kehopositiivisuus

Hei!

Tällä viikolla haluan jakaa jutun liittyen häpeään, kehopositiivisuuteen ja oman, mahdollisesti muuttuneen kehonkuvan hyväksymiseen. Juttu on alunperin haastattelusta, jonka annoin avanneleikattujen jäsenlehteen Finnilcoon.

Voit lukea koko haastattelun joko tästä (lehtivalokuva). Tai nettiversion alta. Nettiversio on alunperin toimittaja Riina Nygrénin kirjoittama ja julkaistu Finnilco-lehdessä 4/2018.

Avoimuus kannattaa

Itsevarmuuskouluttaja Jevgeni Särki tahtoo muistuttaa, että häpeä ei ole heikkouden merkki. Särki puhui avoimuuden merkityksestä Maailman avannepäivän tapahtumassa Jyväskylässä lokakuussa 2018.

Jevgeni Särki on puhuja, bloggaaja ja yrittäjä, joka työskentelee mielenterveyden parissa. Hän on erikoistunut itsevarmuuteen liittyviin aiheisiin, kuten häpeään, riittämättömyyteen ja sosiaaliseen epävarmuuteen. Särki kutsuu itseään itsevarmuuskouluttajaksi ja käyttää työssään kognitiivisen käyttäytymisterapian sekä hyväksyntä- ja omistautumisterapian keinoja.

– Pyrin toisaalta innostamaan ja voimauttamaan, mutta myös muistuttamaan, ettei ihmisenä oleminen ole helppoa, eikä inhimillisyyttään tarvitse hävetä tai kieltää, Särki summaa.

Särki esiintyi Maailman Avannepäivän tapahtumassa lokakuussa, ja kannusti paikallaolijoita päivän teeman mukaisesti avoimuuteen. Avanneleikattujen kokema häpeä voi usein liittyä kehonkuvan muutokseen. Se, mikä oli oma ja toimiva keho, on yhtäkkiä täysin uuden näköinen ja tuntuinen.

Särki tietää, että kehonkuvan muuttuminen on haastava kokemus useimmille. Tärkeintä on sallia itselleen myös vaikeat tunteet kehoa kohtaan.

 On OK, että muuttuneen kehon kanssa oleminen ja siihen suhtautuminen on varsinkin aluksi hankalaa. Vertaamme uutta kehoamme paitsi entiseen itseemme, myös ympäristön vaatimuksiin ja odotuksiin. Kulttuurissamme on hyvin kapea kuva siitä, millainen on ”hyvä ja oikeanlainen” keho. On täysin ymmärrettävää, että ympäristön odotuksista poikkeaminen tuntuu aluksi hyvin vaikealta, Särki toteaa.

Maailma on täynnä erilaisia vaatimuksia siitä, millainen pitäisi olla, ja useimmat ihmiset kokevat jonkintyyppistä ulkopuolisuuden tunnetta henkilökohtaisten ominaisuuksien, mielipiteiden tai vaikka pukeutumisen vuoksi. Särki muistuttaakin, että itseltään ei tarvitse vaatia sopimista kaikkiin muotteihin. Vertaistuki on hyvä keino palauttaa omat ajatukset maan pinnalle.

– Muihin vastaavassa tilanteessa oleviin ihmisiin tutustuminen auttaa usein näkemään, ettemme ole yksin ”outojen” piirteidemme kanssa.

Riski ja mahdollisuus

Särki kertoo, että vaikeisiin asioihin liittyy usein hyvin kielteistä, itseensä suuntautuvaa ajattelua.

– ”Minussa on vikaa, en ole tarpeeksi hyvä tai oikeanlainen.” Kun pidämme vaikeat ajatukset omana tietonamme, suljemme itsemme myös sellaiselta kanssakäymiseltä, joka voisi olla itsellemme voimauttavaa, Särki selittää.

Vertaistukiryhmien teho perustuu osaltaan siihen, että osallistujat pääsevät kuulemaan muiden samojen asioiden kanssa kamppailevien kokemuksista. Kaikki voivat saada ja antaa tukea sekä kuulla, miten muut ovat vastaavien ajatusten kanssa pärjänneet. Avoimuutta pidetään myös riskisijoituksena, ja Särki tietää, miksi.

– Koskaan ei voi olla täysin varma siitä, millaisen vastaanoton avoimuudelleen saa, ja se voi pelottaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että useimmat ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jotka suhtautuvat kuulemaansa asiallisesti ja ymmärryksellä, Särki kannustaa.

Omista haasteistaan avoimesti puhuminen on niitä asioita, joissa ensimmäinen kerta on vaikein. Särki kehottaa harjoittelemaan sitä sellaisessa seurassa, jossa voi luottaa siihen, että saa hyvän vastaanoton.

– Vertaistukiryhmät tai luotetut ystävät ovat hyvä ”ensimmäinen askel” avoimuuteen. Kun hyvää palautetta avoimuudestaan saa ensin turvallisessa seurassa, muuttuu avoimuus asteittain helpommaksi myös vähemmän tutuissa tilanteissa.

Salattu tunne

Jevgeni Särki toteaa, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvin herkkä tuntemaan häpeää milloin mistäkin. Useimmat meistä salaavat häpeänsä, ja näin syntyy valheellinen mielikuva siitä, etteivät muut tunne häpeää mistään. Kynnys tuoda oma häpeänsä esiin kasvaa, sillä emme halua näyttäytyä muiden silmissä ”heikkoina” tai muutoin kielteisessä valossa.

– Häpeä ei ole minkäänlainen heikkouden merkki, vaan äärimmäisen yleinen ja normaali tunne. Lähes jokainen meistä tuntee sitä mitä erilaisimmista syistä. Sosiaaliset suhteet, joissa on lupa tuoda omat häpeän tunteensa esiin ovat loistavia siksi, että ne näyttävät, ettemme ole häpeämme kanssa yksin, Särki muistuttaa.

Avoimuudesta voi seurata torjutuksi tuleminen. Kun paljastamme, miltä meistä oikeasti tuntuu ja millaisia olemme, otamme aina riskin, että joku ei siitä tykkää.

– Torjutuksi tulemisen tunteet ovat hyvin kivuliaita kokemuksia, jotka jäävät usein mieleen pitkäksi aikaa ja tekevät avoimuudesta vaikeampaa myös tulevaisuudessa. Ihminen ikään kuin ”oppii”, että avoimuus ei kannata, sillä se johtaa kipeisiin kokemuksiin, Särki selittää.

– Onneksi saman oppimisprosessin voi myös kääntää: kun pääsemme olemaan tilanteissa, joissa avoimuudesta palkitaan, voimme oppia, että avoimuus kannattaa.

(Teksti: Riina Nygrén. Artikkeli on julkaistu Finnilco-lehdessä 4/2018)

PS. Häpeä on keskeinen aihe myös sosiaalisessa itsevarmuudessa. Käsittelen aihetta paljon esimerkiksi Eroon ujoudesta -kirjassa sekä Itsevarmuus: eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssilla. Järjestän myös itsevarmuuden lähiopetuskursseja.

Rakkaudella,

Jevgeni