sadunkertoja tekniikka

Sadunkertoja -tekniikka: tehokas tapa karismaattisuuden lisäämiseen

Hei!

Moni ihminen haluaa olla muiden silmissä uskottavampi, miellyttävämpi ja pidetympi. Siksi blogissa on tänään pieni ja nopea vinkki oman karismansa parantamiseen.

Itse vinkki on simppeli: kun puhut, käytä ilmeikkäämpää ääntä.

Äänen ilmeikkyys tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että teemme äänestämme erilaisemman ja monipuolisemman, riippuen siitä, mistä milloinkin puhumme. Hyvä vertauskuva voisi olla klassinen sadunkertoja, joka muuttaa puhettaan sen mukaan, kenen satuhahmon äänellä kulloinkin puhuu ja millaisesta tilanteesta kulloinkin kertoo.

Omassa arjessamme tätä ilmeikkyyttä ei tarvitse viedä kuitenkaan sillä tavoin äärirajoille kuin sadunkertoja ehkä tekisi. Äänen ilmeikkyyttä ei tarvitse ylikorostaa, vaan sitä voi käyttää hillitysti. Esimerkiksi näin:

  • Kun kerrot jonkinlaisesta jännittävästä tilanteesta, puheen rytmiä voi hieman nopeuttaa
  • Kun kerrot tarinaa, jossa tapahtuu pian jotakin yllättävää, voit tehdä äänestä ihan hieman ”salaperäisemmän”
  • Kun kerrot jostain yllättävästä sattumuksesta, anna yllätyneisyyden kuulua äänestäsi
  • Kun puhut jostain pelottavasta, anna pelon kuulua hieman äänessäsi
  • Kun kuvailet tilannetta, jossa olet tuntenut itsesi itsevarmaksi, anna itsevarmuuden kuulua äänessäsi

Ylinäytellä ei tietenkään tarvitse eikä kannata, mutta pieni ilmeikkyys tekee puheelle hyvää.

Entä miksi se tekee hyvää? Mitä hyötyä ilmeikkyydestä käytännössä on? Millä tavoin se lisää käyttäjänsä karismaa?

Kahdella tavalla:

Ensinnäkin se helpottaa puheen seuraamista. Moni meistä puhuu tottumuksesta niin tasapaksulla ja värittömällä äänellä, että se saa sanat ja lauseet sulautumaan osin yhteen ja häivyttää niiden merkityksiä. Tällaista puhetta on hieman vaikeaa ja joskus jopa raskasta seurata. Näin puhuvia ihmisiä ei siksi aina jaksa kuunnella ihan niin tarkkaavaisesti, kuin he ehkä ansaitsisivat.

Ilmeikkyyden lisääminen taas vähentää tätä monotonisuutta ja tekee puheesta helpommin omaksuttavaa, mikä johtaa käytännössä siihen, että ihmistä on mukavampi kuunnella.

Lisäksi äänen ilmeikkyyden lisääminen tekee ihmisen puheesta kiinnostavamman. Tämä johtuu siitä, että havainnoimme toistemme puhetta itse sanojen lisäksi myös äänen ”värin” ja äänenpainojen kautta. Ne ovat meille kuulijoille ihan yhtä arvokasta ja keskeistä informaatiota kuin itse sanojen sisältökin. Jos tämä informaatio evätään, tulee puheesta paljon yksipuolisempaa ja jopa köyhempää. Värikäs ääni on kiinnostava ja rikas.

Eli tiivistäen: mitä enemmän ilmeikkyyttä äänessä on, sitä mielenkiiintoisempaa ja helpommin seurattavaa ihmisen puheesta tulee ja sitä halukkaammin häntä kuunellaan.

Entä jos ei kehtaa?

Tämä on jälleen kerran vinkki, joka saattaa kuulostaa todella itsestäänselvältä. Näin se olisikin, ellei monilla meistä olisi vahvoja ennakkonäkemyksiä tällaista ”äänellään pelailua” kohtaan. Hyvin moni nimittäin kokee tällaisen hieman liian hassuna, nolona tai lapsellisena.

Ymmärrän kyllä yskän, sillä verrattain harva ottaa äänestään kaikkea irti. Harva käyttää arjessaan tällaista ”sadunkertojan ääntä”. Siksi sellaisen käyttäminen voi tuntua poikkeukselliselta ja siten hieman hassulta tai nololta. Tässäkään ei kuitenkaan tarvitse mennä ääripäähän. Ilmeikkäällä äänellä ei tarvitse puhua jatkuvasti, vaan käyttää sitä vain tietyissä tilanteissa. Toimivia keinoja ei tule ampua alas siksi, että ne eivät toimi kaikissa tilanteissa.

Kaiken kaikkiaan tämä kun on varsin helppo ja toimiva tapa oman karismansa lisäämiseen. Karisma tarkoittaa tässä tapauksessa ihan vain sitä, että ihmisen puheen kuuntelemisesta tulee helpompaa ja miellyttävämpää, jolloin muut jaksavat myös keskittyä siihen paremmin.

Äänellään pelailun voi aloittaa hyvin pienistä ja hillityistä kokeiluista ja tehdä niitä vain turvallisina koetuissa tilanteissa. Epäonnistumisen mahdollisuuksia on tällöin hyvin vähän.

Mitä jos oma ääni hävettää?

On myös mahdollista, että omalla äänellä pelailu ei tunnu mukavalta siksi, että oma ääni hävettää. Äänemme on hyvin henkilökohtainen asia, eikä sen käytössä siksi haluta ottaa riskejä. Saatamme kokea, ettei oma äänemme ole tarpeeksi hyvin hallinnassamme. Siksi pelaamme mieluummin varman päälle ja käytämme ääntämme hyvin hillitysti. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla.

Jos tunnistat itsestäsi tällaista äänihäpeää ja haluat lähteä korjaamaan tilannetta, suosittelen lämpimästi aiheeseen perehtyneen Jenni Ruuthin verkkokursseja “Laula rohkeudella” ja “Vaikuta äänelläsi“. Blogini lukijana saat kursseista 15% alennuksen koodilla JEVGENI15.

Kiitos ja tsemppiä!

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia