aikuisuuden hinta

Haluatko elää aikuista elämää? Ole valmis maksamaan aikuisuuden kova hinta

Silmiini sattui äsken hyvä kolumni Iltalehden sivuilta. Jonna Joutsen kirjoittaa siitä, kuinka moni nuori ihminen elää teini-iän jatkoaikaa, eikä ole halukas astumaan perinteiseen aikuisuuteen, kuten stabiiliin parisuhteeseen ja perheen perustamiseen. Samalla moni kuitenkin kaipaa juuri sitä: pysyvyyttä, parisuhdetta, perhettä. Jonna puhuu jutussaan pääasiassa miehistä, joille esimerkiksi pleikkarin pelaaminen vaikuttaa olevan tärkeämpää kuin aikuistuminen, mutta itse sanoisin, että tämä ilmiö kyllä näkyy ihan kaikissa sukupuolissa.

Ja kyllähän se näkyy. Omassa melko laajassa kaveri- ja tuttavapiirissäni useimmat ovat vielä kolmekymppisinäkin perheettömiä sinkkuja, jotka melko avoimesti myöntävät haluavansa parisuhteen ja perheen, mutta jotka eivät tee elämässään niitä valintoja, jotka tähän johtaisivat. He eivät halua maksaa eräänlaista aikuisuuden hintaa.

Ymmärrän tämän, sillä aikuisuuden hinta voi olla todella tyly. Aikuisuuden hinta tarkoittaa aiemmin itselleen rakkaiden asioiden vähentämistä. Vähemmän vapaa-aikaa, vähemmän ystävien kanssa vietettyjä hetkiä. Enemmän aikatauluja, kiireitä, väsymystä ja kärsimystä. Omien voimavarojen pingottamista äärimmilleen perheen elättämisen ja työuran rakentamisen eteen. Unettomia öitä lapsen kanssa, huolta ja pelkoa läheisten hyvinvoinnista. Vastuuta, ongelmia, luopumisen tuskaa.

Aikuisuuden hinta on itsensä haastamista ja kehittämistä

Aikuisuuden hinta on myös kaikki se valtava vaivannäkö, joka vaaditaan, jotta voisi edes saada mahdollisuuden parisuhteeseen, perheeseen ja uraan. Se tarkoittaa koulujen käymistä. Se tarkoittaa itsensä kehittämistä. Se tarkoittaa itsensä muokkaamista ja sovittamista yhteiskunnassa vallitseviin normeihin. Itse esimerkiksi näin 10 vuotta intensiivistä vaivaa siihen, että minusta tulisi mies, joka kelpaa naisille ja jolla on siten edes jonkinlainen mahdollisuus saada itselleen hyvä parisuhde.

Moni nykyihminen pahastuu jo siitä, että hänelle vihjataan itsensä kehittämisen tarpeesta. Moni on ostanut ajatuksen siitä, ”olet hyvä ja täydellinen juuri tuollaisenasi ja muiden pitää hyväksyä sinut sellaisena kuin olet”. Ajatus on toki ihana ja inhimilllinen, mutta hyvin petollinen. Varo lankeamasta sen asettamaan ansaan. Kukaan muu ihminen ei ole meille mitään velkaa. Kenenkään ei ole pakko esimerkiksi suostua parisuhteeseen tai perustaa kanssamme perhettä, jos emme täytä toisen ihmisen silmissä hänen kriteerejään hyvästä kumppanista. Me emme todellakaan ole aina ”täysin riittäviä” sellaisinaan kuin olemme.

Ymmärrän, että tällaista ei saisi nykyään kirjoittaa. Osin se on perusteltua. On kylmä tosiasia, että yhteiskunnan kovat vaatimukset ajavat ihmisiä loppuunpalamiseen, ahdistuneisuuteen ja masennuksen kaltaisiin ongelmiin. Yhteiskunnan kovat vaatimukset rikkovat monen ihmisen. Se ei ole hyvä eikä inhimillinen asia, mutta se on asia, jota ei pääse pakoon. Jos haluaa saada elämässään ne perinteiset asiat, sillä on kova hinta. Usein se hinta edellyttää itsensä pingottamista äärimmilleen yrittäessämme mukautua näihin koviin vaatimuksiin.

Jokaisella on toki pyhä ihmisarvonsa, eikä tarkoitus ole tietenkään kyseenalaistaa sitä. Ihmisarvo ei kuitenkaan takaa asioita kuten parisuhdetta. Ne asiat eivät tule ilmaiseksi.

Aikuisuuden hinta on tyly, eikä sen maksaminen ole valtaosan ajasta mukavaa

Toisaalta, kaikista aikuisuuden ikävyyksistä huolimatta, aikuinen elämä vaikuttaa olevan todella jees. Ainakin omassa kokemuksessani. Olen itse valinnut tämän ”aikuisuuden polun” ja maksan aikuisuuden hintaa. Minulla ei ole enää mahdollisuuksia nähdä ystäviäni entiseen malliin, vaan istun kotona vaimoni ja lapseni kanssa. Minulla ei ole enää mahdollisuuksia käyttää aikaani pelaten rakastamiani tietokonepelejä. Minulla ei ole enää mahdollisuuksia lähteä ex-temporena ystävieni kanssa vaikkapa jonkin hyvän bändin keikalle tai viettämään pitkää kesäiltaa puistoon ystävieni seuraksi.

Ja kyllähän tämä vähän vaivaa. Olisi kivaa olla edelleen ”villi ja vapaa”. Toisaalta minulla on huikea parisuhde ja ihana perhe. Se enemmän kuin kompensoi nuoruuden iloista luopumista. Surua nuoruuden ja vapauden menetyksestä se ei suoraan korvaa, mutta se tarjoaa tilalle vaihtoehdon, joka ei ole tippaakaan sen huonompi. Ennemminkin tilalle tulee jotakin erilaista ja uudella tavalla tyydyttävää.

Tutkimuksista tiedetään, että eri ihmisillä on hieman erilainen taipumus elää ”eri ajassa”. Yhdet ajattelevat paljon menneisyyttään, toiset elävät eniten nykyhetkessä ja kolmannet miettivät pääasiassa tulevaa. Kuulun itse kolmanteen ryhmään. En tiedä miksi, mutta tulevaisuus on tuntunut minusta aina tärkeimmältä.

Tässä tapauksessa mietin sitä, että millaisiin elämänvalintoihini olen kaikkein tyytyväisin joskus tulevaisuudessa. Uskon, että tyytyväisin tulen olemaan silloin, kun pystyn katsomaan elämääni taaksepäin ja tietämään, että olen kulkenut juurikin tätä ”perinteistä elämänpolkua” eli etsinyt hyvän parisuhteen, saanut elää rakkauden ympäröimänä, luoda perheen, kasvattaa lapset sekä toteuttaa itseäni työurallani.

En tosiaan väheksy vaihtoehtoisiakaan polkuja. ”Villinä ja vapaana” eläminen ei ole minusta lähtökohtaisesti mitenkään huono tai väärä valinta. Mutta luulen, että itse tulen olemaan tyytyväisin juurikin perinteiseen elämään. Sen vuoksi olen valmis maksamaan ajoittain kovaa ja epämiellyttävää aikuisuuden hintaa.

Ehkä tämän aikuisuuden hinnan maksaminen tuntuu helpommalta myös siksi, että olen saanut elää hyvin täyden nuoruuden. Olen saanut elää villinä ja vapaana. Olen bilettänyt ihan helvetisti, olen deittailut, irstaillut ja sikaillut sydämeni kyllyydestä. Ja se kaikki oli ihan helvetin kivaa ja olen todella onnellinen siitä, että olen saanut kokea sen kaiken. Mutta nyt kun se on koettu, olevan valmis ”uusiin haasteisiin”. Koska uudet haasteet edellyttävät aikuisuuden hinnan maksamista, niin sitten minä maksan sen, vaikka kivaa se ei todellakaan aina ole.

Lopuksi kysymys heille, jotka vielä elävät tätä Jonna Joutsenen mainitsemaa ”teini-iän jatkoaikaa”. Jos haluat mahdollisesti tulevaisuudessa elää sitä perinteistä aikuista elämää, niin oletko valmis maksamaan sen edellyttämän hinnan? Oletko valmis joustamaan nuoruuden iloista, pienentämään kaveripiiriäsi, tekemään helvetin kovaa duunia parisuhteesi eteen, pesemään loputtomasti rääkyvän vauvan niskapaskoja, opiskelemaan vaikeita asioita ja kuluttamaan itsesi perheesi ja työurasi eteen?

Oletko valmis maksamaan aikuisuuden kovaa hintaa?

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia