Hei!
Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa vuoden 2019 katsaus. Kirjoitan näitä pääasiassa itsereflektion vuoksi, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti saat tästä myös joitain itsellesi hyödyllisiä ajatuksia :)!
Käyn läpi kokemuksiani ja fiiliksiäni kuluneesta vuodesta, tarkastelen onnistumisia ja epäonnistumisia vuosi sitten asettamissani tavoitteissa sekä asetan tavoitteita ensi vuodelle.
Edellisvuosien katsaukset
- 2011 katsaus & tavoitteet vuodelle 2012
- 2012 katsaus & tavoitteet vuodelle 2013
- 2013 jäi väliin…
- 2014 katsaus & tavoitteet vuodelle 2015
- 2015 katsaus & tavoitteet vuodelle 2016
- 2016 katsaus & tavoitteet vuodelle 2017
- 2017 katsaus ja tavoitteet vuodelle 2018
- 2018 katsaus ja tavoitteet vuodelle 2019
Mitä hyötyä vuosikatsauksesta on?
Katsaus ohjaa pohtimaan sitä, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Mikä on mennyt hyvin ja mikä huonosti? Mitä olisi voinut tehdä paremmin? Entä mitä tästä kaikesta on opittu?
Katsaus auttaa katsomaan vuoden tapahtumia jälkiviisaasti. Asioiden tapahtumahetkellä on vaikeaa saada kunnon käsitystä siitä, mitä on oikeastaan tapahtumassa ja mitä siitä tulee seuraamaan. Jälkeenpäin näitä tapahtumia on helpompaa arvioida kypsemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Tapahtumien syy- ja seuraussuhteet näkyvät jälkikäteen selkeämmin, mikä auttaa tapahtumien ja oman toiminnan ymmärtämisessä.
Menneen läpikäyminen ja tulevan ajattelu muistuttaa myös siitä, mikä omassa elämässä tuntuu enemmän ja mikä vähemmän tärkeältä. Se auttaa tekemään suunnitelmia ja asettamaan tavoitteita. Se auttaa myös korjaamaan suuntaa, mikäli huomaa harhautuneensa oikeana pitämältään polulta.
Kuulumisiani vuodelta 2019
Vuosi 2019 oli minun kannalta hyvällä tavalla yllätyksetön. Vaikka isoja asioita tapahtuikin, oli niiden tapahtuminen onneksi ennakoitavissa. Myönteisiä yllätyksiäkin mahtui matkaan, kielteisiä taas onneksi hyvin vähän. Tämä vuosi ei ollut kannaltani erityisen tapahtumarikas, mutta pidän tätä vain hyvänä asiana.
Näin aikuisikään tultaessa on käynyt yhä enemmän selväksi, että elämä on täynnä ikäviä sattumuksia. Kuolemantapaukset, sairastumiset, onnettomuudet ja vastaavat ikävyydet ovat alkaneet näkymään tuttavapiirissäni yhä enemmän. Itselläni on ollut toistaiseksi hyvä tuuri, eikä näitä ei ole sattunut omalle kohdalle. On kuitenkin tullut valitettavan selväksi, että tuuri ei ole loputonta ja että elämästä tulee nauttia, kun siihen on vielä mahdollisuus.
Aloitin opinnot ulkomailla!
Tämän vuoden ehdoton ykköstavoite oli päästä jatkamaan keskeneräisiä opintojani. Aloitin psykologianopinnot Suomessa vuonna 2017, mutta ne ovat olleet kesken siitä lähtien, kun kesällä 2018 muutimme avovaimoni lääkisopintojen perässä Latviaan.
Psykologiksi pystyy onneksi opiskelemaan Latviassakin, mutta opetusta ei ole tarjolla englanniksi, vaan ainoastaan venäjän- ja latvian kielillä. Venäjää onneksi osaan jotenkuten, mutta latvian jouduin opettelemaan. Opetteluprosessi oli melkoista kärsimystä, mutta sain kuin sainkin kielen sille tasolle, että ymmärrän pääosin, mistä on milloinkin kyse. Itse en tosin kykene ilmaisemaan kuin aivan yksinkertaisia asioita.
Koulussamme pääopetuskielenä toimii latvia, mutta puhua saa myös venäjää ja englantia. Käytännössä kuuntelen luennot latviaksi, keskustelen ja kyselen venäjäksi ja tentit saan erikoisluvalla tehdä englanniksi, sillä niissä en koe venäjälläni pärjäävän.
Opetus täällä on yhden lukukauden perusteella huomattavasti autoritäärisempää ja “rajumpaa” kuin mihin olen Suomessa tottunut, mutta ongelmia sopeutumisessa ei ole varsinaisesti ollut. Kielimuuri johtaa tosin tuon tuostakin kiusallisiin ja harmillisiinkin väärinkäsityksiin, mutta niitä on vain pakko sietää.
Opetuksen laatu on ollut onneksi suunnilleen sama kuin Suomessa. Etukäteen hieman pelotti, että tehdäänkö täällä asiat huonommin kuin Suomessa, mutta tämä vaikuttaa onneksi osoittautuneen perusteettomaksi.
Todella mukava yllätys on ollut pieni ryhmäkoko. Kun Suomen puolella luennoilla oli minimissään ~40 ihmistä, on ryhmäkokomme täällä vain 9 oppilasta. Voidaan puhua melkeinpä yksityisopetuksesta! Keskustelulle ja kysymyksille on hyvin tilaa, mikä on psykologian opinnoissa todella tärkeää.
Kaikkein parasta opinnoissa on kuitenkin ollut se, että yliopisto-opiskelu on ainakin omasta mielestäni aivan lastenleikkiä yrittäjyyteen verrattuna! Olen ollut vuoden 2016 alusta asti päätoiminen yrittäjä ja kokenut sen elämäntavan henkisesti hyvin vaativaksi. En sano, että yliopistolla olisi varsinaisesti helppoa, mutta kyllä tämä aika lomalta tuntuu yrittäjyyteen verrattuna!
(Yritykseni toki pyörii tässä kaiken muun ohella enkä ole sitä lopettamassa, mutta käytän siihen vain minimimäärän aikaa.)
Perhe ja parisuhde voivat hyvin
Tärkeintä elämässä ovat tietysti läheiset. Meidän “perheemme” koostuu minun lisäkseni avovaimosta ja nyt jo kahdesta koirasta. Meillä kaikilla menee hyvin, kaikki ovat terveitä, parisuhde toimii ja kaikki nautimme elämästämme.
Jälkimmäinen koira tuli meille tänä kesänä. Olemme molemmat opintojemme vuoksi paljon pois kotoa, joten tuntui kurjalta, että ensimmäinen koiramme joutuisi olemaan tuon ajan yksin. Otimme siksi seuraksi vähän vanhemman rouvan ulkomailta. Hän on ilmeisesti kadulta pelastettu, mutta älykäs ja hyvin käyttäytyvä. Vähän ruma hän on, mutta luonteeltaan täydellinen!
Uusia taitoja ja harrastuksia
Nyt kun olen päätoiminen opiskelija ja yrittäjyys on jäänyt sivurooliin, on minulta vapautunut vihdoin kapasiteettia kaikenlaisten kivojen taitojen opetteluun.
Kokeilin syksyllä esimerkiksi latinotansseja (bachataa), mutta tajusin sittemmin, ettei se ollut aivan oma lajini. Sen sijaan lajiksi on tällä hetkellä valikoitunut club dance & hiphop ja ne ovat tuntuneet mukavilta.
Nyt loppuvuodesta tartuin myös kitaraan, joka on odotellut kärsivällisesti nurkassa jo parin vuoden ajan. Soittamisen opettelu on sekin tuntunut mukavalta ja vaikuttaa siltä, että olen jatkamassa sitä myös tulevaisuudessa.
Kirjoitin 3 kirjaani täysin uudelleen!
Verkkokaupastani löytyy kirjoittamiani kirjoja. Kaksi ensimmäistä niistä on julkaistu alunperin 2014 ja jälkimmäisin taas 2015. Valitettava tosiasia oli tähän vuoteen tultaessa kuitenkin se, että nämä kaikki olivat jo pahasti vanhentuneita sekä sävyltään, että sisällöltään.
Kun huomaa, että jonkun ostaessa minun kirjani minusta tuntuu lähinnä kurjalta, tietää, että kirjat on aika kirjoittaa uudestaan. Näin teinkin. Uudelleenkirjoitin alusta loppuun kirjani Onnistu nettideittailussa, Löydä Se Oikea sekä Eroon Ujoudesta. (Olen lähettänyt uudet versiot kaikille, jotka kirjan ovat itselleen koskaan ostaneet.)
Itse kirjoitusprosessi oli varsin kivulias ja epämiellyttävä. Ei tunnu palkitsevalta eikä kovin luovalta tehdä jotain sellaista, minkä kokee jo kertaalleen tehneensä. Mutta tehtävä tämä kuitenkin oli ja se on onneksi nyt ohi. Saa nähdä, onko sama projekti edessä taas viiden vuoden kuluttua x)!
Ensimmäinen vuosi ilman toista työtä!
Koko yrittäjäurani aikana olen saanut elätettyä itseni “juuri ja juuri”. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että minun on kannattanut oman työni ohella tehdä välillä erilaisia keikkatöitä. Näissä ei ole sinänsä ollut mitään vikaa ja ne ovat jo pidemmän aikaa liittyneet eri tavoin omaan alaani. Samalla olen kuitenkin kokenut kai jonkinlaisena kunnia-asiana sen, että oman firman tulojen pitäisi riittää hyvään elämiseen. Vuosi 2019 olikin ensimmäinen, jolloin minun ei tarvinnut tehdä yhtäkään sivutoimista keikkaa. Pieni asia, mutta tuntuu kuitenkin merkitykselliseltä!
Parempi elämä sosiaalisessa mediassa
Blogiani viime vuosina lukeneet ovat saattaneet huomata, että minulla on kummallisen vaikea suhde sosiaalisessa mediassa olemiseen:
Toisaalta tykkään valtavan paljon siitä, että saan chattailla, postailla tilapäivityksiä ja osallistua keskusteluihin. Toisaalta someen taas hajoaa pää. Erityisen raskaalta tuntuu nähdä, kuinka mulkusti ihmiset käyttäytyvät somessa toisiaan kohtaan ja kuinka veemäiseen sävyyn toisilleen viestivät. Tämä korostuu politiikkakeskusteluissa, mutta on usein läsnä myös muissa aiheissa. Vielä ikävämmältä tuntuu huomata, etten ole itse tippaakaan sen siivompi, vaan käyttäydyn itsekin vähintään yhtä hölmösti.
Aiemmin olen yrittänyt taklata tämän ongelman milloin säännöstelemällä somen käyttöä ja milloin poistumalla eri someista. Aiempina vuosina olen lopettanut mm. Twitterin ja Instagramin sekä joidenkin muiden sosiaalisten sovellusten käytön. Koin, että tällä oli ihan selkeä, myönteinen vaikutus mielenterveyteen. Koen, että jos en itsekään osaa käyttäytyä netissä ihmisiksi, niin on melkeinpä parasta olla osallistumatta siihen ollenkaan.
Vuoden 2017 lopulla poistuin myös Facebookista, joka on aina ollut itselleni se suurin ja tärkein some. Lähdön piti tapahtua vain hetkeksi ja olin täysissä aikeissa palata sinne. Kun paluun aika koitti, en kuitenkaan pystynytkään pakottamaan itseäni siihen. Facessa olemisen huonot puolet tuntuivat yhtä suurilta kuin hyvätkin puolet.
Nyt olen ollut yli vuoden ilman Facebookkia ja vaikutus on ollut todella myönteinen. Takaisin ei ole tehnyt mieli. Ainoana selkeästi kielteisenä vaikutuksena on ollut se, että kaveripiirini on tämän vuoksi pienentynyt, mikä on harmi.
Täysin ilman sosiaalista mediaa en ole kuitenkaan ollut, päinvastoin. Facen tilalle on tullut LinkedIn eli “työelämän facebook”. Minulla on ollut siellä tunnus vuodesta 2012, mutta tuolloin linkkari oli muistaakseni hyvin kuiva, ylivakava ja tylsä paikka. Sittemmin asiat ovat kuitenkin muuttuneet ja suomenkielinen LinkedIn on tällä hetkellä mielestäni aivan ylivoimaisesti paras some. Aktiivinen, täynnä hyviä keskusteluja ja ennen kaikkea asiallista ja hyväntahtoista viestintää. Vuoden aikana en ole kohdannut ikävää viestintää kuin aivan satunnaisesti ja toivon toki myös, etten sellaiseen itsekään syyllistyisi. Ero Facen ja linkkarin välillä on huomattava ja suosittelen tätä lämpimästi, mikäli olet laillani pettynyt muihin sosiaalisiin medioihin.
Tavoitteita vuodelle 2020
Alkavasta vuodesta minulla on mukava fiilis lähinnä siitä syystä, että odotettavissa on helppo vuosi – olettaen, että kaikki menee muutoin hyvin. En ole aikeissa kehittää yritystoimintaani, vaan keskittyä opintoihin. Yrittäjyyteen verrattuna tämä tuntuu todella rennolta ja vapauttavalta.
Olen yleensä asettanut erilaisia julkisia ja vähemmän julkisia tavoitteita jokaiselle vuodelle, mutta tällä kertaa jätän sen väliin. Simppeli vuosi viehättää, eikä huvita tähdätä mihinkään ylimääräiseen.
Lopuksi
Näin! Tässäpä jälleen yksi vuosikatsaus. Toivottavasti sait tästä edes jotain irti. Mikäli tällainen pohdiskelu nappaa, niin nyt on sinun vuorosi pohtia näitä samoja asioita. Millainen vuosi 2019 sinulla oli? Mikä meni hyvin? Entä huonosti? Kuinka onnistuit tavoitteissasi? Entä millaisia suunnitelmia ja ajatuksia sinulla on vuodelle 2020?
Tsemppiä ja hyvää meininkiä alkaneeseen vuoteen!
Rakkaudella,
Jevgeni
