Tuntuuko siltä, että kukaan ei ymmärrä sinua, ongelmiasi ja sitä, miltä sinusta tuntuu? Niin välillä meistä kaikista. Mutta onko tälle perustetta ja kannattaako ongelmiensa seuraan eristäytyä?
Entä tuntuuko omista haasteistaan ja ongelmistaan puhuminen hankalalta ja epämiellyttävältä? Mistä se voi johtua, vaikka usein periaatteessa tiedämmekin, että välillä kannattaisi avautua ja puhua? Mikä tekee puhumisesta välillä niin vaikeaa?
Tämän viikon videoblogissa käsittelen tunnetta siitä, että kukaan ei ymmärrä ja sitä, kuinka saatamme itse sitä huomaamattamme ylläpitää tätä varsin synkkää ja ahdistavaa tunnetta. Käsittelen videolla myös häpeää, erityisyyden tarvetta sekä kielteistä erityisyyden tunnetta
Mukavia katselu- ja kuunteluhetkiä!
Kun tuntuu, että kukaan ei ymmärrä
PS. Jos tykkäsit tästä, niin voit halutessasi vilkaista myös muita videoita videoblogistani. Kiitos paljon!
PPS. Otan myös mielelläni vastaan aihe-ehdotuksia videoita ja tekstejä varten, niitä voi laittaa osoitteeseen elaparemmin@elaparemmin.fi, kiitos!
Rakkaudella,
Jevgeni
