Vaativuus itseään kohtaan: Suhtaudu itseesi ymmärtävän äidin lailla

ymmartavan aidin lailla

Suhtaudu itseesi ymmärtävän äidin lailla eli lyhyt kertomus siitä, kuinka eräs henkilö oppi suhtautumaan itseensä reilummin ja hyväksyvämmin.

Oletko reilumpi muille kuin itsellesi? Suhtaudutko sallivammin muiden tekemisiin virheisiin, kuin omiisi? Suhtaudutko ymmärtäväisemmin muiden ihmisten puutteisiin, kuin omiisi?

Moni suhtautuu. Olemme ymmärtäviä ja reiluja muita ihmisiä kohtaan, mutta vaativia ja ankaria itseämme kohtaan. Erityisen tyypillistä tämä on oman kokemukseni mukaan niiden henkilöiden kohdalla, jotka tunnustautuvat jonkin sortin perfektionisteiksi.

Keskustelin kerran erään tällaisen henkilön kanssa ja hän jakoi mielenkiintoisen ajatusmallin, josta koki saaneensa paljon hyötyä vaativuuden vähentämisessä. Tänään haluan kertoa sen eteenpäin.

Suhtaudu itseesi ymmärtävän äidin lailla

Tämä henkilö kertoi ymmärtäneensä jotakin vaativuudesta sen myötä, kun hän itse tuli äidiksi. Vaikka hän toki toivoikin, että hänen lapsestaan kasvaisi osaava ja pärjäävä ihminen, ei tämä osaaminen ja pärjääminen ole kuitenkaan edellytys rakkaudelle. Hän rakastaa lastaan joka tapauksessa, täysin huolimatta siitä, kuinka lapsi pärjää hänelle annetuissa tehtävissä.

Hän huomasi, että tämä oli melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, kuinka hän itse suhtautui itseensä. Jos hän ei pärjännyt jossakin asiassa mielestään tarpeeksi hyvin, hän päätyi syyllistämään itseään. Hän kertoi itselleen olevansa milloin ihan paska, milloin täysi luuseri, milloin taas arvoton epäonnistuja. Samaan hengenvetoon hän totesi, ettei koskaan sanoisi samalla tavalla omalle lapselleen, vaikka tämä jossain epäonnistuisikin.

Tätä oivallusta hän kertoi myöhemmin käyttäneensä muistutuksena siitä, että myöskään omiin epäonnistumisiin ja riittämättömiltä tuntuviin suorituksiin ei pidä suhtautua liian kriittisesti. Olemme hyviä ja rakastettavia kaikesta huolimatta.

(Hän myös painotti, että näin ajatteleminen ei suinkaan tuntunut helpolta. Vanhat tottumukset eli itsensä syyllistäminen ja sättiminen tuntuivat helpommalta vaihtoehdolta. Toisaalta hyväksyvä suhtautuminen itseensä tuntui muuttuneen helpommaksi ajan myötä, eli ehkäpä siihenkin voi tottua.)

Ehkäpä tästä ajatuksesta voi olla hyötyä myös jollekulle muulle. Voisimmeko useammin suhtautua itseemme hyväksyvän ja ymmärtävän äidin lailla? Voisimmeko arvostaa itseämme siitä huolimatta, että toisinaan pärjäämme huonommin kuin haluaisimme? Voisimmeko olla sitomatta ihmisarvoamme suorituksiimme ja onnistumisiimme?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Vaativuus itseään kohtaan: Suhtaudu itseesi ymmärtävän äidin lailla” on julkaistu 29.11.2013 ja sitä on päivitetty 2.9.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia