Eroon ujoudesta: Oma polkuni ujosta itsevarmaksi

eroon ujoudesta

Kuinka päästä eroon ujoudesta, oppia sosiaalisia taitoja ja vahvistaa itsetuntoaan? Polkuja tähän on monia, mutta tässä tekstissä haluan kertoa omastani. Olen ollut aikoinaan niin ujo ja epävarma, että se häiritsi valtavasti elämääni sekä teki minusta onnettoman ja yksinäisen.

En ujouteni vuoksi yleensä uskaltautunut osallistumaan sosiaalisiin tilanteisiin, ja jos uskalsinkin, oli se yleensä melkoisen työn ja taistelun takana. Varsinaisissa tilanteissa taas olin joko hiljainen tuppisuu tai jatkuvasti äänessä oleva pätijä, joka yritti kompensoida tuntemaansa pelkoa näyttelemällä korostuneen itsevarmaa. Sisäisesti olo oli jatkuvasti ahdistunut ja pelokas.

Ujona itsensä tuntee niin heikoksi…

Minulla oli noihin aikoihin jatkuvasti heikko ja kyvytön olo. Arki toi eteeni jatkuvasti tilanteita, joista en kokenut selviäväni kunnialla, tai ollenkaan.

Asiat, kuten vastakkaiselle sukupuolelle puhuminen tai vaikkapa puhelimella soittaminen työhaastatteluun pääsemiseksi eivät tulleet kohdallani kuuloonkaan. Saatoin myös esimerkiksi harhailla kymmenien minuuttien ajan ruokakaupassa etsien jotakin tuotetta, sillä en uskaltanut pyytää myyjältä apua sen löytämisessä.

Romanttiset suhteet olivat myös käytännössä mahdottomia. Kerran olin ihastunut erääseen naishenkilöön kolmen vuoden ajan, mutta uskalsin puhua hänelle tasan kerran. Silloinkin ohimennen, jostakin arkisesta käytännön asiasta. Suurin “onnistumiseni” hänen kohdallan oli se, että uskaltauduin yhden kerran istumaan hänen viereensä luennolla.

Sanalla sanoen, ujous teki elämästä huomattavasti vaikeampaa, kuin sen olisi tarvinnut olla! Se myös laski itseäni kohtaan tuntemaani kunnioitusta. On vaikeaa kunnioittaa itseään, kun ei kykene mihinkään sellaiseen, mihin haluaisi kyetä.

Tällainen elämä ei ollut erityisen nautinnollista. Minulta jäi paljon kokematta. En uskaltanut osallistua kiinnostavilta vaikuttaviin tapahtumiin, en tutustua mukavalta vaikuttaviin ihmisiin, enkä muutenkaan nauttinut useimmista sosiaalisista tilanteista. Siedettävää oli lähinnä omien läheisten ystävien kanssa oleminen. Kaikki muu ahdisti.

En tietenkään koskaan myöntänyt ujouden olevan minulle ongelma. Eihän omia epävarmuuksiaan kehtaa myöntää ääneen, sillä sellainenkin vaatii itsevarmuutta, jota minulla ei ollut. Oli helpompaa esittää ihan tavallista, sosiaalista ihmistä. Tai niin ainakin luulin. Useimmat muut varmaankin näkivät lävitseni, minkä sinänsä itsekin tiedostin ja mikä sekin tuntui ihan hemmetin kiusalliselta. Tuntui nololta olla se ujo tyyppi, joka yrittää esittää rohkeampaa kuin on.

Uskoin kuitenkin muutoksen mahdollisuuteen…

Asia, josta olen kuitenkin edelleen ylpeä, oli se, etten koskaan varsinaisesti menettänyt toivoani paremmasta. En uskoakseni kertaakaan edes harkinnut sitä ajatusta, että jäisin ikuisiksi ajoiksi ujoksi ja epävarmaksi. Vaikka elämä tuntuikin usein potkivan päähän, olin jatkuvasti 100 % varma siitä, että kaikki tulee olemaan lopulta hyvin. Olin varma, että eräänä päivänä minä tulen olemaan se, jolta sosiaaliset tilanteet sujuvat kuin vettä vain.

Niin lopulta kävikin.

Muutos ei kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä eikä vahingossa. En vain yhtäkkiä muuttunut sosiaalisesti itsevarmaksi. Muutos vaati aikaa, energiaa ja hyvin paljon vaivannäköä. Kaiken kaikkiaan uurastin itsevarmuuteni eteen noin kymmenen vuoden ajan.

(Kirjoitin matkani ja oivallukseni lopulta myös kirjaksi. Sähköiseen Eroon ujoudesta -kirjaan voi tutustua täällä.)

Eroon ujoudesta: Astun muutoksen polulle

Niin. Olin siis hyvin epävarma ja äärimmäisen kyllästynyt siihen. Tiesin tahtovani muutosta, mutten tiennyt, miten se onnistuisi. Siihen aikaan en tiennyt, että olisi olemassa jonkinlaista itsensä kehittymiseen liittyvää kirjallisuutta tai sosiaalisista taidoista kertovia blogeja. Netti yleensäkään ei ollut silloin vielä niin suuri paikka kuin nykyään, eikä siihen aikaan oltu totuttu etsimään tietoa ensisijaisesti netistä.

Minun onneni oli se, että minulla oli ystäviä, jotka väittivät itsekin olleensa joskus hyvin ujoja, mutta oppineensa siitä eroon. Mitään varsinaisia neuvoja en heiltä asian suhteen saanut, mutta mieleeni pesiytyi kuitenkin ajatus: jos he ovat onnistuneet, ehkä itsekin pystyisin siihen?

Koska en muuta keksinyt, aloin matkimaan heitä ja muita tuntemiani itsevarmasti käyttäytyviä ihmisiä.  Yritin käyttäytyä kuten he, puhua kuten he ja tehdä samoja asioita kuin he. Yritykseni olivat yleensä melko kiusallisia ja päätyivät usein epäonnistumiseen, mutta ilokseni huomasin, että harvakseltaan tuli myös onnistumisia.

Välillä onnistuin käymään esimerkiksi kokonaisia keskusteluja ilman, että se tuntui hankalalta. Välillä taas uskalsin vaihtaa muutaman sanan naispuolisten henkilöiden kanssa. Välillä onnistuin soittamaan puhelun ilman, että hätäännyn kesken kaiken. Vaikka nämä onnistumiset olivatkin pieniä, antoivat ne toivoa siitä, että jatkossa tulisi lisää onnistumisia.

Eroon ujoudesta: Saan ensimmäiset oivallukseni

Sosiaalinen itsevarmuus pohjautuu merkittävissä määrin sille, mitä ajattelemme erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Toiset ajatukset saattavat rohkaista meitä, toiset taas lamaannuttaa. Pian “rohkeusharjoitteluni” aloittamisen jälkeen sain tällaiset ensimmäiset myönteiset oivallukseni. Ne vaikuttivat ajatteluuni myönteisellä tavalla ja helpottivat monia sosiaaisia tilanteita.

Ehkä tärkein tekemäni huomio oli se, että muut ihmiset eivät tuntuneet olevan erityisen kiinnostuneita siitä, jos epäonnistuin tai käyttäydyin mielestäni nolosti. Saatoin itse kylläkin hävetä esimerkiksi keskustelun aikana tekemääni virhettä päiväkausia, mutta muut ihmiset eivät tuntuneet yleensä edes huomaavan virheitäni tai välittävän niistä.

Lopulta tajusin, että lähes ketään ei iha oikeasti kiinnosta. Minä olin itseni pahin kriitikkoni, kun taas muilla ihmisillä oli parempaakin ajateltavaa kuin se, että minä sekoilin sanoissani tai tulin sanoneeksi keskustelun aikana hädissäni jotakin hölmöä. Kukaan ei nauranut tai pilkannut minua, vaikka virheitä tulikin tehtyä.

Oivalsin, että olen vapaa tekemään virheitä ja käyttäytymään “epätäydellisesti”, sillä siitä ei koidu sen kummempia seurauksia. Tämä vähensi kertaheitolla ihmisten seurassa tuntemiani paineita.

Toinen kasvuuni vaikuttanut tekijä oli eräänlaisen “ainakin yritin“-asenteen omaksuminen. Jos yritin jotakin ja epäonnistuin, kykenin ainakin sanomaan itselleni, että minä sentään yritin. Tottakai epäonnistumiset tuntuivat aina hyvin ikäviltä, mutta sain lohtua uudesta asenteestani. Vaikka olin epäonnistunut, olin silti voittaja, sillä olin sentään yrittänyt parhaani. Tämän asenteen avulla onnistuin lisäämään sosiaalisen harjoitteluni määrää ja nopeuttamaan oppimistani.

Huomaan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja…

Mitä enemmän käytännön kokemusta sain erilaisista sosiaalisista tilanteista, sitä paremmin huomasin, että monet pelkäämäni asiat olivat joko aivan tuulesta temmattuja, tai ainakin vahvasti ylimitoitettuja.

Saatoin esimerkiksi pelätä koulussa esitelmää pitäessäni sitä, että sekoan sanoissani ja katsojani alkavat pilkkaamaan minua. Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että tuollaista voi tapahtua ehkä peruskoulussa (ja tuskin sielläkään), mutta ei aikuisena! Pelkoni oli siis aivan ylimitoitettuja. Olin huomaamattani oppinut luomaan mielessäni erilaisia katastrofiskenaarioita, joissa asiat menevät kammottavalla tavalla pieleen. Koska uskoin tosissani näihin kauhukuviin, tunsin monissa tilanteissa aivan turhaa pelkoa.

Pikkuhiljaa opin tunnistamaan yhä useampia ylimitoitettuja pelkojani ja hiomaan niitä hieman realistisempaan muotoon. Esimerkiksi koulussa esitelmää pitäessä pahin asia, joka voi tapahtua, on se, että muut huomaavat minun jännittävän ja olevan epävarma. Sekin on toki ikävää, mutta ei kai elämäni sentään siihen kaadu, jos muut huomaavat minun jännittävän?

Mitä paremmin opin tunnistamaan tilanteita, joissa pelkäsin aivan epärealistisia asioita, sitä vähemmän ne myös pelottivat. Opin katsomaan maailmaa realistisempian lasien lävitse, ilman liiallista ja turhaa katastrofiajattelua.

Mitä pidempään harjoittelin, sitä helpommaksi kaikki muuttui

Korostan, että muutokseni ujosta itsevarmaksi ei todellakaan ollut nopea. “Kehitin” itseäni ainakin kymmenen vuoden ajan. Onneksi tekeminen helpottui vuosi vuodelta. Mitä enemmän opin peloistani eroon ja mitä enemmän pystyin vaihtamaan haitallisia ajatusmallejani vähemmän haitallisiin, sitä helpommaksi sosiaaliset tilanteet minulle kävivät.

Ennen pitkään olin jo suurin piirtein sillä tasolla, millä useimmat muutkin mielestäni olivat. Pystyin juttelemaan ihmisille melko vapautuneesti, pystyin käymään treffeillä (vaikka se toki jännittikin), pystyin pärjäämään työhaastatteluissa ja muutenkin selviämään useimmista arkisista tilanteista. Varsinainen jännitys ja pelko ei ollut kadonnut mihinkään, mutta ainakin se oli vähentynyt sen verran, että pystyin toimimaan ja pärjäämään riittävän hyvin.

Tämä oli todella innostavaa ja motivoivaa. Mitä helpommaksi sosiaaliset tilanteet kävivät, sitä enemmän niissä teki mieli olla mukana. Lopulta minusta tuli muutaman vuoden ajaksi jopa melkoinen bilehile. Nautin löytämästäni “vapaudesta” täysin rinnoin. Toki tilanteet edelleen jännittivät minua enkä todellakaan ollut erityisen sanavalmis, rento tai karismaattinen, mutta suunta oli kuitenkin hyvä.

Tietyssä mielessä elän samaa tilannetta yhä edelleen. Vuosi vuodelta ihmisten kanssa oleminen on helpompaa. Nykyään myös esiinnyn ammatikseni, mikä on asia, jota en olisi todellakaan uskonut vielä ujona ollessani! Esiintyminen kyllä jännittää lähes joka kerta, mutta on hienoa huomata, että selviän siitä kunnialla jännityksestäni huolimatta.

Eroon ujoudesta: Vastuun ottaminen

Seuraavan asian sanominen ei taida olla nykypäivänä kovin suotavaa, mutta haluan tuoda sen esiin, sillä se oli tärkeää oman onnistumiseni kannalta. Kyse on vastuun ottamisesta. Matkani ujosta itsevarmaksi nytkähti kunnolla liikkeelle sinä hetkenä, kun suostuin ottamaan täyden vastuun tilanteestani ja sen muuttamisesta. En väitä, että jokainen ihminen on täysin vastuussa omasta tilanteestaan, sillä erilaiset lähtökohdat ja “etuoikeudet” voivat vaikuttaa elämämme suuntaan, mutta omalla kohdallani täyden vastuun ottaminen oli oikea ratkaisu.

Tätä ennen olin tottunut syyttämään tilanteestani kaikkia muita kuin itseäni. Elämäni oli vaikeaa koska muut tekivät siitä vaikean. En ollut suosittu, koska muut ihmiset olivat ilkeitä ja pahantahtoisia. Naiset eivät pitäneet minusta, sillä he olivat liian nirsoja. Kasvatukseni ja temperamenttini olivat syypäitä ujouteeni. Ja niin edelleen.

Oli helppoa piiloutua tämän “muiden syytä”-asenteen taakse! En väitä, että tästä asenteesta luopuminen olisi ollut jotenkin voimauttavaa ja mukavaa. Rehellisesti sanottuna siitä teki pikemminkin mieli pitää kiinni kaikin voimin. Vastuun ottaminen ei todellakaan tuntunut miellyttävältä, mutta se kannatti.

Hyväksyin, että elämäni oli vaikeaa, sillä en ollut opetellut kaikkia niitä taitoja, jotka tekisivät siitä helpompaa. En ollut suosittu, koska en ollut kovinkaan kiinnostavaa ja mukavaa seuraa. Naiset eivät pitäneet minusta, sillä en ollut kovinkaan kummoinen mies. Olin ujo, koska minulla oli valtava määrä haitallisia ja pelkoja lietsovia ajatusmalleja. Ja niin edelleen. Kun tämän pystyi hyväksymään, oli luonnollista lähteä parantamaan näitä asioita yksi kerrallaan.

Nykyään ujouteeni liittyvät ongelmat ovat onneksi kaukana takanapäin. Nautin ihmisten seurasta, uskallan olla esillä ja pystyn elättämään itseni unelmatyölläni. Autan ammatikseni muita tulemaan toimeen tämän saman haasteen kanssa, sillä tiedän, miten uskomattoman pyllystä ujouden kanssa kamppaileminen on.

Jos olet samassa tilanteessa kuin minä aikoinani, toivotan sinulle paljon tsemppiä ja voimia! Ujouden kanssa eläminen ei todellakaan ole mitään herkkua, mutta kovalla työllä siitä voi kyllä päästä eroon. Aikaa ja vaivaa se kylläkin vaatii, mutta tässä elämässä mikään ei tule ilmaiseksi.

Nykyään on suosittua väittää, että asioihin on olemassa helppoa ja nopeita ratkaisuja. “Tällä nopealla ja helpolla muutoksella voit muuttaa elämäsi ja saavuttaa unelmasi!”. Olet varmasti törmännyt tällaisiin puheisiin. Älä usko niihin, sillä ne ovat ansa. Todellinen onni ja vapaus saavutetaan kovalla työllä ja pelkojensa kohtaamisella. Muuta reittiä ei valitettavasti ole.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Eroon ujoudesta: Oma polkuni ujosta itsevarmaksi” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia