yksinäisyys ihmisen omaa syytä

Hei!

Julkaisin juuri uusimman sähköisen kirjani. Sen aiheena on yksinäisyys, sen muodostuminen sekä siltä suojautuminen. Kirja pohjautuu psykologiopintojeni aikana kirjoittamaani opinnäytetyöhön ja on ensimmäinen täysin tieteeseen perustuva kirjani (olen tosin jättänyt siitä tieteellisen kielenkäytön pois, jotta kirjaa olisi kevyt ja mukava lukea).

Taustatutkimusta tehdessäni huomasin, että yksinäisyyteen liittyy kiinnostava kysymys: missä määrin yksinäisyys on ihmisen “omaa syytään”? Missä määrin ihminen itse aiheuttaa sen, että hänestä tulee yksinäinen?

Kysymys on pohjimmiltaan sama kuin esimerkiksi alkoholismiinkin liittyvä klassikkokysymys: onko alkoholismi sairaus vai onko se vain seuraamus ihmisen omista valinnoista? Voiko ihminen itse rajoittaa juomistaan, vai onko hän voimaton vaikuttamaan tilanteeseensa?

Kuten alkoholisminkin tapauksessa, ei yksinäisyydenkään kohdalla voida täysin sanoa, missä määrin se on ihmisen omaa syytä ja missä määrin kyse on vain sellaisten ympäristön ja elämäntilanteiden vaikutuksesta, joihin ihmisellä itsellään ei ole osaa eikä arpaa.

Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, joten haluan tässä tekstissä tuoda esiin muuttujia, jotka toisaalta puoltavat ihmisen omaa vastuuta ja toisaalta vapauttavat hänet siitä.

(Seuraavat väitteet perustuvat tutkittuun tietoon, mutta lähdeluettelo on seitsemän sivun mittainen, joten en sisällytä lähteitä tähän blogikirjoitukseen. Jos lähteet jotakuta kiinnostavat, voin lähettää lähdeluettelon sähköpostitse. Sitä voi kysyä osoitteesta jevgeni@rohkeuskoulu.fi).

Yksinäisyydelle altistavia ja siltä suojaavia muuttujia ovat ainakin alla listatut asiat. Jokainen näistä muuttujista on vaikutuksiltaan monimutkainen, mutta esittelen ne tässä yksinkertaistetussa muodossaan, jotta blogitekstistä ei tule liian pitkää ja kuivaa.

Tärkeää on ymmärtää se, että mainitut muuttujat vahvistavat toisiaan. Mitä useampi yksinäisyydelle altistava muuttuja ihmiseen vaikuttaa samanaikaisesti, sitä vaikeampaa yksinäisyyden vähentäminen on. Mitä useampi yksinäisyydeltä suojaava muuttuja taas löytyy, sitä todennäköisemmin ihmisestä ei tule yksinäistä. Kyseessä on siten jonkinlainen “köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu” -tyyppinen asetelma.

Sosiaaliset taidot ja itsevarmuus

Hyvät sosiaaliset taidot ja riittävä itsevarmuus suojaavat yksinäisyydeltä. Mitä enemmän taitoja ja itsevarmuutta, sitä todennäköisemmin ihminen pystyy ylläpitämään elämänsä ihmissuhteita sekä muodostamaan uusia suhteita. Sekä sosiaalisia taitoja, että itsevarmuuttaan voi kehittää. Tältä osin ihminen on ainakin osittain itse vastuussa tilanteestaan.

Vastuu on tässä vain osittaista, sillä erilaiset ihmisen vaikutuskyvyn ulkopuolelle jäävät syyt voivat myös häiritä sosiaalisten taitojen opettelua. Minkäänlaisesta täydestä vastuusta ei tässä voida puhua.

Ulkonäkö

Hyvästä ulkonäöstä on apua ihmissuhteiden muodostamisessa. Hyvännäköinen ihminen saa tutkitusti helpommin seuraa, hänestä pidetään enemmän ja häntä autetaan enemmän. Voimme vaikuttaa omaan ulkonäköömme, mutta vain jossain määrin. Tältä osin yksinäisyydelle altistuminen ei siten ole täysin ihmisen omalla vastuullaan.

Vammat ja sairaudet

Vammat, kuten erilaiset kehitysvammat tai vaikkapa liikuntarajoitteet altistavat yksinäisyydelle. Esimerkiksi pyötätuolissa istuvan henkilön on vaikeampaa hakeutua aktiivisesti sosiaalisiin tilanteisiin, minkä vuoksi hän voi altistua yksinäisyydelle.

Myös erilaiset havainnointiin liittyvät rajoitteet kuten näön ja kuulon sairaudet altistavat yksinäisyydelle. Jos näkeminen, kuuleminen tai vaikkapa puhuminen ovat vaikeutuneet, on ihmisen vaikeampi pärjätä sosiaalisissa tilanteissa ja siten ylläpitää tai muodostaa uusia ihmissuhteita.

Muistisairaudet ja erilaiset muut kognitiiviset haasteet taas korostuvat erityisesti iäkkäämpien henkilöiden kohdalla. Kun muistin toiminta häiriintyy, häiriintyy myös toimintakykymme. Arkinen toiminta ja erityisesti sosiaalinen kommunikaatio vaikeutuvat, mikä häiritsee ihmissuhteiden ylläpitämistä ja niiden muodostumista.

Myös muut sairaudet voivat vaikuttaa yksinäisyyden muodostumiseen. Sairaalla ihmisellä on käytössään vähemmän voimavaroja sosiaalisiin tilanteisiin hakeutumista varten, mikä altistaa häntä yksin jäämiselle. Näiltä osin ihmisen ei voida sanoa olevansa täysin vastuussa yksinäisyydestään.

Yhteiskuntaluokka ja varallisuus

Sosiaalisten ongelmien tiedetään kasautuvan samoille ihmisille. Vähävaraisesta tai jollain tavoin “rikkinäisestä” perheestä ponnistava ihminen on paljon alttiimpi myös yksinäisyyden kehittymiselle. Varakkuus, koulutustaso ja käytettävissä olevan sosiaalisen tuen määrä voivat joko suojata yksinäisyydeltä tai altistaa sille. Tältä osin ihminen ei ole täysin vastuussa yksinäisyydestään.

Sosiaalinen aktiivisuus ja oma-aloitteisuus

Olemme merkittävissä määrin itse vastuussa siitä, kuinka aktiivisesti ylläpidämme ja muodostamme uusia ihmissuhteita. Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus sosiaalisissa suhteissa suojaavat yksinäisyydeltä, kun taas passiivinen toimintatapa altistaa sille. Tässäkin ihmisen vaikutuskyvyn ulkopuolelle jäävät syyt voivat tosin toimia esteenä sosiaaliselle aktiivisuudelle, joten täydestä vastuusta ei tässäkään voida puhua.

Suljetut kehät

Yksinäisyys tiedetään melko pysyväksi ominaisuudeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ihmisestä tulee yksinäinen, on olemassa varsin korkea todennäköisyys sille, että yksinäiseksi hän myös jää.

Tämä ei tarkoita, etteikä yksinäisyys olisi hoidettavissa, kunhan sitä vain hoidetaan. Yksinäisyys on hyvin hoidettavissa oleva ilmiö, mutta hoitamattomana ihmiselle muodostuu erilaisia “suljettuja kehiä”, jotka ylläpitävät yksinäisyyttä. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

Mielenterveyden haasteiden yhteisesiintyvyys: Yksinäisyyden tiedetään altistavan masennukselle ja ahdistuneisuushäiriöille. Masennuksen ja ahdistuneisuuden taas tiedetään altistavan yksinäisyydelle. Kun masentaa ja/tai ahdistaa, on sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaikeaa. Kun taas tuntuu yksinäiseltä, voi se lisätä ihmisen ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Kyseessä on itseään ylläpitävä kierre, josta voi olla vaikeaa päästä irti.

Heikot sosiaaliset taidot ja/tai itsevarmuus, sekä niistä seuraava sosiaalisten tilanteiden välttely: Ihminen tarvitsee riittävät sosiaaliset taidot, jotta hän voi ylläpitää ja muodostaa uusia ihmissuhteita. Jos sosiaaliset taidot ovat heikot, tämä ei välttämättä onnistu. Sosiaalisesti taitamaton ihminen altistuu herkemmin esimerkiksi torjutuksi tulemiselle, itsensä nolaamiselle ja muille sosiaalisille “virheille”, minkä vuoksi hänen on vaikeampi saada seuraa. Tämä taas johtaa usein sosiaalisten tilanteiden välttelyyn, minkä vuoksi sosiaaliset taidot eivät myöskään pääse kehittymään. Tässäkin syntyy itseään ylläpitävä kierre, joka voi olla vaikeaa katkaista.

Päihdeongelmat: Yksinäisyyden tiedetään altistavan päihdeongelmien kehittymiselle. Kun elämässä ei ole paljoa iloa tai sisältöä, saattaa syntyä halu itselääkintään esimerkiksi alkoholin avulla. Yksinäisen ihmisen elämästä taas puuttuu usein muiden ihmisten tuoma sosiaalinen kontrolli, eli hänellä ei esimerkiksi ole läheisiä ihmisiä tai kavereita, jotka osaltaan huolehtisivat siitä, ettei juominen lähde lapasesta. Neljän seinän sisällä ja vailla muiden tarkkailua juominen saattaa muuttua liialliseksi. Päihdeongelmainen henkilö taas ei useinkaan ole haluttua seuraa esimerkiksi pariutumisen näkökulmasta, vaan hän jää todennäköisemmin yksin, mikä vuorostaan ylläpitää päihdeongelmaa.

Kielteinen ihmiskuva: Mitä myönteisempi kuva meillä on muista ihmisistä, sitä todennäköisemmin haluamme hakeutua heidän seuraansa ja sitä todennäköisemmin nautimme siitä. Kielteinen ihmiskuva taas vähentää haluamme olla muiden kanssa tekemisissä. Kielteinen ihmiskuva myös altistaa ikäville sosiaalisille kokemuksille, sillä saatamme sen vuoksi käyttäytyä ikävämmin muita ihmisiä kohtaan tai kokea vaikeutta luottaa muihin ihmisiin. Nämä taas johtavat siihen, että koemme todennäköisemmin myös jatkossa kielteisiä sosiaalisia kohtaamisia, jotka vahvistavat jo ennestään kielteistä ihmiskuvaamme.

Tällaisia suljettuja kehiä löytyy yksinäisyyden taustalta useita erilaisia. Joihinkin niistä voimme itse vaikuttaa, joihinkin vaikuttaminen taas on hyvin vaikeaa. Tältä osin yksinäisyys sekä on, että ei ole ihmisen omalla vastuulla.

Fysiologiset muuttujat

Erilaiset fysiologiset muuttujat, kuten kehon kyky itsesäätelyyn voivat suojata yksinäisyydeltä tai altistaa sille. Esimerkiksi kehon kyky säädellä aggressiotasojaan on tällainen muuttuja. Ihminen, joka suuttuu helposti tai käyttäytyy usein aggressiivisesti, saattaa olla muiden mielestä raskasta tai jopa pelottavaa seuraa. Tämän vuoksi hän saattaa jäädä helpommin yksin. Tältä osin yksinäisyydelle altistuminen ei ole täysin ihmisen omalla vastuullaan.

Haluttomuus hakea apua

Yksinäisyyteen on saatavilla paljon apua, sekä maksullista, että ilmaista. Moni yksinäinen on kuitenkin haluton hakemaan ja vastaanottamaan apua. Syitä tähän on useita (esim. edellä mainittu kielteinen ihmiskuva), mutta toistuvin vaikuttaa olevan häpeä. Yksinäinen ihminen saattaa hävetä tilannettaan, eikä halua tuoda sitä muiden tietoisuuteen. Omaa yksinäisyyttään saatetaan piilotella ja siksi avun hakeminen viivästyy tai jää kokonaan tekemättä.

Luonteenpiirteet

Luonteenpiirteet kuten ulospäinsuuntautuneisuus tai avoimuus uusille kokemuksille voivat suojata yksinäisyydeltä. Esimerkiksi neuroottisuus (tarkoittaa reaktioherkkyyttä, tasapainottomuutta tai “huolestuneisuutta”) taas saattaa altistaa sille. Huolestuneen ihmisen on vaikeampaa hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin ja nauttia niistä. Hänen saattaa olla vaikeampaa myöskään luottaa muihin ihmisiin. Nämä taas vaikeuttavat sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä ja uusian suhteiden muodostamista.

Luonteenpiirteidensä kanssa voi oppia tulemaan toimeen (esimerkiksi liiallisia huoliaan voi oppia olemaan kuuntelematta), mutta niiden muuttaminen on joko todella vaikeaa tai mahdotonta. Tältä osin ihminen ei itse ole täysin vastuussa yksinäisyydestään.

Vaikeat elämänkokemukset

Monella yksinäisellä on taustallaan erilaisia vaikeita elämänkokemuksia, kuten koulukiusaamista tai toistuvaa joukosta ulossulkemista. Vaikeat kokemukset taas altistavat esimerkiksi kielteisen ihmiskuvan kehittymiselle. Kun on tullut muiden ihmisten taholta kaltoinkohdelluksi, voi olla hyvin vaikeaa oppia nauttimaan muiden ihmisten seurasta tai luottamaan heihin. Tällöin sosiaalinen elämä vaikeutuu. Olemme itse toki vastuussa omasta ihmis- ja maailmankuvastamme, mutta sen korjaaminen voi olla hyvin vaikeaa. Tältä osin ihminen sekä on, että ei ole vastuussa omasta yksinäisyydestään.

Läheisten menettäminen

Yksinäisyys syntyy usein läheisen ihmisen menettämisestä esimerkiksi kuolemantapauksen vuoksi. Vaikka voimme itse vaikuttaa merkittävästi tunteisiimme, on vaikutuskykymme silti rajallinen. Tärkeän ihmisen menettäminen on usein niin suuri tapahtuma, että voi olla käytännössä mahdotonta olla kokematta siihen liittyviä ikäviä tunteita, kuten yksinäisyyttä. Tältä osin ihminen ei ole itse vastuussa yksinäisyydestään.

Yhteenveto

Yksinäisyyteen vaikuttavia muuttujia on paljon. Yllä mainitut ovat niistä vain muutamia esimerkkejä. Tässäkin vaiheessa on kuitenkin selvää, että yksinäisyys muodostuu aina sekä ihmisen oman toiminnan, että sen ulkopuolelle jäävien vaikuttimien seuraamuksena. Ihmisen ei täten voida väittää olevan suoraan itse vastuussa yksinäisyydestään, mutta samalla ei voida kiistää sitä, etteikö omalla toiminnallamme olisi paljonkin merkitystä yksinäisyyden vähentämisessä.

Lisää yksinäisyyden syistä ja niiltä suojautumisesta voi lukea sähköisestä Ymmärrä yksinäisyyttä -kirjastani.

Kiitos blogin lukemisesta. Toivottavasti juttu oli kiinnostava tai hyödyllinen.

Rakkaudella,

Jevgeni