LÄHES JOKAINEN kokee olevansa ujo

jokainen-on-ujo

Koska opetan ammatikseni rohkeutta, eräs minua eniten kiinnostavista kysymyksistä on tietysti tämä: Kuinka epävarma keskivertosuomalainen ihminen tarkalleenottaen on?

Asia on vaikea, ellei jopa mahdoton mitata. Tuskin tulen löytämään siihen vastausta. Mutta sitä etsiskellessä olen löytänyt kaikenlaista muuta kivaa. Haluan tänään jakaa yhden sellaisen havainnon:

Yksi monille ujoille ihmisille tuttu kokemus on se, että olisi ujoutensa kanssa verrattain yksin. Itsensä mieltää ujoksi ja epävarmaksi, kun taas muut ihmiset tuntuvat pääosin olevan edes hieman rohkeampia ja itsevarmempia. Tällaisesta ajattelusta tietysti tulee vähän sellainen ”miksi juuri minä” ja ”olen yksin tämän asian kanssa”-fiilis. Ei kiva.

Koska ei-kivoista ajatusmalleista on kivaa päästä eroon, tykkään toistuvasti tehdä esimerkiksi Itsevarma minä -kursseillani sekä muissa tilaisuuksissa, joissa olen puhujana, seuraavan harjoituksen:

Pyydän osallistujia laittamaan silmät kiinni ja esitän kysymyksen: Kuinka moni kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, kuinka moni kokee olevansa sosiaalisesti liian ujo ja epävarma?

Lähes poikkeuksetta useimmat kädet nouset. Itsevarmuus-aiheisilla luennoilla tämä on tietysti odotettavissakin, mutta kohoavien käsien määrä ei ole sen vähäisempi edes silloin, kun teen saman harjoituksen jossain aivan muussa ympäristössä.

Kun kaikkien kädet ovat koholla, annan luvan avata silmät. Silmät aukeavat ja huomaavat, että ohhoh, kas, kappas, en olekaan ihan niin yksin. Tämä oivallus, vaikka onkin varmasti jollain tasolla jokaisen tiedossa ilman kaikenmaailman harjoituksiakin, tuntuu silti hyvältä. On miellyttävää saada vahvistusta sille, ettei ole ”vaivansa” kanssa yksin. Useimmilla muilla on aivan samoja haasteita. Vertaiskokemus tuntuu hyvältä ja lähentää.

Halusin nostaa tämän esiin siksi, että ujous koetaan usein jotenkin häpeällisenä ja ”heikkona” asiana, josta ei haluta liiemmin puhua ja jota ei haluta tuoda esiin. Huomaan tämän jopa jakaessani näitä ujousaiheisia tekstejäni Facebookkiin: Niitä klikataan ihan hirveästi, mutta niitä ei ikinä jaeta ja harvoin niistä edes peukutetaan, sillä hei, eikai sellaista nyt kehtaa.

Ujoudessa ei ole mitään hävettävää jo siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmat meistä kokevat olevansa ujoja. Useimmat meistä kokevat sosiaaliset tilanteet haastavina ja vähän pelottavinakin. Olemme vain hyviä esittämään, että kaikki olisi jatkuvasti okei ja helppoa ja rentoa ja niinedelleen, vaikka totuus on kaikkea muuta. Ei tässä yksin kukaan ainakaan tämän vaivan kanssa ole :–)

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Mulla on tällainen ujouskirja. Siitä on tykätty aika kovasti. Ehkä sinäkin tykkäisit? :)

(Visited 145 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment