yrittäjyys tekijäakatemia

Hei! Kirjoitan vuosittain pari yrittäjyyteen liittyvää tekstiä, joissa tuon esiin huomioita, joista on ollut itselleni hyötyä yrittäjänä onnistumisessa. Tällä kertaa kirjoitan niistä ajatuksista, joiden avulla alunperin uskaltauduin yrittäjäksi. Kiitos kiinnostuksesta ja mukavia lukuhetkiä!

Kuinka epävarmasta ihmisestä tuli yrittäjä?

Nuorempana olin hyvin ujo ja sosiaalisesti epävarma.  En osannut enkä uskaltanut olla ihmisten kanssa tekemisissä, minkä vuoksi elämäni tuntui melko kurjalta. Joitain vuosia siedin tätä, mutta lopulta en kestänyt enempää, vaan lähdin nuoren miehen vimmalla opettelemaan sosiaalisia taitoja ja vahvistamaan itsetuntoani. Tämä tuottikin tuloksia, minkä lisäksi myös huomasin, että monet muutkin kaipasivat oppia aivan samoihin asioihin liittyen.

Elettiin vuotta 2011. Suomeen rantautui tuolloin uudenlainen ammattiryhmä. Sen edustajat olivat sanojensa mukaan life coacheja eli elämänhallinnan valmentajia, jotka elättivät itsensä auttamalla toisia ihmisiä näiden elämään liittyvissä pulmissa. Tämä vaikutti hauskalta, joten sen suurempia miettimättä päätin itsekin ryhtyä samaan. Perustin nettiblogin ja aloin rinta pörheänä tituleeraamaan itseäni elämäntaidon valmentajaksi. Olo oli mitä mainioin ja uusi roolini tuntui mukavalta.

Asiassa sattui vain olemaan eräs pieni ongelma. Nimittäin se, että olin tuolloin vain 21-vuotias ja kiusallisen tietoinen siitä, että näyttää varmaan hemmetin nololta, että tämän ikäinen pojankloppi rupeaa neuvomaan muita elämään. Olin kuitenkin onneksi ehtinyt oppimaan jo kaksi tärkeää asiaa:

  1. Itseään ei kannata liiaksi hävetä, sillä pohjimmiltamme me kaikki ihmiset olemme vähän hassuja ja omituisia. Jos itseään ei ole valmis asettamaan naurunalaiseksi missään tilanteessa, niin vaikeaahan tästä elämisestä tulee. Jos joku rupeaa ilkkumaan parikymppistä poikaa siitä, että tämä on päättänyt alkaa yrittäjäksi, niin ilkkukoot. Muiden tekemisten ilkkuminen on yleisesti ottaen nolompaa kuin se, että lähtee itse tekemään jotakin hyödyllistä.
  2. Asioilla on tapana järjestyä. Kohtalo kyllä tottelee tekemistä. Vaikka unelmiemme tiellä olisi esteitä, niin merkittävä osa niistä on todennäköisesti ratkaistavissa. Olettaen toki, että teemme aktiivisesti työtä asian eteen. Niin tässäkin. Nuori ikä on sairaus, joka menee (valitettavasti!) itsestään ohi. Ammatillista uskottavuutta taas lähdin myöhemmin vahvistamaan virallisten opintojen avulla. Olettaen, että kaikki sujuu hyvin, odottaa minua parin vuoden päässä psykologin ammattiin valmistuminen.

En oikeastaan lopulta edes joutunut sietämään ikävän sävyistä palautetta yrittäjyyteni ja matalan ikäni vuoksi, ainakaan kovin paljoa. Ensimmäisinä vuosina naureskelevia kommentteja ja ikävää palautetta tuli muutaman kerran, mutta ei sen enempää. Suhtauduin ikävään palautteeseen kuin eräänlaiseen testiin:

Ajattelin elämän ikään kuin testaavan minua siinä, kuinka tosissani tämän projektini suhteen olen. Ajattelin, että tosissaan oleva ihminen ei anna muutaman ikävän kommentin lannistaa itseään. Ja hyvin kävi, sillä ikävät kommentit loppuivatkin viimeistään kolmannen yrittäjävuoden aikana. Nykyään ilkeästi kommentoivia henkilöitä tulee vastaan keskimäärin yksi vuodessa, mikä on reilusti vähemmän kuin netissä toimivat ihmiset joutuvat keskimäärin sietämään.)

Onko yrittäjyys pelkkää kärsimystä?

Ennen yrittäjyyden aloittamista olin jo ehtinyt altistumaan kaikenlaiselle pelottelulle ja  kärsimysretoriikalle. Väitettiin, että yrittäjä lepää vasta haudassa, että yrittäjän on pakko painaa 16-tuntista päivää ja että yrittäjyys on muutenkin ihan kamalaa. Muistan, että myös oma äitini oli (ymmärrettävästi) kauhuissaan siitä, että poika otti lopputilin hyvästä työstään ja perusti jonkinlaisen epämääräisen yrityksen.

Minulle oli tässä vaiheessa kuitenkin kertynyt muutama vastaava kokemus siitä, että jokin etukäteen raskaana ja kamalana esitetty asia onkin loppupeleissä melko helppo:

  • Esimerkiksi kaksoistutkinnon käymisen (ylioppilastutkinto + amis) piti muka olla todella raskasta, mutta se olikin lopulta verrattain helppoa.
  • Samoin esimerkiksi varusmiespalveluksen piti olla aivan kamalaa kärsimystä, mutta se olikin lopulta ihan kiva kokemus, jonka läpikäymisestä olen yhä varsin iloinen.
  • Saman olen myöhemmin kokenut monessa muussakin yhteydessä, kuten yliopisto-opinnoissani, sekä tietenkin yrittäjänä. Yrittäjyys on ollut ainakin omalla kohdallani paljon helpompaa, kuin muiden puheista olisi arvannut. Hyvä, etten uskonut pelottelua.

Yrittäjyys on minulle myös turvallisuuskysymys. Koen, että palkkatyössä turvallisuus perustuu pitkälti siihen, antaako työnantaja potkut vai ei. Viimeisten vuosien YT-suma sekä koronapandemia ovat opettaneet, että palkkatyö ei todellakaan ole mikään turvallisuuden tae. Ei toki ole aina yrittäjyyskään, mutta yrittäjänä olen sentään selkeästi vain ja ainoastaan oman kyvykkyyteni varassa. Jos mokaan, voin syyttää ainoastaan itseäni, enkä joudu pelkäämään jatkuvasti sitä, että jokin omasta toiminnastani riippumaton leikkuri osuu kohdalleni. Yrittäjänä luotan itseeni ja siihen, että pärjään tavalla tai toisella.

5 vinkkiä yrittäjyyteen

Lopuksi vielä 5 vinkkiä sinulle, joka mahdollisesti pohdit oman liiketoiminnan luomista tai kehittämistä. Nämä ovat varsin yleisluontoisia ja tilannekohtaisia, mutta ovat palvelleet ainakin itseäni ihan hyvin:

1. Lähde rohkeasti tekemään ja ratko ongelmia vasta, kun se tulee ajankohtaiseksi. Moni välttelee yrittäjäksi lähtemistä siksi, että ajattelee kaikkien ongelmien rysähtävän silloin kerralla päällensä. Jonkinlaisia ongelmia on toki luvassa, mutta oman kokemukseni mukaan ne ilmaantuvat yksi kerrallaan ja ne voi myös ratkaista rauhassa yksi kerrallaan.

2. Suhtaudu skeptisesti peloittelevaan kärsimysretoriikkaan. Yrittäjyys ei todellakaan ole aina niin kamalaa, kun muiden puheista voisi päätellä. Muut puhuvat omasta kokemuksestaan, mutta sinun kokemuksesi voi olla kuitenkin täysin päinvastainen. Oma yrittäjyyteni ei ainakaan ole ollut vaikeaa ja kamalaa, vaikka haastavia tilanteita siihen on toki liittynyt. Yleisesti ottaen ne eivät ole kuitenkaan olleet tippaakaan sen haastavampia kuin tilanteet, joita olen kohdannut ihan perinteisessäkin työelämässä.

3. Luota prosessiin ja hillitse uhkakuvien maalailua. Yrittäjänä on tyypillistä kokea epävarmuutta, kunnes asiat lopulta loksahtavatkin kohdilleen. Tiedän kokemuksesta, että tällainen vinkki ei todellakaan ollenkaan lohduta silloin, kun asiat näyttävät epävarmoilta, mutta tilanteen lauettua olo on aina sama: “Huh, olisi vaan pitänyt luottaa, että hyvin tässä lopulta käy!” Toki luottamus pitää aina yhdistää aktiiviseen työntekoon, eikä haihatella sitä, että asiat järjestyvät jotenkin täysin itsestään.

4. Aina voi lopettaa! Harvassa ovat ne tilanteet, joita ei voi peruuttaa. Yrityksen voi lakkauttaa eikä yrittäjäksi ryhtyminen vaadi päivätyöstä suurieleisesti otettuja lopereita. Pidä mieluummin päivätyösi ja aloita yrittäjyys rauhalliseen tahtiin.

5. Ympäröi itsesi samanmielisillä ihmisillä. Yrittäjyys ei ole maailman helpoin reitti, minkä vuoksi muilta yrittäjähenkisiltä ihmisiltä saatu tuki ja kannustus voi olla kullanarvoista. Verkostoituminen saattaa olla ärsyttävä muotisana, mutta ei voi väittää, etteikö se kannattaisi.

Yrittäjyys ei ole helppoa, mutta ei sen vaikeatakaan tarvitse olla

Yrittäjänä toimiminen mahdollistaa minulle suhteellisen rennon ja mukavan elämän. Voin valita milloin herään, milloin aloitan työt ja montako päivää viikossa työskentelen. Omilla valinnoillani voin siis käytännössä vaikuttaa elämäni mielekkyyteen.

Omalla kohdallani tällainen valinta on ollut nk. digiyrittäjyyteen panostaminen. Työni tapahtuu pääasiassa kotoa tietokoneelta käsin ja varsinaisia “lähityöpäiviä” eli tapahtumissa käymistä ja ihmisten tapaamista joudun tekemään todella vähän. Kaikille tällainen ei tietenkään sovi, mutta itse nautin tästä.

Yleisin kaava digiyrittäjyyden aloittamiseen on blogin perustaminen. Ajan myötä blogin ympärille rakennetaan erilaisia tuotteita ja palveluita. Esimerkiksi tämä minun blogini tuo sivuilleni kävijäliikennettä ja osa kävijöistä ostaa myös tuotteitani ja palveluitani.

Siltä varalta, että tämä teksti herätti jossakussa innon kokeilla bloggaamista ja tehdä sitä tuloksekkaasti, haluan suositella erityisesti aloitteleville (mutta tosissaan oleville) bloggaajille suunnattua Bloggaajasta ammattilaiseksi -kurssia. Olen itse käynyt sen vuosien varrella useamman kerran, sillä opittavaa on paljon. Tunnen myös henkilökohtaisesti kurssin vetäjän Tiia Konttisen ja pidän häntä paitsi erinomaisena kouluttajana, mutta myös aidosti asiakkaansa etua ajattelevana ihmisenä. Siksi uskallan myös omasta puolestani suositella hänen blogikurssiaan. (Koska toimin kurssin suosittelijana, saan pienen välityspalkkion kurssille linkkini kautta liittyneistä käyttäjistä.)

Rakkaudella,

Jevgeni