Huomaatko olevasi usein kriittinen muita ihmisiä kohtaan? Huomaatko usein näkeväsi ratkaisujen ja myönteisten puolien sijaan riskejä ja ongelmia? Kuinka koet sen vaikuttavan elämääsi?
Tässä tekstissä pohdiskelen yleistä ja hieman ikävääkin ilmiötä: Sitä, että muita kohtaa kriittinen ihminen aiheuttaa helposti ja tahtomattaan ikäviä fiiliksiä paitsi mulle, myös (ja ennekaikkea!) itselleen.
Kriittisyys ja kyynisyys ovat ominaisuuksia, jotka ovat itsessään loistavia työkaluja. Elämme maailmassa, jossa asiat ovat usein kaikkea muuta kuin selkeitä. Sen vuoksi kriittinen ja usein kyyninenkin suhtautuminen asioihin on oiva elämää parantava voima ja ehto elämässä onnistumiselle.
Kriittisyyden ja kyynisyyden haaste ja ongelma on usein siitä, ettei se aivan ”pysy lapasessa”. Vaikka pieni määrä kriittisyyttä ja kyynisyyttä on elämää rakentava voima, kääntyy se yhtään suurempina annoksina nopeasti itseään vastaan. Siihen pätee hyvin vanha tuleen liittyvä sanonta: Kritiikki ja kyynisyys ovat loistavia renkejä, mutta todella nihkeitä isäntiä.
Osittain ne ovat nihkeitä siksi, että liiallisissa määrissä esiintyessään ne pilaavat ihmisen ympärillä vallitsevaa ilmapiiriä. Ylikorostuneen kriittis-kyyninen ihminen tulee helpoksi ampuneeksi alas muiden ideoita ja ehdotuksia, latistaneeksi muiden tunnelmaa ja saattaa muutenkin näyttäytyä vähän kitkeränä seurana muiden ihmisten silmissä. Tällä voi olla kielteinen vaikutus tällaisen ihmisen ihmissuhteisiin ja maineeseen.
Olen itsekin menneisyydessä ollut tällainen kriittis-kyynikkö ja siltä pohjalta ymmärrän, ettei tällainen ihminen varsinaisesti tarkoita pahaa. Päinvastoin, monesti hän pyrkii osoittamaan asioissa piileviä ongelmia siksi, että niitä osattaisiin varoa ja niitä osattaisiin ratkaista. Tämä ei vain aina välity ulospäin, sillä liiallisen ja toistuvan kritiikin kohtaminen on meille ihmisille usein hankalaa.
Pääasiassa kriittis-kyynisyys on ikävä isäntä siksi, että se tekee ihmisen omasta elämästä hankalampaa. Kaikkein rajoittavimpia voimia elämässä on se, että suhtautuu liian kriittisesti omiin tekemisiinsä ja ennen kaikkea itseensä. Kriittinen ihminen näkee huonoja puolia itsessään, epäilee omaa tekemistään, kyseenalaistaa ja rajoittaa itseään.
Esimerkiksi näin yrittäjänä huomaa, kuinka tuhoava voima kriittisyys itseään kohtaan on. Mitä enemmän tekemisiinsä suhtautuu kritiikillä, sitä vaikeammaksi tekeminen muuttuu ja sitä vähemmän saa aikaiseksi.
Toinen kritiikin kohteeksi joutuva taho ovat läheiset ihmisemme. Erityisesti parisuhteessa tai samassa perheessä olo kriittisen ihmisen kanssa voi olla uskomattoman uuvuttavaa. Parisuhteen kantavimpia voimia on kyky tukea ja voimauttaa kumppania. Kun tuen ja hyväksynnän sijaan saakin osaksi kritiikkiä – vieläpä elämänsä tärkeimmältä ihmiseltä – tuntuu se usein todella, todella pahalta. Itseään kohtaan ylikriittinen ihminen taas syö myös kumppaninsa jaksamista, sillä kumppani joutuu käyttämään paljon voimavarojaan kriittisen kumppaninsa tukemiseen.
Ylikorostunut kriittisyys ja kyynisyys ovat näin ollen yksi eniten omaan ja muiden jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Ne eivät ole itsessään huonoja ominaisuuksia, mutta muuttuvat helposti sellaisiksi. Siksi niiden kanssa on hyvä olla todella varovainen.
3 vinkkiä kriittis-kyynisyytensä vaimentamiseen
Kuinka tätä kriittis-kyynisyyttään voi sitten hioa vähemmän näkyväksi ja siten vähemmän rasittavaksi? Tässä 3 vinkkiä, jotka ovat auttaneet suuresti ainakin itseäni ja monia tuttaviani.
1. Itsensä ympäröinti myönteisillä ja voimauttavilla ihmisillä
Koska kriittis-kyynisen ihmisen on usein vaikeaa sietää yltiöpositiivisten, naiivinkuuloisilla maailmankuvillaan varustettujen ihmisten seuraa, päätyy hän helposti itsensä kaltaisten, muiden kriittis-kyynisten ihmisten seuraan. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se ennestään syventää sitä, mitä ihminen itse on. Meitä ympäröivät ihmiset vaikuttavat meihin aina tavalla tai toisella.
Tämän vuoksi itsensä voi ja kannattaakin ainakin oman kokemukseni mukaan ympäröidä myönteisillä ihmisillä. Muistan itsekin, että alkuun sellainen seura voi vaikuttaa helposti suorastaan kiusallisen naiivilta ja turhan paljon pilvilinnoissaan aikaa viettävältä, mutta tämä on usein vain ensivaikutelma. Myönteisyyden arvon alkaa nähdä usein vasta, kun on päässyt siihen ”tarpeeksi syvälle”. Sitä ennen ylikorostunut myönteisyys näyttäytyy lähinnä hölmönä haihatteluna, jota tekeekin mieli vastustaa. Omasta kokemuksestani kuitenkin väitän, että myönteinen maailmankuva ja tapa suhtautua elämään vie paljon nopeammin paljon pidemmälle kuin entinen kriittinen ja kyyninen maailmankuvani.
2. Kielteisen materiaalin kulutuksen vähentäminen
Silloin, kun olin kriittinen ja kyyninen tyyppi, kulutin paljon erilaista maailmankuvaani tukevaa materiaalia. Luin lähinnä kielteisiä ja uhkaavia uutisia, seurasin netistä erilaisia teorioita siitä, kuinka maailma ja sen valtaapitävät ovat itsekkäitä ja pahoja, fiilistelin kiukkuisia meemikuvia ja muutenkin itse sitä huomaamattani ympäröin itseni aika kipakalla materiaalilla.
En todellakaan tehnyt sitä tietoisesti, enkä edes silloin kokenut kuluttamaani materiaalia mitenkään kovin kielteisenä. Päinvastoin se tuntui todenperäiseltä ja paikkaansapitävältä, sillä se istui niin hyvin omaan maailmankuvaani. Nykyään taas huomaan, kuinka selkeästi tällaisen materiaalin kuluttaminen vaikuttaa paitsi omaan maailmankuvaan, myös omaan mielenterveyteen. Kun katselee paljon masentavia juttuja, tulee siitä pikkuhiljaa aika masentava olo. Maailmankuva hioutuu masentavampaan suuntaan, mikä ennestään syventää omaa kriittis-kyynistä suhtautumistapaansa asioihin.
Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että kiinnittää huomiota siihen, mitä matskua katselee ja lueskelee. Aluksi positiivisemmat jutut saattavat tuntua hölmöiltä, mutta niihinkin tottuu ajan kanssa. Vähä vähältä maailmankuva alkaa avautumaan askel askeleelta myönteisemmäksi ja elämänlaatu kohoaa sen myötä. Ei kuitenkaan tarvitse uskoa minua. Suosittelen pikemminkin koittamaan tätä itse ja katsomaan, kuinka se vaikuttaa omalla kohdalla.
3. Hyötyajattelu
Ehkä suurin syy siksi, miksi aikoinaan pidin kiinni kriittis-kyynisestä maailmankuvastani oli uskomus siitä, että se on hyödyllinen ja järkevä tapa katsoa maailmaa. Kun pysyy kriittisenä eikä helpolla usko kaikenmaailman humpuukkiin, tekee järkevämpiä päätöksiä ja kulkee läpi elämän tehden oikeampia ratkaisuja.
Jälkeenpäin näen, kuinka syvästi väärässä olin. Tarkoitus ei ole kuullostaa miltään yltiöpositiivisuuden profeetalta ja tiedän kokemuksesta, että tätä on vaikeaa kuvailla uskottavasti ihmiselle, joka on vielä syvällä kriittis-kyynisessä maailmankuvassa. En minäkään olisi ennen uskonut tähän.
Itselleni yrittäjäksi lähteminen oli ehkä suurin ja selkein herätys kriittis-kyynisyyden toimimattomuuteen. Kuten alussa sanoin, on sille paikkansa, mutta valtaosan ajasta se toimii pikemminkin estävänä ja rajoittavana tekijänä. Yrittäjyys vaatii valtavan määrän uskallusta ja kykyä puskea läpi erilaisten haasteiden ja vaikeuksien ilman, että oikeastaan tarkalleen ottaen tietää, mitä on tekemässä ja mihin on menossa. Yrittäjyydessä liikutaan paljon ”sumussa”. Se on vaikeaa jopa myönteisellä ja voimauttavalla maailmankuvalla varustettuna. Luovuttaminen on usein aika lähellä. Kun tähän vielä sekoittaisi annoksen entistä, kriittistä itseään, luovuttaminen ja paikalleen pysähtyminen olisi varmaa. Myönteinen, hetkittäin lähes naiivi maailmankuva on melkeinpä välttämättömyys sille, että jaksaa jatkaa eteenpäin.
Kriittisyys-kyynisyydestä luopuminen on siten rationaalisesti katsoen järkevämpää kuin siitä kiinni pitäminen. Täydellisesti sille ei tule sanoa ei, sillä varovaisuus oikeina hetkinä on tärkeää. Vielä tärkeämpää on kuitenkin oikeina hetkinä kyetä päästämään siitä irti ja antaa itsensä elää sitä elämää, jota oikeasti haluaisi elää.
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Kriittis-kyynisyyden takana on usein pelko siitä, että asiat menevät jollain tapaa väärin tai huonosti. Siksi käsittelen aihetta paljon myös Itsevarma minä -kursseillani ja Eroon ujoudesta -kirjassani. Vilkaise jos kiinnostaa, lämmin kiitos jo etukäteen :)
Muuta aiheeseen liittyvää:
Kiitos lukemisesta!
