Moi! Tänään luvassa uutteran valokuvaajabloggaaja Akseli Niemelän vieraskynäily vastuun ottamisesta, kritiikin kestämisestä sekä itsevarmuuden kasvattamisesta.
—————————————————————————————————————————————————-
Aloin käyttämään nettiä aktiivisesti kaksitoista vuotta sitten. Tuolloin, nuorena poikana, ei tullut kuuloonkaan käyttää omaa nimeään Internetissä. Kaikki kirjoittelu tapahtui turvallisesti nimimerkkien (harvinaisen typerien sellaisten) suojista. Saattoi huudella mitä sattui. Ei tarvinut ottaa vastuuta kirjoituksistaan. Jos niitä nyt kirjoituksiksi saattoi sanoa, mitä lie kommentteja Runescapen (toim. huom. varhaisnuorten keskuudessa suosittu nettipeli) foorumeilla. Hieman myöhemmin tulivat blogit. Itse kokeilin bloggausta ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Nimimerkin suojista, mistäs muualtakaan. Eipä se ollut niin kummoista. Joku siinä tökki. Blogi kuoli alle kolmessa kuukaudessa, kuten suurin osa blogeista.
Vuosi sitten blogikärpänen taas puraisi. Aihe vain puuttui. Syksyllä löysin valokuvauksen. Siitä kehittyi intohimoni. Aloin siis blogata valokuvauksesta. Tyypillinen kolmessa kuukaudessa tuhoontuomitun blogin alku, eikö vaan?
Kuva (c) Akseli Niemelä
Ei aivan, sillä yksi asia oli muuttunut. Olin alkanut käyttää omaa nimeäni. Koko nimeäni. Kerroin myös blogissa avoimesti itsestäni: kuka olen, mitä teen, mistä tykkään. Olin päättänyt, että joko julkaisen koko nimeni blogin yhteydessä tai sitten en bloggaa ollenkaan. Kova päätös, mutta se ehdottomasti kannatti.
Miksen yksinkertaisesti jatkanut samalla linjalla, nimimerkin suojista kirjoittelulla? Sehän olisi ollut tuttua ja turvallista. Kyllä, mutta tutuksi ja turvalliseksi koettu asia ei kehitä. Halusin kehittyä bloggaajana sekä ihmisenä. Yksi askel tuota päämäärää kohti oli julkaista oma nimi blogissa. En halunnut, että blogini unohtuu tuhansien muiden tavoin blogien hautausmaalle. Tiesin, että tuon kohtalon välttääkseni minun oli julkaistava oma nimi.
Miksi näin on?
Oman nimen julkaiseminen tuo itsevarmuutta. Se ei pelkästään vaadi sitä, mutta myös tuo sitä. Ja kukapa ei haluaisi olla itsevarma. Kyllä, sain varmasti kritiikkiä ennenkin. Mutta sain sitä nimimerkilleni. Nyt saan sitä omalle nimelleni. En voi enää suojatua nimimerkin taakse, vaan kritiikki tulee suoraan päin näköä. Aivan toinen juttu on sitten se, miten kritiikkiin suhtautuu.
Kuva (c) Akseli Niemelä
Suhtautumiseni kritiikkiin on nimittäin muuttunut nimen julkaisemisen myötä. Olen oppinut, että asioita ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku arvostelee kuviani, se ei ole hyökkäys minua kohtaan. Se on hyökkäys juuri sitä tiettyä kuvaa kohtaan. Jos kuva on paska, ei mies sen takana ole suinkaan paska. Se mies vaan sattui tekemään jonkun mielestä paskan kuvan.
Toinen asia, mihin oman nimen julkaiseminen vaikuttaa, on vastuun ottaminen. Oma nimi kun on verkossa, otat vastuun juuri siitä, mitä kirjoitat. Enää et ole nimimerkin suojassa. On huomattava, että et välttämättä kirjoita eri lailla kuin ennen. Saatat kirjoittaa täysin samalla tavalla. Nyt vain tiedostat sen, että tekstisi yhdistetään nimeesi. Se on vastuunkantoa parhaimmillaan. Kun ottaa vastuun sanoistaan ja teoistaan, on todellakin kehittynyt ihmisenä.
Omalla nimellä netissä kirjoittaminen ei siis vain auta blogiasi. Se auttaa sinua myös ihmisenä. Itseäni se on auttanut molemmissa tilanteissa. Olen ottanut vastuun blogistani. Blogini on saanut selkeän suunnan. Lukijani myös tietävät, kuka sinne kirjoittaa ja millainen hän on. He todennäköisesti luottavat teksteihini enemmän. Omaa elämääni nimen julkaiseminen on auttanut niin, että itsevarmuuteni on parantunut. Jos pystyn sanomaan asioita omalla nimelläni oikeassa elämässä, niin miksen myös netissä.
Neuvoni on siis tämä: älä häpeä omaa nimeäsi. Se on rakkaimpia asioita, mitä sinulle on annettu. Anna sen näkyä myös netissä. Bloggaa omalla nimelläsi. Lukijasi arvostavat sitä. Kehityt myös ihmisenä, kun saat lisää itsevarmuutta. Huomaat, että ei se niin kauheaa ole, kun töitäsi arvostellaan. Avaimet siihen, miten arvosteluun reagoit, ovat sinulla.
Akseli Niemelä on helsinkiläinen harrastelijavalokuvaaja. Hän on myös suuresti kiinnostunut elämänhallinnasta ja itsensä kehittämisestä. Voit katsoa hänen töitään Blogforphotos-valokuvablogista, jossa hän julkaisee päivittäin uuden HDR-tekniikalla otetun Helsinki-aiheisen valokuvan.
Share{ 0 comments }
