Haluatko olla taitava ja mielenkiintoinen keskustelija? Ota riskejä.

mielenkiintoinen keskustelija

Haluatko olla taitava ja mielenkiintoinen keskustelija? Tämänkertaisessa tekstissä haluan pohdiskella keskustelutaitoja hieman erilaisesta näkökulmasta.

Yleensä hyvistä keskustelutaidoista puhuttaessa tarkoitetaan esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Kuinka olla sanomatta mitään sellaista, mikä saattaisi loukata toista ihmistä?
  • Kuinka pitää keskustelu käynnissä ja välttää kiusalliset hiljaisuudet?
  • Kuinka varmistaa, että keskustelunaiheet eivät lopu kesken?

Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät ota suoraan kantaa keskustelujen mielenkiintoisuuteen. Moni keskustelu voi olla paperilla aivan oikeaoppiminen ja ongelmaton, mutta silti siihen osallistuvien mielestä tylsä ja tasapaksu. Tällä kertaa haluan pohdiskella juurikin tätä. Kuinka varmistaa, että keskustelu on paitsi sujuvaa, myös vauhdikasta ja mielenkiintoista?

Kun aloin aikoinaan vähä vähältä vapautumaan ujoudestani ja uskaltautumaan ihmisten seuraan, olin aivan hemmetin huono keskustelija. He, jotka tunsivat minut tuolloin saattavat muistaa, kuinka päästelin suustani sammakoita suorastaan sarjatulella sekä sanoin jatkuvasti kaikenlaista hölmöä. Keskustelut kanssani tuskin olivat kenenkään mielestä erityisen tylsiä, mutta erityisen asiallisiakaan ne eivät kyllä olleet. Olin uskoakseni se “porukan outo tyyppi”, joka ei aina hahmota sitä, mitä milloinkin on soveliasta sanoa.

Käytännössä kyse oli siis siitä, että rikoin soveliaan keskustelun rajoja. Sanoin asioita, joita ei olisi pitänyt sanoa tai puhuin aiheista, joista ei yleisesti ottaen ole soveliasta puhua. Pääasiassa tätä rajojen rikkomista tein uskoakseni kahdesta syystä:

Ensimmäinen niistä oli se, että minulla oli usein hyvin tylsää. Ihmettelin, kuinka ihmiset jaksavat puhua loputtomasti arkisista asioista, kuten työpäivästään tai siitä, mitä ovat syöneet aamiaiseksi. Tylsyyttä karkoittaakseni yritin väkisin tuoda keskusteluun jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Oma sosiaalinen pelisilmäni ei tähän kuitenkaan oikein riittänyt, joten lopputulos oli usein kiusallinen. Tulin sanoneeksi jotain outoa tai asiatonta.

Näin jälkikäteen voin myös todeta, että todellisuudessa useimmat keskustelut tuskin edes olivat tylsiä. Kyse oli pikemminkin omasta asennoitumisesta. Olin nuori ja innokas kaveri, jota eivät arkiset aiheet vain jaksaneet tuolloin kiinnostaa. Halusin kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Toinen syy jatkuvalle keskusteluissa keulimiselleni taas oli oppimisen halu. Halusin oppia, mistä keskustelemisessa ja sosiaalisissa tilanteissa on oikeasti kysymys. Halusin ymmärtää, missä rajat oikeasti menevät. Halusin tietää tarkkaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja sanoa. Halusin oppia taitavaksi keskustelijaksi.

Nyt, vuosia myöhemmin uskallan todeta, että kaikki tämä vaivannäkö on maksanut itsensä takaisin. Teen yhä vähemmän hölmöjä virheitä ja osaan tehdä keskusteluista mukavia ja mielenkiintoisia.

Kannattaako keskusteluissa pelata varman päälle vai ottaa riskejä?

Monet keskustelutaito-oppaat edustavat näkemystä, jonka mukaan keskusteluissa kannattaa pelata varman päälle. Niissä ei suositella sanomaan mitään sellaista, minkä muut paikallaolijat voisivat kokea outona, kiusallisena tai häiritsevänä.

Tämä on minustakin sinänsä hyvä ajatus. Useimmat keskustelut ovat ihan mukavia, kun niitä käyvät henkilöt noudattavat tätä toimintatapaa. Kun kukaan keskustelijoista ei harrasta ylimääräistä keulimista, ovat keskustelut todennäköisesti mukavia kaikkien paikalla olijoiden kannalta.

Varman päälle pelaaminen voi kuitenkin olla ongelma sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta. Minä halusin oppia mahdollisimman taitavaksi, enkä kokenut sitä riittävänä, että osaan selviytyä keskusteluisa pelaamalla aina varman päälle. Halusin oppia käymään myös sellaisia keskusteluja, joissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Halusin osata keskustella myös niistä aiheista, jotka monet kokevat vaikeina, vaarallisina tai kiusallisina.

Halusin olla paitsi mukava, mutta myös mielenkiintoinen keskustelija. Ajattelin, että kaikkein jännittävimmistä, rohkeimmista ja riskipitoisimmista aiheista puhumista oppii vain yhdellä tavalla: Puhumalla niistä.

Näin kävikin, mutta oppimisen hintaa oli ikävää maksaa. Koska otin keskusteluissa riskejä, tein niissä myös paljon virheitä. Kohtasin jatkuvasti tilanteita, joissa sanoin jotain hölmöä, asiatonta tai jopa loukkaavaa.

Perusturvallinen tapa keskustella on hyvä, muttei maailman mukaansatempaavin. Kun seuraamme kaikkein mielenkiintoisimpia, vangitsevimpia ja mukaansatempaavimpia keskustelijoita, huomaamme, etteivät he ole keskustelijoina sieltä turvallisimmasta päästä. He eivät välttele epätavallisia, hävyttömiä, rohkeita tai kiellettyjäkään aiheita. He eivät toki myöskään mauttomasti elostele ja herkuttele näillä aiheilla, vaan puhuvat niistä vain toisinaan, juuri oikeissa paikoissa.

En missään nimessä väitä, että jokaisen ihmisen tulisi oppia tällaiseksi keskusteluksi. Saa opetella, jos tämän osaaminen tuntuu tärkeältä, mutta turvallisellakin keskustelutyylillä pärjää aivan riittävän hyvin.

Ehkäpä tätä voisi verrata jonkinlaiseen lievään extreme-urheiluun. Valtaosan ajasta minulle riittää polkupyörällä ajaessa se, että köröttelen hitaasti jalkakäytävällä kypärä päässä, mutta toisinaan on kivaa lähteä kruisailemaan haastavampaan maastoon. Paitsi että maastossa pyöräileminen on toisinaan kivaa, tekee se minusta yleisesti itsevarmemman pyöräilijän myös silloin, kun on aika palata jalkakäytävälle. Haastavat tilanteet ikään kuin vahvistavat myös perustaitoja.

Haluaisitko itse olla kommunikoijana ja keskustelijana keskivertoa jännittävämpi ja taitavampi? Jos kyllä, ota toisinaan riskejä. Puhu oudommista, rohkeammista, epämääräisemmistä ja hävyttömämmistäkin aiheista! Tulet todennäköisesti tämän vuoksi mokailemaan, mikä tietenkin tuntuu ikävältä. Tulet kuitenkin todennäköisesti myös palautumaan tästä pahasta mielestä, eikä mitään sen pysyvämpää vahinkoa tule todennäköisesti tapahtumaan (toki järki kannattaa silti pitää matkassa).

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Haluatko olla taitava ja mielenkiintoinen keskustelija? Ota riskejä.” on julkaistu 31.3.2016 ja sitä on päivitetty 4.8.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia