kokemattomat miehet

Muutama päivä sitten uutisoitiin nuoresta miehestä, joka toteutti Vantaalla toimintaa, jonka naiset kokivat seksuaalisena ahdisteluna. Mies hakeutui toistuvasti puistossa yksin istuvien naisten seuraan keskustelemaan. Keskustelut alkoivat kunnioittavasti ja asiallisesti, mutta muuttuivat nopeasti oudoiksi ja seksuaalisävytteisiksi, minkä naiset ymmärrettävästi kokivat ahdistavaksi.

Tapaus jäi mietityttämään, sillä tämä on aihe, jota joudumme toisinaan käsittelemään Rohkeuskoulun joidenkin asiakkaiden kanssa. Yksi Rohkeuskoulun huomattava asiakasryhmä ovat nuoret ja nuorehkot miehet, jotka haluavat oppia sosiaalista itsevarmuutta, jotta pystyisivät tulemaan paremmin toimeen naisten kanssa. Tämä tavoite on ymmärrettävä ja sinänsä positiivinen, mutta sen toteuttamisessa piilee tietty riski.

Keskeinen haaste, jonka sosiaalisesti kokemattomat ihmiset (sukupuolesta riippumatta) joutuvat kohtaamaan, on se, että sosiaalisissa tilanteissa on helppoa sortua tökeröön käytökseen. Monet sosiaaliset tilanteet ovat dynaamisia (ts. alati muuttuvia) ja sen verran monimutkaisia, että ihminen saattaa kokemattomuutensa vuoksi turvautua huonosti toimivaan käytökseen. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, kun henkilö ei lähtökohtaisestikaan kunnolla tiedä, mitä on oikeastaan tekemässä.

Sosiaalisissa tilanteissa kehittyminen vaatii kuitenkin harjoittelua ja kokemuksen kerryttämistä. Tämä on todellinen ongelma silloin, kun oma sosiaalinen osaaminen on toistaiseksi rajallista. Pitäisi hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, jotta saa kerrytettyä kokemusta, mutta kyseisissä tilanteissa oleminen on vaikeaa, koska niistä ei ole vielä tarpeeksi kokemusta. Syntyy ikävä suljettu kehä.

Erityisen suuri ongelma tämä on silloin, kun sosiaalinen tilanne liittyy esimerkiksi tutustumiseen romanttisessa tai seksuaalisessa kontekstissa. Tämä on toistaiseksi enemmän miesten kuin naisten ongelma, sillä mies on yhä edelleen kulttuurissamme se henkilö, jonka usein odotetaan tekevän aloitteen tutustumisessa tai vaikkapa treffien järjestämisessä. Moni mies pyrkiikin vastaamaan tähän odotteeseen, mutta ei kokemattomuutensa vuoksi selviä siitä kunnialla. Tuloksena on kevyimmillään kiusallisia sosiaalisia tilanteita, mutta pahimmillaan käytöstä, joka voi olla oikeastikin hyvin ahdistavaa.

Mokaamisen todennäköisyyttä tuntuu nostavan myöskin sinänsä positiivinen asia: moni asiakkaanani ollut mies on todella, todella motivoitunut kehittämään näitä sosiaalisia taitojaan. Heillä on kova halu harjoitella ja oppia. Tämä johtaa siihen, että jotkut saattavat “puraista liian ison palan kerrallaan” ja hakeutua tilanteisiin, joihin omat edellytykset eivät vielä aivan riitä.

Yksi konkreettinen toimintatapa, jolla tällaiset virheet voidaan välttää, onkin se, ettei edes yritetä hakeutua sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joihin omat valmiudet eivät selvästikään riitä. Ei kannata pyrkiä heti soveltamaan kykyjään esimerkiksi deittailuun, puhumattakaan siitä, että pyrkii aloittamaan seksisuhteita yksin puistossa istuvien naisten kanssa. Sen sijaan voi aluksi pitäytyä ihan tavallisessa ja arkisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Näin sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä nyansseja voi oppia rauhassa kaikille turvallisissa tilanteissa.

Yhä useammin törmään työssäni näiden miesten kanssa myös ulostuloihin, kuinka “nykyään ei saa enää sanoa tai tehdä mitään”. Tällä viitataan siihen, ettei naisille enää edes uskalla jutella, koska se näennäisesti tulkitaan heti seksuaaliseksi häirinnäksi. Ymmärrän mistä tämä argumentti tulee, mutta hyvänä argumenttina sitä ei voi pitää. Sosiaalisesti skarppi henkilö kykenee ihan hyvin esimerkiksi flirttailemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman, että toinen osapuoli kokee sen ahdistavana. Kyse ei ole siitä, että “kaikki olisi kiellettyä”, vaan siitä, että tietyt sosiaaliset tilanteet nyt vain sattuvat vaatimaan hienovaraisempaa osaamista kuin toiset.

Sosiaalisesti hyväksyttävä käytös vaatii kykyä ymmärtää sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä normeja: mikä käytös on mukavaa ja asiallista ja milloin asiallisuuden raja taas ylitetään? Milloin hauskasta tuleekin ahdistavaa?

Ongelmaksi muodostuu se, että tämä ymmärrys syntyy ensisijaisesti ajan ja kokemuksen myötä. Tämä jättää sosiaalisia taitoja vasta opettelevat ihmiset kurjaan välitilaan. Heidän on saatava kokemusta, mutta sitä kerätessään saattaa tulla virhearvioita. Toivottavasti ei sentään niin vakavia kuin uutisessa mainitun puistomiehen kohdalla.

Hyvä puoli asiassa on se, että kaikkein suurimmat ylilyönnit on melko helppo välttää jo maalaisjärkeä käyttämällä. Keskimääräisen aikuisen ihmisen voi odottaa ymmärtävän, että esimerkiksi seksistä puhuminen tuntemattoman ihmisen kanssa ei ole se asiallisin tapa lähestyä sosiaalista tilannetta. Tämä ei tarkoita, etteikö olisi tilanteita, joissa tuo toimii, mutta keskimäärin tuo ei todellakaan ole hyvä toimintatapa.

Tämä ei ole asia, jota kannattaa lähestyä uhriutuvan ehdottomuuden kautta, kuten jotkut miehet ovat seurassani tehneet: “No, mä en sitten ollenkaan enää koskaan puhu naisille!”

Naisille tai kelle tahansa muullekin saa ja kannattaakin puhua. Pitää vain olla sen verran pelisilmää, ettei ylitä ihan ilmiselviä rajoja.

(Toki erilaiset käyttäytymisen ja kognition häiriöt tuovat tähän ihan uuden ulottuvuuden. On paljon ihmisiä, joiden on oikeastikin vaikeaa hahmottaa yhteiskuntamme käytösnormeja. Siten he ovat alttiimpia erilaisille ikäville ylilyönneille. Kuitenkin ns. “normaalin” toimintakykyisen aikuisen voidaan odottaa ymmärtävän näitä asioita edes riittävän hyvin.)

Osa ongelmaa on myöskin ujous ja sosiaalinen jännittäminen. Jännityksestä kärsivä ihminen tekee todennäköisemmin sosiaalisia virheitä, sillä hän joutuu itse tilanteen lisäksi kamppailemaan myös sisäisen olotilansa kanssa. Kun keho on stressireaktion kourissa, on järkevä sosiaalinen toiminta hyvin paljon vaikeampaa. Tähän tulee suhtautua ymmärryksellä, eikä jännittäjiä syyllistämällä, kuten joskus näkee tapahtuvan.

Tästä syystä oman sosiaalisen itsevarmuutensa lisääminen on erottamaton osa sosiaalisten taitojen oppimista. Toki sosiaalisesti kyvykäs voi olla ilman korkeatakin itsevarmuutta, mutta itsevarmuuden omaaminen helpottaa kovasti.

Rakkaudella,

Jevgeni