Tunnetko itsesi ujoksi tai epävarmaksi? Et todellakaan ole yksin!

Tunnetko itsesi ujoksi tai epävarmaksi Et todellakaan ole yksin

Eräs minua eniten kiinnostavista, sosiaaliseen itsevarmuuteen liittyvistä kysymyksistä on se, kuinka epävarma keskivertoihminen oikein on.

Asiaa on vaikea, ellei jopa mahdotonta mitata. Tuskin tulen löytämään siihen ikinä tarkkaa vastausta. Sitä etsiskellessäni olen kuitenkin löytänyt kaikenlaista muuta kivaa. Haluan tänään jakaa yhden mielestäni ihan voimauttavan havainnon:

Yksi monille ujoille ihmisille tuttu kokemus on se, että olisi ujoutensa kanssa ikään kuin yksin. Muistan itsekin tämän. Kun olin ujo, tunsin kyllä muitakin ujoja ihmisiä, mutta silti koin, että olen ujouteni kanssa yksin. Tämä on jälkeenpäin katsottuna outo ajatusmalli, mutta niin sen silloin koin.

Itsensä mieltää helposti ujoksi ja epävarmaksi, kun taas muut ihmiset tuntuvat pääosin olevan rohkeampia ja itsevarmempia. Tällaisesta ajattelusta tulee helposti sellainen ”miksi juuri minä” ja ”olen yksin tämän asian kanssa”-fiilis. Ei kiva.

Koska ei-kivoista ajatusmalleista on kivaa päästä eroon, tykkään toistuvasti tehdä esimerkiksi Itsevarma minä -kursseillani sekä muissa tilaisuuksissani seuraavan harjoituksen:

Pyydän osallistujia laittamaan silmät kiinni ja esitän kysymyksen: Kuinka moni kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, kuinka moni kokee olevansa sosiaalisesti liian ujo ja epävarma?

Lähes poikkeuksetta useimmat kädet nouset. Itsevarmuus-aiheisilla luennoilla tämä on tietysti odotettavissakin, sillä ihmiset ovat tulleet hakemaan lisää itsevarmuutta. Kuitenkaan kohoavien käsien määrä ei ole sen vähäisempi edes silloin, kun teen saman harjoituksen jossain aivan muussa ympäristössä.

Kun kaikkien kädet ovat koholla, annan luvan avata silmät. Silmät aukeavat ja huomaavat, että ohhoh, kas, kappas, en olekaan ihan niin yksin. Tämä oivallus, vaikka onkin varmasti jollain tasolla jokaisen tiedossa ilman kaikenmaailman harjoituksiakin, tuntuu silti hyvältä. On miellyttävää saada vahvistusta sille, ettei ole ”vaivansa” kanssa yksin. Useimmilla muilla on aivan samoja haasteita. Vertaiskokemus tuntuu hyvältä ja lähentää.

Halusin nostaa tämän esiin siksi, että ujous koetaan usein jotenkin häpeällisenä ja ”heikkona” asiana, josta ei haluta liiemmin puhua ja jota ei haluta tuoda esiin. Huomaan tämän jopa jakaessani näitä ujousaiheisia blogitekstejäni Facebookkiin: Niitä klikataan ihan hirveästi, mutta niitä ei ikinä jaeta ja harvoin niitä edes peukutetaan, sillä hei, eihän sellaista nyt kehtaa.

Ujoudessa ei ole mitään hävettävää jo siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmat meistä kokevat olevansa ujoja. Useimmat meistä kokevat sosiaaliset tilanteet haastavina ja vähän pelottavinakin. Olemme vain hyviä esittämään, että kaikki olisi jatkuvasti okei ja helppoa ja rentoa ja niinedelleen, vaikka totuus on kaikkea muuta. Ei tässä yksin kukaan ainakaan tämän vaivan kanssa ole :–)

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 178 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment