IHMISSUHTEET KUNTOON:

LAITA IHMISSUHTEESI HUIPPUKUNTOON ”10 TOIMINTATAPAA PAREMPIIN IHMISSUHTEISIIN” -KIRJASEN AVULLA:

Itsevarmaksi oppiminen: Tunne läpikotaisin se, mitä et halua olla

Itsevarmaksi oppiminen Tunne läpikotaisin se mitä et halua olla

Haluatko kasvaa itsevarmemmaksi ihmiseksi ja tehdä itsevarmuuden oppimisesta itsellesi helpompaa? Mikäli vastasit kyllä, lue tämä kirjoitus. Avaan siinä tavallaan itsestäänselvää, mutta usein unohtuvaa asiaa, jonka huomioimalla voit tehdä kasvustasi paljon kivuttomampaa ja nopeampaa.

Luvassa on lievästi kuivahko ja tekninen teksti, mutta jos itsevarmuuteen ja sen kehittämiseen liittyvät asiat kiinnostavat, tämä kannattaa lukea.

Tunne läpikotaisin se, mitä et halua olla

Yksi mielenkiintoinen ilmiö, johon usein törmään Itsevarma Minä -kursseja pitäessäni on se, että harva osallistuja oikein tiedostaa, mitä se itsevarmana oleminen juuri hänen itsensä kohdalla tarkoittaa. Halutaan siis oppia itsevarmuutta, mutta itse itsevarmuuden käsite on hyvin epämääräinen ja suttuinen.

Tämä on sinänsä täysin ymmärrettävää. Tuonkaltaisten abstraktien käsitteiden hahmottaminen on vaikeaa kenelle tahansa, ellei niiden mietiskelyyn ole käyttänyt rutkasti aikaa. Olemme monien kurssiryhmien kanssa tulleetkin tulokseen, että itsevarmuudenkin hahmottaminen on helpompaa negaatioiden kautta: ”mitä minä en ainakaan halua olla?”

Eli sen sijaan, että yritettäisiin hahmottaa itsevarmuutta suoraan, lähdetään tutustumaan siihen kiertotietä: yritetään ensin ymmärtää omaa epävarmuuttamme.

Millaista on olla epävarma? Mitä kaikkea ikävää epävarmuus aiheuttaa elämässämme? Mitä asioita en ainakaan haluaisi kokea, joita tällä hetkellä epävarmuuden vuoksi toistuvasti koen?

Tämä on tärkeä harjoitus. Tiedämme kaikki, että epävarmuus tuntuu pahalta ja että siitä usein seuraa kaikkea ikävää, mutta emme aina osaa kysyttäessä suoraan nimetä yhtään konkreettista esimerkkiä asiasta. Tätä voi kokeilla vaikka heti itsekin: Nimeä lennosta jokin tapahtuma tai tilanne, joka meni sinulta epävarmuuden vuoksi todella pahasti mönkään.

Epävarmuuden vaikutus omassa elämässä on hyvä tuntea siksi, että silloin kaikkien siihen liittyvien tunteiden käsitteleminen helpottuu. Tässä konkreettinen esimerkki omasta elämästäni muutaman vuoden takaa:

Eräässä työpaikassa lähiesimieheni syytti minua asiasta, johon en ollut osallinen (muutama muu meidän työporukassamme oli, mutta esimiehelle olimme ilmeisesti kaikki samaa sakkia, joten päädyin muutamien muiden syyttömien kanssa syytettyjen joukkoon). Syytös tapahtui sähköpostiviestillä, joka meni koko osastollamme työskentelevien luettavaksi. Käytännössä siis leimauduimme kaikki, sekä oikeat syylliset, että syyttömät.

Olisin halunnut marssia esimiehen toimistoon, sanoa pari painavaa sanaa ja oikaista asian. En kuitenkaan kehdannut, sillä en ollut varma, uskottaisiinko minua, vai vaikuttaisiko se lähinnä selkärangattomalta selittelyltä. Tämä epävarmuuteni itseni (ja muiden syyttömien) puolustamiseen liittyen taas aiheutti vuorostaan lisää huonoja fiiliksiä: ”olen tällainen heikko nössö, joka ei edes itseään osaa puolustaa”. Tämän seurauksena koin paljon häpeäntunteita. Oli likainen olo kaikkien muiden osastollamme työskentelevien edessä. Ongelma ei lopulta ollut iso ja unohtui nopeasti, mutta silloin se tuntui todella epämiellyttävältä.

Nimeän tuossa häpeän ja ”likaisen olon”, mikä on yleinen häpeän ilmenemismuoto sekin. Epävarmuuteni seuraus oli se, että päädyin tuntemaan häpeää ja voimattomuutta, minkä seurauksena oloni oli kyseisessä työpaikassa hetken ajan hyvin epämukava. Tämä oli epävarmuuden konkreettinen vaikutus elämääni.

Tunnistamalla näitä kielteisiä vaikutuksia ja tunteita, sekä oppimalla nimeämään ne, saamme lisäymmärrystä siitä, mitä emme ainakaan halua. Käytännössä siis luomme itsellemme kompassia ja karttaa siitä, mihin suuntaan haluamme ja mihin suuntaan emme ainakaan halua liikkua.

Kielteisten tunteiden ankkurointi epävarmuuteen

Kielteisten tunteiden selvä liittäminen epävarmuuteensa saattaa olla myös tehokas keino epävarmuuden vähentämisessä. Mitä paremmin tunnemme epävarmuuden kielteiset vaikutukset niin kehossamme kuin mielessämme, sitä houkuttelevammaksi epävarmuudesta eroon pääseminen voi muuttua. Suomeksi sanottuna se siis saattaa kasvattaa motivaatiotamme itsemme kehittämiseen.

Esimerkiksi hypnoosia ja hypnoterapiaa kokeilleille tämä kuulostaa ehkä tutulta. Hypnoterapiassa yleisesti käytetyssä tekniikassa saatetaan esimerkiksi ankkuroida suuri määrä tuskaisia tunteita ja merkityksiä asiaan, josta halutaan eroon. Jos esimerkiksi pyritään eroon jostain haitallisesta tavasta, kuten vaikkapa tupakoinnista, saatetaan tupakankäyttöön assosioida tuskaisia tunteita kuten häpeää, voimattomuutta tai vaikkapa tunteen siitä, että on tupakkaa polttaessaan epäviehättävä ja epähaluttava. Vastaavasti taas savuttomuuteen assosioidaan hyviä tunteita, jotka ovat edellisten vastakohtia: ylpeyttä itsestään, voimaa ja minäpystyvyyttä sekä sen, että on savuttomana viehättävä ja haluttava. Käytännössä tavoiteltavasta vaihtoehdosta pyritään tekemään myös tunnetasolla kaikin puolin parempi ja järkevämpi kuin siitä, josta pyritään pääsemään eroon.

Kun halutaan lisätä omaa itsevarmuuttaan, voidaan hyväksikäyttää samanlaista ilmiötä. Kun pystymme syvästi ymmärtämään, millaista vahinkoa epävarmuutemme tekee juuri omassa elämässämme, pystymme hahmottamaan paremmin myös sen, millaisiksi haluaisimme oikeasti kasvaa. Kun aidosti tiedostamme, mitä epävarmuus tarkoittaa juuri itsemme kohdalla, pystymme paremmin tunnistamaan juuri omalla kohdallamme päteviä taktiikoita sen vähentämiseen.

Kyse on siis yksinkertaisesta itsetuntemusmekaniikasta. Mitä paremmin tunnemme omat ajatus- ja toimintamallimme, sitä paremmin niitä kykenemme muokkaamaan. Tämä on itsestäänselvä, mutta silti huipputärkeä tieto. Meillä ihmisillä on hämmentävä, samaan aikaan huvittava ja pelottavakin kyky elää elämäämme ilman, että oikeastaan tiedostamme, miten sitä tarkalleenottaen elämme. Asiat vain tapahtuvat, mutta jollain tasolla olemme kuin irrallaan siitä. Otamme usein omaan elämäämme pikemminkin tarkkailevan roolin, sen sijaan, että olisimme aktiivisia toimijoita, jotka vievät elämäänsä juuri haluamaansa suuntaan.

Itsevarmaksi kasvaminen kuitenkin vaatii nimenomaan aktiivista toimintaa. Se ei tapahdu vahingossa tai itsestään. Mitä paremmin ymmärrämme itseämme, sitä paremmaksi kyky ”itsemme johtamiseen” kehittyy. Paremman itsensä johtamisen kautta kykenemme liikkumaan tehokkaammin ja nopeammin kohti sitä, mitä haluamme olla, tässä tapauksessa kohti itsevarmuutta.

Harjoitus

Tässä muutama apukysymys, joiden avulla voit päästä alkuun tämänkaltaisen itsetuntemuksen lisäämisessä. Lisää kysymyksiä voit keksiä vapaasti itse. Huonoja tai vääriä kysymyksiä ei ole. Mikä tahansa kysymys, jonka avulla pystyt lisäämään itsetuntemustasi, on hyvä.

  1. Mitä epävarmuus tarkoittaa sinulle? Entäpä itsevarmuus?
  2. Millaisia vaikutuksia huomaat omalla epävarmuudellasi olevan elämääsi?
  3. Entä millaisia vaikutuksia itevarmuuden harjoittamisella on ollut?
  4. Millaisia konkreettisia ikäviä tapahtumia epävarmuus on aiheuttanut elämässäsi? Entä mitä niistä on seurannut?
  5. Millaisia hyviä asioita olisi voinut tapahtua, jos olisit jossain tärkeässä tilanteessa toiminut itsevarmemmin?
  6. Millaisilla hetkillä elämässäsi on ollut kielteisiä, kauaskantoisia seuraamuksia? Oisivatko ne voineet mennä toisin, jos olisit ollut itsevarmempi?
  7. Jos olisit itsevarma, mitä se käytännössä tarkottaisi sinulle? Miten toimisit eri tavoin kuin nyt? Millaisia asioita tekisit toisin? Entä mitä nykyisin tekemästäsi et tekisi ollenkaan?

Tiedän kokemuksesta, että tällaisiin kysymyksiin on hieman rasittavaa vastailla, varsinkaan, jos vastaukset eivät tule heti ja vaivattomasti mieleen. Suosittelen kuitenkin lämpimästi pientä hikoilua näiden parissa, sillä näin lisätystä itsetuntemuksesta on pidemmän päälle selkeää hyötyä. Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpommaksi itsevarmuuden oppiminen muuttuu.

Lämmin kiitos lukemisesta, kaikkea hyvää sinulle!

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Yllättävä ja yleinen elämääsi rajoittava tekijä: Onnistumisen pelko ja 3 askelta sen päihittämiseen

Sinulla on unelma tai tavoite, jossa onnistumista haluat kovasti. Jostain syystä et kuitenkaan tee vaadittavia asioita, että tavoitteesi vielä joskus toteutuisi. Kuulostaako tutulta?

Entä oletko joskus huomannut, että eteesi ilmaantuu tilaisuuksia, joihin tarttumalla pääsisit lähemmäksi tavoitteesi saavuttamista, mutta syystä tai toisesta löydät jonkin keinon väistää tai jopa sabotoida tuota tilaisuuttasi?

Hyvin moni meistä on toiminut ja toimii näin. Mutta miksi? Eikö ole älytöntä pilata itseltään mahdollisuudet onnistua jossain, mitä niin kovasti haluaa?

Syitä tällaiselle toiminnalle löytyy lukemattomia. Tänään haluan esitellä niistä yhden yleisimmän ja vahingollisimman. Se ansaitsee mielestäni erityishuomiota myös siksi, että yleisyydestään ja vahingollisuudestaan huolimatta se jää meiltä hyvin usein täysin huomaamatta. Sen huomaamattomuus tekee siitä erityisen vaarallisen.

Kyseessä on onnistumisen pelko. Se on paljon vähemmän tunnettu kuin epäonnistumisen pelko, mutta sen vaikutukset elämäämme ovat usein aivan yhtä suuret. Katsotaan ensin, mistä siinä on kyse. Sen jälkeen taas esittelen työkalun, jonka avulla olen saanut vähennettyä tätä pelkoa sekä omassa, että asiakkaitteni elämässä.

Mistä onnistumisen pelossa on kyse?

Onnistumisen pelko on hieman harhaanjohtava nimitys, sillä siitä kärsivät eivät varsinaisesti pelkää itse onnistumista. Sen sijaan pelkäämme niitä asioita, jotka onnistumiseen liittyvät tai joita onnistumisesta seuraa. Tässä muutama käytännön esimerkki.

Ensimmäinen esimerkki on omasta elämästäni, sillä olin tuon pelon uhri monen vuoden ajan. Omalla kohdallani se liittyi uraani yrittäjänä. Monesti eteeni tuli tilanteita, joista olisi ollut minulle hyötyä. Ehkä joku tarjosi jotain hyvää yhteistyödiiliä, ehkä minulle vinkattin jostain paikasta, johon kannattaisi soittaa ja josta saisi hyviä työkeikkoja, ehkä taas minua pyydettiin puhumaan radioon, josta olisin saanut yleisöä ja näkyvyyttä.

Tiesin aina, että näihin tilaisuuksiin kannattaisi todellakin tarttua. Se tekisi hyvää uralleni. Keksin kuitenkin aina keinon tavalla tai toisella sabotoida ne. Ehkä ”unohdin” soittaa jollekulle takaisin. Ehkä olin ”kiireinen” enkä ”ehtinyt” palata jonkun kanssa asiaan tarpeeksi nopeasti. Ehkä taas tulin sopivalla hetkellä ”kipeäksi”, jotta en joutuisi esiintymään radiossa.

Miksi harrastin monta vuotta tällaista hölmöä itsesabotaasia?

Siksi, että itse sitä tiedostamattani pelkäsin asioita, joita onnistumisesta seuraisi. Mitä jos yhteistyödiilini toisen kokeneen yrittäjän kanssa toisi tuloksia, joiden seurauksena työnkuvani laajenisi asioihin, joita en vielä osannut? Mitä jos radioesiintymiseni olisi niin hyvä, että saisin paljon lisää yhteydenottoja ja niiden joukossa olisi asiakkaita, joiden kanssa en pärjäisi?

Käytännössä en siis luottanut itseeni ja taitoihini tulevaisuuden tilanteissa, joten mieluummin sabotoin oman onnistumiseni. Eipähän tule uusia yhteydenottoja, kun ei tule mentyä sinne radioon.

Toinen esimerkki liittyy urheiluun
ja tarkalleen ottaen erääseen golf-pelaajaan. Eräs golffari oli monessa kilpailussa kerta toisensa jälkeen aivan kärkisijoilla kamppailemassa voitosta. Mikäli näytti siltä, että hän toden totta voittaisi, alkoikin hän yhtäkkiä pelin loppua kohden tekemään turhia, selvästi tasolleen sopimattomia virheitä. Miksi?

Syyksi selvisi lopulta se, että pelaaja kärsi pahoista puhumiseen liittyvistä peloista. Pelin aikana hän taas läpikävi ajatuksissaan sitä, että saattaisi voittaessaan joutua antamaan urheilutiedotusvälineille haastattelun, mikä taas tuntui järkyttävän pahalta. Turvallisempaa oli olla voittamatta ja välttyä mahdolliselta haastattelulta.

Kolmas esimerkki on tuttu valitettavan monelle. Se liittyy parisuhteisiin. Todella, todella moni samaan aikaan janoaa ja pelkää parisuhdetta. Parisuhteeseen liittyy valtavasti sekä ihania, että haastavia asioita. Suhde antaa läheisyyttä ja poistaa yksinäisyyttä, suhteessa voimme kokea olevamme rakastettuja ja hyväksyttyjä, voimme kokea kumppanuutta ja läpikäydä yhdessä monia mielekkäitä hetkiä. Toisaalta parisuhteessa joutuu kohtaamaan sekä itsensä että toisen ihmisen aivan uudella tasolla, mikä voi olla sekä pelottavaa, että raskasta. Parisuhteessa voimme tulla petetyiksi, satutetuiksi ja hylätyiksi. Parisuhteessa voimme myös mokata itse ja satuttaa tarpeettomasti toista, meille tärkeää ihmistä. Parisuhteet ovat monella tavalla elämämme raskaimpia koitoksia. Kun lähdemme suhteeseen, meitä odottavat monet haasteet, mikä on – ihan aiheellisestikin – pelottavaa.

Siksi niin moni kavahtaa vakavan suhteen aloittamista viime hetkellä. Lähtökohtaisesti kaikki saattaa sujua hyvin, mutta kun aika sitoutumiseen koittaa, saattaa moni vetäytyä ja jättää toisen ihmettelemään. Mikä meni vikaan? Se taas ei ole välttämättä selvää edes suhteesta vetäytyneelle osapuolelle, sillä näinkin ilmenevä onnistumisen pelko piilottaa itsensä hyvin.

3 työkalua onnistumisen pelon päihittämiseen

Kuten mainitsin, on onnistumisen pelko usein hyvin salaperäinen seuralainen. Saatamme kärsiä siitä aivan tietämättämme. Siksi ensimmäinen askel sen eliminoimiseen on sen tunnistaminen.

Lähtökohtana on hyödyllistä pitää aina sitä, että kärsimme jonkinlaisesta onnistumisen pelosta. Se on niin yleinen, että sitä esiintyy jossain muodossa lähes jokaisella. Tämän pelon yleisyys selittyy sen luonnollisuudella: on luonnollista tuntea epävarmuutta jostain, mikä on meille tuntematonta, mitä emme ole koskaan ennen tehneet tai mikä voi potentiaalisesti satuttaa meitä. Onnistumisen pelko ei siten ole mikään ”tyhmä” juttu, jota tarvitsisi mitenkään hävetä. Se on aivan tavanomainen ja normaali pelko, josta kannattaa kuitenkin ennenpitkää hankkiutua eroon.

Jos epäilet vähääkään, että sinulla saattaa olla tämä pelko, tee seuraava testi, et ainakaan menetä mitään. Jos erehdyt sen olemassaolosta, hyvä. Jos taas tunnistat tämän pelon itsessäsi, tiedät ainakin, minkä kanssa kamppailet ja voit ajan kanssa eliminoida sen elämästäsi.

1. Tunnista taustapelot

Onnistumisen pelko tunnistetaan sen taustapelkojen tunnistamisen kautta. Hae mieleesi jokin unelma tai tavoite, jonka kovasti haluaisit saavuttaa, mutta joka ei vain tunnu jostain kumman syystä etenevän. Esitä sitten itsellesi seuraavankaltaisia kysymyksiä (voit keksiä niitä itse lisää):

  • Mitä pelkään, että tapahtuu, jos saisin haluamani asian?
  • Mitä riskejä unelmani/tavoitteni toteutumiseen liittyy?
  • Mitä uutta tai vaikeaa joudun tekemään, jos haluamani asia toteutuu?
  • Millaisiin hankaliin tai jopa vaarallisiin tilanteisiin saatan joutua, jos haluamani asia toteutuu
  • Kuinka muiden ihmisten suhtautuminen minuun saattaa muuttua, jos haluamani asia toteutuu
  • Miten oma suhtautumiseni itseeni muuttuu, jos haluamani asia toteutuu?
  • Millä tavoin elämäni muuttuu, jos haluamani asia toteutuu?
  • Millä tavalla läheisteni elämä muuttuu, jos haluamani asia toteutuu?

Näiden ja vastaavien kysymysten tarkoituksena on tuoda päivänvaloon mahdollisesti piilossa olevia tai huomaamatta jääneitä pelkoja. Käytännössä tässä tehdään näkymätöntä näkyväksi. Samalla vähennämme ihmiselle luonnollista, tuntematonta kohtaan tunnettua pelkoa ja varovaisuutta. Kun pelkäämämme asiat nostetaan abstraktilta tasolta päivänvaloon, ne menettävät tietyn uhkaavan voimansa.

Mitä enemmän erilaisia isoja ja pieniä pelkoja saat näiden kysymysten avulla nostettua esiin, sen parempi. Älä jätä huomiotta edes kaikkein pienimpiä ja hölmöimmiltäkään vaikuttavia pelkoja, sillä myös sellaisten olemassaolo voi häiritä onnistumistasi.

2. Läpikäy taustapelot ja kykysi vastata niihin

Kun olet saanut listattua edellisessä kohdassa mahdollisimman monta isompaa ja pienempää pelkoa, on aika ottaa ne yksitellen tarkasteluun. Tehtäväsi on tarkastella kykyäsi vastata niihin ja selvitä niistä, mikäli joskus joudut ne elämässäsi kohtaamaan. Tässä on tärkeä olla rehellinen itselleen. Kuinka hyvä on kykysi selvitä tällaisesta potentiaalisesta, uhkaavasta tilanteesta?

Jos esimerkiksi aiemmin mainitsemamme haastatteluja pelkäävä golffari tarkastelisi haastateltavana olemisen pelkoaan, hän saattaisi parhaassa tapauksessa huomata, että hänellä kyllä on lähtökohtaisesti kyky antaa voittohaastatteluja, mutta häntä jännittää ehkä siksi, ettei hänellä ole kokemuksia haastateltavana olemisesta. Toisaalta hän saattaisi huomata, että häntä ehkä pelottaisi tositilanteessa niin paljon, että hän menisi aivan lukkoon, eikä saisi sanaa suustaan. Molemmat näistä vaihtoehdoista ovat hyviä, sillä tässä vaiheessa tärkeää on lähinnä tunnistaa oma todellinen tasonsa ja kykynsä tilanteesta selviämiseen.

3. Tunnista ja kehitä uupuvia kykyjä

Viimeinen askel on tunnistaa kykyjä, joita tarvitaan pelottavasta, tulevaisuuden tilanteesta selviämiseen. Kun taitomme kehittyvät, kehittyy myös itsevarmuutemme. Itsevarmuus perustuu aina osittain tiedolle siitä, että osaamme ja kykenemme. Kun usko omaan osaamiseemme kehittyy, myös itsevarmuutemme nousee ja onnistumisen pelko vähenee.

Mitä taitoja tarvitset siihen, että selviät tulevaisuuden pelottavasta tilanteesta? Entä kuinka voisit lähteä kehittämään näitä taitoja?

Esimerkkimme golffari tarvitsee kykyä avata suunsa ja sanoa muutaman sanan vaikeissa ja jännittävissäkin tilanteissa. Hän tarvitsee kykyä puhua mikrofooniin, kykyä olla ehkä kamerankin edessä ja kykyä kestää sitä, että joku odottaa hänen sanovan jotain. Kun hän on tunnistanut näiden kykyjen tarpeen, voi niitä lähteä yksi kerralla opettelemaan. Käytännössä opeteltavat asiat siis hajotetaan osiin.

Tarkoitus ei ole tässä tapauksessa heti ”oppia antamaan voittohaastattelu” vaan tarkoitus on ensin vaikkapa oppia kameran edessä olemista ilman, että tarvitsee edes sanoa mitään. Sitä voi harjoitella vaikka kotioloissakin. Sitten voikin opetella lyhyiden voittopuheiden kirjoittamista ja vaikkapa opetella jonkin tiiviin, muutaman lauseen puheen rungon ulkoakin. Sitten voi opetella sen esittämistä ensin itse, sitten tutussa porukassa ja sitten vaikkapa kamerankin edessä. Ja niin edelleen ja niin edespäin.

Upea asia on se, että ihminen on uskomattoman oppimiskykyinen olento. Kun alamme opiskelemaan osiin hajotettuja taitoja, opimme ne hyvin nopeasti. Näin ollen onnistumisen pelko on helposti vähennettävissä, joskus jopa täysin päihitettävissä.

Onnea matkaan!

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Onnellisimmat tuntemani ihmiset

Onnellisimmat tuntemani ihmiset

Me voimme liian hyvin. Meillä on liian paljon kaikkea. Meillä menee liian hyvin.

Älyttömiä sanoja, ottaen huomioon ympärillämme olevien ongelmien valtavan määrän. Ympärillämme on sairautta ja järkkyneitä mieliä, ympärillämme on köyhyyttä ja inhimillistä hätää, ympärillämme on hitaasti, mutta varmasti rappeutuva maailma ja sen hiljaa näivettyvät ekosysteemit. Ympärillämme on pahoja hallintoja, sotia ja hämmästyttävä määrä inhimillistä kylmyyttä.

Jokaisen meidän arjessakin on valtavasti ongelmia. Parisuhteemme ovat haastavia, terveytemme reistailee ja töissä on stressaavaa. Toisilla ei edes ole parisuhteita, terveyttä ja töitä.

Ja silti, tavallaan, me voimme liian hyvin.

Töissäni tapaamiani ihmisiä voisi yhdistää yksi sana. Taistelu. Jokainen taistelee elämässään jonkin asian kanssa. Yksi haluaa edetä urallaan vaikka väkisin, toinen haluaa uudelleenlöytää parisuhteestaan kadonnen luottamuksen, kolmas haluaa eroon vyötärölleen kertyneistä kiloista. Yksi haluaa oppia hyväksymään kuoleman lähipiirissään, toinen taas oman loukkaantumisensa ja lopullisesti menetetyn unelman ammattiurheilijan urasta. Ihmisillä on loputtomasti erilaisia syitä milloin kevyempään, milloin raskaampaan taisteluun.

Riippumatta siitä, mitä teemme, aina on tavalla tai toisella vaikeaa. Olemme aina tavalla tai toisella onnettomia. Tai niin sitä luulisi. Kerta toisensa jälkeen huomaan ihmetteleväni sitä, kuinka onnellisimpia tuntemiani ihmisiä ovat he, joilla on usein vaikeinta. Onnellisimpia ovat usein yllättäen he, joiden käymä taistelu on pitkä ja raskas. Useimpia heistä yhdistää se, että itsestään huolehtimisen lisäksi he joutuvat – tavalla tai toisella – huolehtimaan myös muista.

Sanon, että meille menee liian hyvin, sillä monella meistä on yhä varaa ja mahdollisuuksia keskittyä omiin ongelmiimme ja välttyä ajattelemasta muita. Ymmärrän hyvin tämän tarpeen keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä. Kaikkein epämiellyttävin oivallus, joka jossain muodossa odottaa jokaista idealistista maailmanparantajaa on se, että usein haluamme auttaa ihmisiä, jotka vastaavat hyvin puhtaan naiivia ja usein harhaista mielikuvaamme siitä, mitä ihmiset todellisuudessa ovat. Todellisuus taas on jotain muuta.

Todellisuus ei usein ole ihmisiä, jotka kiitollisina ottavat apua vastaan. Todellisen maailman ihmiset ovat usein rumia, likaisia ja epämiellyttäviä olentoja, joiden kohtaaminen tuottaa meissä helposti pettymyksentunteita. Terveyskeskuksen lähihoitaja saa kestää humalaisen asiakkaansa rähinöintiä, psykoterapeutti kohdata oman asiakkaansa pelottavan epämiellyttävän maailmankuvan ja sosiaalityöntekijä huomaa auttavansa pikkumaisen ilkeää, varastelevaa ja epäluotettavaa ihmistä. Ihmisten auttamisesta vaikeinta tekevät ihmiset itse.

Ja silti se on kaikki sen arvoista. Ilman tämän lähihoitajan, terapeutin ja sosiaalityöntekijän työpanosta ympärillämme olisi vielä enemmän rumuutta. Me käsitämme tämän ja jatkamme työtä, vaikka auttamisen arki on usein täynnä kuluneita mieliä, kehon nesteisiin tahraantuneita vaatteita ja rumia sanoja.

Eikä kyse ole vain heistä, jotka auttavat suoraan muita. Kyse on yhtälailla postin työntekijästä, joka toimittaa perille toistemme viestejä, koodarista, joka luo paremman tietokonejärjestelmän ihmisten käyttöön ja tarjoilijasta, joka sujuvasti hoitaa ravintolasalin tilauksia. Kyse on jokaisesta, joka hahmottaansa paikkansa tämä maailman lukemattomien pyörivien rattaiden joukossa.

Juuri tämä tunne omasta paikasta, tehtävästään, merkityksestään, näyttää tekevän ihmisistä onnellisia. Vaikka arjen kokemukset ovatkin paikoitellen raskaita ja epämiellyttäviä, antaa oman merkityksensä tunteminen meille outoa voimaa ja iloa. Tuntuu vapauttavalta sulkea päivän päätteeksi silmänsä kun tietää, että on tänäänkin tehnyt parhaansa sen eteen, että muilla olisi tavalla tai toisella parempi olla.

Onnellisimmat tuntemani ihmiset eivät usein edes hae ulkoista tunnustusta työlleen ja elämälleen. Monilla olisi valtavasti ansaittuja perusteita tämän tunnustuksen saamiselle, mutta suurin tunnustus, jonka lopulta voimme saada, on peräisin meiltä itseltämme. Olemmeko itse ylpeitä siitä, mitä tässä elämässä olemme ja teemme?

Usein sitä erehtyy ajattelemaan, että tekee hyviä asioita siksi, että muilla olisi parempi olla. En usko, että kyse on vain tai edes ensisijaisesti siitä. Pikemminkin tekemällä hyvää muille ja ympäröivälle maailmalle, me aktivoimme jokaiseen meistä sisäänrakennetun onnellisuusmekanismin. Käymällä taistelua ja parantamalla maailmaa ympärillämme, me parannamme huomaamattamme myös omaa, sisäistä maailmaamme. Kohtaamme itseämme yhä uudestaan ja uudestaan ja ilolla ja ihmetyksellä huomaamme, että vastassamme on yhä parempi ja kunnioitettavampi ihminen.

Se on jotain, minkä johdosta saakin tuntea onnellisuutta ja ylpeyttä.

Rakkaudella,

Jevgeni

1 2 3 168 169