Hei!
Tänään Elä Paremmin -blogissa on jälleen vuorossa vierasteksti mielenkiintoiselta kirjoittajalta. Tällä kertaa aiheena on minimalismi, josta meille kertoo myöskin aiheesta blogia kirjoittava Teemu Kunto.
Teemu on myös yksi illan puhujista Fight Club -leffan erikoisnäytöksessä (6.3.), jonka ohessa pidämme pienen itsensä kehittämiseen keskittyvän seminaarin.
Kiitos Teemu hyvästä tekstistä!
Elä vähemmän
“Ajallemme on tyypillistä ”mitä enemmän, sitä parempi” -ajattelu. Ikuisen talouskasvun ja jatkuvan parantamisen varaan rakennetussa maailmassa mikään ei enää riitä. Asunto pitää vaihtaa uudempaan, talo isompaan, auto parempaan tai kahteen. Uralla on edettävä, vauhtia lisättävä ja kaikkialle ehdittävä entistä nopeammin. Ja jos se ei heti suju, feikataan kunnes onnistutaan.
Kaksikymmentä vuotta sitten näin Fight Club -elokuvan ensimmäisen kerran, ja se jäi kaivelemaan. Tietysti monellakin tasolla, yhtenä parhaana koskaan näkemänäni elokuvana. Mutta erityisesti minua jäi vaivaamaan kauniin nimeltämainitsemattoman ruotsalaisen sisustuksen tuhoutuminen. Tuolloin parikymppisenä haaveilin aikuisena itse asuvani juuri sillä tavoin.
Enkä älynnyt vielä silloin, mitä vikaa sellaisessa elämässä voisi olla.
Juostuani oravanpyörässä lähes kaksi vuosikymmentä, huomasin että nyt minulla on kaikki mistä nuorempana ymmärsin haaveilla. Ja sitten vielä vähän.
Mutta mitä enemmän sain, sitä enemmän halusin. Lisää palkkaa, nopeamman auton, nuoremman tyttöystävän, kalliimpia vaatteita. Ja vauhdin kiihtyessä onnistuin lopulta kaiken keskellä vain hukkaamaan itseni. En oikein tiennyt kuka olen, mitä haluan tai minne olen pyrkimässä. Kaipasin uusia unelmia ja itseni löytämistä. En vain tiennyt miten se tehdään.
Lopulta seinä tuli vastaan. Ihmissuhteet loppuivat lyhyeen, työt päättyivät yllättäin, luottokortit olivat tapissa ja elintaso kovempi kuin tahto ylläpitää sitä. Päätin kokeilla Tyler Durdenin reseptiä. Ei, en alkanut pieksemään ketään parkkipaikalla. Mutta päätin luopua kerralla kaikesta mistä voin.
Muutin puolet pienempään yksiöön, myin ja annoin pois kaiken tarpeettoman: vasikan kokoisen telkkarin, tarpeetonta viihde-elektroniikkaa, merkkivaatteita, astioita, kirjoja, levyjä, huonekaluja. Leikkelin luottokortit kappaleiksi. Aloin haaveilla työstä, joka olisi linjassa kestävämpien arvojen kanssa. Ja ymmärsin mitä tarkoittaa, että vasta kun on menettänyt kaiken, on vapaa tekemään mitä vain.
Minimalistina olen nyt kahden vuoden aikana karsinut elämästäni kaiken sellaisen, mikä ei tuota iloa tai ole oikeasti tarpeellista, ja keskittynyt siihen, mikä minulle on olennaista. Olen lakannut puuduttamasta itseäni turhalla kuluttamisella ja jatkuvalla pyrkimisellä jonnekin. Tänä vuonna elän myös ilman yhtäkään tavoitetta tai uutta itsensä kehittämisen projektia. Enkä pelkää jääväni mistään paitsi. Päin vastoin. Tiedän eläväni sitä paremmin, mitä vähemmän yritän elää.”
– Teemu
Kiitos Teemu tekstistä!
Kiitos lukemisesta ja paljon tsemppiä loppuviikkoon :)!
Rakkaudella,
Jevgeni
