vaikea tilanne vaikeat tilanteet

Vaikeat tilanteet! Kuinka selvitä vaikeista tilanteista, kun sellaisia tulee elämässä vastaan? Törmäsin äskettäin tällaiseen lainaukseen, jonka lähdettä en tiedä, mutta joka kuulostaa yleisesti ottaen aika pätevältä:

“Vaikeat olosuhteet saavat usein aikaan ajattelutavan muutoksia, uusia näkökulmia maailmaan, muihin ihmisiin, omaan itseensä ja elämän asettamiin vaatimuksiin. Tällainen näkökulman laajentuminen heijastaa sellaisia asenteellisia arvoja, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin ylevöittävästi ja rohkaisevasti.”

Vaikeat tilanteet siis kasvattavat. Toisaalta vaikeat tilanteet ovat ihan pyllystä. Tuskin kukaan meistä tieten tahtoen haluaisi, että elämässä tulisi jatkuvasti vastaan vaikeita tilanteista.

Henkilökohtaisesti olen aika laiska, saamaton ja helppoa elämää arvostava kaveri. Eläisin hyvin mielelläni pehmeässä pumpulissa. Se ei vaan tahdo oikein onnistua, kun tasaisin väliajoin elämääni ilmaantuu kaikenlaisia odottamattomia, tympeitä haasteita. Valittaminen ja itsesääli ei valitettavasti tuo niihin yleensä helpotusta, joten pyrin soveltamaan vaikeiden tilanteiden kohtaamiseen seuraavia toimintatapoja ja ajatusmalleja.

1. Myönnän ikävän tilanteen olemassaolon

Näyttää olevan yllättävän yleinen käytäntö, että ikävään tilanteeseen joutunut ihminen potkii ja tappelee aika hemmetin kauan, ennen kuin lopulta myöntää, että nyt ollaan tosiaankin lirissä.

Esimerkki: Erään tuttavani parisuhde oli kriisissä, mikä oli selvää kaikille paitsi ilmeisesti hänelle itselleen. Tyttöystävä petti oikealle ja vasemmalle, riitoja oli jatkuvasti ja kaikki oli muutenkin aivan päin mäntyä. Vaan eipä ollutkaan, ainakaan tyypin itsensä mielestä. Tilanteen selvittäminen olisi vaatinut ongelman myöntämistä, mutta syystä tai toisesta tämä henkilö oli kivenkovaan (ainakin ulospäin) sitä mieltä, että kaikki on hyvin.

Toinen esimerkki: Eräs tuttuni kyllästyi koulun käymiseen, kettuuntui töihinsä, totesi että kattoon syljeskely on parempi vaihtoehto ja alkoi tekemään sitä. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kuten myöhemmin selvisi, kattoon syljeskelykään ei oikein maistunut. Ongelmaksi muodostui täydellinen tylsistyminen, jonka vuoksi tilanteeseen astuivat myöhemmin myös päihteet, joista tämä kaveri pyrki hakemaan sisältöä elämäänsä. Kukaan ei vain silloin tiennyt tästä, sillä aina kavereiden käydessä hänen luonaan tämä henkilö näytti iloista naamaa ja hehkutti valintaansa. Työttömäksi alkaminen oli kuulemma parasta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Tämähän on ihan hirveä klisee, mutta ei vaikeista tilanteista selviä ilman, että niiden olemassaolon ensin myöntää. Ja kun on todennut, että nyt ollaan vaikeuksissa, voidaan alkaa miettimään, miten sieltä rotkosta noustaan.

2. Olen ok ketutuksen kanssa

Kuten jokainen ehkä tietää, vaikeat tilanteet ketuttavat. Tai suoranaisesti vituttavat. Ja se on ihan okei. Ei ole tarvetta olla mikään moderni zen-mestari, johon ei ketutus tartu. Joskus ketuttaa ja se on okei. Ongelma ketutuksen kanssa on se, että se usein huonontaa ajattelumme laatua. Kun on paha mieli, niin voi olla vaikeaa löytää tilanteeseen hyviä ja järkeviä ratkaisuja.

Jossain määrin tähän tuntuu auttavan se, että “annan itselleni luvan” kokea pahaa mieltä. Ja jostain syystä jo se, että hyväksyn pahan mielen läsnäolon tuntuu johtavan siihen, että ongelmaan on helpompi etsiä ratkaisuja. Kuulostaa lähes ällöttävältä, mutta jotenkin se “asioiden hyväksyminen” tuntuu vapauttavan ajattelua ja helpottavan ratkaisujen löytymistä.

3. Teen ratkaisuja ollessani rauhallinen

Miksi rauhallisena on helpompaa tehdä hyviä päätöksiä? Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että “alhaisessa mielentilassa” eli vihaisina, väsyneinä tai hätäisinä ollessamme ajattelumme on kapeampaa, sillä aivojemme otsalohkon toiminta vähenee näissä tiloissa. Otsalohko taas on se osa aivoista, joka vastaa rationaalisesta päättelystä sekä syy- ja seuraussuhteiden hahmottamisesta. Kun se toimii alentuneella teholla, myös ajattelun laatu huononee.

4. Pidän mielessä sen, mitä tulen oppimaan

Hankalat tilanteet harmittavat ja se on okei. Minua lohduttava ajatus on kuitenkin se, että vaikea tilanne voi olla myös hyvin kasvattava. Erilaiset vaikeat tilanteet pakottavat minut ajattelemaan ja toimimaan tavoilla, joita en muutoin tulisi kokeilleeksi. Näin maailmankuvani saattaa laajentua ja saatan oppia uusia asioita ja taitoja.

Olen esimerkiksi nyt tammikuussa muuttamassa ainakin puoleksi vuodeksi ulkomaille, Espanjaan. Olen ostanut lennot, mutta asuntoa en ajatellut hankkia kuin vasta paikan päällä. Asunnoton elämä ei ole ihan minun juttu, joten kämpän olisi syytä löytyä aika vikkelällä aikataululla. Näen jo nyt päässäni mielikuvan, jossa koditon pieni Jevgeni seisoo yksin ja eksyneenä sateessa keskellä Madridia ja yrittää soittaa pelkkää espanjaa puhuvalle vuokranantajalle, että jospa tämä suostuisi tarjoamaan minulle asunnon. Todennäköisesti minua tulee vituttamaan ja rankasti. Todennäköisesti tulen katumaan päätöstäni olla hankkimatta asuntoa etukäteen. Mutta tiedän, että jotenkin tulen selviämään tästä tilanteesta. Ja todennäköisesti se tulee olemaan kasvattava ja opettava. Ja tästä kaikesta ehkä jopa jää kiva tarina kerrottavaksi lapsenlapsille.

Mukavaa ja helppoa? Tuskin. Epämiellyttävää, mutta kasvattavaa? Hyvin varmasti.

(Päivitys jo matkan jälkeiseltä ajalta. Aikalailla noin se menikin. Muutin Espanjaan, olin pari päivää asunnoton, soittelin hädässä läpi asuntoilmoituksia ja lopulta löysin asunnon melko nopeastikin. Rankka, mutta hyvä kokemus!)

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Kuinka selvitä vaikeista tilanteista ja ottaa niistä kaiken irti?” on alunperin ilmestynyt 25.11.2013 ja sitä on päivitetty 24.5.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta. Kiitos ja mukavia lukuhetkiä!)