Hei!
Painaako liiallinen tupakointi mieltäsi?
Tässä tekstissä puhutaan siitä, kuinka onnistua tupakasta vieroittautumisessa. Ensin kuitenkin pieni, mutta tärkeä huomio:
Vaikka puhun tänään röökinpolton lopettamisesta, sävyn ei ole tarkoitus olla moralisoiva ja syyllistävä. En itse aktiivisesti tupakkaa polta, mutta en myöskään kieltäydy, jos harvakseltaan joku vippaa tupakan esimerkiksi bileissä.
Tupakan ja muiden nikotiinia sisältävien tuotteiden käyttö lähtee kuitenkin herkästi lapasesta. Syitä tähän löytyy monia:
- Nikotiini on yleisesti hyväksytty ja laajasti käytetty päihdeaine. Sen aktiivikäyttäjä ei leimaudu sosiaalisesti, toisin kuin vastaavia määriä alkoholia tai huumeita käyttävä.
- Nikotiinituotteita saa hankittua helposti. Seuraava röökiaski odottaa vain yhden kauppamatkan päässä.
- Nikotiinin päihdyttävä vaikutus on heikko ja nopeasti ohimenevä. Tämän vuoksi sitä tulee herkästi käytettyä useitakin kertoja saman päivän aikana. Sopii myös esimerkiksi töissä käytettäväksi.
- Nikotiinin käyttöön liittyy usein mukavia sosiaalisia rituaaleja. Tupakkaringissä on parhaat jutut tai frendien kanssa on mukavaa heittää pienet nuuskat huuleen.
Nämä kaikki yhdessä johtavat herkästi siihen, että tupakkaa kuluu liikaa. Tupakoinnin ja nuuskaamisen terveyshaitoista ei tässä tekstissä valisteta, sillä käyttäjät tuntevat ne keskimäärin oikein hyvin itsekin. Sen sijaan keskitytään tutustumaan siihen, kuinka käyttöään voi halutessaan vähentää. Osin tämä sisältö pätee myös joidenkin muiden päihteiden kohdalla, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin keskitytään tupakkaan.
Koska netti on jo nyt täynnä erilaisia “5 vinkkiä tupakoinnin lopettamiseen!” -tyyppisiä listoja, pyrin nostamaan esiin ajatuksia, joita ei löydy ainakaan ihan jokaisesta vinkkilistasta.
Tärkein ajatusmalli tupakasta vieroittautumisessa
Ennen kuin mennään tupakoinnin lopettamisen keinoihin, haluan puhua ehkä tärkeimmästä ajatusmallista, jonka lopettamista yrittävän kannattaa omaksua:
Kyse on valmiudesta etsiä itselleen toimivia lopettamiskeinoja pitkällä aikavälillä. Tupakasta, kuten muistakaan päihteistä, ei ole helppoa luopua. Voi usein vaatia kuukausia tai jopa vuosia, ennen kuin löytää juuri itselleen toimivan lopettamisstrategian. Sen löytääkseen on oltava valmis kokeilemaan monia erilaisia toimintatapoja.
Haluan alleviivata tätä siksi, että moni toimii juuri päinvastoin. Kokeilee yhtä keinoa ja epäonnistuu. Kokeilee toista keinoa ja epäonnistuu. Toteaa, että mitä järkeä, ei tämä kuitenkaan onnistu ja jättää taistelun sikseen.
Usein nämä kokeiltavat keinot ovat vieläpä vaikeammasta päästä. Erityisen suosittu tuntuu olevan tupakoinnin lopettaminen kylmiltään, kerrasta ja kokonaan. “Tämä nyt oli sitten viimeinen rööki. Mä en polta enää”.
Koska jotkut harvat onnistuvat kylmiltään lopettamisessa, syntyy monille muillekin käsitys, että näin se lopettaminen pitäisikin tehdä. Tällöin jätetään täysin huomiotta, että kylmiltään lopettaminen on keinona aivan hemmetin vaikea.
Siksi suosittelen mieluummin rauhallisen ja kokeilevan asenteen omaksumista. Lopettamisen ei tarvitse onnistua heti ja kerrasta. Voit etsiä itsellesi sopivaa keinoa viikkoja, kuukausia tai vuosia, kunhan vain etsit sitä aktiivisesti.
Tällä samalla asenteella kannattaa muuten suhtautua tähän tekstiinkin. Tulen mainitsemaan monia tupakointia helpottavia keinoja, mutta yksikään niistä ei tule olemaan “helppo ratkaisu kaikkeen”. Parhaat tulokset saa yhdistämällä useita eri keinoja itselleen sopivalla tavalla.
Pelaa varman päälle: valmistaudu taisteluun ja käytä musertavaa voimaa
Esittelen vielä toisen tärkeän ajatusmallin, jonka avulla teet tupakoinnin lopettamisesta todennäköisempää.
Otetaan pieni leikkimielinen vertauskuva modernin sodankäynnin maailmasta. Kuvitellaan, että vastassamme on vihollinen, joka on rakentanut itselleen hyvin vahvat puolustusasemat, eikä ole aikeissa luopua niistä. Meidän tehtävänämme taas on ajaa vihollinen pois asemistaan. Millainen keino olisi tehokkain vastustajan nujertamisessa?
Voisimme ampua vihollista tykistöllä. Asemat ovat kuitenkin vahvat. Ei ole takeita, että pelkkä tykistöhyökkäys riittäisi tuhoamaan syvällä puolustusasemissaan olevat viholliset.
Voisimme lähettää vihollisen kimppuun ilmavoimat. Ilmahyökkäyksen ongelma on kuitenkin sama kuin tykistönkin: se ei ehkä ole tarpeeksi tarkka. Tässäkään tapauksessa ei ole varmaa, että tällainen hyökkäys yksinään ratkaisisi taistelua eduksemme.
Voisimme myös lähettää jalkaväen valloittamaan vihollisen asemat. Ei ole kuitenkaan varmaa, kykeneekö jalkaväki voittamaan vahvoissa puolustusasemissa olevaa vihollista. Hyökkäyksen hinta voi olla kova.
Jos haluaisimme tehdä onnistumisesta todennäköisempää pelaisimme varman päälle. Yhdistäisimme kaikki käytössämme olevat keinot. Pommittaisimme vihollisen tykistöllä ja ilmahyökkäyksillä täysin paskaksi. Sitten paikalle saapuisi jalkaväki ja tuhoaisi jäljelläolevat vihulaiset.
Käyttämällä musertavaa voimaa ratkaisemme tämän leikkimielisen ongelmamme. Emme ehkä kovin hienovaraisesti, mutta hienovaraisuutta tärkeämpää on onnistuminen.
Tupakointiin tämä vertauskuva liittyy seuraavasti:
Tupakointi on koukuttavaa useammasta kuin yhdestä syystä:
Nikotiini tuntuu kivalta. Tupakkaa on helposti saatavilla. Sen käyttäminen muiden seurassa on mukavaa. Se tarjoaa mahdollisuuden tutustua uusiinkin ihmisiin. Se toimii hyvänä syynä taukojen pitämiselle. Tupakan seurassa voi viettää “omaa aikaa” ja pitää pienen rauhoittumishetken arjen muulta sähläykseltä. Tupakoinnista muodostuu tapa, joka tarjoaa muutakin hyvää oloa kuin vain lisääntynyt adrenaliinin ja dopamiinin eritys.
Koska tupakka koukuttaa näin monella tavalla, on edessä usein iso työ, jos sen “puolustus” halutaan purkaa. Vaikka hyökkäisimmekin sitä vastaan yhdellä tavalla, ei se useinkaan riitä:
- Vaikka onnistuisimmekin esimerkiksi välttelemään tupakan ostamista, saatamme silti päätyä polttamaan, kun joku tarjoaa.
- Vaikka onnistuisimme käyttämään työpäivän tauot muuhun kuin tupakointiin, saatamme sortua kotona iltatupakkaan.
- Vaikka onnistuisimme pysymään tupakasta eroon kotona ollessammme, saatamme sortua siihen bileissä.
- Vaikka tupakoimattomuuspäätös pitäisi silloin, kun meillä menee hyvin, on jonkin kriisin iskiessä helppoa turvautua tupakkaan.
Tästä syystä on tärkeää ottaa huomioon kaikki ne tavat ja tilanteet, joissa rööki houkuttelee. On tärkeää päättää jo etukäteen, kuinka niissä toimitaan.
Näitä tilanteita voi olla paljon ja tällainen suunnittelu voi tuntua raskaalta ja ärsyttävältä. Se kuitenkin lisää onnistumisen todennäköisyyttä ja on siksi kannattavaa:
- Kuinka välttää aamutupakkaan sortuminen? Entä bussinodotustupakkaan? Entä työtaukoröökiin? Entä ilta-, seksi-, ruoka- tai stressitupakkaan?
- Kuinka välttyä ostamasta lisää röökiä kaupassa tai kioskilla käydessä?
- Miten reagoida, kun työkaveri tarjoaa kahvitauon lopuksi röökiä?
- Miten toimia, kun illanistujaisissa nousuhumala kohisee kivasti pääkopassa ja kaikki muut ovat jo matkalla parvekkeelle nautiskelemaan raikasta ilmaa filtterin lävitse?
Vastaus näihin ja vastaaviin kysymyksiin ei lähtökohtaisesti ole “no täytyy vaan pysyä tiukkana ja olla ottamatta.“
Joillain harvoilla ihmisillä tällainen tiukkana pysyminen ehkä toimii, mutta keskimäärin me ihmiset olemme houkutuksille ja nautinnoille persoja olentoja. Siksi etukäteen päätetyt toimintamallit auttavat kestämään houkutuksia paremmin kuin epämääräinen päätös “tiukkana pysymisestä”.
Huomioon on otettava, että päätöksillä on tunnehintansa. On usein vähemmän kivuliasta sortua polttamaan röökiä kuin maksaa siitä kieltäytymiseen liittyvä hinta. Esimerkiksi:
Illanistujaisissa on hyvä meininki ja kaikki muut ovat menossa parvekkeelle ottamaan sauhuja. Yrität kuitenkin lopettaa sauhuttelun. Kun kieltäydyt liittymästä muiden joukkoon, saatat kohdata esimerkiksi seuraavia ajatuksia ja tunteita:
- Jäänkö paitsi hyvistä keskusteluista?
- Pitävätkö muut minua nyt ihan tylsänä ilonpilaajana?
- Puhuukohan joku nyt paskaa minusta, kun en ole paikalla?
- Tuleekohan minusta nyt muille mielikuva, että kuvittelen olevani jotenkin muita parempi, kun en liittynyt seuraan?
- Tekisi kyllä kovasti mieli röökiä ja nyt olisi aivan täydellinen tilanne siitä nauttimiseen. Nousuhumala, kaunis sää, hyviä tyyppejä…
- Ehtiiköhän joku muu tuolla nyt tässä välissä hurmata sen naisen/miehen, jota olen katsellut koko illan? Pitäisi varmaan mennä itsekin tuonne, ettei vaan mitään satu…
Tällaiset ja vastaavat huolet voivat olla lopulta paljon haastavampia vastustajia kuin tupakka itsessään. Kun tällaisia huolia ui tajuntaamme ilman, että olemme niihin kunnolla valmistautuneita, on meidän helppoa antaa niille periksi.
Juuri näistä syistä erilaisiin tilanteisiin valmistautuminen etukäteen kannattaa, vaikka se rasittavaa onkin.
Vaihtoehdot tupakalle ja sen käyttörituaaleille
Tupakointi esitetään usein ensisijaisesti tapariippuvuutena. Kyse ei ole niinkään nikotiinin päihdyttävästä vaikutuksesta, vaan ajan myötä kehittyneestä tavasta, joka tuo arkeen hyvää oloa tavalla tai toisella:
- Aamuröökillä voi esimerkiksi olla mukavaa miettiä tulevaa päivää ja suoda itselleen rauhallinen hetki ennen töiden alkamista
- Taukotupakka taas esimerkiksi antaa mukavan mahdollisuuden heittää työkavereiden kanssa hyvää juttua sekä palautua töistä
Nämä ja vastaavat rituaalit tuottavat meille jonkinlaista hyvää oloa. Olkoon se palautumista, rentoutumista, hyvää seuraa tai muuta. Hyvän olon lähteistä luopuminen taas on meille ihmisille hyvin haastavaa.
Siksi luopumisen sijaan järkevämpää on usein niiden korvaaminen. Tarkoitus ei ole niinkään luopua hyvästä olosta, vaan lähinnä saada sitä ilman, että sen hankkimiseksi tarvitsisi polttaa tupakkaa.
Tähän on onneksi monia keinoja. Valtaosa näistä korvaavista keinoista voivat aluksi tuntua aika “laihalta lohdulta” tupakkaan verrattuna, mutta tähän liittyvä harmistus on yleensä melko lyhytaikaista.
Aivan kuten tupakkaankin, myös sitä korvaaviin toimintoihin tykästyy ja tottuu vasta ajan kuluessa:
Jos aluksi tupakkataukonsa korvaa esimerkiksi viiden minuutin talonympärikävelyllä, tuntuu korvaava toiminta ymmärrettävästi hyvin epätyydyttävältä ja tylsältä. Jos suuhun laittaa ruoan jälkeen tupakan sijaan purkan, tuntuu se aluksi vähemmän tyydyttävältä kuin röökin sytyttäminen.
Ajan kanssa nämä korvaavat toiminnot voivat kuitenkin kehittyä ihan samanlaisiksi hyvää oloa, turvaa ja jatkuvuutta arkeen tuoviksi rituaaleiksi kuin tupakkakin aiemmin oli. On kuitenkin oltava valmis sopeutumaan siihen, että tähän menee aikaa.
Muutamia ideoita korvaavaan toimintaan:
1. Tupakkaringissä on usein parhaat jutut, eikä tupakoinnin lopettamisen tarvitse tarkoittaa sitä, että täytyisi luopua myös hyvästä seurasta nauttimisesta. Röökin sijaan huuleen voi sen sijaan heittää nikotiinipurkan tai miksei tavallistakin purkkaa. Tai pastillin. Tai karkin. Tai mitä tahansa, mikä täyttää tarpeemme olla “osana rituaalia”. Aivan kuten baarissakin voi juoda lasistaan vettä, voi tupakkaringissäkin nauttia muuta kuin tupakkaa.
2. Jos tupakkatauoissa koet vetoa nimenomaan taukoon, voi tauolla tehdä muutakin kuin tupakoida. Tupakasta luopumisen ei tarvitse tarkoittaa tauoista luopumista. Kävelle talon ympäri, heitä läppää työkavereille, selaa tinderiä, tee taukojumppa. Etsi joku itseäsi edes etäisesti miellyttävä puuha ja totuttele siihen. Ajan myötä sen tekeminen muuttuu mukavammaksi.
3. Nikotiinia sisältävät “korvaustuotteet” kuten suuruiskeet, nikotiinilaastarit ja nikotiinipurkat vaikuttavat auttavan monia. Moni kuitenkin käyttää näitä ainoana apuna omassa vieroittautumisessa. Nämä auttavat kuitenkin lähtökohtaisesti vain nikotiininhimoon, mutta eivät välttämättä poista halua olla osallisena tupakkaringin jutuissa tai muissa mukavissa käyttörituaaleissa. Siksi nämä kannattaa yhdistää myös muihin tässä jutussa mainittuihin keinoihin.
