uusien ystävien löytäminen

Hei!

Elämä ilman ystäviä voi olla kurjaa. Ystävien puutteesta ja sitä seuraavasta yksinäisyydestä puhutaan tyypillisesti lasten ja nuorten ongelmana, mutta aihe koskettaa myös valitettavan monia aikuisia.

Monien aikuisuutta leimaa ystävien määrän asteittainen väheneminen. Nuoruuden aikaiset ystävät jäävät elämästämme pois yksi kerrallaan, Syyt tähän ovat moninaiset, mutta keskeisimpinä esiin nousevat kiireisyys, muuttuneet elämäntilanteet sekä esimerkiksi muutot eri paikkakunnille. Joskus tämä johtaa siihen, ettei aikuiselle lopulta jää yhtäkään läheistä ystävää.

Osaa ihmisistä ystävättömyys ei onneksi vaivaa, mutta monille se voi olla hyvinkin rankka kokemus. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että ihmiseltä löytyisi kykyä uusien ystävyyssuhteiden muodostamiseen. Se voi olla kuitenkin helpommin sanottu, kuin tehty. On yleistä, että aikuisiän ystävyyssuhteiden muodostaminen koetaan vaikeaksi.

Yksi syy tähän piilee sosiaalisuuden ja itsevarmuuden ongelmissa. Esimerkkejä näistä voivat olla eri tyyppinen sosiaalinen ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelot tai vaikkapa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kaikki nämä ovat varsin yleisiä ongelmia (esiintyvyys aikuisväestössä n. 5-15%).

Kyse voi kuitenkin olla myös esimerkiksi siitä, ettei ystävyyssuhteiden muodostamista olla varsinaisesti koskaan jouduttu “tietoisesti” tekemään. Ystävyyssuhteita on vain sattunut muodostumaan ilman, että niiden eteen on jouduttu näkemään erikseen vaivaa. Ollaan esimerkiksi oltu koulussa samalla luokalla, intissä samassa tuvassa tai aikuisena samassa työpaikassa. Yhteinen ympäristö on mahdollistanut tutustumisen, toistuvat kohtaamiset sekä lopulta lähentymisen.

Monen aikuisen elämässä tällaisia ympäristöjä ei työpaikan lisäksi ole. Ilman ympäristön myötävaikutusta ystävystyminen taas saattaa tuntua paitsi hankalalta, mutta myös oudolta, luonnottomalta ja keinotekoiselta. Voi tuntua oudolta toimia tietoisesti niin, että löytäisi itselleen uusia ystäviä.

Haluan siksi tuoda tänään esiin omia kokemuksiani, joista saattaa olla hyötyä tämän nimenomaisen aiheen kanssa kamppaileville. Kuinka onnistua uusien ystävien löytämisessä, kun ei voi luottaa yhteisten ympäristöjen huolehtivan siitä puolestamme?

Erityisesti haluan pohtia aktiivisuuden merkitystä ystävyyssuhteiden muodostamisessa. Olen itse saanut uusia ystäviä myös aikuisiällä. Uskon, että merkittävä tekijä on ollut molempien osapuolten osoittama aktiivisuus sekä ystävystymisen eteen tehty työ. Näillä tarkoitan seuraavia asioita:

En ole erityisen kiinnostava ihminen, vaikka en toki erityisen tylsäkään. Olen ihan mukava tyyppi, mutta varsin arkisella ja tavanomaisella tavalla. En ole erityisen hyvännäköinen, älykäs, hauska, tai muutakaan vastaavaa. Arvioisin olevani useimmilla mittareilla melko keskimääräinen kaveri. Se ei ole huono asia, mutta varsinaisesti “suosittu” en ole koskaan ollut (joskaan en myöskään epäsuosittu, poislukien ujot vuoteni).

Siksi en ole voinut luottaa ihmissuhteiden (ystävyys tai deittailu) etsimisen kohdalla siihen, että saisin seuraa ihan vain siksi, että satun olemaan minä. “Naamakerrointa” ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Siksi merkittävään osaan on noussut pikemminkin aktiivinen ote ihmissuhteiden muodostamiseen. Olen ennen nykyistä “aloille asettumista” pyrkinyt elämään varsin sosiaalista elämää ja osoittamaan aktiivisuutta seuraavin tavoin:

  • Aktiivinen tapahtumissa käynti ja uusille ihmisille juttelu: Olen pyrkinyt käymään aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa ja juttelemaan mahdollisimman monelle ennestään tuntemattomalle ihmiselle.
  • Kontaktien kerääminen jatkoa varten: Olen pyrkinyt pyytämään kohtaamiani ihmisiä Facebook -kavereiksi, jotta voisin jatkossa olla heihin yhteydessä.
  • Kavereiden kutsuihin tarttuminen: Olen tarttunut aktiivisesti kavereiden kutsuihin lähteä mukaan vaikkapa bileisiin tai kulttuuritapahtumiin.
  • Ajan järjestäminen kalenteriin: Olen aktiivisesti järjestänyt kalenteriani sellaiseksi, että ehtisin töiden ja muiden pakollisten toimien lisäksi käymään uusien tuttavieni kanssa esimerkiksi kävelyillä, kahvilla tai “yhdillä”. Opintojen ja yrittäjyyden ohessa tämä ei aina ollut helppoa, mutta näin tässä vaivaa, sillä koin sen olevan kannattavaa.
  • Aktiivisuus arkisissa tilanteissa: Pyrin ottamaan hyödyn irti myös niissä tilanteissa, joissa se oli hieman kiusallista. Jos näin jonkun seisoskelevan yksin vaikkapa yliopiston röökipaikalla, saatoin mennä aloittamaan keskustelun, vaikka samalla vähän nolottikin se, että lähestyn tuolla tavalla ennestään tuntematonta ihmistä.

(Rehellisesti ottaen en näin jälkeenpäin katsottuna ymmärrä, että kuinka jaksoin olla noin hemmetin sosiaalinen. Nykyään yhdenkin tuntemattoman ihmisen kanssa juttelu tuntuu melkoisen rasittavalta. Epäilen suurimman syyn olleen se, että olin noihin aikoihin sinkku ja toivoin sosiaalisen aktiivisuuden johtavan lopulta siihen, että löytäisin itselleni elämänkumppanin. Niin lopulta muuten tapahtuikin. Kaveri kutsui bileisiin ja tartuin kutsuun, vaikka en oikeastaan ollut biletuulella. Menin paikalle ja tapasin nykyisen vaimoni.)

Kuten arvata saattaa, ei valtaosa loputtomista kohtaamisista lopulta johtanut mihinkään sen syvällisempään. Pieni osa kuitenkin johti ja siksi elämässäni on edelleen ystäviä, jotka tapasin noina vuosina. Moni elämässäni oleva ystävyyssuhde ei edes syntynyt niinkään oman toimintani ansiosta, vaan siksi, että toinen osapuoli on yhtä lailla osoittanut aktiivisuutta ja ehdottanut yhteistä tekemistä silloin, kun en ole itse osannut tai jaksanut olla aktiivinen.

Oman kokemukseni perusteella väitän, että tällaisella aktiivisuudella on uusien ihmissuhteiden muodostamisessa todennäköisesti merkittävämpi rooli kuin millään “molemminpuolisella vetovoimalla” tai jonkinlaisella mystisellä “sielunkumppanuudella”. En tarkoita, että näissä olisi mitään vikaa, mutta koen, että aktiivisuuden osoittaminen on sentään omissa käsissämme. Aktiivisuutta osoittamalla voimme kovasti vaikuttaa todennäköisyyteen löytää itsellemme uusia ystäviä tai vaikkapa romanttisen kumppanin.

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Julkaisin juuri uusimman sähköisen kirjani. Sen aiheena on yksinäisyys, sen muodostuminen sekä siltä suojautuminen. Käy katsomassa, mikäli aihe kiinnostaa. Kiitos paljon!