Tämänkertaisen blogitekstin aiheena on konfliktien ratkaiseminen. Sain pari viikkoa sitten sähköpostilaatikkooni seuraavan kysymyksen nimimerkiltä Sartsa:
“Heippa. Haluaisin kysyä sinulta mielipidettä siitä, kuinka tulla toimeen ilkeämielisen ja negatiivisen työkaverin kanssa? Tavallisesti en tuollaisen ihmisen kanssa haluaisi olla tekemisissä, mutta yhteisessä työpaikassa on pakko viettää hänen seurassaan monta tuntia päivässä. Kyseinen henkilö valittaa melkein kaikesta ja kaikista, paitsi tietenkään ei itsestään ja läheisistään. Mielestäni hänellä on suppea maailmankatsomus (rasistinen ja homofobinen) enkä yhtään jaksaisi kuunnella häntä.
Olen kuullut muutaman kerran hänen suoraan piilovittuilevan minusta koskien ulkonäköäni ja elämäntilannettani, siten että kaikki paikalla olijat ymmärsivät kyllä, että kyse on minusta. Nuo sanat ovat jääneet mieleeni kummittelemaan ja koen niistä pahaa mieltä. Muuten koen työpaikallani olevan hyvä yhteishenki ja tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, paitsi tuon ankeuttajan.”
Kiitos viestistä Sartsa! Olet valitettavasti kohdannut mulkun:
Katsotaan ensiksi, miltä mulkun anatomia näyttää, sillä konfliktien ratkaiseminen on helpompaa, kun osaamme ymmärtää sitä, mikä mulkun käytöstä ohjaa.
1. Mulkku on harvoin mulkku omasta mielestään
Mulkku ei kokemukseni mukaan ole mulkku yleensä täysin tahalleen ja tiedostaen, vaan pääosin tiedostamattaan. Omasta mielestään mulkku on mitä todennäköisimmin varsin loistava tyyppi:
Mulkun ikävään käytökseen voivat vaikuttaa esimerkiksi seuraavat muuttujat:
- Omat ongelmat: Kun itsellään on paha mieli, purkaa sitä herkästi myös muihin.
- Menneisyyden traumat: Ehkäpä hänelle on sattunut jotain, mikä saa hänet suhtautumaan sinuun nihkeästi. Tämä voi olla mitä tahansa yllättävääkin. Jopa sitä, että hänen peruskouluaikaisella kiusaajallaan on ollut samanlainen nenä kuin sinulla, jolloin hänen fiiliksensä sinusta on alitajuisella tasolla epämääräisen kielteinen.
- Kokemattomuus tietyntyyppisissä ihmissuhteissa ja sosiaalisen pelisilmän puute: Ehkäpä hän ei oikein ole vielä ymmärtänyt, kuinka työpaikoilla huolehditaan siitä, että muutkin viihtyvät.
- Kokemattomuus tietyntyyppisistä ihmisistä: Ehkäpä olet sellainen, ettei hän oikein tiedä, miten kanssasi tulisi olla ja siksi päätyy toimimaan typerästi. Ehkäpä hänen kaikki ystävänsä ovat esimerkiksi rasistisia homofobeja, eikä hän ole oppinut olemaan muunlaisten ihmisten kanssa.
- Vaikeudesta hallita käytöstään: Käytöksensä hallitseminen on monille melko haastava taito, joka opitaan elämän myötä. Myös yksilölliset muuttujat aivotoiminnassamme, kuten heikko impulssikontrolli voivat vaikuttaa tähän.
- Luulo siitä, että oma käytös on hauskaa tai että se toimii: Ehkäpä hänen kaveriporukassaan rasismi, homofobia tai piilovittuilu ovat toimivia käytösmalleja.
Nämä ovat tietysti vain spekulaatiota. En suinkaan yritä pestä mulkkua synneistään ja saada häntä vaikuttamaan täysin hyvältä tyypiltä. Väitän kuitenkin, että mulkun sisäistä maailmaa ymmärtämällä voimme myös helpommin ymmärtää sitä, kuinka tällaisten tyyppien kanssa syntyvät konfliktit voidaan ratkaista.
Jokainen meistä on ollut joskus mulkku joko tahalleen tai tiedostamattaan. Tiedostettu mulkkuuskaan näyttää harvemmin olevan absoluuttisen pahantahtoista. Pikemminkin kyse on kyseisen henkilön vaikeuksista luovia sosiaalisissa tilanteissa ja ymmärtää hyvän käytöksen päälle. Väitän, että mulkkumainen toiminta johtuu useammin osaamisen ja tietämyksen puutteesta kuin aidosta pahantahtoisuudesta.
(Tämä on toki vain nyrkkisääntö eikä mikään kaikissa tilanteissa pätevä totuus. Joskus mulkku on mulkku hyvinkin tiedostetusti ja saattaa jopa ylpeillä omalla pahantahtoisuudellaan.)
Sitä, että pidän useimpia mulkkuja pohjimmiltaan vain hukassa olevina tyyppeinä, voidaan toki pitää merkkinä jonkinlaisesta sinisilmäisyydestä. Ehkä se sitä onkin. Pidän tästä ajatusmallista kiinni ensisijaisesti siksi, että minun on henkilökohtaisesti paljon mukavampaa elää silloin, kun en usko muiden ihmisten olevan ensisijaisesti ilkeitä ja pahoja mulkkuja, vaan pikemminkin vähän hölmöjä ja hukassaolevia mulkkuja.
Se, että suhtautuu itse ihmisiin hyvyydellä ja ymmärryksellä näyttää pidemmän päälle johtavan siihen, että myös minuun suhtaudutaan hyvyydellä ja ymmärryksellä. Aina tämä ei valitettavasti toteudu, mutta pääosin kuitenkin.
Seuraava väite saattaa kuulostaa monien korvaan hyvin brutaalilta, mutta kyseessä on sen verran tärkeä asia, että se tulee tuoda esiin:
Kyseessä on ikivanha klise, jonka mukaan tappeluun tarvitaan kaksi osapuolta. Aina ei ole kuitenkaan kyse siitä, että molemmat osapuolet olisivat oikeasti syyllisiä konfliktiin. Kyse voi olla myös siitä, että toinen osapuoli eli tässä tapauksessa meidän mulkkumme kokee, että myös sinä olet tehnyt jotakin väärää. Näin ihminen saattaa ikään kuin hakea jonkinlaisen oikeutuksen käytökselleen, jonka todennäköisesti tietää itsekin huonoksi.
Esimerkkinä tulee mieleen itselleni vuosia sitten sattunut tapaus eräältä työpaikalta:
Eräs työkaverini tuntui jatkuvasti suhtautuvan minuun jotenkin todella ylenkatsovasti, nihkeästi ja kireästi, enkä itse oikein osannut ymmärtää että miksi ihmeessä näin on. “Mitä mä oon muka tehnyt väärin?” ajattelin.
Lopulta ajan kanssa selvisi, etten ollut varsinaisesti tehnyt tai ehtinyt tekemään mitään. Kyse oli siitä, että olin eräässä palaveritilanteessa, jossa puhuttiin työpaikan sääntöjen seuraamisesta. Kuuntelun lomassa elehdin (mielestäni huomaamattomasti) eräälle toiselle kollegalle tavalla, jonka tämä toinen työntekijä tulkitsi merkkinä siitä, että minä en kunnioita sääntöjä.
En ikinä rikkonut sääntöjä ja elehtimisen oli tarkoitus olla (kieltämättä vähän huonolla tavalla) lähinnä vitsikästä, mutta tämä työkaveri oli saanut minusta mielikuvan ylimielisenä mulkkuna, jota eivät säännöt kiinnosta. Vaikka tämä mielikuva oli vain työkaverini mielessä, oli konfliktimme kuitenkin todellinen.
Tällä tarinalla yritän havainnollistaa seuraavaa, ehkä ikävääkin ajatusta:
Jos konfliktia haluaa oikeasti ymmärtää, niin ei tule omaksua asennetta, että olisi välttämättä itse täysin syytön tilanteeseen. Sen sijaan tilannetta tulee yrittää tarkastella aidon objektiivisesti ja oman osuutensa tunnustaen (olkoot se kuinka olemattoman pieni tahansa).
Ehkä olet osallinen, ehkä taas kaikki on vain toisen kuvitelmaa, mutta kannattaa aina vähintäänkin pohtia, että miksi toinen on mulkku sinua kohtaan. Ihmiset kantavat usein toisilleen kaunaa aivan älyttömistä ja harhaisistakin syistä.
Nyt kun vähän ymmärrämme mulkun anatomiaa, voimme siirtyä kohti ratkaisua:
2. Aseta mulkulle rajat
Konfliktien ratkaiseminen on helpompaa silloin, kun myös mulkku osapuoli tiedostaa, että hänen käytöksensä ei ole asiallista eikä toivottavaa.
Mulkku saa usein olla mulkku, koska kukaan ei ole yrittänytkään kieltää häntä olemasta sellainen. Nihkeä ja asiaton käytös jatkuu, koska kukaan ei nosta esiin sitä, että se on nihkeää ja asiatonta. Mulkku oppii, että hän saa toimia juuri kuten toimii, koska hei, jos se ei olisi okei, kai joku siitä sanoisi?
Tämän vuoksi kokemukseni mukaan todella tehokas tapa lopettaa pienet konfliktit on ihan vain se, että keskustelee siitä toisen osapuolen kanssa ja asettaa selkeät rajat. Ihan siis tyyliin “hei, mulla on ollut jo pidemmän päälle fiilis, että sä käyttäydyt mua kohtaan asiattomasti, heität loukkaavaa juttua ja se tuntuu musta aika nihkeältä. Mä toivon että sä lopettaisit sen tekemisen, onnistuisko tämä?”
Asian esiinnostamisella tuot konfliktin ikään kuin “näkyvälle tasolle”, jolloin se lakkaa olemasta jossain epämääräisten viittausten ja piilovittuilun tasolla tapahtuva juttu, vaan muuttuu sanojesi myötä näkyväksi ja todelliseksi.
Nostamalla asian sanallisesti esiin, pakotat konfliktin toisen osapuolen reagoimaan tilanteeseen. Toinen osapuoli ei voi enää esittää, että “mitään ongelmaa ei olekaan”, sillä olet juuri tehnyt tietäväksi, että ongelma on ihan todellinen.
Usein kun ongelman nostaa keskustelussa esiin, toinen osapuoli yrittää väistää ja perääntyä. Harva aikuinen ihminen kehtaa seistä asiattoman käytöksensä takana, vaan yrittää rottailla itsensä pakoon ikävästä tilanteesta. Hän saattaa vedota esimerkiksi siihen, että “aijaa, emmä tajunnu että sä otat asian noin” tai “aa, no sen piti olla vaa läppää, luulin et se on selkeetä, se oli vaan sellaista kavereiden kesken vitsailua” tai jotain muuta vastaavaa.
Kyseessä on siis vanha kunnon taktiikka, joka on tuttu jo peruskoulun pihalta: “Se oli vain läppää hei, kai sä nyt tsoukkia ymmärrät :))))”
Oikeastihan tyyppi tietää todennäköisesti hyvin, ettei se mitään vitsailua ollut, mutta nämä ovat sellaisia selityksiä, joilla aikuisetkin ihmiset yrittävät päästä pois pinteestä ja säilyttää kasvonsa.
Oma suositukseni on, ettet tässä vaiheessa rupea eskaloimaan konfliktia enempää, vaikka tiedostatkin, että tuollainen selitys on todennäköisesti jonkintasoista paskapuhetta. Tässä vaiheessa on kokemukseni mukaan hyvä lähinnä todeta että “okei, hyvä että oli vain vitsiä, mutta toivon ettei sellainen enää jatku, koska ei tunnu hyvältä eikä kuulu työpaikalle.”
Oman kokemukseni mukaan tämä toimii valtaosan ajasta. Aika harvoin nihkeä toiminta jatkuu, kun siitä on kerran selkeästi sanonut. Mutta poikkeuksiakin valitettavasti on.
3. Anna mulkulle mahdollisuus säilyttää kasvonsa
Mulkkumaisuus on usein ulkokuori, joka oikeanlaisella käsittelyllä sulaa pois ja alta paljastuu pääasiassa ihan hyviä tyyppejä. Kun mulkulle on selkeästi sanottu, että olisi kiva, jos ikävä käytös loppuisi, niin hyvin usein se myös loppuu. Paljon merkitystä on kuitenkin sillä, kuinka tätä ikävää ulkokuorta lähtee riisumaan.
Yksi asia, joka näyttää ohjaavan ihmisten toimintaa hyvin paljon, on halu säilyttää kasvonsa. Eli vaikka mulkku jopa itse tiedostaisi toimivansa ikävästi, hän ei halua, että tämä osoitetaan julkisesti ja että hänet leimataan muidenkin silmissä jonkinlaiseksi pahantekijäksi.
Jos pahtantekijäksi leimaantuminen kuitenkin tapahtuu, on tämä usein kova kolaus ihmisen minäkuvalle. Ja kun minäkuvaamme satutetaan, ihmiset saattavat alkaa todella, todella vittumaisiksi. Siksi on usein pienemmän vaivan reitti sallia toisen säilyttää kasvonsa, vaikka hän ei sitä varsinaisesti ansaitsisikaan.
Jos siis haet konfliktiin ratkaisua ja haluat sen olevan ohi mahdollismman pian, on hyvin tärkeää, että ikävästi ja väärin toiminut osapuoli pääsee perääntymään konfliktista arvokkaasti ja kasvonsa säilyttäen.
Tässä voi tietysti heittäytyä filosofiseksi ja pohtia, että onko se nyt ihan oikein että kaikenlaiset mulkut pääsevät kuin koira veräjästä. Eikö maailmassa ole mitään oikeutta kun pahanteosta ei rangaista?.
Ikävä ajatushan se kieltämättä on, että pahantekijä välttyy rangaistukselta. Näkisin kuitenkin, että monesti konfliktien loppuminen on tärkeämpää kuin se, tuntuuko se lopulta oikeudenmukaiselta. Pitkittyvä ja eskaloituva konflikti on mielestäni paljon suurempi paha, ihan kaikkien osapuolten kannalta. Se, että mahdollinen pahantekijä saa säilyttää kasvonsa ei ehkä ole täysin oikein, mutta se on usein “pienempi kahdesta pahasta”.
Ohje numero kolme kuuluukin: anna konfliktin toiselle osapuolelle mahdollisuus säilyttää kasvonsa.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hoidat kaikenlaiset hankalat keskustelut ja ongelmien esiinnostamiset vain teidän kahden kuullen. Ei siis “pestä likapyykkiä” muiden nähden.
Jos tämä ei riitä, voi toki lähteä nostamaan panoksia, tehdä ongelmasta julkisen, pyytää tukea muilta ja niin edelleen. Silloin on kuitenkin hyväksyttävä riski siitä, että konflikti saattaa pahimmassa tapauksessa vain syventyä.
Entä jos asiaa ei halua nostaa toisen osapuolen kanssa esiin?
Rajojen asettamisessa ja avoimessa vastarinnassa on aina yksi iso mutta. Se vaatii uskallusta ja lujuutta sekä riskinottokykyä. Konflikti voi aina parantumisen sijaan myös pahentua. On täysin ymmärrettävää, jos tätä riskiä ei aina haluaisi ottaa. Jos valitset tämän reitin, ei siinäkään ole itsessään mitään väärää.
Tällöin pitää toivoa, että ikävä käytös loppuu jollain muulla tavalla. Ehkä mulkku löytää itselleen uuden kiusattavan. Ehkä joku toinen taas sanoo hänelle tiukasti. Ehkä mulkku vaihtaa työpaikkaa. Etukäteen on mahdotonta sanoa, tuleeko ikävä käytös loppumaan, pysymään samanlaisena tai jopa pahenemaan.
Konfliktien ratkaiseminen: 3 askelta
Tässä vielä tiivistelmä kaikesta äskeisestä:
Askel 1: Yritä ymmärtää, mistä on kyse
Kun saat kiinni siitä, miksi joku käyttäytyy sinua kohtaan mulkusti, on sinun paljon helpompi lähteä selvittämään tilannetta ja juttelemaan tämän toisen osapuolen kanssa.
Askel 2: Aseta rajat
Kerro siitä, kuinka koet tilanteen ja mikä fiilis sinulla on siitä, että sinua kohdellaan huonosti. Kerro, ettei se ole oikein ja ettet viitsi sietää sellaista. Kerro, millaista käytöstä itseäsi kohtaan toivot ja odotat.
Ei ole minkäänlaisia takeita, että tämä ratkaisee tilanteen. Hyvin usein tämä kuitenkin toimii.
Lisäksi kun tämän on tehnyt, toinen osapuoli ei voi enää vedota siihen, ettei muka tiedä, miltä tilanne tuntuu sinun mielestäsi, vaan hänen on pakko reagoida siihen joko muuttamalla käytöstään tai tulemalla tietoiseksi siitä, että jatkaessaan entisenlaista käytöstään, hän toden totta toimii mulkusti.
Useimmat ihmiset kuitenkin haluavat noudattaa yhteisön sääntöjä, joihin kuuluu se, että muita ihmisiä kohdellaan hyvin. Siksi konflikti usein loppuu.
Askel 3: Anna mahdollisuus kasvojen säilyttämiseen…
…ja säästä siten sekä itseäsi että toista osapuolta.
Toinen osapuoli osaa usein myös arvostaa tällaista toimintaa. Esimerkiksi moni sellainen ihminen, joka on joskus yrittänyt hakea jonkinlaista konfliktia minun kanssani on nykyään kaverini, sillä näytin heille hyvässä hengessä, että eiköhän olisi parempi, että lopetetaan nihkeydet, koska muuten molemmilla on paha mieli. Toisinaan tällaisella toiminnalla herätetty kunnioitus muuttuu ajan kanssa jopa kaveruudeksi. Moni mulkku on kuitenkin pinnan alla hyvä tyyppi, eikä sitä kannata unohtaa.
Tapoja konfliktien ratkaisemiseen on tietysti lukemattomia ja tässä esitelty on niistä vain yksi. Itse olen kokenut sen toimivan hyvin, mutta voi hyvin olla, ettei se sovi kaikille, eikä kaikkiin tilanteisiin. Toivottavasti teksti kuitenkin herätti hyödyllisiä ajatuksia ja toivottavasti konfliktinne ratkeaa edes jollain tavalla!
Rakkaudella,
Jevgeni
(Teksti “Konfliktien ratkaiseminen: Mulkun anatomia eli 3 ohjetta konfliktitilanteisiin” on julkaistu
