Luottaminen – Miksi se on niin vaikeaa?

luottaminen

Muihin ihmisiin luottaminen on monelle meistä vaikeaa. Olen myös itse kamppailut aikoinaan luottamusongelmien kanssa, mutta onnistunut lopulta pääsemään niistä eroon. Tässä tekstissä haluan pohdiskella niitä ajatus- ja toimintamalleja, jotka ovat tehneet luottamisesta helpompaa.

Luottaminen: Miksi halusin opetella luottamaan muihin ihmisiin

Aikuisuuden kynnykselle asti luottaminen oli minulle vaikeaa. Kuten moni muukin, on minutkin kasvatettu suhtautumaan muihin ihmisiin varovaisuudella. Muut ihmiset on esitetty omaa etuaan tavoittelevina, epäluotettavina ja julmina olentoina, joita kannattaa varoa.

Jossain määrin tämä on totta. Ei voida kiistää sitä, etteivätkö monet ihmiset jatkuvasti satuttaisi ja hyväksikäyttäisi toisiaan. Julmuus asuu sisällämme, eikä siltä tule sulkea silmiään. Samalla on kuitenkin tärkeää hahmottaa sitä, että valtaosa ihmisistä eivät toimi tällä tavoin. Useimmat ovat hyviä, mukavia ja luotettavia tyyppejä, eikä heitä tule rankaista siitä, että pieni määrä ihmisiä toimii toisinaan julmasti. Tämä oli itsellenikin pitkään epäselvää.

Suhtauduin luottamukseen myös asiana, joka pitää ansaita. Lähtökohtaisesti koin ihmiset epäluotettavina ja uskalsin luottaa heihin vasta sitten, kun he olivat jollain tapaa ansainneet luottamukseni. Tämä tuntui sinänsä järkevältä, mutta johti myös ongelmiin. Oli raskasta olla ihmissuhteissa, joissa koin toisen ihmisen pitkään epäluotettavana. Tuntui myös ikävältä ikään kuin altistaa toinen ihminen jonkinlaiseen luottamuskokeeseen. “Toimi minun haluamallani tavalla, niin saatat ehkä ansaita luottamukseni!”

Varoin myös ihmissuhteiden aloittamista, sillä ajattelin, että ennen pitkään minua tulee sattumaan. Ajattelin, että on parempi varoa kuin katua. Uskon, että tällaisen ajattelun vuoksi minulta meni sivu suun moni sellainenkin ihmissuhde, joka olisi ollut kaikin puolin hyvä ja miellyttävä.

Oma matkani luottamuksen opetteluun alkoi silloin, kun ajauduin viettämään aikaani piireissä, joissa oltiin kiinnostuneita “henkisestä kasvusta” ja itsensä kehittämisestä. Näissä piireissä aikaa viettäessäni tajusin, että elämämme ihmissuhteet muuttuvat sitä paremmiksi, mitä enemmän luottamusta ihmisten välillä on. Ensimmäistä kertaa luottamus näyttäytyi hyvänä ja tavoiteltavana asiana.

Aloin yhä useammin “antaa ihmisille mahdollisuuden” eli pyrin suhtautumaan heihin jo lähtökohtaisesti luottamuksella. Heidän ei enää tarvinnut ansaita luottamustani, vaan annoin sen heille heti kättelyssä. Päätin, että luottamuksen voi ottaa myöhemmin pois, mikäli toinen ihminen osoittautuu epäluotettavaksi.

“Mitä jos tulen satutetuksi?”

Toisinaan kävi niinkin, ettei antamaani luottamusta kunnioitettu, vaan se tavalla tai toisella petettiin. Tämä ei ollut todellakaan mukavaa, mutta tässä vaiheessa tajusin jo onneksi sen, että muiden luottamuksen pettävät ihmiset eivät ole sääntö, vaan poikkeus. Vaikka muutama mätä omena mahtuisikin joukkoon, ovat useimmat omenat silti hyviä ja kunnollisia.

Tässä vaiheessa olin myös oppinut luottamaan siihen, että pettyminen johonkuhun ihmiseen ei ole mikään maailmanloppu. Toki se sattuu ja paljon, varsinkin, jos luottamuspetos tapahtuu läheisessä ja tärkeässä ihmissuhteessa. Huomasin kuitenkin, että kipu menee ajallaan ohi, joten pelkäsin sitä aiempaa vähemmän. Kun paha mieli tulee, niin tulkoot! En toivota sitä tervetulleeksi, mutta kestän sen kyllä.

Kyky selvitä pettymyksistä ja kivusta on toki yksilöllinen. Siksi puhunkin tässä vain omasta puolestani. Minua on siunattu ilmeisesti tasaisella psyykellä ja myönteisellä mielenlaadulla, joten kivun kohtaaminen onnistuu, vaikka ei mukavaa olekaan. Voi kuitenkin olla, että jonkun toisen kohdalla tilanne on tyystiin erilainen.

“Minua on satutettu ennenkin, joten nyt en enää luota kehenkään!”

Me ihmiset olemme hyviä oppimaan. Jos meitä on satutettu ennenkin, opimme tapahtuneesta ja olemme varovaisempia tulevaisuudessa. Tämä on sinänsä hieno asia, mutta vaarana on, että varovaisuus ylikorostuu ja alkaa aiheuttamaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

On järkevää suhtautua ihmisiin tietyllä varovaisuudella, mutta kaikkiin ihmisiin ei ole järkevää olla luottamatta. Luottamuksen puute rajoittaa ihmissuhteiden muodostumista ja toisten kanssa lähentymistä. Seurauksena vo olla se, että ihmissuhteemme jäävät pinnallisiksi ja epätyydyttäviksi. Aito luottamus on yksi hyvän ihmissuhteen avaimista. Jos avainta ei ole, jotkut ovet pysyvät ikuisesti kiinni.

Sen sijaan, että suhtautuisin epäluottamuksella kaikkiin ihmisiin, aloin miettimään ihmissuhteita tapauskohtaisesti. Kannattaako juuri tähän ihmiseen luottaa? Onko hän tehnyt mitään, mikä puhuisi sen puolesta, että häntä kannattaa varoa?

Mitä useammin aloin suhtautumaan muihin ihmisiin luottamuksella, sitä useammin minua siitä myös palkittiin. Kun luotin muihin, myös he luottivat minuun. Ihmissuhteista tuli syvempiä ja tyydyttävämpiä.

Sosiaalipsykologiasta löytyy tähän liittyvä, mielenkiintoinen ilmiö. Suomeksi sitä kutsutaan “itseään toteuttavaksi ennusteeksi” ja sillä tarkoittaa sitä, että me ihmiset toimimme usein siten, kuin muut odottavatkin meidän toimivan. Jos muut odottavat, että olemme luotettavia, se kannustaa meitä myös vastaamaan heidän odotukseensa. Jos muut taas odottavat, että olemme epäluotettavia kusipäitä, altistaa se meitä käyttäytymään odotusten kuvaamalla tavalla.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan siis koen, että kyky ja uskallus luottaa ihmisiin on parantanut omaa elämääni ja erityisesti ihmissuhteitani hurjasti. Vastaavista kokemuksista ovat raportoineet myös monet muut, joiden kanssa olen tästä aiheesta jutellut.

Toki toisinaan käy ikävästi ja luotettavana pitämäni ihminen pettääkin luottamukseni. Se on ikävää, mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä, että pystyn kestämään tapahtuneen ilman, että menetän luottamustani kaikkiin muihinkin ihmisiin. Useimmat ovat luotettavia ja hyviä tyyppejä, vaikka poikkeuksia olisikin.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Luottaminen – Miksi se on niin vaikeaa?” on julkaistu 18.9.2013 ja sitä on päivitetty 28.7.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia