Kyky sietää epävarmuutta: Ihmisen ainoa oikea turva

Kyky sietää epävarmuutta Ihmisen ainoa oikea turva

Tänään haluan kirjoittaa aivan erityisestä rohkeuden ja itsevarmuuden muodosta. Vaikka jokainen itsevarmuuden tyyppi helpottaa ja parantaa elämänlaatua omalla tavallaan, on epävarmuuden sietokyky mahdollisesti tärkein itsevarmuuden muoto.

Ihmiselämä on epävarmaa. Vaikka juuri nyt ja juuri tänään kaikki olisi hyvin, huomenna voi olla aivan toisin. On sanottu, että ainoa pysyvä asia ihmiselämässä on muutos. Kaikki muuttuu, halusimme tai emme. Osa muutoksesta on hidasta ja osa nopeaa, mutta joka tapauksessa muutos on jatkuvaa.

Tämä jatkuva muutos heittää elämämme ylle epävarmuuden varjon: voiko mihinkään oikeasti luottaa?

  • Voinko luottaa siihen, että terveyteni on huomenna yhtä hyvä kuin tänään?
  • Voinko luottaa siihen, että minulla on työpaikka huomennakin?
  • Voinko luottaa siihen, että parisuhteeni on kunnossa myös huomenna?

Ikävä vastaus lienee se, etten voi, ainakaan ihan täysin. Aina on olemassa mahdollisuus, että sairastun, että työpaikallani käy jotain tai että parisuhteessa tapahtuu jotain ikävää. Ja nämä ovat vain suuria esimerkkejä. Jos ajatellaan arkea ja pienempiä teemoja, niin arki se vasta onkin täynnä erilaista epävarmuutta. Jos ihan ällörehellisiä ollaan, aika vähissä ovat ne asiat, joihin voi aina sataprosenttisesti luottaa.

Tämä pysyvä epävarmuus on mielestäni yksi tärkeimpiä ihmisyyttämme määrittäviä tekijöitä. Jatkuva epävarmuuden tila saattaa vaikuttaa välillisesti kaikkeen, mitä me olemme ja mitä me teemme. Jos jatkuvaa epävarmuutta ei olisi, olisi elämämme ja siinä tekemämme valinnat monesti hyvin erilaisia.

Ennen kaikkea tällä jatkuvalla epävarmuudella on vaikutusta mielenterveyteemme. Kun täyttä varmuutta siitä, että asiat menevät haluammallamme tavalla ei ole, johtaa se herkästi erilaisiin pelkoihin ja stressiin.

Tässä kuitenkin tärkeä huomio: Objektiivinen epävarmuus ja oma kokemuksemme epävarmuudesta eivät ole yksi ja sama asia. Vaikka jokin tilanne pitää sisällään lukuisia kannaltamme kielteisiä muuttujia, saatamme silti tuntea olomme kyseisessä tilanteessa hyvin itsevarmoiksi.

Esimerkiksi:

Olen menossa puhumaan pienelle salilliselle ihmisiä. Tunnin kestävän puheeni aikana on olemassa lukuisia tapoja, joilla tilanne voi mennä pieleen. Laitteet saattavat reistailla, ehkäpä sekoan asiassani, ehkäpä sairastun juuri ennen puhetta, ehkäpä huomaan kesken esityksen, että sisältöni ei ole ollenkaan yleisön mieleen, ehkäpä lähden puhumaan väärällä tahdilla ja esitykseni venähtää enkä ehdi sanoa kaikkea haluamaani, ehkäpä tapahtuu jokin kymmenistä muista asioista, joiden vuoksi tilanne voi mennä pieleen. Näinkin arkinen työtilanne pitää sisällään valtavan määrän epävarmuutta.

Minulla ei ole kuitenkaan tuossa tilanteessa kovinkaan epävarma olo. Päinvastoin, tunnen itseni yleensä pääosin hyvin itsevarmaksi, joskin joukkoon toki sekoittuu myös pieni ripaus epävarmuutta.

Mikä mahdollistaa tämän itsevarmuuden? Miksi jotkut ihmiset kokevat epävarmoissa tilanteissa enemmän itsevarmuutta, toiset taas enemmän epävarmuutta? Mikä nämä kaksi ryhmää erottaa toisistaan?

Kyky sietää epävarmuutta: Ihmisen ainoa oikea turva

Epävarmuuden sietokyky on oikean elämän supertaito. Koska elämä on niin läpikotaisin epävarmaa, lisää sen sietokyky elämänlaatua sen kaikilla osa-alueilla. Kun olemme taitavia epävarmuuden sietämisessä, on elämämme helpompaa, mukavampaa ja parempaa.

Käytin sanaa ”taitavia”, sillä kyseessä on taito. Vaikka jotkin synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavatkin kykyymme sietää epävarmuutta, pystymme vaikuttamaan siihen suuresti myös itse. Epävarmuuden sietokykyä voi oppia.

Epävarmuuden sietokyky muodostuu ainakin

  • sitä tukevista ajatus- ja toimintamalleista
  • sitä tukevista tiedoista ja taidoista sekä
  • sitä tukevista kokemuksista.

Jatketaan edellisestä puheenpitämisesimerkistä. Kuinka ajatusmallini joko tukevat tai vahingoittavat kykyäni sietää tilanteeseen liittyvää epävarmuutta?

Minulla on esimerkiksi sellainen ajatusmalli, että sekä onnistumisista että epäonnistumisista on iloa ja hyötyä. Vaikka jotenkin mokaisinkin esitystä pitäessäni, tiedän oppivani siitä usein jopa enemmän kuin onnistumisesta. Uskon, että epäonnistumisilla harvoin on pitkäaikaista, kielteistä merkitystä. Uskon myös vahvasti siihen, että ihmiset ovat yleensä hyväntahtoisia ja mukavia, joten he antavat mahdolliset epäonnistumiset hyvin helposti anteeksi. Uskon myös esimerkiksi siihen, että perushyvä esitys riittää yleensä loistavasti, eikä tarvetta uskomattoman täydellisille suorituksille ole.

Kaikki nuo esimerkit ajatusmalleistani auttavat sietämään epävarmuutta. Jos taas ajattelisin päinvastoin ja pelkäisin epäonnistumisia, pitäisin ihmisiä pahantahtoisina ja ilkeinä sekä vaatisin itseltäni vain täydellisiä suorituksia, tuntisin tilanteessa huomattavasti enemmän epävarmuutta.

Entä kuinka toimintamallini joko tukevat tai vahingoittavat kykyäni sietää tilanteeseen liittyvää epävarmuutta?

Kuvitellaan, että teen tilanteessa jonkin tyhmän mokan. Valitsen esimerkiksi sanani väärin tai käytän jotain ajattelematonta ilmaisua ja huomaan, että joku yleisössä loukkaantuu siitä. Toimintamallini näissä tilanteissa on esittää heti selkeä ja kaikille avoin anteeksipyyntö. Avoin ja rehellinen anteeksipyyntö jättää yleisölle esityksestäni paljon paremman maun, kuin jos koittaisin jotenkin selitellä tai jopa peitellä mokaani.

Kun tiedän, että tilanteeseen liittyvät toimintamallini ovat järkeviä, vähentää tämä tieto suuresti tilanteeseen liittyvää epävarmuuttani. Jos taas olisin epävarma siitä, osaisinko valita tilanteessa oikeita toimintamalleja, kokisin paljon enemmän epävarmuutta.

Entä mitä hyötyä on tiedoista ja taidoistani?

Tietämyksen ja taitojen taso on ehkä suurin epävarmuutta vähentävä tekijä. Jos menen pitämään puhetta vaikkapa erikoisosaamisalueestani rohkeudesta ja itsevarmuudesta, tunnen oloni itsevarmaksi, sillä tiedän, että kykenen tuottamaan aiheesta asiantuntevaa puhetta vaikka vuorokaudenkin putkeen. Jos taas joutuisin puhumaan naurulokkien pariutumiskäyttäytymisestä, tuntisin epävarmuutta, sillä en tiedä aiheesta mitään.

Mitä enemmän tietotaitoa meillä jostain aiheesta on, sitä itsevarmempia me ko. tilanteessa olemme. Siksi omien taitojen (ihan kaikilla elämän osa-alueilla!) kehittämiseen tulee todellakin suhtautua vakavasti. Mitä enemmän osaa, sitä helpompaa elämä on.

Entäpäs sitten ne itsevarmuutta tukevat kokemukset, mistä niissä on kyse?

Aiemman kokemuksen määrä lisää itsevarmuutta kahdella tavalla: kokemus toimii sekä kompassina, että konkreettisina todisteina kyvyistämme.

Kompassi: Mitä useammassa vastaavassa tilanteella olen aiemmin ollut, sitä enemmän pelisilmää minulle on ehtinyt kehittyä. Koska olen esiintynyt elämäni aikana pian varmaan parisataa kertaa, alkaa minulla olla tietty ”touch” eli kosketuspinta kaikenlaisiin esiintymistilanteisiin. Tiedän suurinpiirtein, mitä niissä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Osaan ajoissa tunnistaa lukuisia asioita, jotka niissä voivat mennä pieleen. Ja koska minulla on tämä aiempien kokemusten tuoma pelisilmä, nostaa se esiintymistilanteissa kokemaani itsevarmuutta.

Todisteet: Aiemmat kokemukset ovat myös todisteita kyvyistämme. Koska tiedän, että olen selvinnyt kunnialla vastaavista tilanteista aiemminkin, on minulla ihan perusteltua aihetta olettaa, että saatan selvitä siitä nytkin. Tämä tieto todennäköisestä onnistumisesta rauhoittaa ja lisää tilanteessa kokemaani itsevarmuutta.

Näin lisäät epävarmuuden sietokykyä

Vaikka käytinkin esimerkkinä esiintymistilannetta, pätevät samat periaatteet kaikkiin asioihin elämässä. Oli aihe mikä tahansa, lisäävät oikeat ajatus- ja toimintamallit, tiedot ja taidot sekä kokemuksen määrä itsevarmuutta tilanteessa kuin tilanteessa.

Ei pidä käsittää, että ne varsinaisesti tarjoaisivat mitään todellista suojaa epäonnistumisilta ja ikäviltä kokemuksilta. Elämä on rajua touhua ja olet sitten millainen superosaaja tahansa, käy sinunkin lopulta huonosti. Sille emme voi mitään, se on osa ihmisyyden peruskokemusta, joka kannattaa vain hyväksyä.

Haluamme kuitenkin pääasiassa elää mukavaa, helppoa ja nautinnollista elämää ja sen saavuttamisessa näistä itsevarmuuden rakennuspalikoista on apua.

Mitkä ovat niitä elämän osa-alueita, joilla koet jatkuvasti vähän turhan paljon epävarmuutta? Onko se rakkaus- tai parisuhde-elämä (tai sen puute?) Onko se työelämä? Onko se terveys? Jokin muu?

Mikä auttaisi sinua sietämään niissä esiintyvää epävarmuutta? Auttaisiko se, jos tietäisit aiheesta enemmän tai olisit siinä taitavampi? Auttaisiko, jos ajattelisit siitä eri tavalla tai tekisit siihen liittyen eri asioita? Auttaisiko, jos hankkisit aiheeseen liittyen lisää kokemusta?

Mikä voisi olla seuraava askeleesi?

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 485 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment