yksinäisyys joulu

Merkittävä osa suomalaisista asuu yksin. Moni myös viettää joulunsa yksin. Näin joulun aikaan tämä unohtuu helposti, sillä julkisessa keskustelussa joulu on lähes yksinomaan perhe- ja sukulaisjuhla. Jopa kriittinen jouluun liittyvä keskustelu pyörii pitkälti lahjojen antamisen tarpeellisuuden, hankalien perhesuhteiden ja jouluriitojen ympärillä. Yksin jouluna olevat jäävät lähes täysin näkymättömiin.

Tämä on harmillista, sillä yksinäisiä joulunviettäjiä on paljon. Sen lisäksi, että yksinäisyys on itsessäänkin ikävä ja terveydelle vaarallinen tila, voivat jouluun ladatut odotukset tehdä siitä vieläkin raskaamman kokemuksen. Kulttuurissamme hyvä ja onnistunut joulu on perhekeskeinen ja sosiaalinen. Yksin jouluna olemista pidetään usein surkeana ja epäonnistuneena kokemuksena.

Yksinäisyys ja joulu

Olen itsekin viettänyt jouluni usein yksin. Kohdallani kyse ei tosin ole ollut yksinäisyydestä, vaan siitä, että lapsuuden perheessäni ei muutenkaan vietetty joulua. Ehkä sen vuoksi suomalainen joulutraditio ei koskaan oikein juurtunut minuun. Joulu on itselleni päivä muiden joukossa. Pidän joulusta kyllä sivustakatsojan roolista, sillä juhlat ja erilaiset perinteet ovat minusta mukavia ja kiinnostavia. Tykkään katsella pihojen jouluvaloja ja laulaa joululauluja, mutta varsinaista painetta joulun järjestämiseen ja viettämiseen en ole koskaan kokenut. Osallistun myös toisinaan ystäväperheiden tai vaimoni perheen joulujuhliin, mutta erityisen tärkeä tapahtuma ei joulu minulle ole.

Yksin joulunsa viettämistä harmittelenkin lähinnä mielenterveystyötä tekevän ihmisen näkökulmasta. Yksinäisyys on yksi yleisimmistä haasteista, joita Rohkeuskoulun asiakkaiden kanssa käsittelemme.

Kirjoitin viime keväänä psykologiopintoihini kuuluvan opinnäytetyön yksinäisyyden psykologiasta. Julkaisin myöhemmin myös työhön pohjautuvan sähköisen kirjan. Vasta kyseistä työtä kirjoittaessani minulle valkeni yksinäisyyden koko kauheus. Yksinäisyys on vaarallinen tila, joka hapertaa tehokkaasti sekä ihmisen mielenterveyttä, että fyysistäkin terveyttä. Yksinäisyyden terveysvaikutuksia voi joissain tilanteissa verrata esimerkiksi päihderiippuvuuteen.

Tältä pohjalta olen vakuuttunut, että yksinäisyyden vastainen työ – tapahtuu se sitten yksilön tai yhteiskunnan tasolla – on yksi tärkeimmistä hyvinvointiteoista, joita voimme omaa ja toistemme elämää parantaaksemme tehdä. Mitä vähemmän ihminen kokee yksinäisyyttä, sen parempaa hänen elämänsä yleensä on. Mitä vähemmän yksinäisyyttä maailmassa on, sen paremmassa maailmassa elämme.

Ymmärrän, että yksinäisen ihmisen omat voimavarat ovat usein vähäisiä, eikä oman tilanteensa parantaminen ole siksi helppoa. Valitettava tosiasia on kuitenkin monien kohdalla se, että jos ei itse auta itseään, ei apua tule muualtakaan saaman. Näin ei pitäisi olla, mutta näin se silti on.

Suomessa on toki monia yksinäisyyttä vastaan kamppailevia järjestöjä, joiden toimintaan voi osallistua, mutta tällöinkin ensikontaktin on tultava yksinäisen ihmisen itsensä taholta. Omasta puolestani kehotan ja kannustankin siihen, että oma yksinäisyys otettaisiin erittäin vakavasti ja etsittäisiin keinoja sen vähentämiseen. Siitäkin huolimatta, että se on joskus erittäin vaikeaa. Aloittaa voi vaikkapa tästä blogista, sillä olen kirjoittanut paljon tekstejä myös yksinäisyyden hoitamiseen liittyen.

Toivotan omasta puolestani hyvää joulunaikaa ja mukavaa loppuvuotta kaikille tätä lukeville, niin yksinäisille kuin kaikille muillekin. Kiitos, että olette lukeneet tekstejäni tänäkin vuonna ja olkoot seuraava vuosi tätä vuotta parempi.

Rakkaudella,

Jevgeni