulevat toimeen meid\u00e4n kanssamme. Kaikki voittavat.<\/p>\n
Kaikki me emme kuitenkaan ole empatiassa l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ”samalla tasolla”. Jotkut ovat luonteensa puolesta hieman et\u00e4isempi\u00e4 ja viile\u00e4mpi\u00e4, mik\u00e4 joskus saatetaan kokea empatian puutteena. Joillakin tiettyjen sosiaalisten taitojen puute taas saattaa tehd\u00e4 empatian harjoittamisesta vaikeampaa. Jotkut taas tuntuvat kokevan kaikenlaisen herkistelyn ja intimiteetin hieman kiusallisena, eiv\u00e4tk\u00e4 siksi pyri harjoittamaan sit\u00e4 kovin usein.<\/p>\n
En itse usko pakkoempatiaan eli siihen, ett\u00e4 kaikkien pit\u00e4isi olla jatkuvasti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen l\u00e4mpimi\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4vi\u00e4 toisiansa kohtaan. P\u00e4invastoin, uskon ett\u00e4 maailma tarvitsee my\u00f6s niit\u00e4 hieman et\u00e4isempi\u00e4 ja viile\u00e4mpi\u00e4 ihmisi\u00e4. En oikeastaan itsek\u00e4\u00e4n samaistu ihan sellaiseksi \u00e4\u00e4ril\u00e4mpim\u00e4ksi tyypiksi. Uskon kuitenkin vahvasti, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 empatia lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s ihmisten henkist\u00e4 hyvinvointia useimissa tilanteissa. Ei ehk\u00e4 aina, mutta yleens\u00e4 kyll\u00e4.<\/p>\n
Siksi uskon my\u00f6s, ett\u00e4 empatiaa kannattaa opetella. Ei sit\u00e4 ole pakko k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ottaa, mutta kyky siihen olisi hyv\u00e4 l\u00f6yty\u00e4. N\u00e4in v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n paljon ik\u00e4vi\u00e4 tilanteita sek\u00e4 kyet\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tukemaan toisiamme paremmin. Empatiataidot ovat my\u00f6s mit\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kelpoisimpia tilanteissa, joissa joku ihminen tuntuu \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ja rasittavalta. Empatia auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n raskaita ihmisi\u00e4.<\/p>\n
Siksi haluan jakaa t\u00e4n\u00e4\u00e4n kolme pient\u00e4 ajatusta, joiden avulla voi pyrki\u00e4 vahvistamaan omia ”empatiakykyj\u00e4\u00e4n”.<\/p>\n
Hankalissa tilanteissa monet ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t valtavan lapsellisesti, mik\u00e4 tuntuu usein todella rasittavalta. Syy t\u00e4h\u00e4n on harvemmin kuitenkaan se, ett\u00e4 lapsellisesti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4 ihminen olisi jotenkin ”tyhm\u00e4”. Hankalilla tilanteilla on vain usein meihin lapsenkaltaistava vaikutus: emme kykene l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsest\u00e4mme ”aikuisen taitoja ja voimavaroja”, vaan putoamme ik\u00e4\u00e4n kuin lapsen tasolle. Emme tarkoita t\u00e4ll\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti mit\u00e4\u00e4n pahaa, vaikka ulosp\u00e4in lapsellisuutemme usein n\u00e4ytt\u00e4ytyy varsin rasittavana.<\/p>\n
T\u00e4llaisia tilanteita kohdatessa voidaan kuvitella rasittavaksi taantunut ihminen lapsen hahmoon. Naama punaisena ty\u00f6paikalla huutava pomo ei saanut kovasti haluamaansa tikkukaramellia. Eron j\u00e4lkeenkin eks\u00e4\u00e4ns\u00e4 ripustautuva kumppani taas ehk\u00e4 kaipaa turvaa ja hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. Ja niin edelleen.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n ”ajatustempun” kanssa on kuitenkin hyv\u00e4 olla tarkkana. T\u00e4t\u00e4 lapsen hahmoksi kuvittelua voi nimitt\u00e4in helposti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Vaikka sen tarkoitus on auttaa empatian tuntemisessa, voi sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s v\u00e4heksynn\u00e4n tunteen synnytt\u00e4miseen. On eri asia katsoa huutavaa pomoa lapsena, joka osoittaa pettymyst\u00e4 (empatia) ja eri asia katsoa h\u00e4nt\u00e4 lapsena, joka on niin kehittym\u00e4t\u00f6n, ettei osaa edes hahmottaa, ett\u00e4 huutaa alaiselleen varsin mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 (v\u00e4heksynt\u00e4).<\/p>\n
Muutamia vuosia sitten silloinen k\u00e4mppikseni jakoi kanssani oivaltavan ajatuksen. T\u00e4st\u00e4 ajatuksesta on sittemmin tullut yksi el\u00e4m\u00e4ni t\u00e4rkeimmist\u00e4. Se kuuluu suurin piirtein n\u00e4in:<\/p>\n