Kaunis idealismi ei ratkaise elämäsi ongelmia: tosimaailmaan on pakko sopeutua

kaunis idealismi ei ratkaise elamasi ongelmia

Idealismi on ilmiö, joka estää meitä ratkaisemasta elämässämme olevia ongelmia. Moni ihminen kieltäytyy ratkaisemasta oman elämänsä ongelmia, sillä niiden ratkaisu olisi hänen ideaalejaan vastaan. Mitä tämä tarkoittaa?

Monet elämässäme olevat ongelmat ovat meidän yksilöiden kannalta varsin epäreiluja. Sellaisia, joita ei syntyisi, jos eläisimme täydellisessä maailmassa. Tässä pari käytännön esimerkkiä:

Ihminen ei löydä itselleen kumppania ja parisuhdetta, sillä hänen ulkomuotonsa ei ole viehättävä. Tämä on hemmetin ikävää, sillä täydellisessä maailmassa kelpaisimme toisillemme ulkonäöstä välittämättä.

Ihminen ei saa muilta arvostusta ja kunnioitusta, sillä hän on luonteeltaan hiljainen ja vetäytyvä introvertti. Hänen sosiaalinen elämänsä tai vaikkapa urallaan etenemisensä kärsii hänen luonteensa vuoksi. Täydellisessä maailmassa asia ei olisi näin, sillä hiljaiset ja aratkin ihmiset saisivat kunnioitusta ihan samalla tavalla kuin äänekkäät ja ulospäinsuuntautuneetkin.

Koska elämme epätäydellisellä maailmassa, nämä ovat kuitenkin ongelmia. Näihin ongelmiin on toki ratkaisu, mutta se vaatii yksilöltä itseltään hirvittävästi vaivannäköä sekä oman itsensä muuttamista. Edellisissä esimerkeissä ulkonäköään voi joutua parantamaan (kuntoilu, pukeutuminen, ryhdin korjaaminen yms.) tai sosiaalista tyyliään voi joutua muuttamaan (eroon arkuudesta, ulospäinsuuntautuneisuuden opettelu).

Tämä on yksilön kannalta tietenkin todella epämiellyttävää. Tokihan me kaikki haluaisimme kelvata sellaisinaan, kuin olemme. On satuttavaa, että emme kelpaa. Ongelma saattaisi kuitenkin ratketa, jos olisimme valmiita joustamaan itsellemme tärkeistä asioista. Luopumaan ideaaleistamme sekä reiluuden vaatimuksesta ja tekemään vaadittavat muutokset.

Tästä mainitseminen nostaa ymmärrettävästi äläkän. Jostakin ilmestyy jonkinlainen aktivisti, joka valistaa muita siitä, kuinka asia ei saisi olla näin. Itseään ei pitäisi joutua muuttamaan, jotta kelpaisi muille.

Olen tästä vahvasti samaa mieltä. Täydellisessä maailmassa asia ei tosiaan olisi näin. Täydellisessä maailmassa kelpaisimme toisillemme sellaisina, kuin olemme.

Muita valistava aktivisti on tästä yleensä samaa mieltä. Seuraavaksi hän muistuttaa, että meidän on yhdessä tehtävä töitä sen eteen, että saisimme rakennettua tällaisen paremman maailman. Tästäkin olen samaa mieltä. Uskon vakaasti, että kovalla, yhteisellä ponnistuksella voimme tehdä tästä maailmasta reilumman paikan.

Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka saisimmekin rakennettua tällaisen paremman maailman, se ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan siihen menee todennäköisesti vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Parempi maailma odottaa jossakin kaukana hamassa tulevaisuudessa.

Tämä on laiha lohtu yksilölle, jonka ongelmat ovat tässä hetkessä. Käytännössä ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jää itsensä kehittäminen, vaikka se tuntuisikin valtavan epäreilulta. Yksilö ei voi odotella muutamaa vuosikymmentä tai vuosisataa.

Tämän vuoksi koen, että tällainen kaunis idealismi ei palvele yksilöä. Epäreilua ja ikävää, mutta idealismi ei ratkaise ongelmia tässä ja nyt. Jos elämänsä ongelmat haluaa ratkaista, voi se vaatia joustamista näistä kauniista ideaaleista sekä epäreilun tosimaailman tunnustamista sekä sen vaatimusten mukaan toimimista.

Hemmetin epämiellyttävää, mutta ei tästä pääse yli eikä ympäri.

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia