Jevgeni Särki

jevgeni särki

Hei, nimeni on Jevgeni Särki. Olen rohkeuskouluttaja, ammattipuhuja ja tietokirjailija. Nykyään myös bloggaan ammatikseni. Tämä Elä Paremmin -blogini on ollut aktiivinen vuodesta 2011.

Näitä asioita teen:

PUHUMINEN

Teen luentoja, koulukäyntejä, kursseja ja työpajoja. Vuonna 2016 olen esiintynyt keskimäärin 1krt/vko.

KIRJOITTAMINEN

Olen kirjoittanut ja julkaissut neljä sähköistä kirjaa. Kirjoja on myyty satoja kappaleita.

Lisäksi kirjoitan Suomen suurinta, yhden henkilön ylläpitämää elämäntaitoblogia, jossa on yli 400 artikkelia ja joka tavoittaa yli 1000 itsensä kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä päivittäin.

KOULUTAN JA VALMENNAN

Olemme vuodesta 2011 asti todistaneet asiakkaitteni kanssa kymmeniä kertoja, että elämänmuutosten tekeminen on monesti omasta tahdosta ja ammattitaitoisesta ohjauksesta kiinni. Kun molempia löytyy, tuloksia syntyy.

Tarinan ensimmäisistä vuosistani valmentajana löydät alempaa:

Tarina alkaa

Tarinani alkaa vuoden 2011 tammikuusta. Muutamia kuukausia aiemmin olin päätynyt töihin PriceWaterhouseCoopers-yrityksen toimistoassistentiksi. Vaikka elämä menestyvän ja monikansallisen konsulttiyhtiön leivissä voi kuulostaa houkuttelevalta, minulle se oli kaikkea muuta. Vaikka viihdyin työpaikallani, en kokenut saavani työstä rahan lisäksi mitään, yhtään mitään irti. Halusin kokea elämäni tyydyttäväksi, mutten osannut. Tunsin olevani hukassa ja vailla päämäärää.

Vuoden 2011 olin juuri muuttanut minulle liian suureen, tyhjään ja kolkkoon asuntoon. Minulla ei ollut kumppania eikä edes huonekaluja. Ulkona oli talvi, jäätävä, pimeä ja masentava. Olin lopettanut työni PwC:llä ja tilini saldo läheni uhkaavan varmasti nollaa.

Onnekseni olin jo tuolloin ihminen, jolle huonoon kohtaloon tyytyminen ei ollut ratkaisu. Nappasin itseäni niskasta kiinni ja aloitin uuden työnhaun. Tällä kertaa halusin löytää hyvän ja ennen kaikkea merkityksellisen tuntuisen työpaikan. Koska työnhaku vaatii motivaatiota, hain sitä lukemalla netistä motivoivia tekstejä ja katselemalla erilaisia motivaatiovideoita. Tätä motivaatiota etsiessäni törmäsin artikkeliin, joka räjäytti tajuntani.

Artikkeli (Jonka pääset lukemaan tästä) oli kooste 48 aivan tavallisen ihmisen tarinasta, jotka itsensä kehittämisen ja työnteon kautta olivat saaneet aikaan upeita, uskomattomia asioita.

Jos he ovat onnistuneet, miksen minäkin voisi? välähti ajatus päässäni.

Jonkinlainen liekki syttyi sisälläni. Halusin niin kovasti tulla yhdeksi noista ihmisistä: heistä, jotka aloittivat tyhjästä ja onnistuivat saamaan haluamansa. Valitettavasti en vain vielä tiennyt, mitä oikeastaan haluan. Paloin tarmoa, jota en osannut suunnata mihinkään.

Intohimo löytyy

Siinä minä olin, muutamaa päivää myöhemmin, yhä lukemassa näiden tavallisten ja samalla upeiden ja uskomattomien ihmisten tarinoita ja sivustoja, löytämättä kuitenkaan mitään, mistä voisin kiinnostua itse.

Lopulta, lähes toivoni heittäneenä löysin jotain, mikä on määrittänyt elämääni nykyhetkeen asti. Olin päätynyt singaporelaisen elämäntaidonvalmentaja Celestinen sivustolle.

Hetkeä myöhemmin olin täysin myyty. En siksi, että joku minulle täysin tuntematon ihminen ”jakoi jotain elämänohjeita”, kuten asian silloin koin. Olin myyty siksi, että nämä ”elämänohjeet” iskivät syvälle, tuntuivat puhuttelevan juuri minua, nostattivat minussa oivalluksia yksi toisensa perään. Lisäksi minua viehätti se, että tämä ohjeiden jakelija näytti vieläpä tienaavan työllään varsin hyvin.

Tuona hetkenä sisälläni vain napsahti. Tiesin, että tämä on nyt menoa. Tämä on se, mitä olen etsinyt, se mitä haluan tehdä, se mikä sopii juuri minulle. Normaalisti skeptisyyteen ja epäilemiseen taipuvainen mieleni avautui ja olin kerrankin täysin vapaa epäilyksistä. Olin löytänyt haasteen ja olin valmis ottamaan sen vastaan. Oloni oli yhtä kirkkautta ja euforiaa. Pidän itseäni rationaalisena ihmisenä, mutta luulen, että uskoon tuleminen voisi tuntua suurin piirtein samalta. Näin vuosia myöhemmin tämän kuvaileminen tuntuu jossain määrin jopa hieman nololta, mutta tuona hetkenä olin yhtä suurta tunnetta ja varmuutta. Edessäni oli haaste ja paloin halusta kohdata se.

Purjeet nousevat

Kävin saman tien töihin. Katkaisin valtaosan siteistäni ulkomaailmaan ja aloin pänttäämään. 10, 13, jopa 16 tuntia opiskelua päivittäin. Tunsin olevani puhdasta innostusta, en kaivannut unta, halusin vain oppia lisää ja lisää. (Olin toki väärässä, ystäväni ihmettelivät toisinaan punaisia silmiäni ja kalpeaa olemustani, seurausta unenpuutteesta. En vain tuntenut tarvetta nukkua).

Pian kuitenkin jo aiemmin uhkaavalta näyttänyt tilini herätti minut väkivaltaisesti hurmiostani. Opiskelumotivaatiolla ei tee ihan hirveästi siinä vaiheessa, kun ei ole varaa syödä. Jouduin jälleen kerran teoriassa hyvään, mutta käytännössä epäkiinnostavaan toimistotyöhön. Löysin itseni eräästä tunnetusta vakuutusyhtiöstä ja olin kaikkea muuta kuin ylpeä itsestäni. Työstä kuitenkin maksettiin ja se oli tärkeintä. Tein työni hyvin ja muutamaa kuukautta myöhemmin minulle ehdotettiin asemani vakinaistamista. Olisin päässyt vakituiseksi vakuutustyöntekijäksi. Ajatus tuntui niin ahdistavalta, että vastasin irtisanoutumalla.

Minulla oli tarpeeksi rahaa hillityn elämän ylläpitämiseen, opiskeluun sekä yritykseni kehittelyyn. Harkitsin tuolloin myös ”viralliseen” life coach-koulutukseen hakeutumista. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että koulutus ei tarjoa mitään, mitä en motivaationi avulla oppisi paremmin itse. Mikä vielä pahempaa, koulutuksia tuntuivat vetävän aivan tavalliset valmentajat, joilla vain oli tarpeeksi munaa kutsua itseään jonkin sortin guruiksi. Näytti myös pahasti siltä, että he kouluttivat työkseen valmentajia siksi, etteivät saaneet itse tarpeeksi valmennusasiakkaita. Lisäksi näistä life coach-kursseista kehdattiin laskuttaa mitä tahansa 2000-7000 euron väliltä. Tein myöhemmin viisaaksi osoittautuneen valinnan ja jätin moiseen toimintaan osallistumisen muille.

Uskoin jo tuolloin ja uskon yhä edelleen näin: Ellet ole itse valmis läpikäymään sitä kaikkea oppimisen tuskaa ja omalla aidolla motivaatiollasi luomaan itsestäsi vakavastiotettavaa valmentajaa, vaan tyydyt mieluummin puoli vuotta kestävällä viikonloppukurssilla ansaittavaan valmentajatitteliin, olet todella väärällä alalla. Itsensä kutsuminen elämäntaidonvalmentajaksi on ehkä kivaa, mutta alalla pärjääminen vaatii vähän muutakin. Myöhemmät vuodet osoittivatkin epäilykseni todeksi: Useimmat tuolloin life coach-kursseja käyneet tekevät nykypäivänä jotain aivan muuta.

Elettiin yhä vuotta 2011 ja niin kutsuttu life coach-buumi oli Suomessa täydessä käynnissä. Valmennusalan yrityksiä nousi kuin sieniä sateella. Nykyään harvat niistä ovat enää pystyssä, mutta tätä emme tuolloin tieneet. Tulevaisuus näytti innostavalta ja valoisalta. Onnistumisten lisäksi kohtasin kuitenkin myös ensimmäiset vastoinkäymiseni.

Vastatuulessa

Lopulta kuukausia ja kuukausia valmentamisen opiskelun aloittamisen jälkeen olin valmis tulemaan ulos kaapista ja paljastamaan ystävilleni ja maailmalle suunnitelmani ja unelmani. Asian paljastaminen oli hyvin jännittävää ja pelkäsin kerta toisensa jälkeen  muiden reaktiota. Onneksi noin puolet ystävistäni otti asiani vastaan innostuksella, puolet taas lähinnä olkiaan kohauttamalla, mikä kelpasi minulle hyvin. Halusin todista mihin pystyn.

Kuitenkin jotkut harvat mutta tärkeät ystäväni eivät voineet sietää ajatustakaan siitä, että minusta tulisi jonkinlainen ”elämäneuvoja”, kuten joku heistä asian tuolloin ilmaisi. ”Toi on naurettavaa, odota että oot edes 30-vuotias että voit edes yrittää. Ja miksi edes yrittää, kun tuut kuitenkin epäonnistumaan”. En hämmennykseltäni oikein osannut muuta kuin vastata jonkinlaisella säälinsekaisella uhmakkuudella että ”katsotaan miten käy”.

