Tuottaako lahjojen antaminen hankaluuksia? Kauhistuttaako sinua lähestyvät juhlat, kuten joulu tai läheisten syntymäpäivät, sillä jälleen pitäisi keksiä jokaiselle läheiselle sopivat lahjat? Tervetuloa joukkoon.
Kirjoitan tätä tekstiä ensisijaisesti itselleni, sillä olen tässä hommassa aivan onneton. Lahjojen antaminen, merkkipäivien muistaminen ja kaikki muu tähän liittyvä on ollut itselleni aina hankalaa. Yritän kuitenkin ryhdistäytyä tässä, sillä kulttuurissamme lahjojen antaminen ja erilaiset merkkipäivät ovat monille tärkeitä.
Olen monesti pohtinut sitä, miksi tämä aihe on itselleni niin vaikea. Ehkä se johtuu siitä, että perheemme on aina ollut pieni eikä meillä ole nimeksikään sukua. Siksi kaikenlaiset sukulaisjoulut ja vastaavat ovat jääneet minulta kokematta, eikä minun ole siksi tarvinnut opetella lahjojen antamista.
Osittain taas kyse saattaa olla siitä, etten itse oikein välitä lahjojen saamisesta ja siksi ei tule ajateltua myöskään niiden antamista. Tykkään toki saada lahjoja, mutta lähinnä ajatuksen tasolla. On kivaa, että joku muistaa minua. Varsinaisesti tunteen tasolla lahjojen saaminen ei kuitenkaan oikein tunnu missään. Rakkauden 5 kieltä -testin mukaan lahjojen antaminen onkin minulle kaikkein vähiten merkityksellisin tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä.
Joka tapauksessa haluan oppia paremmaksi lahjojen antamisessa ja merkkipäivien muistamisessa. Aion kokeilla siihen seuraavia keinoja, joista osa lienee useimmille hyvin itsestäänselviä, mutta joissa ainakin itselläni on vielä opeteltavaa.
Lahjojen antaminen: Kuinka oppia paremmaksi siinä?
1. Laitan merkkipäivät muistiin
Synttärinä muistetuksi tuleminen tai niiden viettäminen ei ole ollut itselleni koskaan erityisen tärkeää, enkä siksi ole liiemmin nähnyt vaivaa myöskään muiden synttäreiden mieleen painamiseksi. En ole myöskään erityisen hyvä muistamaan päivämääriä, vaan yleensä luotan siihen, että jokin sosiaalinen media kertoo minulle, milloin jollakulla ystävälläni on syntymäpäivät. Näin muistan lähettää syntymäpäiväonnittelut, mutta lahjojen ostamisen kannalta on jo myöhäistä.
Jatkossa aion kuitenkin kerätä itselleni ylös kaikkien ystävieni ja tuttujeni syntymäpäivät (ynnä muut merkkipäivät), jotta olisin tietoinen lähestyvistä merkkipäivistä jo etukäteen.
2. Lisään lahjojen ostamisen osaksi tehtävälistaa
Pelkästään se, että kerään muistiin merkkipäivien päivämäärät ei tietenkään riitä. Lahjat eivät osta itse itseään. Olen onneksi ihminen, joka pyörittää arkeaan erilaisten tehtävälistojen avulla. Listojen käyttäminen ei ahdista minua tippaakaan, vaan päinvastoin rakastan sitä.
Siksi seuraava askel on lisätä lahjojen hankkiminen tehtävälistaan. Tulen tekemään sen neljännesvuosittain eli neljä kertaa vuodessa tulen tarkistamaan sen, keiden kaikkien merkkipäiviä on tulossa seuraavan kolmen kuukauden aikana ja valmistaudun hankkimaan heille lahjat ajoissa.
3. Selvitän ihmisten kiinnostuksenkohteet sekä tarkkailen heidän kotejaan
Seuraavaksi on vastassa todennäköisesti se suurin ongelma, eli mitä ihmettä hankkia ihmisille lahjaksi? Minulla ei ole rehellisesti sanoen haisuakaan siitä, mitä useimmat läheiseni tykkäisivät saada lahjaksi. Tunnen toki monien kiinnostuksenkohteita, mutta monet niistä ovat sellaisia, että niihin liittyviä lahjoja on vaikeaa keksiä.
Siksi aion totutella siihen, että kyselen ja kuuntelen ihmisten kiinostuksenkohteista nykyistäkin paremmin ja kirjaan ne samaan tiedostoon, johon olen merkannut myös merkkipäivien päivämäärät.
Otan myös tavaksi tarkkailla sitä, mitä ihmisillä on kotonaan. Syy tähän ei ole niinkään se, että näkisin mitä heillä jo on tai ei ole. Ennemminkin se on se, että kodissa olevat tavarat antavat osviittaa siitä, minkä tyyppiset lahjat voivat kyseiselle henkilölle sopia. Jos ihmisellä on esimerkiksi esillä paljon erilaisia koriste-esineitä, niin voidaan melko turvallisesti olettaa, että hän sellaisista pitää. Jos hänellä taas on esillä esimerkiksi taidetta tai vaikkapa sarjakuvahahmojen figuureja, niin oletettavasti hän voisi pitää sellaisista.
Lahjojen ei ole tietenkään pakko olla tavaraa, vaan myös elämyslahjat tai vaikkapa jonkin aktiviteetin tekeminen yhdessä käy lahjasta.
4. Otan tavaksi tehdä neljännesvuosittaisen lahjashoppailukerroksen
Minä olen niitä ihmisiä, jotka inhoavat shoppailua koko sydämestään. Inhoan väkijoukkoja ja on vaikeaa keksiä ahdistavampaa paikkaa kuin väkeä täynnä olevat ostoskeskukset. Verenpaineeni nousee pelkästä ajatuksesta, että pitäisi lähteä kauppaan hikoilemaan ja ihmisten tuupittavaksi. Joitain vuosia sitten jouluostoksilla ollessamme silloinen tyttöystäväni joutui pakottamaan minut ulos ruuhkaisesta kaupasta, sillä tungos kävi hermoilleni niin pahasti, että seuraavaksi kauppaan olisi pitänyt kutsua virkavalta minua rauhoittelemaan.
Tästä syystä käyn ostoksilla (siis muilla kuin ruokaostoksilla) niin harvoin, kuin vain suinkin kykenen. Samalla kuitenkin ymmärrän, että esimerkiksi kaupassa olevan tungoksen voi hyvin välttää sillä, että shoppailee sopivina aikoina. Kaupat eivät suinkaan aina ole täynnä. Esimerkiksi arkisin päiväsaikaan useimmat ihmiset ovat töissä, kun taas minä voin yrittäjänä lähteä shoppailukierrokselle milloin vain.
Aion ottaa tavoitteeksi käydä vähintään neljästi vuodessa kunnollisella shoppailukierroksella, johon varustaudun positiivisella asenteella. Ehkä otan myös mukaan ystävän seuraukseni, jotta shoppailu tuntuisi vähemmän tylsältä. Ystävän läsnäolo voisi tehdä shoppailusta myös helpompaa, sillä itse en kauppoja välttelevänä ihmisenä hahmota kovin hyvin sitä, mitä tavaroita löytää mistäkin kaupoista.
5. Valjastan käyttööni ystävieni avun
Vaikka itse olen lahjojen hankkimisen suhteen varsin kyvytön, on minulla kuitenkin paljon huomattavasti minua skarpimpia ystäviä. Heiltä voin paitsi kysyä vinkkejä lahjojen hankkimiseen, mutta voimme myös järjestää yhteiselle ystävällemme yhdessä mietityn lahjan, johon jokainen panostaa osansa. Tämä myös mahdollistaa sellaisten lahjojen antamisen, joihin ei esimerkiksi yksittäisellä ihmisellä olisi välttämättä varaa.
Rakkaudella,
Jevgeni
