Ensimmäinen askel itsevarmuuteen: Tahto taistella pelkotilaa vastaan

Ensimmäinen askel itsevarmuuteen Tahto taistella pelkotilaa vastaan

Opetan työkseni rohkeus- ja itsevarmuustaitoja. Käsittelen asiakkaitteni kanssa aiheita kuten kuinka päästä eroon ujoudesta, kuinka esiintyä itsevarmemmin, kuinka uskaltaa olla enemmän ”oma itsensä”, kuinka asettaa rajoja ja muita vastaavia.

Mitä pidempään olen tätä työtä tehnyt, sitä enemmän olen oppinut erottamaan muuttujia, jotka vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ja vaivattomasti ihmisestä tulee itsevarma. Tässä tekstissä haluan esitellä yhden näistä muuttujista.

Kyseinen muuttuja on ihmisen tahto taistella omia pelkotilojaan vastaan. Lähtökohtaisesti ihmiset näyttävät lähestyvän itsevarmuutensa kehittymistä karkeasti jaoteltuna kahdesta lähtökohdasta:

Toiset haluavat lisätä itsevarmuuttansa ilman, että heidän tarvitsisi prosessin aikana kauheasti kohdata pelkojaan. Pelkojensa kohtaaminen ja pelon tunteiden kokeminen on epämiellyttävää, joten sitä ei ymmärrettävästi haluta tehdä kovin paljoa. Näin kouluttajan näkökulmasta tämä on se ryhmä, joka hakee vähän sellaista ”helppoa ja nopeaa” ratkaisua. Tällä ryhmällä on toki halua onnistua, mutta halu ei ole niin vahva, että itseään haluttaisiin oikeasti laittaa likoon onnistumisen eteen.

Toiset taas haluavat nimenomaan kohdata pelkojaan, oppia elämään niiden kanssa ja kestää ”oppimisen tuskan”, jotta voisivat oppia itsevarmemmiksi. He eivät etsi helppoa ratkaisua, vaan ovat valmiita tekemään töitä kehittymisensä eteen. Kokemukseni mukaan juuri tämä ryhmä on se, joka saa parempia tuloksia nopeammin.

Rohkeus- ja itsevarmuustaidot näyttävät (valitettavasti!) olevan sellainen taitosetti, jonka oppimiseen ei ole oikoreittejä. Olen kyllä itsekin sellaisia kovasti etsinyt, mutta toistaiseksi etsintä ei ole tuottanut tuloksia. Näyttää siltä, että itsevarmemmaksi oppiminen vaatii aina työtä.

Tästä syystä on tärkeää jo lähtökohtaisesti omaksua oikea asenne oman itsevarmuutensa kehittämiseen. On hyväksyttävä, ettei se ole pelkästään mukavaa hommaa, On hyväksyttävä, että välillä sattuu, ahdistaa ja on paha mieli. On hyväksyttävä, että oma kehittyminen on jatkuvasti ainakin lievän hankalaa.

(Tätä on ikävää kirjoittaa, koska myyntipuheena ”ikävän ja hankalan” kehittymisen esiinnostaminen ei ole oikein hyvä veto. Olen huomannut, että saan myytyä enemmän osaamistani silloin, kun sanon muutosta helpoksi ja mukavaksi. Olen kuitenkin mieluummin rehellinen, sillä se tuntuu oikealta.)

Jos harkitset oman rohkeutesi ja itsevarmuutesi kehittämistä, tutkiskele sisintäsi näillä kysymyksillä:

1. Kuinka valmis olen kohtaamaan pelkojani ja kokemaan pieniä määriä pahaa mieltä, jotta voisin tulevaisuudessa elää täydempää, helpompaa ja miellyttäämpää elämää?

2. Hyväksynkö sen, että itsensä kehittäminen ja ihmisenä kasvaminen on jossain määrin jatkuvaa taistelua itsensä kanssa?

Optimaalinen asenne, jota kohti kannattaa pyrkiä on tietysti se, että haluat kohdata pelkosi ja hyväksyt sen, että kasvaminen on taistelua. En todellakaan sano, että sellaisen asenteen oppiminen olisi helppoa. Olen itse opiskellut näitä asioita kymmenisen vuotta, enkä voi sanoa, että olisin vieläkään täysin sinut sen kanssa, että tämä on välillä niin hemmetin hankalaa. Olisi mukavaa, jos tämä olisi helpompaa. Se ei kuitenkaan ole, joten sen hyväksyminen näyttäisi olevan oikeastaan ainoa todellinen ratkaisu, mikäli elämässään haluaa mennä eteenpäin.

Voimaa ja rakkautta :)

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 222 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment