elämänmuutoksessa onnistuminen aktiivisuus passiivisuus

Miksi elämänmuutoksessa onnistuminen on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa? Miksi toiset onnistuvat helposti asioissa, joissa toiset epäonnistuvat kovastakin yrityksestä huolimatta?

Syitä tähän on tietenkin lukemattomia. Tänään haluan esitellä yhden niistä. Kyseessä on hyvin merkittävä syy, joka kuitenkin jätetään usein huomiotta tästä aiheesta käytävissä keskusteluissa. Epäeilen sen johtuvan siitä, että aihe on hieman herkkä ja melkeinpä poliittisesti epäkorrekti. Asiasta on helpompaa olla puhumatta, jotta ei loukattaisi tiettyjä ihmisiä. Tänään kuitenkin puhumme siitä, sillä aihe voi olla joillekin aidosti hyödyllinen.

Kyse on aktiivisuudesta ja passiivisuudesta sekä niiden vaikutuksesta elämänmuutoksissa onnistumiseen. Toiset ihmiset ovat arjessaan paljon aktiivisempia kuin toiset. Aktiivisuus ja passiivisuus taas ovat ominaisuuksia, jotka synnyttävät itseään vahvistavia ja alati syveneviä kierteitä. Yksinkertaistettu esimerkki voi olla vaikkapa seuraava:

Aktiiviseen toimintaan tottunut ihminen tekee päivän aikana paljon. Hän työskentelee, opiskelee, ja kehittää itseään. Jotta hän jaksaisi tehdä näin paljon, hän joutuu huolehtimaan itsestään. Hän joutuu urheilemaan, syömään oikein sekä huolehtimaan palautumisestaan. Liikunta ja oikeanlainen ruokailu helpottavat iltaisin nukahtamista. Kun saa tarpeeksi unta, niin jaksaa tehdä enemmän. Mitä enemmän ihminen tekee, kokee ja opiskelee, sitä pystyvämmäksi ja kokeneemmaksi hän kehittyy. Mitä pystyvämpi ihminen on, sitä suurempi on hänen kykynsä pärjätä tässä elämässä ja muokata sitä haluamaansa suuntaan. Mitä parempia tuloksia elämässään saa, sitä parempaan kuntoon myös ihmisen päänsisäinen maailma, kuten esimerkiksi tunne omasta pystyvyydestään ja itsevarmuudesta kehittyy. Syntyy siis hyvin myönteinen kierre.

Passiiviseen toimintaan tottunutkin ihminen haluaisi tehdä kaikenlaista. Se on vain vaivalloista, sillä ihminen, jolle vaivannäkö on hankalaa ja joka ei siten ole tottunut kovaan työntekoon, ei omaa yhtä paljoa aktiivisuutta tukevia rutiineja ja ajatusmalleja. Koska näitä rutiineja ei ole, esimerkiksi päivän aikana urheileminen ja oikein syöminen ei ehkä onnistu. Seuraa levottomuutta, väsymystä, univaikeuksia, epäsäännöllistä vuorokausirytmiä, keskittymiskyvyn puutetta ja vastaavia haittoja. Kun olo on huono, ei silloin jaksa tehdä asioita kovinkaan täysillä. Eikä niitä välttämättä edes huvita tehdä, sillä sohvalla lepäily tuntuu silloin helpommalta. Se taas vaikeuttaa positiivisten tulosten saamista entisestään ja pidemmällä aikavälillä murentaa ihmisen minäpystyvyydentunnetta, itsevarmuutta ja minäkuvaa. Kun itseensä ja kykyihinsä ei usko, ei silloin ole helppoa yrittää mitään täysillä. Syntyy hyvin kielteinen kierre.

Oikeassa elämässä jako ei tietystikään ole useimpien kohdalla aivan noin mustavalkoinen, mutta tunnistat varmasti jonkin verran itseäsi jommastakummasta tai molemmista kuvauksista. Olemme kaikki kokeneet vastaavaa.

Aktiivisella ihmisellä ei ole tämän esimerkin puitteissa ihan hirveästi hätää. Mutta mitä tehdä, jos itsensä tunnistaa passiiviseksi tyypiksi? Kuinka katkaista passiivisuuden kierre? (Tietenkään kaikkia passiivisuus ei vaivaa, eikä siinä ole mitään väärää. Tarkoitus ei ole väittää, että jokaisen pitäisi olla niin hemmetin aktiivinen!)

Seuraava vastaus on tietysti hieman yksinkertaistava, mutta näyttää silti pätevän melko usein. Kun passiivisuudesta haluaa irti, tulee lisätä aktiivisuutta. Aktiivinen toiminta johtaa uuteen aktiiviseen toimintaan ja vähä vähältä, askel askeleelta aktiivisuuden määrä elämässäsi kohoaa, minäpystyvyys alkaa lisääntymään ja elämänmuutokset alkavat sujumaan. Mikään nopea prosessi tämä ei yleensä ole, mutta parempi hidaskin muutos kuin ei muutosta ollenkaan.

Aktiivisuuden lisääminen on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Kun on tottunut olemaan passiivinen, minkään aloittaminen ei liiemmin huvita, eikä uskoa itseensä ja kykyihinsä välttämättä ole.

Kun haluat lisätä aktiivisuutta elämääsi, tarvitset kahta asiaa:

  1. Tarpeeksi pieniä aktiivisia askelia, joista aloittaa muutos
  2. Perseellepotkijoita ja kannustajia

Yleisin virhe, jonka aktiivisuutta elämäänsä kaipaavat ihmiset näyttävät usein tekevän, on liika ahnehtiminen eli liian innokkaasti aloittaminen. Motivaatiopuskassa puraistaan siis enemmän kuin kyetään nielemään: Aloitetaan uusi harrastus, päätetään laittaa ruokailurutiini kuntoon, hankitaan pari uutta ihmissuhdetta elämään, luodaan itselleen liikuntaohjelma ja niin edelleen. Kun elämästä kuitenkin puuttuvat tällaista aktiivisuutta tukevat rutiinit, iskee motivaation loppumisen yhteydessä uupumus. Uusia muutoksia ei jaksa ylläpitää, joten seuraa romahdus, pettymys itseensä ja itsevarmuuden lasku entistä matalammalle tasolle.

Tästä syystä aktiivisuutta kannattaa lisätä hyvin vähän kerralla ja hyvin pienillä askelilla. TOTTUMUS ja RUTIINI ovat tässä kaiken A ja O. Tärkeää ei ole esimerkiksi se, että alat käymään päivittäin puolen tunnin lenkillä, vaan että luot itsellesi lenkkeilyrutiinin. Riittää, että kävelet edes 5 minuuttia päivässä, kunhan sinulle syntyy siitä rutiini. Puolen tunnin lenkki ei todellakaan ole hyvä juttu, jos jaksat tehdä sitä vain viikon ajan.

Rutiinit ovat tärkeä ja joskus jopa välttämätön elementti, jotta elämänmuutoksessa onnistuminen tulisi mahdolliseksi. Niin pitkään, kun sinulla ei ole elämässä aktiivisuutta tukevia rutiineja, et voi luottaa siihen, että aktiivisuuden lisääminen onnistuisi. Motivaatio ei ole mikään ystäväsi, päinvastoin. Motivaatio on epäluottettava, oikukas ilmiö, johon ei omaa elämässä pärjäämistään kannata tukea. Sen sijaan tottumus ja rutiini kantavat myös silloin, kun motivaatiota ei ole.

Rutiinit tulee kuitenkin ensin luoda. Ja se on usein tylsää ja kivuliasta hommaa se. Koska et voi luottaa siihen, että saat itsesi pakotettua luomaan uusia rutiineja, tarvitset kannustajia ja perseellepotkijoita. Siis esimerkiksi ystäviä, jotka katsovat perääsi ja varmistavat, että tulet tehneeksi sen, minkä olet luvannutkin. Ystävien tehtävä on sekä vastuuttaa että kannustaa: Kun itse et jaksaisi, he toisaalta antavat sinulle motivaatiota, toisaalta eivät päästä sinua liian helpolla, sillä ymmärtävät, että liian helpolla päästäminenkin on pahaksi. Hyvä elämä kaipaa sitä, että välillä on vaikeaa ja raskasta.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Merkittävä syy, miksi elämänmuutoksessa onnistuminen on hankalaa: Aktiivisuus aktivoi, passiivisuus passivoi” on alunperin ilmestynyt 26.10.2016 ja sitä on päivitetty 25.5.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistoista. Kiitos ja mukavia lukuhetkiä!)

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
0
En tykännyt!
En tykännyt!
0