Verkostoituminen tuntuu olevan vuosikymmenen trendisana. Moni uratykki ja yrittäjä vannoo verkostoitumisen nimeen, mutta toimiiko verkostoituminen oikeasti?
Olen itse toiminut yrittäjänä vuodesta 2011 asti. Ilmiö, johon yrittäjänä ja liikemaailmassa jatkuvasti törmää, on toistuva puhe siitä, kuinka verkostoituminen on ratkaisu suurinpiirtein kaikkiin yrittäjyyden ongelmiin. Kun joku toistaa tämän totuuden, muut nyökkäilevät hyväksyvästi. Kyllä se verkostoituminen vaan kannattaa!
Sitten onkin sopiva hetki vaihtaa käyntikortteja ja toisiaan selkääntaputellen muistuttaa, että kyllä me vaan ollaan kovia jätkiä ja mimmejä, kun ollaan yrittäjiä. Kyllä se on se yrittäjyys joka tätä Suomea pyörittää!
Entisenä ujona ihmisenä tällainen kritiikitön verkostoitumisen hehkuttaminen vaivasi. Sen lisäksi, että sitä tehdessä joutui tutustumaan ihmisiin (raskasta ja vaikeaa!), oli minulla myös varsin kielteinen kuva erilaisista verkostoitumistilaisuuksista.
Ajattelin verkostoitumisen olevan juoksemista erilaisissa kiusallisissa verkostoitumistapahtumissa, jossa persaukiset yrittäjät ja epätoivoiset työnhakijat väläyttelevät toisilleen kivunsekaisia tekohymyjä ja tuputtavat toisilleen käyntikorttejaan niin vikkelästi kuin vain ehtivät. Kuluttavan verkostoitumisillan päätteeksi kaikilla on koko joukko uusia käyttökelvottomia kontakteja, väsynyt olo ja paha mieli.
Tästä lähtökohdasta minusta olisi ollut mukavaa tuomita verkostoituminen joksikin pinnalliseksi, epämiellyttäväksi ja kylmän tarkoitushakuiseksi toiminnaksi, jossa toisella ihmisellä ei ole mitään arvoa ja jossa tavoitellaan hyötyä ensisijaisesti itselleen.
Olen kuitenkin vuosien myötä tullut tulokseen, etten voi sellaista tehdä. Niinä vuosina, kun olen ollut yrittäjänä, olen havainnut monen monituista kertaa, että verkostoitumisen maine tehokkaana menestymiseen ja molemminpuoliseen hyötyyn johtavana toimintatapana ei ole turha. Tämä ei myöskään rajoitu vain yrittäjyyteen ja työelämään, vaan hyvin verkottunut henkilö pärjää paremmin monilla muillakin elämän osa-alueilla.
Esimerkiksi valtaosa työkeikoistani ja asiakkaistani löytää luokseni tuttavuuksien ja olemassaolevien kontaktien kautta. Myynnnistä vain pieni osa tulee ihmisiltä, jotka ovat esimerkiksi löytäneet netistä mun sivustoni ja tutustuneet palveluihini sitä kautta. Pääasiassa kyse taas on yhteisten tuttavien suosituksista. En ole tässä mitenkään uniikki, vaan pitkälti samaa kertovat useimmat muutkin yrittäjät.
Minun on myös ennen yrittäjyyttäni ollut aina helppoa löytää itselleni työpaikkoja. Syy ei ole todellakaan se, että olisin niin erinomainen työntekijä (olin töissä yleensä varsin keskinkertainen suoriutuja). Kyse oli lähes täysin siitä, että ystäväni ja tuttavani suosittelivat minua esimerkiksi omillle työnantajilleen tai olivat valmiita vinkkaamaan minulle siitä, että heidän työpaikassaan on pian avautumassa minulle sopiva työtehtävä.
Kontakteista on hyötyä myös muissa elämäntilanteissa. Vuodesta 2013 elämässäni alkoi vaihe, jonka aikana vaihdoin usein asuntoa ja asuinpaikkaa. Vuosina 2013-2017 muutin 2-3 kertaa jokaisen vuoden aikana. Kertaakaan en joutunut hakemaan kämppää ”vapailta markkinoilta”, vaan jokainen asunto järjestyi tuttujen kautta.
Elämässä tulee välillä vastaan myös muunlaisia haasteita. Milloin on rahahuolia, milloin taas tarvitaan tietynlaista apua tai asiantuntemusta. Tuttavuuksien kautta järjestyy myös tällainen apu. Se, että tuntee paljon ihmisiä, on helpottanut elämää suunnattomasti.
Eikä kyse ole edes siitä, että välillä saa apua johonkin. Kyse on siitä, että ihan jatkuvasti jokin asia on selkeästi helpompi siksi, että tuntee ihmisiä. Tämä on ihan älyttömän iso juttu. Verkostot ihan oikeasti ratkaisevat ongelmia ja helpottavat elämää.
Entä onko mielikuvani itse verkostoitumisesta muuttunut? Onko kyse tosiaankin ilmiöstä, jossa ihmiset pyrkivät hyötymään toisistaan ja tavoittelevat ensisijaisesti omaa etuaan?
Kyllä on. En ole ainakaan itse havainnut, että pinnallisista tuttavuuksista olisi erityisen suurta ”hyötyä”. Toki sitäkin tapahtuu, mutta pääasiassa kyse on mielestäni siitä, että ihmiset auttavat heitä, jotka tuntevat hyvin, joita kunnioittavat ja joihin luottavat. Tällaiset suhteet rakentuvat ajan kanssa ja perustuvat keskinäiseen kunnioitukseen. Tältä osin en pysty enää allekirjoittamaan väitettä omaa etuaan tavoittelevista ihmisistä, jotka eivät välitä kuin itsestään.
Verkostoituminen on myös osoittautunut käytännössä helpommaksi kuin mitä etukäteen ajattelin. En ole joutunut juoksemaan yhdessäkään varsinaisessa verkostoitumistapahtumassa, vaan suhteet ovat muodostuneet ihan samaan luonnolliseen tyyliin kuin millä kaikki ihmissuhteet yleensäkin alkavat. Tältä osin en pysty allekirjoittamaan sitä, että verkostoituminen olisi jonkinlainen oma sosiaalisuuden muotonsa, joka pitäisi erottaa omaksi kategoriakseen. Ihan samalla tavalla siinäkin on kyse ihmisiin tutustumisesta ja heidän kanssaan ystävystymisestä.
En ole myöskään kokenut, että toiseen tutustuttaessa kummallakaan osapuolella olisi mitään ”hyödyn kiiltoa silmissään”. Ei vaikuta siltä, että kumpikaan ajattelisi sitä, kuinka pääsee hyötymään toisesta joskus tulevaisuudessa. Hyöty tulee jos tulee tullakseen ja jos ei, niin siinä ei ole mitään vikaa.
Verkostojen olemassaolo todellakin kannattaa. Ihmisiin tutustuminen todellakin kannattaa. Siitä seuraa parempi elämä monella eri tasolla.
Rakkaudella,
Jevgeni
(Teksti ”Verkostoituminen: Toimiiko se oikeasti?” on julkaistu