Olin loukkaantunut siitä, etteivät he uskoneet minuun. Toisaalta, miksi heidän olisi pitänytkään? Minulla ei tuolloin ollut tarjota minkäänlaisia todisteita sille, että voisin onnistua asiassa, jota he itse pitivät mahdottomana.

Perheeni keskuudessa vastaanotto oli hyvin samanlainen. Isäni, hyvin rohkea ja henkinen ihminen, uskoi pyrkimyksiini ja tuki niitä edes sanoillaan. Äitini taas vastusti niitä äärimmäisen voimakkaasti eikä edes pyrkinyt ymmärtämään. Ajatus siitä, että hänen pienestä pojastaan tulee jonkinlainen ”elämän auktoriteetti” oli (ehkä ymmärrettävästikin) hänelle vastenmielinen.

(Tässä on otettava huomioon, että olen suomalaisuudestani huolimatta kasvanut venäläistä kulttuuria tunnustavassa kodissa. Tähän kuuluu se, että vanhemmat ovat aina oikeassa ja lasten on turha alkaa nenäkkäiksi. Vanhemman ajatusmaailmaan ei yleensä mahdu se, että jälkikasvy voi olla jossain häntä parempi.)

Sen sijaan, että olisi antanut minun olla ja epäonnistua rauhassa, käytti hän aikansa yrittäessään ylipuhua minut luopumaan tavoitteestani ja meilaten minulle ehdotuksia kiinnostavista ”oikeista työpaikoista”. Päätökseni irtisanoutua työstäni vakuutusyhtiössä suututti äitiäni kovasti. Tämä vihamielinen suhtautuminen jatkui vielä vuosien ajan ja on loppunut melko lyhyen aikaa sitten.

Piirieni ulkopuolisilta ihmisiltä sain yksinomaan vain hyvää palautetta ja kannustusta. Valintani koettiin hyvinä ja kiinnostavina, työni tuloksiinkin oltiin hyvin tyytyväisiä. Olen hyvin kiitollinen kaikille heille, jotka noina aikoina jaksoivat kannustaa minua eteenpäin ja olla välittämättä muutaman vähän synkemmän luonteen omaavan ihmisen vastusteluista.

Onnellista jatkoa

Palataan kesäkuuhun 2011. Silloin toimintani aloitti elämäntaitoaiheinen Elä Paremmin-blogini, josta on sittemmin kasvanut suosittu sivusto, jolla on tätä kirjoittaessa yli 400 elämäntaito-artikkelia.

Vuodet 2011-2012 tein tavanomaista elämäntaidonvalmennusta (tiedättehän, unelmien tavoittelua, tavoitteiden asettamista, ajanhallintaa, merkityksellisyyttä ja vastaavia teemoja).

Vuosina 2012-2014 tuo ei enää riittänyt, sillä moisilla pinnallisilla aiheilla harvemmin saavutettiin pysyviä elämänmuutoksia. Innostuin tunne-elämästä, tunnemekaniikasta ja aloin tehdä tunne-elämän valmennuksia. Erityisesti tämän aiheen parissa työskentely on kehittänyt ajatteluani ja minua ihmisenä.

Keväällä 2014 onnistuin tunnistamaan ja eristämään yksittäisen tunne-elämään (ja koko elämään yleensäkin) eniten vaikuttavan taidon. Tämä taito on rohkeus. Kun ihmisellä on rohkeutta, hän kykenee uskomattomiin asioihin ja häikäiseviin elämänmuutoksiin. Kun rohkeus puuttuu, ei taitavinkaan valmentaja  kykene tällaista ihmistä pitkälle auttamaan. Tämän huomion tehtyäni seuraava askeleeni oli uusi yritykseni Rohkeuskoulu ja sillä tiellä olen pysynyt.

Kehitän yhä itseäni päivittäin ja opiskelen yhä uusia ja uusia taitoja. Haluan olla asiakkailleni paras mahdollinen valmentaja. Haluan, että kursseilla joilla toimin kouluttajana koetaan asioita, jotka jäävät mieleen eliniäksi. En halua antaa ihmisille ainoastaan hyvää ja motivoitunutta oloa. Haluan luoda aitoja elämänmuutoksia. Haluan työni puhuvan puolestani. Tällä filosofialla esimerkiksi 100 % tyytyväisyystakuun tarjoaminen asiakkailleni on ollut aina helppoa. Kun uskot tarpeeksi itseesi, myös muut tulevat uskomaan sinuun.

Mikäli ylläoleva viesti tuntuu sinulle omalta, olet enemmän kuin tervetullut osallistumaan Rohkeuskoulun tapahtumiin ja valmennuksiin. Mikäli etsit yhteistyökumppania mielenkiintoiseen projektiin, olen myöskin pelkkänä korvana. Saat minuun yhteyden osoitteesta elaparemmin@elaparemmin.fi!

Toivon että tarinani, sivustoni ja palveluni auttavat ja innostavat sinua omalla polullasi. Mitä ikinä tapahtuukin, toivon että jatkat eteenpäin!

rk_fprofiiliRakkaudella,

Jevgeni