Huom! Kevyemmät nikotiinituotteet, kuten kevyttupakat, sähkötupakat, ja kevyet nuuskat voivat myöskin ensikatsomalta vaikuttaa hyvältä ensiaskeleelta tupakasta vieroittautumisessa.
Ei pidä kuitenkaan erehtyä luulemaan, että “kevytsavukkeet” sisältäisivät sen vähemmän tervaa, nikotiinia tai muita aineita kuin täysiveroisetkaan tupakat. Aiheesta on tehty suuri määrä tutkimuksia (esim.
Kannattaa olla myös tarkkana, ettei kevyttupakan näennäistä keveyttä käytä hyvänä tekosyynä polttamisen jatkamiselle. Ottaen huomioon, että haitallisten aineiden määrä näissä on enemmän tai vähemmän sama, ei keveys toimi hyvänä perusteluna.
(Triviaa: Mikä tekee kevytsavukkeesta “kevyen”, jos haitallisten aineiden määrä on käytännössä sama? Perustelu löytyy siitä, että tupakan sisältämiä ainemääriä mitataan koneellisesti. Kun ne eivät ylitä tiettyä arvoa “per henkäys”, voidaan sanoa, että kyseessä on kevyttupakka. Kone kuitenkin “hengittää” eri tavoin kuin ihminen. Ihmiskäyttäjän tapauksessa tupakan polttotapa vaikuttaa todellisiin elimistöön päätyviin ainemääriin: syviä, pitkiä tai nopeita ja toistuvia henkosia ottamalla elimistöön päätyy suurempi määrä tervaa kuin koneellinen mittaustapa osoittaa.
Kumppanin ja kavereiden tuki
Läheisten ihmisten suhtautuminen tupakointiin ja tupakoinnin lopettamisyritykseen voi vaikuttaa siihen, kuinka lopettamisessa onnistutaan. Erään tutkimuksen
Kielteisiä reaktioita olivat lopettajien mukaan mm. seuraavat:
- Lopettamispyyntöjen esittäminen ja suostuttelu
- Tupakoinnista syyllistäminen
- Syyllistäminen tahdonvoiman vähäisyydestä
- Tupakan hajusta mainitseminen kielteiseen sävyyn
- Epäilysten esittäminen lopettamisessa onnistumiseen liittyen
Myönteisiä reaktioita taas olivat mm. seuraavat:
- Lopettamispäätöksestä iloitseminen yhdessä
- Rauhoittumisessa auttaminen ja kannustaminen silloin, kun lopettaja on ärsyyntynyt fyysisten tai henkisten vieroitusoireidensa vuoksi
- Sen näyttäminen, että uskoo toisen onnistumiseen
- Sen näyttäminen, että on hyvillään toisen lopettamispäätöksestä
- Apu vaihtoehtojen löytämisessä tupakoinnille ja niihin osallistuminen (esim. yhdessä kävelylle lähteminen sen sijaan, että tupakoitsija lähtisi yksin röökitauolle)
Mitä enemmän myönteisiä reaktioita oli suhteessa kielteisiin reaktioihin, sen todennäköisemmin lopettamispäätös näytti myös pitävän. Omilta kavereilta ja kumppanilta kannattaa täten pyytää myönteistä tukea ja kannustusta. Kukaties se osoittautuu hyödylliseksi.
Vastuukaverin tai tukihenkilön käyttäminen
Raskaissa elämänmuutoksissa tehokas apu saattaa löytyä aktiivisesta tukihenkilöstä, jolle voi esimerkiksi soittaa vaikeana hetkenä. Tällaista järjestelyä käytetään toisinaan esimerkiksi päihdekuntoutujien tai vaikkapa vankilasta vapautuvien henkilöiden tukemisessa. Toiminta-ajatus on seuraava:
Kun vanha tapa – tässä tapauksessa tupakointi – houkuttelee ja himo yltyy sietämättömäksi, voi tarttua luuriin ja soittaa tukihenkilölle. Omasta fiiliksestään pääsee tällöin keskustelemaan. Keskustelun avulla toivottavasti pääsee vaikean hetken yli ilman, että sortuu himonsa kohteeseen. Tukihenkilö tsemppaa ja rohkaisee.
Tällainen järjestely saattaa kuulostaa hieman sellaiselta pehmoiselta lässynläältä (“minähän ei mitään tukihenkilöitä rupea käyttämään!”), mutta keino se on tämäkin. Jos haluaa tuloksia, kannattaa tätäkin harkita. Tukihenkilöksi saattaa sopia esimerkiksi läheinen tai vaikkapa paras ystävä.
Hieman kevyempi vastaava järjestely voi olla “vastuukaverin” hankkiminen. Yleisimmin tämä toimii niin, että kaksi henkilöä yrittävät kukin tahoillaan onnistua jossakin, esimerkiksi juuri tupakanpolton lopettamisessa. Näin voidaan sopia, että omasta onnistumisestaan ollaan vastuussa itsensä lisäksi myös toiselle. Vastuukaverit seuraavat toistensa pärjäämistä ja tukevat toisiaan tarpeen mukaan.
Seuran järkevä, hetkellinen valikoiminen
Tupakan – kuten muidenkin päihteiden käyttö – on osittain sosiaalinen rituaali. On mukavaa polttaa röökit yhdessä toisen tupakoitsijan kanssa ja heittää samalla hyvää läppää. Tämä kuitenkin pitää meitä kiinni tavassa, josta ehkä nyt haluamme eroon.
Toimiva keino voikin olla se, että ainakin jonkin aikaa pitää etäisyyttä henkilöihin, joiden seurassa päätyy todennäköisimmin polttamaan. Tämä ei tarkoita kavereiden hylkäämistä, vaan lähinnä sitä, että valikoi seuraansa oman tilanteensa mukaan:
Jos tänään olo on vahva ja uskoo selviävänsä myös tupakoivien ystävien seurasta tupakkaan itse sortumatta, sen kuin menee ja viettää aikaa heidän kanssaan. Jos taas pelkää sortuvansa polttamaan muiden mukana, voi pohtia, josko tänään viettäisi aikaa mieluummin savuttomien kavereiden seurassa.
Kun savuttomuudesta kiinnipitäminen helpottuu, eikä tupakkaa tee enää entisellä tavalla mieli, voi tällaisesta seuran valikoimisesta pikkuhiljaa luopua.
Sääntöjen ja rajoitusten asettaminen
Yksi tapa säännellä tupakkatuotteiden käyttöä on erilaisten sääntöjen ja rajoitusten noudattaminen. Itselleen voi luoda sääntöjä, joita seuraamalla käyttö pysyy asiallisissa rajoissa. Tässä esimerkiksi omat sääntöni:
- En koskaan osta tupakkatuotteita. Voin polttaa, jos joku vippaa röökin, mutta itse en niitä hanki. Tämä sääntö estää tehokkaasti omien varastojen täydentämisen ja johtaa käytännössä siihen, että tupakkaa ei ole koskaan ongelmaksi asti (eritoten, kun kaveripiirini sisällä hyvin harva polttaa).
- En koskaan käytä tupakkatuotteita kotioloissa. Tämä sääntö estää sen, ettei tupakkaa tule käytettyä siinä ympäristössä, jossa viettää eniten aikaansa (minun tapauksessa kotonani). Bileissä sen sijaan tulee käytyä sen verran harvoin, etten koe siellä tupakointia ongelmaksi.
- En pummaa tupakkaa ärsyttävyyteen asti. Tämä sääntö rajoittaa tupakan saamista muilta ihmisiltä. Bile-illan aikana röökiä kehtaa pyytää ehkä kerran tai pari, maksimissaan kolme kertaa. Tämä rajoittaa tupakointia entisestään.
Muita sääntöjä minulla ei ole. Käytännössä nämä kolmekin sääntöä kuitenkin rajoittavat tupakointini lähes olemattomaksi.
Oman käyttönsä rajoittaminen säännöillä on kuitenkin monille ongelmallista. Itselleen asetetut säännöt on helppo rikkoa tai niistä on helppoa poiketa “ainoastaan nyt tämän yhden kerran”, sillä niitä ei valvo kukaan muu kuin me itse.
Tällainen sääntöjen venyttäminen hapertaa moraalia. Kun sääntöä on rikkonut kerran, on sen rikkominen helpompaa myös jatkossa. En luottaisi itse valvottavien sääntöjen voimaan, ellen olisi varma siitä, etten venytä niitä.
Jos kuitenkin koet olevasi ihminen, joka ihan oikeasti noudattaa itse itselleen asettamiaan sääntöjä, voi tämä olla kelpo keino käytön rajoittamiseen ja jopa kokonaan lopettamiseen.
Sääntöjä suunniteltaessa ei tarvitse ottaa lähtökohdaksi mustavalkoista “kaikki tai ei mitään” -asennoitumista. Voit esimerkiksi kokeilla rajoittaa tupakanpolttoa yhden säännön verran. “En polta kotona” voi olla esimerkiksi hyvä alku. Vaikka polttaisitkin muualla, saatat silti polttaa muutaman tupakan vähemmän per päivä. Voitto se on sekin.
“Ajan kanssa helpottaa”
Tämä on hyvin kulunut, mutta silti keskeinen asia muistettavaksi: vanhoista tavoista luopuminen on tuskallisinta alkuvaiheessa. Mitä pidempään uutta tapaa noudattaa, sen helpommaksi se muuttuu. Tämä kuitenkin ymmärretään usein liian yksioikoisesti:
Ajan kuluminen itsessään vaikuttaa tupakanhimoon vain vähän. Kyse ei ole niinkään ajan kulumisesta, vaan ennemminkin arjen tilanteisiin tottumisesta uudella tavalla. Jos tiettyihin arjen tilanteisiin liittyi ennen tupakka, on ne ikään kuin opeteltava täysin uudestaan savuttomasta näkökulmasta käsin.
Haastavaa tämä voi olla siksi, että erilaisia tilanteita on paljon. Voi esimerkiksi olla, että henkilö on oppinut olemaan täysin savuton kotona ollessaan, mutta bileisiin päätyessään sortuukin heti polttamaan. Bileissä oleminen ja kotona oleminen ovat erilaisia tilanteita. Kaikki nämä erilaiset tilanteet joudutaan opettelemaan uudelleen.
Älä välitä muiden keulimisesta
Tupakasta vieroittautuminen tuntuu olevan aihe, johon vähän kaikilla tuntuu olevan jotakin sanottavaa. Valitettavan usein se jokin on sävyltään joko negatiivista tai ainakin hemmetin ärsyttävää. Ihmiset eivät yleensä tarkoita sanomisillaan pahaa, mutta onnistuvat toisinaan itsekin sitä huomaamattaan lannistamaan ja syyllistämään. Tässä muutama esimerkkiryhmä:
Nöyryyttäjä-kehujat: “Hei, mä kuulin että koitat lopettaa tupakanpolton. Tosi hyvä, tsemppiä siihen, onhan toi nyt ihan hemmetin typerää hommaa imeä tuollaisia syöpätikkuja ja haista sitten pahalta!”
Ihmelapsionnistujat: “Hei huikeaa, että koitat lopettaa. Mäkin poltin 10 vuotta ja sitten päätin yksi päivä että lopetan ja sitten lopetin suoraan kylmiltään ja se päätös on pitänyt eikä edes tuntunut vaikealta. Jee!”
Kaikkitietävät neuvonantajat: “Joo kato mä en oo koskaan ite polttanut – koska heh, eihän sellaisessa nyt järkeä ole – mutta kato näin se onnistuu: et vaan enää osta röökiä, et ota kun kaverit tarjoaa ja pysyt tiukkana tässä pari viikkoa niin kyllä se siitä!”
Henkisen- tai elämäntapaherätyksen kokeneet: “Huh joo mä en tajua miten mä itekin joskus poltin tommosta iljettävää tavaraa, hyi hitto! Onneks tajusin sit lopettaa, aloin urheilemaan, syömään puhtaasti ja harrastamaan villiyrttien keräilyä. Oon nykyään myös vegaani.”
Tällaiset keulijat kannattaa jättää omaan arvoonsa. Vaikka kyse vaikuttaakin yleensä olevan lähinnä siitä, että he asettelevat sanansa huonosti, eivätkä tietoisesti tarkoita loukata tai ärsyttää, voivat tuollaiset kohtaamiset tuntua silti pahalta.
Se, että pyrit tekemään haastavaa, myönteistä elämäntapamuutosta – olkoot se tupakoinnin lopettaminen tai jokin muu – on joka tapauksessa ihailtavaa. Ihan sama, mitä muut siitä puhuvat.
Lopuksi
Näin. Tässä oli muutamia vinkkejä, joista saattaa olla jonkinlaista hyötyä. Jotkin näistä ehkä sopivat sinulle, toiset taas eivät. Tärkeintä on kokeilla erilaisia lähestymistapoja ja ajan kanssa löytää ne itselleen sopivimmat keinot.
Kun tein taustatutkimusta tätä juttua varten, tuli vastaan melko asiallisen oloinen suomalainen Stumppi.fi -sivusto, josta näyttää löytyvän jos jonkinlaista polttamisen lopettamisessa auttavaa materiaalia. Käy ihmeessä vilkaisemassa.
Joka tapauksessa tsemppiä!
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Jos tällaiset elämänhallintaan liittyvät aiheet kiinnostavat, voit laittaa blogin tilaukseen allaolevan lomakkeen täyttämällä. Saat tällöin sähköpostiisi tiedot uusista teksteistä, kursseista ja muusta olennaisesta. Kuitenkin hillityissä määrin, kovin paljoa en viestejä lähetä.
[activecampaign]Lähteet:
(1) Maria Trimarchi & Ann Meeker-O’Connell “How Nicotine Works” 2 January 2001. HowStuffWorks.com. <https://science.howstuffworks.com/nicotine.htm> 4 July 2019
(2) Shiffman, S., Pillitteri, J. L., Burton, S. L., Rohay, J. M., & Gitchell, J. G. (2001). Smokers’ beliefs about “Light” and “Ultra Light” cigarettes. Tobacco control, 10(suppl 1), i17-i23.
(3) Kozlowski, L. T., Goldberg, M. E., Yost, B. A., White, E. L., Sweeney, C. T., & Pillitteri, J. L. (1998). Smokers’ misperceptions of light and ultra-light cigarettes may keep them smoking. American journal of preventive medicine, 15(1), 9-16.
(4) Pollay, R. W., & Dewhirst, T. (2002). The dark side of marketing seemingly “Light” cigarettes: successful images and failed fact. Tobacco control, 11(suppl 1), i18-i31.
(5) Etter, J. F., Kozlowski, L. T., & Perneger, T. V. (2003). What smokers believe about light and ultralight cigarettes. Preventive medicine, 36(1), 92-98.
(6) https://www.cancer.gov/about-cancer/causes-prevention/risk/tobacco/light-cigarettes-fact-sheet
(7) Tupakkalaki, 7 ja 7a § ja HE 40/2002, pykälän 7a yksityiskohtaiset perustelut.
(8) Cohen, S., & Lichtenstein, E. (1990). Partner behaviors that support quitting smoking. Journal of consulting and clinical psychology, 58(3), 304.