Suhteen aloittaminen tuntuu vaikealta: Näin sitä voi helpottaa

suhteen aloittaminen tuntuu vaikealta

Mitä tehdä, jos suhteen aloittaminen tuntuu vaikealta? Moni ihminen kokee ihmissuhteiden aloittamisen hyvin haastavana. Olkoot kyse parisuhteesta, ystävyyssuhteesta tai vaikkapa seksisuhteesta, saattaa niiden aloittaminen tuntua ahdistavalta ja pelottavalta.

Tämä on tyypillistä erityisesti silloin, kun ihmisen aiemmissa ihmissuhteissa on ollut ongelmia. Ihminen on saattanut tulla petetyksi, satutetuksi, hyväksikäytetyksi tai muutoin kaltoinkohdelluksi. Tällöin on ymmärtettävää, että uusien suhteiden aloittaminen huolestuttaa. Mitä jos niissä käy samoin kuin edellisissä? Mitä jos tämäkin ihminen satuttaa meitä tavalla tai toisella?

Huoliensa vuoksi voikin tuntua helpommalta estää uutta ihmissuhdetta syntymästä kuin ottaa riski, että uusikin suhde osoittautuu lopulta kivuliaaksi kokemukseksi. Tällöin saatamme toimia jopa siten, että omalla toiminnallamme pilaamme syntymässä olevan ihmissuhteen, sillä näin voimme ainakin välttää suhteeseen sisältyvät riskit. Toisaalta tämän toimintatavan varjopuolena on se, että näin toimiessamme olemme vaarassa jäädä yksin.

Mitä tehdä, jos suhteen aloittaminen tuntuu vaikealta?

Kuten aina, tarkoitus ei ole kuulostaa syyllistävältä, mutta merkittävissä määrin suhteiden aloittamisen vaikeus johtuu oman päämme sisällöstä. Esteenä olevat pelot ja huolet ovat omasta ajattelustamme lähtöisin. Jos muutamme ajatteluamme, voimme myös vähentää pelkojemme määrää.

Psykologiassa tätä kutsutaan kognitiivis-behavioristiseksi lähestymistavaks. Ajatukset, tunteet ja käytös ovat kolme elementtiä, jotka ovat tiivissä keskinäisvaikutuksessa. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja käytökseen, tunteet vaikuttavat ajatuksiin ja käytökseen ja käytös vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Muuttamalla mitä tahansa näistä kolmesta, voimme muuttaa samalla kahta muuta.

Tarkastellaan seuraavaksi tätä aihetta tästä näkökulmasta käsin. Pohditaan ensin sitä, miltä keskimääräisen suhteen alkaminen näyttää. Kaava on suurin piirtein seuraava:

Kaksi ihmistä tapaa toisensa jossakin tilanteessa. Ehkä kerran, ehkä muutaman kerran. He huomaavat, että pitävät toistensa seurasta. Mitä enemmän aikaa he viettävät keskenään, sitä enemmän heidän suhteensa syvenee.

Paperilla ihmissuhteen syntyminen vaikuttaa siis melko yksinkertaiselta. Kunhan vain jaksamme tavata uusia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa, saamme aikaiseksi uuden ihmissuhteen.

Käytännössä homma on kuitenkin paljon sotkuisempi. Vaikka olisimme tavanneet uuden, mukavan ihmisen, saattaa oma ajattelumme kertoa meille, että uutta ihmissuhdetta ei kannata syystä tai toisesta aloittaa:

EI

Sen sijaan että annamme asioiden tapahtua luonnollisesti ja itsestään, alkaa päähämme virrata erilaisia huolia:

entäjos

Aiempien kokemuksiemme tai tiedon pohjalta alamme ajattelemaan kaikenlaista:

Entä jos tuo toinen onkin jotain muuta kuin miltä vaikuttaa? Mitä jos petynkin häneen? Mitä jos hän pettyy minuun? Entä jos hän onkin pinnan alla aivan samanlainen kuin entinen kumppanini? Mitä jos hän pettää ja jättää? Entä jos kaverini eivät pidäkään hänestä? Entä jos vanhempani eivät hyväksy häntä? Entä jos, entä jos, entä jos?

Yhtäkkiä helposta ja luonnollisesta tutustumisesta ja lähentymisestä tuleekin ihan järkyttävän vaikeaa:

IHMMISSUHTEET

Tässä ajattelu alkaa siis vaikuttaa tunteisiimme ja käytökseemme. Huolia täynnä olevat ajatukset synnyttävät esimerkiksi pelkoa (tunne) ja välttelevää käytöstä. Sen sijaan, että viettäisimme enemmän aikaa uuden tuttavuutemme kanssa, alammekin vältellä häntä.

Hommaa sotkee entisestään se, että huolemme saattavat olla joissain tapauksissa aivan aiheellisia. Joskus on oikeastikin järkevää suhtautua uusiin ihmisiin suurella varautuneisuudella, joskus taas ei. Meidän itsemme on kuitenkin etukäteen mahdoton tietää, millainen tilanne on juuri tällä kertaa kyseessä. Emme voi tietää, millaiseksi toinen ihminen pitkällä aikavälillä osoittautuu. Voimme joko ottaa riskin tai väistää sitä, mutta samalla tulemme väistäneeksi mahdollisesti hyvänkin ihmissuhteen!

Itse kannatan yleensä riskinottoa, mutta en väitä, että se olisi aina se oikea tapa toimia. Oma kokemukseni on kuitenkin se, että useimmat ihmiset ovat hyviä ja luotettavia tyyppejä, kun taas kaikenlaisia mätämunia tulee vastaan onneksi suhteellisen harvoin. Riskin ottaminen ja uuden ihmisen kanssa lähentyminen on osoittautunut yleensä hyväksi vaihtoehdoksi. Ei kuitenkaan aina.

Tärkeää on pyrkiä tunnistamaan sitä, milloin huolemme ovat aiheellisia ja milloin ne taas ovat ehkä hieman liiankin värikkäitä ja ylimitoitettuja. On tärkeää myös käsittää, että aiemmat satuttavat kokemuksemme saattavat vääristää ajatteluamme ja saada meidät kokemaan riskit suurempina, kuin mitä ne oikeasti ovatkaan. Psykologiassa tätä kutsutaan saatavuusharhaksi. Olemme taipuvaisia pitämään todennäköisimpinä niitä tapahtumia, joita meille on menneisyydessä jo tapahtunut. Jos meitä on aiemmin satutettu, saatamme pitää liiankin todennäköisenä sitä, että meitä tulee sattumaan myös tulevaisuudessa.

Avoimella kommunikaatiolla uhkakuvia vastaan

Oma lempikeinoni tällaisten huolien vähentämiseen on avoin kommunikaatio ihmissuhteen toisen osapuolen kanssa. Jos jokin huolestuttaa minua, nostan asian esiin ja juttelemme siitä yhdessä. Lähes aina tämä auttaa vähintäänkin vähentämään huolien määrää, vaikka ei poistaisikaan niitä kokonaan.

Pyrin yleensä ensin itsekseni hahmottamaan, mikä minua tarkalleen ottaen uudessa ihmissuhteessa huolestuttaa. Onko kyse siitä, että minun on vaikeaa luottaa toiseen ihmiseen? Onko kyse siitä, että pelkään suhteen aikana nousevan esiin asioita, joita en haluaisi kohdata? Vai ehkä siitä, että pelkään itse tekeväni suhteen aikana jotakin ikävää ja näin satuttavani toista ihmistä?

Kun olen saanut täsmennetyksi sitä, mikä minua huolestuttaa, on aikaa tuoda huolet myös toisen osapuolen tietoisuuteen. Näin hän saa mahdollisuuden joko rauhoittaa huoliani tai ainakin voimme jutella niistä yhdessä. Kokemukseni mukaan ihmiset suhtautuvat näihin tilanteisiin kunnioituksella ja arvostavat sitä, että toin huoleni hänen tietoisuuteen.

(Nuorempana pelkäsin sitä, että omista huolistaan puhuminen on noloa ja naurettavaa, ja siksi pidin yleensä kaikki huolet omana tietonani. Onneksi tämä pelko on kuitenkin osoittautunut jälkeenpäin suhteellisen turhaksi.)

Avoin ja rehellinen kommunikaatio ei suinkaan aina auta tai ratkaise kaikkia ongelmia, mutta pidän sitä kuitenkin pääasiassa parempana toimintatapana kuin sitä, että väistäisin alkavaa ihmissuhdetta ja valitsisin sen sijaan yksin jäämisen. Suhteiden väistäminen ei vaikuta myöskään olevan pitkällä aikavälillä järkevä toimintatapa, sillä samoilla peloilla ja huolilla vaikuttaa olevan tapana nostaa päätään useimmissa ihmissuhteissa. Vaikka väistäisimme yhtä suhdetta, saatamme törmätä täsmälleen samoihin ongelmiin kaikissa seuraavissakin suhteissa.

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Suhteiden aloittamista helpottaa myös se, kun ihminen on jo lähtökohtaisesti kanssamme yhteensopiva. Olen kirjoittanut aiheesta jopa kirjan. Vilkaise se täältä :)

(Teksti “Suhteen aloittaminen tuntuu vaikealta: Näin sitä voi helpottaa” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia