8 hemmetin hyvää syytä sille miksi et saa parisuhdetta etkä seksiä

1. Pelkosi rajoittavat sinua

8 hemmetin hyvää syytä 1

Mikään ei rajoita elämäämme vahvemmin kuin erilaiset pelkomme. Pelot saavat meidät kyseenalaistamaan itseämme ja toimintaamme. Mitä enemmän pelkoja meillä on, sitä vähäisempi on toimintakykymme. Mitä vähäisempi on toimiintakykymme, sitä vaikeampaa meidän on tavoitella elämässämme haluamiamme asioita.

Parisuhteen tai seksiseuran löytämistä vaikuttavia pelkoja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Kiinnostuksen osoittamisen ja aloitteen tekemisen pelko
  • Torjutuksi tulemisen pelko
  • Epäonnistumisen pelko
  • Sitoutumisen pelko
  • Pelko muihin luottamisesta
  • Riittämättömyyden pelko

Nämä ja monet muut pelot ovat hyvin yleisiä ja sinänsä täysin inhimillisiä. Niitä ei tarvitse hävetä, eikä niiden vuoksi tarvitse tuntea itseään huonoksi tai riittämättömäksi. Samalla on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että ne rajoittavat toimintakykyämme.

Peloistaan voi onneksi päästä eroon. Se ei yleensä onnistu helposti eikä nopeasti, mutta se on mahdollista. Pelkojaan voi myös vähentää, vaikka niistä ei kokonaan eroon pääsisikään. Jokaisella meistä on tähän mahdollisuus: pelkojamme vähentämällä voimme lisätä omaa toimintakykyämme. Mitä enemmän toimintakykyä, sitä todennäköisemmin voimme saada elämässämme sen, mitä haluamme.

(Mikäli peloista vapautuminen kiinnostaa, suosittelen tutustumaan yritykseeni Rohkeuskouluun. Rohkeuskoulun valmennuksissa ja tapahtumissa opit ymmärtämään ja käsittelemään pelkojasi. Mikäli pelot liittyvät sosiaaliseen jännittämiseen, tutustumaan Eroon ujoudesta-kirjaani. Palautteen perusteella siitä on ollut monelle apua.)

2. Et osaa tai uskalla osoittaa kiinnostusta

8 hemmetin hyvää syytä 2

Pari- ja seksisuhteet alkavat yleensä kiinnostuksen osoittamisesta. Jompikumpi osapuoli ottaa riskin ja viestii toiselle, että olisi kiinnostunut viemään suhteen uudelle tasolle.

Kyseessä on tietenkin riski. On aina mahdollisuus, että tulemme torjutuiksi. Torjutuksi tuleminen taas tuntuu todella pahalta.

Saatamme myös pelätä, että kiinnostuksemme osoittamalla pilaamme jo olemassaolevan suhteemme. Mitä jos olemme esimerkiksi kiinnostuneita ystävästä, mutta kiinnostuksen osoittamisen jälkeen tämä henkilö ei halua olla enää ystävämme?

Näistä ja vastaavista syistä moni välttelee kiinnostuksensa osoittamista viimeiseen asti. Avointen kiinnostuksenosoitusten sijaan saatamme toivoa, että suhde etenisi seuraavalle tasolle jollain muulla tavalla. Saatamme esimerkiksi toivoa, että toinen osapuoli ottaa riskin puolestamme ja kertoo ensimmäisenä omasta kiinnostuksestaan meitä kohtaan. Saatamme myös toivoa, että tulee tilanne, jossa suhteen molemmat osapuolet pystyvät viestimään kiinnostuksestaan samanaikaisesti: ihan kuin elokuvissa!

Joskus tällaista tapahtuukin. Kuitenkaan ei aina eikä usein. Päinvastoin, yleensä käy ikävästi: kun emme osoita kiinnostustamme ajoissa, menee tilaisuus lopulta kokonaan ohitse. Suhdetta ei synny, vaikka siihen olisikin ehkä ollut mahdollisuuksia. Kiinnostuksemme kohde ehkä löytää toisen tai kyllästyy odottamaan meidän aloitettamme.

Liiallinen varovaisuus saattaa myös näyttäytyä melko epäseksikkäänä. Se saattaa synnyttää toisessa esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:

Oletko muka oikeasti, tosissasi kiinnostunut, jos et edes kehtaa ilmaista sitä? Entä kertooko vatvomisesi jonkinlaisesta syvemmästä epävarmuudesta? Tämä on kiusallinen kysymys, sillä epävarmuus ei ole seksi- eikä parisuhdemarkkinoilla kovinkaan korkeassa arvossa oleva piirre.

Erityisesti tämä tuntuu olevan miesten ongelma. Elämme yhä edelleen kulttuurissa, jossa miehen odotetaan ottavan ohjat ja huolehtivan aloitteiden tekemisestä. En väitä, että tämä olisi millään tavoin hyvä asia. Se on kuitenkin asia, joka kannattaa tiedostaa. Jos mies ei kykene toimimaan itsevarmasti ja ottamaan riskejä, saattaa hän monen silmissä vaikuttaa heikolta ja epähaluttavalta.

Kuinka se kiinnostus sitten tulisi ilmaista?

En usko, että kiinnostus tulisi aina ilmaista alleviivatun selkeästi. Sitä ei tarvitse välttämättä ilmaista edes sanoin. Eleet, ilmeet, katseet ja kosketuskin saattavat toimia.

Näihinkin liittyy usein tietty ongelma: liiallisen varovaisuuden vuoksi tällaiset kiinnostuksen osoitukseksi tarkoitetut eleet jäävät niin epämääräisiksi, ettei toinen osapuoli onnistu lukemaan niitä. Tästä syystä kannustan suosimaan selkeitä kiinnostuksenosoituksia.

Kiinnostus myös luo kiinnostusta. Olet ehkä joskus kokenut tilanteita, joissa kuultuasi jonkun olevan kiinnostunut sinusta huomaat, että itsellesikin alkaa syntymään kiinnostusta tätä henkilöä kohtaan.

Toimittaja Rakel Liekki toteaa Kioskin haastattelussa seuraavasti:

“En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan kuolaamiseen. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Rakel ja olen kiinnostunut sinusta” – ja se riittää. ”

Oma kokemukseni on samankaltainen. Kiinnostuksen osoittaminen ei toki aina tuo toivottuja tuloksia, mutta sen avulla ainakin selviää, löytyykö toiseltakin kiinnostusta vai ei. Näin aikaa ei tosiaan kulu hukkaan.

(Tällaista on toki helppo sanoa, kun osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa ja on riittävän viehättävä, että saa suorille kiinnostuksen osoituksille edes toisinaan vastakaikua. Sen sijaan sosiaalisesti taitamattomalle tai korostuneen epäviehättävälle henkilölle suora kiinnostuksen osoittaminen on suurempi riski, sillä todennäköisyys tulla torjutuksi on korkeampi.)

Suorat kiinnostuksenosoitukset toimivat myös siksi, että ne vähentävät epäaitoa ja epärehellistä käytöstä. Tämä korostuu ehkä erityisesti silloin, kun ihmiset hakevat seksiseuraa. Moni ei ilmaise haluaan avoimesti, vaan saattaa esittää olevansa kiinnostunut jostakusta ”ihan vain kaverina”, vaikka toivookin tilanteen etenevän myöhemmin seksiin. Pahimmillaan joku saattaa jopa viestiä haluavansa toisen kanssa vakavampaa suhdetta, jotta voisi saada tältä seksiä.

Se, että yrittää valhein ja lupauksin manipuloida jonkun harrastamaan seksiä kanssaan, on todella ikävää. Se, ettei sitä tee “pahat mielessä” vaan esimerkiksi oman huutavan yksinäisyytensä tähden, ei tee siitä sen hyväksyttävämpää.

3. Et ole viehättävä, etkä pyri kehittämään itseäsi

8 hemmetin hyvää syytä 3

Yksi keskeisimmistä haasteista parisuhteen tai seksin saamisessa on se, ettemme ole haluttavia muiden silmissä.

Usein tästä syyllistetään ensisijaisesti muita. Ihmiset ovat pinnallisia, tyhmiä, eivät arvosta oikeita asioita ja niin edelleen. En osaa, enkä edes halua ottaa tähän kantaan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja sen asian kanssa on vain tultava toimeen.

(Omasta mielestäni ihmiset ovat todella jees. Auttaa muuten kummasti seuran saamisessakin, kun ei vaikuta ihmisvihaajalta. Tämä pätee myös sukupuolten vihaamiseen. Moni mies vihaa naisia ja samalla ihmettelee, kun naiset eivät syty hänestä. Moni nainen väheksyy miehiä ja samalla ihmettelee, kun miehet eivät syty hänestä.)

Haluttavuudesta ja viehättävyydestä puhuminen on aihe, joka menee monilla tunteisiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että tässä aiheessa nallekarkit eivät mene tasan. Osa ihmisistä on luonnostaan viehättävämpiä kuin toiset.

Osaltaan tämä aihe taas heijastelee arvojamme ja arvokeskustelut tuntuvat menevän tunteisiin aiheesta riippumatta. Arvostamme erilaisia asioita ja loukkaannumme, kun joku muu ei arvostakaan sitä, mitä me itse arvostamme.

Keskeinen huomio tehtäväksi on tässä kuitenkin se, että pystymme kehittämään ja muokkaamaan itseämme. Emme ehkä niin paljoa kuin haluaisimme, mutta jonkin verran kuitenkin. Voimme parantaa itsessämme monia asioita, kuten ulkonäköämme, olemustamme, fyysistä kuntoamme, ryhtiämme, itsevarmuuttamme, sivistystasoamme ja sosiaalisia taitojamme. Näiden ja vastaavien asioiden parantaminen voi nostaa viehättävyyttämme monien silmissä.

Tämäkin aihe menee monilla tunteisiin, sinänsä ihan ymmärrettävästä syystä. Moni kokee suurena vääryytenä sen, että meidän itsemme pitäisi muuttaa jotakin itsessämme siksi, että muut ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, etteivät osaa hyväksyä meitä sellaisinaan, kuin olemme.

Ja ikäväähän tämä on, enkä puolustele asiaa mitenkään. Kuitenkin asiat ovat kuten ne ovat. Joitain ominaisuuksia pidetään viehättävämpinä kuin joitain toisia, riippumatta siitä, onko tämä jotenkin ”oikein” tai ”väärin”. It is what it is.

Jos itsestään haluaa tehdä muiden silmissä viehättävämmän, se onnistuu kyllä. Helppoa tai mukavaa se ei todellakaan aina ole. Pointtini on lähinnä se, että se on yksi toimintatavoista, joilla voi parantaa omia mahdollisuuksiaan ja tehdä seuran löytämisestä todennäköisempää.

4. Nirsous ja epärealistiset odotukset

8 hemmetin hyvää syytä 4

Ronkelit runkkaa, väittää vanha kansanviisaus. Onko siinä perää?

Moni syyttää muita ihmisiä liian valikoiviksi. Tämä on mielestäni kummallinen syytös. Mielestäni on ihan järkevääkin, että pohdimme tarkoin, kenen kanssa alamme vakavaan parisuhteeseen tai kenen kanssa päädymme harrastamaan seksiä.

Uskon vahvasti, että parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi erityisesti siksi, että ne on alunperinkin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä “kemia” riittää toimivan parisuhteen perustaksi. Muutakin yhteensopivuutta vaaditaan.

(Olen käsitellyt aihetta laajemmin kirjassani Löydä Se Oikea: Opas juuri sinulle sopivien ihmissuhteiden luomiseen.)

En kuitenkaan kiellä, etteikö valikoiminen mene usein liiallisuuksiin. Emme rajoitu etsimään ihmisistä vain kestävän parisuhteen tai hyvän seksin mahdollistavia ominaisuuksia, vaan odotamme, että löytäisimme jonkun täysin ihanteidemme mukaisen ihmisen!

Sellaisen löytäminen on ehkä teoriassa mahdollista, mutta tuskin todennäköistä. Ja vaikka sellaisen sattuisikin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti jostain bongaamaan, pitäisi hänen vielä vuorostaan kiinnostua meistä!

Kun tähän vieläpä lisää se, että ihanteemme ja odotuksemme ovat usein jo valmiiksi verrattain korkealla (ehkäpä siksi, että altistumme netin, median ja toistemme puheiden kautta jatkuvasti epärealistisen täydellisille ihmisille), voi olla vaikea löytää ketään, joka vastaisi odotuksiamme.

Yleensä tämä ei ole ongelma: Useimmat ovat järkeviä ja osaavat kyllä joustaa epärealistisista odotuksistaan. Kuitenkin monille tämä tuottaa ongelmia. Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta myös inhimillisiä puutteita omaavasta henkilöstä, jäämme mieluummin odottamaan jotakuta täydellisempää.

Tätä asennetta tukee jossain määrin myös nykyaikainen ympäristömme. Useimmat meistä asuvat nykyään vähintäänkin pienissä kaupungeissa, joissa tarjontaa on ainakin teoriassa yllin kyllin. Aina on teoriassa mahdollista tavata joku ”vähän parempi”.

Sata vuotta sitten olisimme taas todennäköisesti eläneet pikkukylässä, jossa olisi ollut vain muutama potentiaalinen kumppaniehdokas. Joku heistä olisi pitänyt valita, vaikka täydellisiä he eivät olisikaan olleet.

Valikoi siis viisaasti, mutta älä loputtomiin. Mitä jos antaisit mahdollisuuden epätäydelliselle ihmiselle?

5. Et ole etsinnöissäsi tarpeeksi aktiivinen

8 hemmetin hyvää syytä 5

Yleinen syy yksin jäämiseen on oma epäaktiivisuutemme. Puhumme, kuinka kovasti haluaisimme löytää vierellemme jonkun, mutta emme tee moniakaan konkreettisia tekoja asian eteen. Elämme odottaen ja toivoen, että jotain tapahtuisi, mutta emme aktiivisesti työskentele tämän eteen.

Tämä voi kuulostaa syyllistävältä. Moni tekisi kyllä mielellään enemmänkin kumppanin tai muunlaisen seuran löytämisen eteen, jos vain käytössämme olevat resurssit (aika, energia ja terveys) sen sallisivat.

Tarkoitus ei siksi ole väittää, että tämäkään olisi aina helppoa ja yksinkertaista. Samalla kuitenkin korostan, että mitä enemmän parinhaun eteen teemme, sitä todennäköisemmin pari myös löytyy.

Osa ongelmaa voivat myös olla tietyt meille rakkaat uskomukset, jotka edesauttavat toimettomana pysymistä. Esimerkiksi:

“Uskon, että se oikea kyllä tulee vastaan, jos on tullakseen!”

Se on mukavaa, että uskot näin. Voi olla, että uskosi jopa palkitaan. Ehkäpä ovellesi ilmestyy hurmaava pizzalähetti, johon tulisesti rakastut. Ehkäpä työkaveri, johon olet salaa ihastunut, iskeekin silmänsä sinuun toimiston pikkujouluissa. Ehkäpä vastaan kävelee viehättävä muukalanen, koirienne talutushihnat sotkeentuvat toisiinsa ja loppu on historiaa.

Tällaistakin tapahtuu ja se on upeaa. Tällainen on kuitenkin myös aika epätodennäköistä. Passiivisesti odottaminen on kyllä ratkaisu, muttei kovin hyvä sellainen. Mikäli todella, todella haluat saada parisuhteen tai seksiä, sitä kannattaa aktiivisesti hakea. Sen sijaan, että odotat ihmettä tapahtuvaksi, tee asialle jotakin.

Korostan uudestaan, etten tarkoita tätä syyllistäväksi. Elämä on vaikeaa ja osalle meistä se on vieläkin vaikeampaa. Jos taustalla on mielenterveyden ongelmia, ikäviä kokemuksia tai muita rajotteita, niin voi ihan oikeastikin olla vaikeaa “tehdä asialle jotakin”.

Samalla on kuitenkin selvää, ettei passiivinen odotus edistä seuran löytymistä. Kun teemme sitä, mitä tähänkin asti, saamme todennäköisesti samoja tuloksia kuin tähänkin asti. Mikäli muutosta halajaa, on löydettävä edes se jokin pieni asia, jonka muuttamiseen omat voimat riittävät. Muutos on hidasta ja raskasta, mutta pienin askelin oikeaan suuntaan kulkeminen on sekin hyvä alku!

Kaikki elämää edistävä toiminta, pienikin sellainen, on ihailtavaa. Se ei aina vain välttämättä riitä. Parinhaku kun on jossain määrin numeropeliä. Mitä aktiivisempia olemme, sitä enemmän mahdollisuuksia meillä on.

Tunne tekemisestä ja tekeminen ovat eri asioita. Moni tuntee olevansa aktiivinen, kun ”vähän pitää silmiä auki” elämänkumppanin bongaamisen varalta tai käy parin kuukauden välein baarissa vähän katselemassa tarjontaa. Tämä on kuitenkin aika pientä. Jos onnistumisestaan haluaa tehdä todennäköistä, on tehtävä paljon enemmän.

Olen itse parisuhteessa, mutta kuvitellaan, että olisin seuraa kaipaava sinkku. Mitä voisin tehdä, jotta löytäisin seuraa, saisin kivaa seksiä ja ehkäpä päätyisin jopa upeaan parisuhteeseen?

  • Voisin järkätä illanistujaisia, joihin pyytäisin eri ystäviäni. Jokaista ystävääni pyytäisin ottamaan mukaan myös omia ystäviään. Näin saisin laajennettua tuttavapiiriäni. Ehkäpä joku uusista tutuista osoittautuisi myös kiinnostavaksi?
  • Voisin käydä useammin erilaisissa tapahtumissa ja kokeilla erilaisia harrastuksia. Ehkäpä aloittaisin jopa uuden harrastuksen, josta voisin löytää samanmielisiä tyyppejä? Ja vaikken löytäisi, oppisin uusia asioita ja olisin senkin vuoksi taas astetta kiinnostavampi ihminen.
  • Voisin rekisteröityä erilaisille nettideittisivustoille ja etsiä sieltä aktiivisesti seuraa. Voisin jopa julkaista treffi-ilmoituksen blogissani tai sosiaalisessa mediassani!
  • Voisin pyytää ystäviäni järkkäämään minulle treffejä. Voisin myös viestittää avoimesti kaikille tutuilleni, että olen ”vapailla markkinoilla” ja hyvin avoin kaikenlaisille ehdotuksille.
  • Voisin harjoitella sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta ja siten oppia lähestymään kiinnostavanoloisia ihmisiä elämän eri tilanteissa.

Jos olemme aidosti halukkaita löytämään seuraa, vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Jos taas ainoastaan tavallaan haluamme seuraa, on helppoa jättäytyä epäaktiiviseksi ja uskotella itselleen kaikenlaisia “kyllä se oikea tulee vastaan jos on tullakseen” -tyyppisiä viisauksia. (Tuo viisaus on kyllä kaunis, mutta samalla petollinen. Mitä jos se ei toimi?)

Mitä sinä voisit tehdä, jotta todennäköisyytesi kiinnostavien ihmisten tapaamiseen olisi edes hieman korkeampi?

6. Etsit vääristä paikoista tai et tiedä mitä haluat

8 hemmetin hyvää syytä 6

Erilaisissa piireissä tapaa keskimäärin melko erilaisia ihmisiä. Tämän huomaa, kun viettää aikaansa keskenään hyvin erityyppisissä kuvioissa. Pyörin itse aktiivisesti esimerkiksi seuraavissa ”alakulttuureissa”:

  • Akateeminen maailma (omissa piireissäni on lähinnä lääketieteen ja psykologian opiskelijoita)
  • Hippipiirit (boheemeja vaihtoehtoihmisiä, pilveä polttelevia rastapäisiä maailmanparantajia, sirkusharrastajia, oman elämänsä ekoaktivisteja, polyamoristeja, taiteilijoita, muusikoita…)
  • Yrittäjäpiirit (menestyssuuntautuneita kokoomuspörrääjiä, sijoittajia, sarjayrittäjiä, Elon Musk -fanaatikkoja, self development -väkeä…)

Kaikissa näissä piireissä on melko erilaista väkeä. Mitään tiukkaa rajavetoa ei tietenkään voi tehdä, mutta keskimäärin näissä kyllä toteutuvat tietyt stereotyypit. Kun toisinaan tuon kavereita yhdestä ”alakulttuurista” esimerkiksi toisen alakulttuurin bileisiin, huomaan, kuinka kauaksi omalta mukavuusalueeltaan he joutuvat. Bileet hippikommuunissa näyttävät melko erilaisilta kuin bileet yrittäjien StartUp Saunalla.

Nyrkkisääntö on se, että meidän on helpointa tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Muiden seurassa on helppoa olla, kun jakaa heidän ajatus- ja arvomaailmansa sekä kiinnostuksenkohteensa. Sen sijaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on usein vaikeaa ja raskasta olla. Kuplautumiselle on syynsä.

Myös itsensä kaltaisiin ihmisiin tutustuminen on helpointa. Tutustuminen on helpompaa ja palkitsevampaa, kun yhteisen sävelen löytää nopeasti.

Tämä kannattaa huomioida myös omassa seuranhaussa. Kun tiedostaa, minkä ”tyyppinen” ihminen itse on, voi pohtia sitä, mistä löytyäisi muita itsensä kaltaisia ihmisiä. Näin voimme säästää paljon aikaa ja vaivaa ja löytää itsellemme seuraa nopeammin ja todennäköisemmin.

7. Opiskelet ihmissuhdetaitosi tehottomista lähteistä

8 hemmetin hyvää syytä 7

Netistä ja mediasta voi olla vaikeaa löytää ihmissuhdetaitoja opettavia tahoja, jotka eivät olisi tavalla tai toisella arvo- tai tunnelatautuneita. Esimerkiksi:

  • Cosmopolitan -tyyppiset naistenlehdet. Näiden lehtien jutut heijastelevat usein melko väheksyvää mieskuvaa. Jutut kuten ”Onko sinulla useita exiä? Se kannattaa salata mieheltäsi!” sekä ”Näin koulutat miehestäsi uskollisemman” eivät rakenna maailmankuvaa, josta käsin meidän olisi mukavaa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin (miksi haluaisit tutustua miehiin, jos lähtökohta on se, että he ovat epävarmoja, mustasukkaisia ja potentiaalisia pettäjiä?).
  • Pokaaja -tyyppisten miesyhteisöjen materiaalit kuten ”Näin teet naisestasi kiltin ja alistuvan” sekä ”Naiset eivät voi itselleen mitään: he janoavat alfakyrpää – Opettele siis olemaan alfamies” edustavat nekin hyvin kapeaa käsitystä siitä, miten kokonainen sukupuoli toimii.

Tällaisten materiaalien kuluttaminen on ongelmallista siksi, että ne muokkaavat omaakin maailmankuvaamme tiettyyn suuntaan. Tätä voi tapahtua erityisesti, kun niitä lukevat itse vielä verrattain kokemattomat tai muutoin herkässä tilassa olevat ihmiset.

Ottamatta varsinaisesti kantaa esimerkin kaltaisiin maailmankuviin, pidän ongelmana ennen kaikkea näiden tunne- ja arvolatautuneisuutta. Kun maailman haluaa nähdä todella tietyllä tavalla, tulee samalla sulkeneeksi silmänsä kaikelta siltä, mikä ei omaan maailmankuvaamme mahdu.

Esimerkiksi monille pokaaja- ja miesasiamiehille tuntuu olevan aidosti vaikeaa ymmärtää, että useimmat naiset eivät suinkaan ole ”tyhmiä, miehiä vihaavia huoria”, vaan varsin miellyttäviä, hyviä ihmisiä. Vastaavasti monille miehiin katkeroituneille naisille tuntuu olevan aidosti vaikeaa hyväksyä, että useimmat miehet eivät ole ”epäluotettavia pettäjäsikoja”, vaan hekin varsin miellyttäviä, hyviä ihmisiä.

Miksi tällaiset maailmankuvat ovat ongelma parinhaun kannalta?

Siksi, että ihmissuhteet ja ihmisten kanssa pärjääminen ei ole alun alkaenkaan erityisen yksinkertaista. Kun siinä yrittää onnistua todella arvo- ja tunnelatautuneista lähtökohdista käsin, tulee siitä vieläkin vaikeampaa. Tämä vuorostaan altistaa yhä uusille huonoilla kokemuksille, mikä taas luo hyvän kasvupohjan uusille ääriasenteille.

Paras lähtökohta ihmissuhdetaitojen sekä sosiaalisten taitojen opiskelulle on sen tunnustaminen, että valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja myönteisen neutraalia väkeä. Heihin ei ole yleensä aihetta liittää vahvoja arvo- ja tunnelatautuneita merkityksiä (”tyhmä huora”, ”pettäjäsika” jne.), sillä niistä on lähinnä haittaa uusiin ihmisiin tutustumisessa.

Kun onnistuu hyväksymään, että  valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja neutraalia väkeä, avautuu meille mahdollisuus myös huomata, että potentiaalisia parisuhteeseen tai seksiseuraksi kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!

8. Toimit vahingollisten ja paikkaansa pitämättömien uskomusten pohjalta

8 hemmetin hyvää syytä 8

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia (maailmankuvia). Uskomukset ovat kuin kartta, jonka avulla pyrimme hahmottamaan sitä, kuinka meitä ympäröivä maailma toimii.

Osa tämän ”karttamme” sisällöistä ovat täyttä rautaa: ne ovat ohjeita, jotka auttavat meitä elämään järkevästi ja pärjäämään elämässämme.

Osa sisällöistä taas ovat paikkaansa pitämättömiä ja harhaanjohtavia. Kun pyrimme toimimaan tällaisten ohjeiden pohjalta, päädymme tekemään huonoja valintoja.

Esimerkkejä parinhakua rajoittavista uskomuksista ovat vaikkapa seuraavat:

  • “Hyvännäköinen, menestynyt ja korkean statuksen omaava ihminen ei voisi koskaan kiinnostua minusta, sillä olen vain tällainen tylsä, tavallinen tallaaja.”
  • ”Minun on lyhyenä ja köyhänä miehenä ihan turha lähestyä naisia, sillä naiset tykkäävät vain pitkistä ja rikkaista miehistä.”
  • “Olen epäonnistunut kaikissa aiemmissakin ihmissuhteissani. Olen siis tuomittu epäonnistumaan aina tulevaisuudessakin. Turha edes yrittää.”

Tällaiset uskomukset vähentävät toimintakykyämme ja edistävät passivoitumista. Jos ei näe perustetta toiminnalle (tai jos ei usko toiminnasta olevan mitään hyötyä), niin ei myöskään toimi. Parinhaun kannalta tämä on tuhoisaa, sillä silloin jäämme vielä todennäköisemmin yksin.

Pahimmillaan yksikin tällainen uskomus voi ratkaista sen, vietämmekö elämämme yksin vai jonkun seurassa.

Terapiatyössä huomaa, että moni ihminen on äärimmäisen vakuuttunut uskomustensa paikkansapitävyydestä. Vaikka he tiedostaisivatkin, että uskomus on heille haitaksi, uskovat he sen olevan kuitenkin totta, koska se on linjassa heidän aiempien kokemustensa kanssa.

Sivustakatsojana on kuitenkin helppoa kyseenalaistaa nämä kokemukset silloin, kun niitä on hyvin rajallinen määrä. Kun esimerkiksi Paulus (nimi muutettu), 19 vuotta, on tullut kahden naisen torjumaksi ja tehnyt tästä mielestään vedenpitävän johtopäätöksen, että yksikään nainen ei tule koskaan tykkäämään hänestä, on vaikeaa suhtautua tähän uskomukseen kovin totisesti.

Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa kenenkään kokemuksia, mutta näin rajallisen otannan pohjalta ei ole perusteltua tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Kaksi torjutuksi tulemisen kokemusta ei kerro vielä yhtään mistään.

On tärkeää pyrkiä työstämään uskomuksia, jotka rajoittavat toimintaamme. Se ei ole yleensä helppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista.

Uskomustyöskentelynsä aikana nousee ennen pitkää esiin yleensä seuraava vastakkainasettelu: mikä uskomus on toisaalta totta ja mikä uskomus on toisaalta hyödyllinen?

Moni uskomuksiensa vangiksi jäävä ihminen suosii mieluummin liialliseksi yksinkertaistettua totuutta kuin hyödyllisyyttä. Näin hän tuomitsee itsensä epäonnistumaan. Esimerkiksi:

  • ”Olen lyhyt mies ja tiedän, että lyhyiden miesten on todella vaikeaa saada naisia. Olen tullut torjutuksi jo niin monta kertaa, etten enää edes viitsi yrittää”.

Ja tottahan tuo on. Kylmä, brutaali tosiasia on se, että lyhyiden miesten on huomattavasti vaikeampaa saada naisia. Esimerkkihenkilön tekemät johtopäätökset eivät kuitenkaan kestä tarkastelua:

Vaikka lyhyiden miesten on vaikeampaa pärjätä tässä asiassa, se ei tarkoita, etteivätkö he voisi silti pärjätä. Se varmasti vaatii enemmän työtä, mutta se on silti kaukana mahdottomasta. Vaikka onkin totta, että lyhyillä miehillä on vaikeaa, ei ole kovin hyödyllistä jäädä kiinni tähän ajatukseen. Hyödyllisempää on sen sijaan ajatella, että onnistua voi vaikeuksistakin huolimatta.

Uusien uskomusten luominen ei ole yleensä helppoa, eikä nopeaa, mutta se on mahdollista. Jos jokin uskomus selvästi häiritsee elämää tai parinhakua, kannattaa tätä uskomusta alkaa työstämään.

Lopuksi

Toivon tämän kirjoituksen antaneen sinulle edes muutamia uusia ajatuksia, joita voit halutessasi soveltaa myös käytännössä. Pelkkä blogitekstien lukeminen ei kenenkään elämää vielä muuta. Tarvitaan toimintaa, niin vaikeaa kuin se toisinaan onkin.

Mitä voisit tehdä seuraavaksi, jotta parisuhde- tai seksielämäsi ottaisi muutoksen kohti parempaa?

Rakkaudella,

Jevgeni