HALUATKO UPEAN ELÄMÄN?

LIITY ELÄ PAREMMIN -BLOGIN SISÄPIIRI-LISTALLE, NIIN SAAT ILMAISEKSI ”10 TAITOA, JOILLA TEET ELÄMÄSTÄSI ERINOMAISEN” -KIRJASEN:

Mitä nopeammin annat, sitä kiinnostavampi olet

kiinnostavampi

Olen miettinyt viime aikana sitä, mikä tekee meistä kiinnostavia. Miksi toiset ihmiset ovat kiinnostavampia kuin toiset? Miksi toiset ovat esiintyjinä kiinnostavampia kuin toiset? Entä miksi joku esimerkiksi kirjoittaa kiinnostavammin kuin toinen?

(Ja ei, otsikko ei viittaa sellaiseen ”antamiseen”. Heti luulit.)

Kiinnostavuuteen on monia, monia syitä, mutta tänään haluan paljastaa yhden sellaisen, joka jää monelta huomaamatta. Sitä voivat soveltaa heti ensi hetkestä lähtien erityisesti he, jotka tekevät sellaista luovaa työtä, joka on tarkoitettu muiden ihmisten nähtäväksi: esiintyjät, kirjoittajat, videobloggaajat, muusikot ja muut.

Mikä erottaa monen sosiaalisesti suositun ihmisen vähemmän suosituista? Mikä saa sinut kuuntelemaan jonkin kappaleen kokonaan, kun taas jonkin toisen ohitat jo muutaman tahdin jälkeen? Miksi katsot jonkin youtube-videon loppuun asti, kun taas jonkin jätät kesken jo alkumetreillä? Miksi luet jonkin blogikirjoituksen loppuun asti ja jotain toista et?

Siksi, että otteessaan pitävä materiaali on kiinnostavaa heti alusta asti.

Kiinnostava materiaali antaa kuluttajalleen jotain HETI KÄTTELYSSÄ, kun taas vähemmän kiinnostava ehkä vasta myöhemmin. (Ja ehkä ei ollenkaan, siksi moni ei jää edes tutkimaan asiaa!)

Taitavasti sanoja käyttävät, karismaattiset ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat kiinnostavia usein jo siitä hetkestä, kun avaavat suunsa. Tämä alkuvaiheen kiinnostus saattaa pitää muut ihmiset heidän lähellään niin pitkään, että ehtii syntyä syvempi tuttavuus tai viehättyminen. Samasta syystä myös hyvännäköiset ihmiset ovat monien silmissä heti kiinnostavia, sillä he ”antavat” jotain (kivan visuaalisen kokemuksen) jo ennen kuin edes avaavat suutaan.

Moni ujompi ja hiljaisempi ihminen taas saa vähemmän huomiota ja sitä kautta tuttavuuksia ja muita inhimillisiä iloja ja hyötyjä siksi, että avautuu hitaasti, mitä moni ei valitettavasti jaksa odottaa.

Kuvittele radiossa suosittuja musiikkikappaleita. Useimmat niistä kuulostavat verrattain hyviltä jo heti ensi tahdeista alkaen. Sen sijaan esimerkiksi jokin progekappale voi vaatia kymmenen minuuttia, ennen kuin siihen alkaa edes päästä sisään.

Samoin suosituimmat Youtube-videot. Ne ovat kiinnostavia heti ensi sekunneista lähtien. Vähemmän suositut taas käynnistyvät usein hitaammin eikä niiden kiinnostavinta sisältöä ole aseteltu heti videon ensi sekunneille.

Samoin erilaiset tekstit. Suosituimmat blogikirjoitukset ovat kiinnostavia jo ensi kappaleesta alkaen. Monet kirjat taas vangitsevat lukijansa jo ensimmäisessä luvussa. Sen sijaan kirjat, joiden ensimmäiset luvut ovat varovaista lämmittelyä jäävät monella hitaan alun vuoksi kesken (vaikka myöhemmin muuttuisivatkin loistaviksi!).

”Voi voi tätä nykymaailmaa! Kaiken pitäisi olla niin nopeaa, eikö nuorisolla ole yhtään kärsivällisyyttä!” saattaa joku ihan ansaitusti huudahtaa! Kamalaa!

Kamalaa, ehkä. Totta, kyllä. Totumme yhä enemmän nopeaan ja heti ensi hetkestä palkitsevaan sisältöön niin ihmisten kuin erilaisten luomustenkin kohdalla. Se on ikävää, mutta ilmeisen totta. Sitä voi voivotella, mutta sellaiseksi maailma on mennyt. ”Vanhat hyvät ajat” eivät välttämättä enää palaa (jos sellaisia on koskaan ollutkaan).

Asiaa voi harmitella, tai siitä voi ottaa koppia ja valjastaa sen voimavaraksi. Haluatko olla kiinnostavampi luomistyössäsi tai ihan vain ihmisenä? Opettele olemaan kiinnostava heti ensi hetkistä.

Rasittavaa? Kieltämättä. Minusta olisi kovin kivaa, jos saisin samanlaista huomiota ihmisenä, bloggaajana ja esiintyjänä ottamalla rauhassa ja vetämällä rentoja, hitaita alkuja pitkine johdantoineen. Asia kuitenkin on niinkuin asia on. Ihmiset haluavat tiukkaa, heti ensi hetkistä palkitsevaa sisältöä. Jos sitä onnistuu antamaan, saa suosiota. Jos ei onnistu, suosiota tippuu vähemmän. Jos haluat enemmän suosiota lähes millä tahansa elämänalueella, on hyvä opetella olemaan kiinnostavampi heti ensi hetkistä.

Rakkaudella,

Jevgeni

 

Kuinka olla viisaasti skeptinen

viisaasti skeptinen

Oletko ylpeä sisäisestä skeptikostasi?

Kuten vanha kansa tapasi usein sanoa, skeptisyys on hyvä renki, mutta huono isäntä.

On tärkeää osata olla skeptinen oikeissa tilanteissa, mutta ehkäpä vielä tärkeämpää on osata tunnistaa tilanteet, joissa skeptisyyttä harjoitetaan vääristä syistä tai joissa skeptisyydellä saadaan aikaan enemmän huonoa kuin hyvää.

Vietin tuossa taannoin illan bileissä, joiden ÄO-pitoisuus oli varsin korkea. Kaikilla paitsi minulla tuntui olevan vähintäänkin maisterin koulutus. Itse ainoana edustin ylpeästi epäakateemisten epäilyttävää, mutta silti niin tärkeää ryhmää.

Ilta oli oikein hyvä. Älykkäitä debatteja käytiin. Sanan säilä heilui. Verbaalimiekat välähtelivät yössä. Jos ei lasketa sitä pientä nihkeää ilmassa jatkuvasti tuoksunutta elämänkoululaisia kohtaan tunnettua ylemmyydentunnetta (haisee sellaiselle vähän väsähtäneelle, pöydällä pari viikkoa liian pitkään lojuneelle banaanitertulle), meininki oli suorastaan ystävällistä.

Älykkyys on ihan kiva juttu. Se ei kuitenkaan yksistään riitä mainion elämän luomiseen. Älykkyys ilman sitä tukevia hyveitä on kuin työkalu, joka ei oikein pysy kunnolla kädessä. Sillä voidaan yrittää tehdä jotain järkevää ja toisinaan siinä voidaan onnistuakin. Silloin ei kuitenkaan saavuteta sitä vaivatonta sulavuutta, jolla todellinen mestari käyttelee työkalujaan.

Haluan puhua eräästä ilmiöstä, johon törmään toistuvasti juuri kaikenlaisten älyköiden seurassa. Skeptisyys on näissä piireissä arvossaan, ja hyvä niin. Skeptisyys on se työkalu, jolla voidaan erottaa hyvä informaatio huonosta, nähdä disinformaation saastepilvien lävitse ja löytää tiemme lähemmäksi totuutta ja maailman ymmärtämistä.

Skeptisyyttä ei kuitenkaan aina osata käyttää vastuullisesti. Usein tuntuu, että ollaan omaksuttu uskomus, että kaiken kyseenalaistaminen kaikissa tilanteissa on jonkinlainen osoitus kantajansa älykkyydestä. Ja hei, älykkyyshän on se ominaisuus, joka tietyissä piiressä määrittää sitä, kuinka kova jätkä tai mimmi olet.

Toisinaan on älykästä ja/tai viisasta kyseenalaistaa ja suhtautua asioihin skeptisesti. Toisinaan taas on viisasta heittäytyä jopa hieman epäilyttäviltä vaikuttavien ideoiden vietäväksi, sillä toisinaan ymmärryksen ja totuuden löytää vain sellaisten polkujen päästä. Vaan kuinka oppia erottaman nämä tilanteet toisistaan? Milloin kyseenalaistaa, milloin heittäytyä?

Tarkoitan erästä toistuvaa ja jopa vaarallista ilmiötä: Potentiaalisesti hyvien ideoiden oikopäistä hylkäämistä, koska et täysin ymmärrä niitä ja koska niihin sisältyy selkeä riski vaikuttaa tyhmältä. (Kamalaa!)

Tiedäthän sen fiiliksen peruskoulusta, kun pyydetään äänestämään jonkin asian tai ajatuksen puolesta, nostat kätesi ja huomaat olevasi ainoa? Käsi vavahtelee, kunnes putoaa. Emmä olekaan tätä mitä. Muut varmaan pitää mua tyhmänä. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Kakka on hyvää.

Muistan ensimmäisen kerran, kun tajusin tämän. Olin viidennellä luokalla ja pelasimme luokkamme kanssa opettajan johdolla Kuka haluaa miljonääriksi -lautapeliä. Olimme jakaantuneet neljän ihmisen ryhmiin. Opettaja esitti kysymyksen:

Mistä aineesta ihmisen kyyneleet pääasiassa koostuvat?

Vastausvaihtoehtojen joukossa oli a) vesi ja b) suola. Kaikki muut ryhmästäni halusivat valita suolan. Itse olin paskantärkeänä ja pikkuvanhana skidinä kuitenkin ehtinyt jo jostain lukea, että vettähän sieltä silmistä vuotaa. Ja koska muut ryhmäläiseni tiesivät minun olevan tälläinen tyypillinen itseään täynnä oleva älykkö, uskoivat he lopulta kantani. Vastasimme a) vesi.

Tuli vastauksen vuoro. Selvisi, että kaikki muut ryhmät olivat yksimielisesti valinneet oikeaksi vaihtoehdoksi b) suola. Oma ryhmäni tuohtui. Vitun tyhmä. Ei olis pitäny uskoa. Nyt me hävittii ja kaikki muut saa jatkaa. 

Oikea vastaus kuulutettiin ja totta helvetissä se oli se vesi. Yhtäkkiä en ollutkaan vitun tyhmä vaan ryhmän sankari. Ja kivaltahan se tuntui. Siinä hetkessä kuitenkin tajusin, että ei ne miljoona kärpästä aina valitse oikein, koska muut kärpäset saattavat painostaa heitä valitsemaan väärin. Ja aina ei tarvita edes sitä painostamista. Pelkkä ajatus eri mieltä olemisesta ja hölmöltä vaikuttamisesta riittää.

Ja hei, yhdessä kakan nauttiminen voi olla kivaa, mutta se on silti kakkaa.

Olemme toki menossa hyvään suuntaan. Olemme alkaneet alkeellisella tasolla tajuamaan tämän ilmiön olemassaolon. Kuulemme esimerkiksi yhä enemmän tarinoita ihmisistä, joiden villejä ideoita ei uskonut kukaan, koska hei, olishan se nyt ihan hemmetin typerää uskoa mitään sellaista. Ajattele nyt, eihän maailma nyt mikään pallo ole eikä se todellakaan voi pyöriä auringon ympäri. Me olemme keskipiste!

Nykyhetkessä pätevä esimerkki voisi olla joku Elon Musk. Tyypille todettiin moneen kertaan, että hänen ideansa avaruuteen menemisestä on ihan mahdoton ja tyhmä. Ja näin totesivat ketkäs muutkaan kuin erilaiset älyköt. Ja voi hemmetti, sitten se tyyppi otti ja rakensi parit raketit ja meni sinne avaruuteen :—D

En suinkaan kyseenalaista älyköitä. Ensinnäkin ihailen heitä, toiseksi olen itse kuitenkin sen verran degeneroitunut kaveri, ettei minulla ole ihan liikaa varaa päteä. Kyseenalaistan vain sen, että omien visioiden rajoittuneisuuden sekä erilaisten henkilökohtaisten pelkojen ja epävarmuuksien annetaan ohjata kohti skeptisyyttä ja toimettomuutta silloin, kun uusien ideoiden tutkiminen ja käytännön toiminta olisi järkevämpää.

Vielä enemmän kuin tiedonhalu, ajaa meitä toisinaan halu säilyttää kasvomme yhteisömme edessä. Kykenemme yleensä rohkeasti uhmaamaan selkeästi kanssamme eri mieltä olevia ihmisryhmiä, taistelemmehan oikeellisuuden puolesta! Jos ei muuta, niin meille kaikkein tärkein ryhmä – se oma porukka – pitää näkemystämme arvokkaana. Oman ryhmän tuki riittää.

Vaan kuinka moni uskaltaa asettua tarvittaessa vastustamaan omiansa? Kuinka moni uskaltaa kyseenalaistaa ne ideat, joita omassa ryhmässä pidetään pyhinä? Sillä kyseenalaistaessame nämä ideat tulemme samalla kyseenalaistaneeksi ryhmän muut jäsenet ja samalla myös itsemme. Kuinka moni uskaltaa kyseenalaistaa itsensä, oman älykkyytensä ja pystyvyytensä?

Jotta voisit olla viisaasti skeptinen, tarvitset rohkeutta.

Niin kauan kun olet arka, niin kauan kuin sinua hallitsee ajatus ”mitä jos muut pitää mua tyhmänä?”, et voi luottaa älyysi. Me ihmiset olemme tunneolentoja. Vaikka kuinka pitäisimme rationaalisuutta ja veitsenterävää, kylmää älyä arvokkaana ideaalina, emme käytännössä kykene siihen kovinkaan hyvin. Mikäli et usko, aloita esimerkiksi kognitiivisia harhoja (cognitive biases) käsittelevästä tiedekirjellisuudesta.

Skeptisyys kaipaa aina tuekseen uskallusta. Uskallusta kyseenalaistaa paitsi omat arvot ja näkökannat, myös uskallusta kyseenalaistaa itsensä ihmisenä. Toisinaan on hyvä, että paljastumme tyhmiksi hölmöiksi. Toisinaan on hyvä, että muut nauravat meille. Toisinaan on hyvä, että virheemme paljastuvat maailmalle.

Sillä lievästi naurettavia hölmöjähän me loppujenlopuksi olemme, eikä siinä ole mitään vikaa. Päinvastoin, ihmiskunnan kauneus on mielestäni juuri epätäydellisyydessämme. Vain epätäydellisyytemme hyväksymisellä voimme alkaa oikeasti esittää kysymyksiä ja tehdä ratkaisuja, jotka vievät meitä eteenpäin. Ja siihen tarvitsemme uskallusta.

Ilman tätä uskallusta äly ja sen mahdollistama skeptisyys on vain yksi työkalu muiden joukossa. Työkalu, jonka tarkoituksena ei ole niinkään viedä elämää, maailmaa ja ihmiskuntaa eteenpäin kuin suojata meitä itseämme. Itsensä suojaaminen on toki ihan kiva juttu, mutta ei silloin, kun se tapahtuu sitä tärkeämpien asioiden kustannuksella.

Ugh.

Rakkaudella,

Jevgeni

Haasta itseäsi: Palkintona helpompi elämä

haasta itseäsi ja ansaitse helppo elämä

Väite: Itsensä haastaminen on parasta, mitä voit pidemmän päälle itsellesi tehdä.

Tiedän, tiedän. Itsensä haastaminen on vähän sellainen aikamme kirosana. On tässä muutenkin vaikeaa, ei tässä mitään lisähaasteita kaivata! Vai kuinka?

En tiedä sinusta, mutta itse tavoittelen helpompaa elämää. Jos ihan rehellisiä ollaan, haluaisin vain lötköpötkötellä riippumatossa, syljeskellä kattoon ja fiilistellä sitä, kun englantilainen palvelijani James kantaa minulle viileitä drinkkejä suoraan käteen.

Tällaista helppoa elämää eivät tosin taida elää kuin paratiisisaareltaan maailmanvalloitusta johtavat elokuvien pääpahikset ja ehkä muutama IT-huumassa rikastunut nörttimiljonääri. Mutta saahan sitä unelmoida.

Vaikka paratiisisaari ja englantilainen palvelija lienevätkin meidän tavallisten ihmisten ulottumattomissa, voi jokainen meistä tehdä elämästään ainakin jossain helpompaa. Hieman hämmentävästi tie kohti helpompaa elämää kulkee kuitenkin vaivannäön ja itsensä haastamisen kautta.

Annan esimerkin:

Nykyään ihmisten kanssa oleminen ja sosiaaliset tilanteet ovat minulle äärimmmäisen helppoja. Voin mennä tilanteeseen kuin tilanteeseen jopa täysin valmistautumattomana ja ottaa sen edes jotenkuten haltuun. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan olin vielä muutamia vuosia sitten äärimmäisen ujo ja epävarma. Jopa helpoimmat sosiaaliset tilanteet pelottivat minua silloin.

Otin kuitenkin sitä kuuluisaa härkää sarvista (ahistaakohan sitä kaveria yhtään, että jengi käy jatkuvasti räplää sen sarvia?), rupesin haastamaan itseäni, hakeuduin kerta toisensa jälkeen hankaliin sosiaalisiin tilanteisiin, opin ja kasvoin. Itsensä haastamisen ja vaivannäön kautta elämäni on helpottunut aivan järkyttävän paljon.

Sama mekaniikka pätee elämän muillakin osa-alueilla. Asiat ovat vaikeita silloin, kun emme tiedä miten ne tulee hoitaa. Harjoituksen ja kokemuksen puute tekee niistä vaikeita. Harjoitusta ja kokemusta taas saa vain itsensä haastamisen kautta.

Itsensä haastaminen ei tarkoita välttämättä sitä, että teet jotain älyttömän isoja ja vaikeita asioita. Jo pienenpieni itsensä haastaminen vie vähän eteenpäin. Kun aikoinaan aloin treenata sosiaalisista tilanteista selviämistä, aloitin sen niinkin pienestä, että opettelin katsomaan ihmisiä päin. Pieni alku, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Mikä on sellainen elämän osa-alue, jonka haluaisit helpottuvan? Raha, ihmissuhteet, sosiaaliset tilanteet, ammattielämä, seksi, jokin muu?

Mitä pieniä, täysin saavutettavissa olevia haasteita voisit asettaa itsellesi? Tee vaikka 5-10 kohdan lista. Sellainen onnistuu varmasti.

Entä minkä pienen haasteen tältä listalta voisit suorittaa jo tämän viikon aikana?

Siitä se lähtee. Elämästä tulee ajan kanssa helpompaa, kunhan näet nyt en eteen vähän vaivaa :)

Rakkaudella,

Jevgeni

1 2 3 121 122