rohkeampi keskusteluissa

Haluatko olla itsevarmempi sosiaalisissa tilanteissa? Entä kuinka olla rohkeampi keskusteluissa? Alla muutamia vinkkejä aiheeseen liittyen.

Kuinka oppia keskustelutaitoja ja olla rohkeampi keskusteluissa?

1. Harjoittele paljon ja tosissasi

Keskustelutaidot ovat tosiaan taitoja! Se tarkoittaa, että niitä voi oppia. Kuten kaikkia muitakin taitoja, niitä opitaan harjoittelemalla sekä aiheeseen perehtymällä. Sanoisin kuitenkin, että keskustelutaitojen oppimisessa suurin hyöty on juuri käytännön harjoittelussa. Kirjaviisaudesta ei tässä taida olla kummoistakaan hyötyä.

Kehitymme siinä, mitä teemme paljon. Mitä enemmän keskustelemme, sitä taitavammiksi keskustelijoiksi opimme. Olettaen toki, että pystymme tunnistamaan tekemiämme virheitä ja ottamaan niistä opiksi.

Poikkeuksiakin tähän toki löytyy. Joidenkin ihmisten suu käy tuhatta ja sataa koko heidän elämänsä ajan, mutta siitä huolimatta heidän seuransa on painostavaa, ärsyttävää ja vaivaannuttavaa. Ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että tällaiset ihmiset olisivat valtavasta harjoittelumäärästä huolimatta oppineet hyviksi keskustelijoiksi.

2. Tee rohkeasti virheitä ja opi niistä

Virheist oppii ja kokemust karttuu, totesi vuonna 2003 sukupolvemme suuri profeetta eli räppäri Pikku-G biisissään “Me ollaan nuoriso”. Ja niinhän tämä menee. Virheistä tosiaan oppii, kunhan niitä on vain aluksi valmis tekemään. Moni ei kuitenkaan ole. Välttelemme virheitä usein viimeiseen asti, mikä on toki hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä. Samalla tämä voi kuitenkin muodostua esteeksi kehittymisellemme.  

Jos haluaa oppia taitavaksi keskustelijaksi, tarkoitus ei ole välttää virheitä, vaan oppia niistä. Kun itse aikoinaan opettelin keskustelemista, varoin myös sanomisiani. En halunnut vaikuttaa tyhmältä. Ajattelin, että puhuminen on hopeaa, vaikeneminen taas kultaa. Tämä kuitenkin hidasti oppimistani todella paljon. Kun en tehnyt virheitä, vaan olin hiljaa, en saanut myöskään palautetta, josta olisin voinut oppia.

Kun sitten vihdoin aloin avaamaan suutani useammin, aloin myös oppimaan. He, jotka tunsivat minut esimerkiksi vuosina 2008-2011 saattavat muistaa, kuinka jäätäviä sammakoita päästelin jatkuvasti suustani. Ja monien reaktio oli melko kielteinen: Hitto sä olet Jevgeni huono keskustelija!

Ja niinhän minä olinkin. Mutta minä myös opin. Ehkä hitaasti, mutta varmasti. Kävin läpi jokaisen virheeni jälkeenpäin, analysoin mikä meni väärin, korjasin toimintaani ja olin seuraavalla kerralla edes vähän parempi. Vuosien myötä tämä jatkuva keskustelutaitojen hiominen on tuonut tulosta.

Sosiaalisten taitojen oppiminen tuntuu usein ikävältä, sillä se vaatii epäonnistumisia. Jos pelaat varman päälle ja opit ainoastaan muiden virheistä, opit hyvin hitaasti. Jos taas avaat rohkeasti suusi ja kestät mahdolliset epäonnistumiset, tulet oppimaan nopeasti. Tämä ei toki paljoa lohduta niinä hetkinä, kun epäonnistumisia tulee, mutta muutaman vuoden päästä itseään tulee kiittäneeksi siitä, että malttoi harjoitella.

Äänen ja puheen kehittäminen

Keskusteluissa ei ole kyse vain siitä, mitä sanomme, vaan myös siitä, kuinka sanomme sen. Tämä on ollut itselleni aikoinaan erittäin kivulias ja kiusallinen asia, sillä minulla oli nuorempana paha puhevika. En esimerkiksi osannut lausua R- ja L-kirjaimia oikein, mikä hävetti minua kovasti.

En myöskään liiemmin luottanut ääneeni. Pelkäsin usein ennen suuni avaamista sitä, että ääneni tulisi ulos jonkinlaisena nolona kiekaisuna tai rääkäisynä. Ehkäpä tämä pelko oli jäänyt minulle teini-iästä, jolloin äänenmurroksen vuoksi tätä tapahtui paljon.

Nykyään onneksi puhun ihan hyvin ja esiinnyn työkseni. Jälkeenpäin katsottuna se on täysin sen ansiota, että olin joskus niin epävarma puhuja. Koska vihasin ja häpesin huonoa puhekykyäni, motivoi se harjoittelemaan puhumista. Olen käyttänyt ääneni ja puheeni harjoittamiseen satoja tunteja elämästäni.

Tämä harjoitteleminen ei todellakaan ollut mukavaa ja se harmitti minua. Asia tuntui epäoikeudenmukaiselta. Koin joutuvani harjoittelemaan jotain, minkä muut osaavat luonnostaan! 

Kun harjoittelua jaksaa jatkaa tarpeeksi pitkään, se kuitenkin tuottaa lähes aina tulosta. Niin tässäkin. Jossain vaiheessa huomasin kykeneväni puhumaan ja esiintymään halutessani sujuvammin ja vahvemmin kuin valtaosa “luonnostaan taitavista”, jotka eivät olleet ikinä puhumista vartavasten harjoitelleet.

Tässä muutamia olennaisia harjoituksia ja niksejä taitavan puheen harjoituttamiseen:

1. Puheen tauotus ja painottaminen

Tämä on mielestäni ylivoimaisesti tärkein puhujan väline, mutta se mainitaan yllättävän harvoin. Juuri tauotus ja painottaminen tekee puheesta mielenkiintoista, ilmeikästä ja helposti seurattavaa. Vastaavasti monotoninen puhe ilman painotuksia ja taukoja kuulostaa tasapaksulta sekä kuulijan näkökulmasta vaikeasti seurattavalta.

Moni häpeää aluksi puheensa painottamista ja tauottamista, sillä pelkää sen kuulostavan jonkinlaiselta “showlta”. Tämä on kuitenkin yleensä turha pelko. Liian dramaattisesti ei kannata tietenkään puhua, mutta monotonista ja tasapaksua ilmaisua tulee välttää.

2. Pikasanalorut

Harjoittelin aikoinaan joka aamu vartin ajan pikasanalorujen lausumista ääneen. Tarkoitan tietenkin näitä “vesihiisi sihisi hississä” -tyyppisiä loruja. Vartin harjoittelu johti kohdallani siihen, että ulosantini oli koko loppupäivän ajan terävämpää, selkeämpää ja itsevarmemman kuuloista.

3. Ääneen lukeminen

Harjoittelin paljon myös ääneen lukemista. Pyrin lukiessani lausumaan sanat kokonaisina ja oikein, pitämään ääneni vahvana ja kantavana sekä tauottamaan ja painottamaan puhettani oikein. Kuvittelin lukiessani itseni tilanteeseen, jossa olen osa jonkinlaista alkuasukasheimoa, joka on kerääntynyt illalla nuotion ääreen kuuntelemaan tarinoita. Pyrin lukemaan tekstiä siten, että “tarinani” kuulostaisi innostavalta ja elävältä.

4. Peilin ja videokameran edessä harjoittelu

Tämä on kliseinen juttu, mutta kliseet ovat kliseita hyvästä syystä. Peilin tai videokameran edessä harjoittelu on kiusallista, mutta se toimii. Peilin tai kameran avulla pystymme havainnoimaan sitä, miltä näytämme ja kuulostamme puhuessamme. Tämä on tärkeää, sillä keskusteleminen on myös fyysinen kokemus. Hyvä fysiikka ja ryhti paitsi edesauttavat äänentuottoa, myös tekevät meistä uskottavampia muiden ihmisten silmissä.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Kuinka oppia keskustelutaitoja ja olla rohkeampi keskusteluissa” on julkaistu 27.1.2016 ja sitä on päivitetty 20.8.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)