Sinä olet jo täydellinen ja rakkauden arvoinen

olet jo taydellinen

Sinä olet jo täydellinen ja rakkauden arvoinen.

On taas se aika vuodesta, kun kauppojen näyteikkunat notkuvat mitä monimuotoisempia sydäntuotteita. Rakkaus on hieno asia ja sitä tuleekin juhlistaa. Samalla on kuitenkin vaikeaa olla miettimättä sitä, miten vaikeaa rakkaus on monille meistä.

Monien parisuhteiden ongelma on ilmiö nimeltään ehtorakkaus. Kulttuurissamme on tapana eritellä muutamia erilaisia rakkauden tyyppejä. On ystävien välistä rakkautta, puolisojen välistä rakkautta, sukurakkautta, lasten ja vanhempien välistä rakkautta, äidinrakkautta ja niin edelleen.

Yleensä tällä erottelulla pyritään havainnollistamaan sitä, että rakkauden intensiteetti vaihtelee rakkauden tyypistä riippuen. Esimerkiksi isotäti Marttaa kyllä saatetaan rakastaa, mutta ei samalla intensiteetillä kuin omaa puolisoa.

Lopulta rakkaudessa on kuitenkin sen tyypistä riippumatta kyse samoista asioista. Kun rakastaa toista ihmistä, haluaa hänelle hyvää, haluaa hänen olevan onnellinen ja sallii tämän tavoitella onneaan siten, miten katsoo itselleen sopivaksi.

Olen kuullut sanottavan, että jokainen tarina on rakkaustarina ja jokainen laulu rakkauslaulu. Rakkautta tulvii yhteiskunnassamme muutenkin kaikkialta, mikä ei ole suinkaan huono asia. Olemme tehneet rakkaudesta elämän tavoiteltavimman asian. Olemme rakastuneet rakkauteen. Tästä syystä voikin ihmetellä, miten rakkautta palvovana kansana olemme saaneet tehtyä rakkaudesta niin saamarin epämiellyttävää!

Elokuvan sankari saa naisen, kunhan on ensin laittanut päiviltään pari kilpailijaansa. Ridge Forrester lyö kilpakosijaansa turpaan ja nai Brooken. Yleisö on liikuttunutta. Kuinka kaunista, vain aito rakkaus saa tekemään tuollaista! Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa!

Vaan onko sittenkään?

Useimmat periaatteessa ymmärtävät, ettei kilpakosijan lyöminen naamaan ole varsinaisesti oikein, mutta koska olemme kaikki silloin tällöin vähän mustasukkaisia, pystymme samaistumaan Ridgeen. Saatammepa toivoa, että olisimme itsekin niin miehekkäitä, että uskaltaisimme tehdä saman baarissa naistamme lääpivälle lihaniskalle.

Mustasukkaisuus, toisen ihmisen omiminen ja hallitseminen henkisen väkivallan keinoin on mielestämme jostain syystä paitsi sallittua, myös rakkauteen kuuluvaa. Olen mustasukkainen, uhkaava ja hallitseva mulkku, koska rakastan sinua niin kovasti!

Onkin hämmentävää, että juuri romanttisesta rakkaudesta on tehty suurimman ihailun kohde. Minä taas nostaisin kyseiselle palkintopallille äidinrakkauden. Äidinrakkaus on puhdasta, hyväksyvää ja ehdotonta. Äiti rakastaa lastaan, vaikka tämä ei aina toimisikaan hänen toiveiden mukaan. Äiti rakastaa lastaan vaikka lapsi olisi täysi mulkku, rikollinen tai massamurhaaja. Tämä on rakkautta. Aitoa, oikeaa ja ehdotonta rakkautta.

Harvat meistä muista pystyvät vastaavaan rakkauteen. Parisuhteissamme taas ei usein esiinny aivan puhdasta rakkautta. Se rakkaus, mikä parisuhteissamme esiintyy, tunnetaan nimellä ehtorakkaus. Kyse ei ole siitä, että tällainen rakkaus olisi jotenkin huonoa tai toimimatonta. Se ei vain ole niin puhdasta, kuin annamme usein ymmärtää.

Nimensä mukaisesti ehtorakkaus on rakastamista ehtojen kanssa. Rakastan sinua niin kauan, kun pysyt minulle uskollisena! Rakastan sinua niin kauan, kun teet kuten toivon! Rakastan sinua, kunhan sinäkin rakastat minua! Rakastan sinua, kunhan katsele muita naisia/miehiä! Rakastan sinua, kunhan hoidat kotityöt kunnolla!

Rakastamme toisiamme, kunhan tietyt ehdot täyttyvät. Tässä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta ilmiö on kuitenkin erilainen kuin aiemmin mainittu puhdas äidinrakkaus. Kun rakkautemme kohde taas ei käyttäydy toivomallamme tavalla, saatamme aloittaa riidan tai pitää mykkäkoulun, jopa uhata erolla. Ottamalla rakkautemme hetkeksi pois saamme ohjattua kumppaniamme toimimaan siten, kuten haluamme.

Miksi asetamme ehtoja rakkaudelle?

Miksi asorrumme asettamaan yllämainitun kaltaisia ehtoja? Miksi emme tunne oloamme turvalliseksi ilman niitä?

Pohjimmiltaan kyse on tietysti pelosta. Koska oma onnellisuutemme on jossain määrin sidoksissa läheistemme ihmisten käytökseen, pelkäämme menettävän tämän onnen, jos sallimme toisen käyttäytyä ihan miten sattuu. Näin ollen kontrolloimalla toista ikään kuin varmistamme, että saamme annoksemme onnea myös jatkossa.

Yleiset asenteet ja esimerkiksi naistenlehdet suorastaan mässäilevät tällä:

  • “Näin saat kumppanisi tekemään mitä tahdot!”
  • “10 toimintatapaa, jolla varmistat, ettei miehesi petä sinua!”
  • “Eikö miehesi tee tarpeeksi kotitöitä? 5 viekasta vinkkiä, joilla voit rankaista häntä!”

Tämä on ihan hirveää, valitettavaa roskaa, mutta lukijoita kyllä löytyy. Miestenlehdet eivät ole tässä sen parempia, joskin kyseinen aihe esiintyy niissä hieman harvemmin.

Toinen syy ehtojen asettamiseen taas löytyy kulttuuristamme, jonka tahaton lieveilmiö on se, että se pyrkii tekemään meistä läheisriippuvaisia.  Pohdi esimerkiksi seuraavia lausahduksia:

  • “Tarvitsemme toisen ihmisen täydentämään itsemme.”
  • “Etsin toista puoliskoani.”
  • “Parempi puolisko”

Puhekielemmekin heijastelee sitä ajatusta, että olemme yksinämme jotenkin vajavaisia tai epätäydellisiä. Siksi haluan näin ystävänpäivän kunniaksi jakaa ajatuksen, joka on ristiriidassa tämän epätäydellisyyden ajatuksen kanssa.

Sinä olet jo täydellinen ja ehjä, riippumatta siitä, oletko yksin vai parisuhteessa. Et tarvitse ketään “täydentämään itseäsi” ja tekemään itsestäsi kokonaista.

Tämä on tärkeä tajuta ensisijaisesti jo oman mielenterveydenkin kannalta. On helpompaa tuntea olonsa hyväksi, kun tiedostaa olevansa yksinäänkin ehjä ja kokonainen. Lisäksi tämä kuitenkin vaikuttaa myös ulkoiseen viehättävyyteemme. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa myös yksin ollessaan on muiden silmissä moninkertaisesti viehättävämpi kuin tyyppi, joka säteilee epätoivoa ympärilleen.

Voisitko antaa itsesi kokea olevasi ehjä ja täydellinen? Voisitko nähdä parisuhteen kokonaisuutena, jossa kaksi jo itsessään täydellistä ihmistä luovat vielä itseään suuremman kokonaisuuden? Olet rakkauden arvoinen, olet sitten sinkku tai parisuhteessa.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Sinä olet jo täydellinen ja rakkauden arvoinen” on alunperin ilmestynyt 12.2.2014 ja sitä on päivitetty 30.4.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta. Mukavia lukuhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia