Näin opit olemaan rento ja itsevarma työhaastatteluissa

rento-ja-itsevarma-tyohaastattelussa

Eräs ongelma, jonka ihmiset tuovat toistuvasti esiin niin pitämissäni työnhakuvalmennuksissa kuin Rohkeuskoulun luennoillakin, on työhaastattelujännitys. Haastattelujännitykseen haetaan usein apua erilaisista rohkeus- ja tunteidenhallintatekniikoista. Itse kuitenkin koen, että sellaiset ovat parhaimmillaankin lähinnä heikkoja osaratkaisuja, jotka eivät pitkällä aikavälillä poista ongelmaa kokonaan.

On kuitenkin yksi keino, jonka koen olevan aidosti toimiva ratkaisu haastattelujännityksen eliminoimiseen. Kuten useimmat aidosti toimivat asiat, se ei ole nopea, helppo eikä mukava keino, mutta toisin kuin useimmat nopeat ja helpot keinot, tämä sentään toimii.

Näin eliminoit työhaastattelujännityksen

Miksi oikein jännitämme työhaastatteluja?

Pääosin siksi, että me ihmiset pelkäämme luonnostamme tuntematonta. Tunnemme jännitystä tilanteissa, joita emme koe täysin hallitsevamme. Jännitys syntyy esimerkiksi ajatuksista kuten ”Mitä jos tässä tilanteessa tapahtuu jotain, mihin en osaa reagoida parhaani mukaan…?”

Mitä tuntemattomampi tilanne meille on, sitä enemmän potentiaalisesti ikäviä muuttujia ajattelemme sen sisältävän. Mitä enemmän tuntemattomia muuttujia, sitä enemmän mahdollisuuksia siihen, että epäonnistumme tilanteessa tavalla tai toisella. Tästä syystä tehokkain tapa vähentää pelkoa ja jännitystä on tehdä tuntemattomasta tilanteesta mahdollisimman tuttu. Mitä paremmin etukäteen tiedät, mitä työhaastattelutilanteessa todennäköisesti tapahtuu, sitä paremmin kykenet siihen varautumaan ja siten luottamaan siihen, että se sujuu osaltasi hyvin.

Kuinka sitten tehdä tuntemattomasta tuttua?

Tilanteeseen voi tutustua lukemalla siitä ja keskustelemalla siitä. Näin moni tekeekin. Lukee ja keskustelee työhaastatteluista ja siitä, kuinka siellä pärjätään. Tämä on järkevää, muttei itsessää vielä riittävää. Pelkkä lukeminen ja kirjoittaminen johtaa sinut perinteisen kirjaviisaiden ongelman äärelle: Teoreettista tietoa löytyy, mutta tosielämän kokemusta ei. Ajatus ”mutta mitä jos en selviä oikeassa tilanteessa?” jää vaivaamaan mieltä.

Tästä syystä ainoa todellinen, oikeasti toimiva keino jännityksen eliminoimiseen on tosielämän kokemuksen kerääminen. Jos haluat vähentää työhaastattelujännitystä, sinun on totuttava työhaastatteluihin. Jos haluat tottua työhaastatteluihin, sinun on käytävä työhaastatteluissa. Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta keskimääräisen työnhakijan toiminta harvoin ilmentää sitä, että homma olisi oikeasti hallussa.

(Jos edellinen kappale synnyttää pettyneitä ajatuksia kuten ”no huhhuh, oliko tämä nyt se iso ja olennainen tieto, jolla teen työllistymisestäni muka todennäköisempää? Olisin kaivannut jotain oivaltavampaa!”, niin hei, tervetuloa todellisuuteen. Oikeassa maailmassa ”helpot ja nopeat” keinot harvemmin toimivat. Jos haluaa saada tuloksia, ne saadaan yleensä pitkäaikaisella panostuksella. Moni vastustaa tätä ajatusta fanaatikon lailla, mutta eipähän siitä kai hyötyä ole. Todellisuus on sellainen kuin on.)

Valtaosa ihmisistä ei käy elämänsä aikana kovin monessa työhaastattelussa. Se on pari-kolme haastattelua, parhaimmillaan ehkä kymmenisen haastattelua (toki poikkeuksiakin on), kunnes jostain tipahtaa jokin työpaikka. Sitten muutaman vuoden kuluttua uutta työpaikkaa hakiessa jännitys on taas palannut, sillä parissa-kolmessa haastiksessa käyminen ei vielä riitä siihen, että tilanteesta tulisi sinulle oikeasti ja aidosti tuttu.

Mutta työhaastatteluissa käyminen on ihan hirveetä, emmä halua juosta niissä muutenvaan!”

I know, onhan ne työhaastattelutilanteet oikeasti hemmetin ankeita! En todellakaan väitä, että niissä olisi kivaa. Tässä kuitenkin jotain, mikä kannattaa huomioida: Työhaastatteluissa käyminen on hirveää siksi, ettemme yleensä ole siinä kovin kokeneita ja siten myöskään kovin taitavia ja siten kovin itsevarmoja. Mitä enemmän kokemusta, sitä tottuneempia tilanteessa olemme ja sitä itsevarmemmiksi ja vapautuneemmiksi tunnemme itsemme.

Maailma palkitsee usein ne ihmiset, jotka ovat valmiita kokemaan ja kestämään ankeita tilanteita. Tämä pätee myös muilla oppimisen osa-alueilla: Kun olet valmis kahlaamaan alkuvaikeuksien läpi, alkaa homma pikkuhiljaa sujumaan ja tuntumaan ennen pitkää jopa mukavalta. Siksi suosittelen hankkiutumaan mahdollisimman moneen työhaastatteluun ihan pelkän kokemuksen keräämisen nimissä. Tässä kannattaa hakeutua myös sellaisiin haastatteluihin, joissa et välttämättä edes tahdo onnistua. Näin pääset oppimaan ja havainnoimaan tilannetta ilman, että jäätävä stressi vie valtaosan huomiostasi, kuten monesti tapahtuu aidosti tärkeissä haastatteluissa.

Mutta työhaastatteluihin on vaikeaa päästä, kävisin niissä kyllä, jos minut vain kutsuttaisiin!”

Tunnen tuskasi. Työnhaku on ankeaa hommaa. Tuplaten ankeaa siitä tekee se, käytettyäsi valtavan määrän vaivaa hakemusten lähettelyyn, et saa myönteistä vastakaikua useimmilta lähestymiltäsi yrityksiltä. Osittain tämä johtuu toki työnantajan kylmästä ja epäammattimaisesti suhtautumista työnhakijoita kohtaan (mielestäni jokaiselle hakijalle tulisi vastata edes jotain, se kertoo työnantajankin ammattimaisuudesta!), mutta pääasiassa se johtuu siitä, että monet hakemukset ovat niin heikkolaatuisia (sillä laadukkaiden hakemusten tekemistä ei oikein opeteta missään!), etteivät ne yksinkertaisesti pääse työnantajan seulan läpi.

Tähän ongelmaan olemme kehittäneet Työnhaun verkkokurssin. Työnhaussa ei ratkaise vain se,  että olisit hyvä työntekijä, sille niin olisi kuka tahansa kymmenistä ja sadoista muistakin samaa työpaikkaa hakemista. Työnhaussa ratkaisee yhä enemmän myös se, kuinka haet töitä. Taitava työnhaku viestii työnantajalle siitä, että kyseessä lienee myös ammattimainen ja taitava työntekijä. Se, että työnhakija on vaivautunut opettelemaan rautaiseksi tekijäksi myös työnhaussa puhuu paljon hyvää hänen motivaatiostaan ja aktiivisuudestaan myös tulevana työntekijänä. Työnhaun verkkokurssilla opit loistamaan myös työnhaussa ja näin erottumaan muista hakijoista.

Yhteenveto

Jos haluat vähentää työhaastattelujännitystä, teet sen tehokkaimmin työhaastatteluissa käymällä ja niihin totuttautumalla. Kaikenlaiset rohkeus- ja mielenhallintatekniikat, rauhoittumismeditaatiot, mindfulnessit ja muut ovat toki ihan kiva apu jännityksen vähentämisessä, mutta ei niistä ole kilpailemaan tosielämän kokemuksen ja tottumuksen kanssa.

Siispä:

  1. Ota tavaksesi hakea töihin myös sellaisiin paikkoihin, joihin sinulla on todellinen mahdollisuus päästä, mutta joihin et oikeasti edes halua. Näin pääset paitsi harjoittelemaan haastatteluissa käymistä, myös kokemaan haastattelut ”vallankäyttäjän” näkökulmasta. Et olekaan enää se, joka hakee töitä hattu kourassa, vaan se, joka itse päättää, haluaako tänne edes töihin. Tämä totuttaa sinut haastattelutilanteeseen ilman liiallisia paineita.
  2. Käy mahdollisimman monessa haastattelussa. Mitä enemmän kokemusta, sitä enemmän totut tilanteeseen. Mitä tutumpi tilanne on, sitä vähemmän se pelottaa. Mitä vähemmän tilanne pelottaa, sitä itsevarmemmin ja sujuvammin osaat siinä olla.

Rakkaudella,

Jevgeni

Ajatteletko oudosti? Se voi olla syy sosiaaliseen epävarmuuteen

outoajattelu

Rohkeuskoulussa teemme asiakkaiden kanssa töitä erityisesti kaikenlaisten sosiaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvien pelkojen kanssa. Kun lähdetään tarkastelemaan pelon alkuperää, löytyy pelkojen taustalta usein varsin yllättäviä ja hämmentäviä ajatusmalleja. Nämä ajatusmallit taas ovat yksi suuri syy sosiaaliseen epävarmuuteen.

Yksi näistä ”oudoista” (enkä tarkoita tätä huonolla tavalla) ajatusmalleista ovat erilaiset ihmisten itselleen kehittämät ”säännöt”. Luomme elämämme aikana itsellemme jos jonkinlaisia outoja sääntöjä, joita sitten elämässämme noudatamme. ja vähän turhan usein nämä säännöt ovat sellaisia, että ne häiritsevät elämässä viihtymistä.

Esimerkkejä sosiaaliseen epävarmuuteen johtavista säännöistä

Esimerkki tällaisesta haitallisesta, sosiaalisuuteen liittyvästä ja todella yleisestä säännöstä on vaikkapa seuraava:

”Ihmisten lähestyminen ja heille juttelu on soveliasta vain, kun siihen on jokin järkevä syy”.

Näin ajatteleva ihminen käytännössä tekee itselleen ihmisten lähestymisestä ja heille juttelusta paljon vaikeampaa, kuin sen tarvitsisi olla, kun hän uskoo sääntöön, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä oikean maailman kanssa. Oikeassa maailmassa kun on täysin okei lähestyä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan myös silloin, kun mitään todellista syytä ei ole. Halu jutella ja tutustua on täysin riittävä peruste.

Toinen yleinen esimerkki on vaikkapa seuraava:

”Jos olen kiinnostunut jostakusta ihmisestä, voin pyytää häntä ulos vain jollain oikeanlaisella verukkeella. Ei ole soveliasta pyytää ketään ulos muutenvain, se olisi liian suoraa” (Verukkeella, kuten halulla nähdä yhdessä jokin elokuva, käydä keikalla, kokeilla jokin uusi ravintola ym.)

Näin ajatteleva ihminen tekee itselleen esimerkiksi ihastuksensa ulospyytämisestä vaikeampaa, kuin sen tarvitsisi olla. Hän joutuu keksimään verukkeen, josta myös ihastus olisi kiinnostunut, johon molemmilla olisi varaa, joka olisi sopivaan aikaan käytettävissä jne… Aivan turhan vaikeaa. Oikeassa maailmassa kun on soveliasta pyytää ihmisiä ulos jo ihan vain siitä syystä, että he vaikuttavat kiinnostavilta ja heihin haluaa tutustua. Mitään näennäistekemistä ei ole pakko keksiä.

Tällaisia sääntöjä meillä on aikuisikään ehtiessämme mieli täynnä ja uusia opitaan elämän varrella. Usein näistä itselleen asettamista säännöistä ei edes olla tietoisia, sillä itsellemmehän ne ovat itsestäänselviä totuuksia. Niiden olemassaolo huomataan usein vasta, kun ne nousevat esiin keskustelun aikana ja joku vieras ihminen kehtaa huomauttaa, että nyt sinulla on muuten aika outo tapa ajatella tästä asiasta.

Tämän vuoksi omista elämään, ihmissuhteisiin ja sosiaalisuuteen liittyvistä haasteista on tärkeää keskustella muiden kanssa. Mitä enemmän aihetta välttelemme, sitä vähemmän näkökulmia asiaan saamme ja sitä harvemmin tulemme tietoisiksi omista vääristyneistä ajatusmalleistamme.

Entä kenen kanssa keskustella?

No vaikka parhaimpien ystävien tai läheistensä kanssa. Kunhan edes jonkun kanssa. Toki ammatti-ihmisten kanssa keskustellessa pääsee todennäköisemmin paljon nopeammin ja pienemmällä vaivalla olennaisten kysymysten ääreen, mutta aivan samoja tuloksia voi saada kyllä ilman ammattilaisiakin.

Erityisen hyviä tuloksia tulee silloin, kun aiheesta keskustelee muiden vastaavia haasteita läpikäyvien tyyppien kanssa. Saan yleensä palautetta Itsevarma Minä -kurssieni jälkeen, että kurssin yksi parhaimmista anneista ovat juuri muiden osallistujien kanssa käydyt keskustelut.

Myös kirjojen lukeminen toimii. Kirjat esittävät oman versionsa todellisuudesta, jolloin niitä lukiessa joudut kohtaamaan myös oman ajattelusi: Mitä mieltä olen itse tästä? Olenko samaa vai eri mieltä kirjan kanssa?

Oman tai kirjailijan ajattelun kyseenalaistaminen johtaa usein hyödyllisten oivallusten ääreen. Hyvää tällaista palautetta olen saanut Eroon Ujoudesta -kirjastani: Lukijat kertovat, että heti kättelyssä joihinkin kirjassa esitettyihin väitteisiin ei tee mieli uskoa, mutta ajan kanssa huomataan, kuinka hyödyllisistä ajatusmalleista onkaan kyse.

Lopuksi pieni pohdintaharjoitus ja/tai toimintakehotus:

  1. Voisitko mahdollisesti keskustella ja/tai lukea enemmän niistä aiheista, jotka ovat sinulle haastavia?
  2. Ketkä ihmiset elämässäsi olisivat tähän sopivia?
  3. Mikset ehdottaisi heille keskustelutuokiota vaikka nyt heti? Elämä muuttuu paremmaksi sen seuraksena, että sitä lähtee muuttamaan :)

Rakkaudella,

Jevgeni

 

Nettiyrittäjyyden myytinmurtaja: Ällörehellisiä kokemuksiani ammattibloggaamisesta ja nettiyrittäjyydestä

 

ammattibloggaus

Moi!

Minulta kysellään nykyään säännöllisen usein siitä tavasta, jolla elätän itseni: Saan lähes kaikki tuloni bloggaamisesta, kirjoittamisesta ja puhekeikoista. Kyselijöitä kiinnostaa ennen kaikkea se, mitä netin erilaiset ”näin tienat elantosi bloggaamalla”-sivustot eivät kovin selvästi tai aina edes kovin rehellisesti kerro: Kuinka helposti ja nopeasti blogilla voi alkaa itsensä elättämään?

Tässä kirjoituksessa avaan omia kokemuksiani aiheesta. Huomautan heti alkuun, että tämän tekstin tiedot perustuvat omiin kokemuksiini sekä tietämykseeni suomenkielisestä nettiyrittäjyydestä (Suomessa on hyvin pieni markkina, toisin kuin englanninkielisessä netissä) ja nettiyrittäjäystävieni meiningistä.

Pääasiassa jakamani tiedot pätevät aika laajasti, mutta poikkeuksiakin lienee paljon. Jo blogin aihe vaikuttaa valtavasti: Esimerkiksi lifestyle- ja muotiblogit kykenevät tahkoamaan aivan järkyttävän paljon enemmän fyrkkaa kuin vaikkapa tällainen itsensä kehittämisestä kertova blogi, jota itse kirjoitan. Myös nettiyrittäjän oma osaaminen vaikuttaa valtavasti: Taitava nettiyrittäjä pystyy tekemään paljon rahaa siellä, mistä untuvikko ei saa ropoakaan irti.

Näin elätän itseni bloggaamalla

Avaan ensin, mitä se ”bloggaamalla itsensä elättäminen” minun tapauksessani tarkoittaa:

Blogi on minulle alusta, jolla saan näkyvyyttä tuotteilleni. Blogissa on n. 400 ilmaista artikkelia itsensä kehittämiseen ja paremman elämän rakentamiseen liittyen, mutta tuloni tulevat pääasiassa seuraavista:

Välillä olen kokeillut myös blogin mainoksilla tienaamista ja kumppanuusmarkkinointia (eli muiden tuotteiden esiintuomista ja myydyistä tuotteista välistävetämistä), mutta niistä saatavat rahat ovat niin pikkuhiluja, etten koe että niillä voisi ainakaan Suomessa oikein mitenkään elättää itseään.

Varsinaiset blogiartikkelini eivät suoraan siis tuota minulle mitään. Ne kuitenkin tuovat kävijöitä sivuille ja näkyvyyttä minulle ja tuotteilleni. Tämä pätee oikeastaan jokaiseen ammattibloggaajaan tai videobloggaajaan: Itse blogi ei elätä, vaan blogin tuoma näkyvyys. Juuri tämä muodostuu aloittelevien nettiyrittäjien yhdeksi ongelmaksi: Itsensä on vaikea elättää, kun näkyvyyttä ei ole vielä ehtinyt luomaan. 400 artikkelia ei kirjoiteta ihan hetkessä.

Aloitin blogini aikoinaan suomeksi enkä englanniksi siksi, että tykkään ajatuksesta, että olisin iso kala pienessä lammessa. Englanninkielinen netti antaa mahdollisuudet huomattavan paljon suurempiin tuottoihin, mutta suomenkielinen pikkunetti taas mahdollisuuden olla se kaikista suurin, sillä muita tekijöitä on paljon vähemmän. Se, onko tämä ollut hyvä valinta on rehellisesti sanottuna itselleni täysi mysteeri: Rakastan suomeksi työskentelyä ja kirjoittelua sekä Suomen meininkiä muutoinkin, mutta kyllähän se tietysti mietityttää: kuinka paljon suuremmat tuloni olisivat, jos olisin alkanut tekemään tätä englanniksi?

Valinta on kuitenkin tehty, joten eletään sen kanssa :)

Ja tietysti se kiinnostavin kysymys: Paljonko tällä oikeasti tienaa RAHASSA?

Tarkkaa summaa en halua enkä edes voi paljastaa, koska se vaihtelee kuukaudesta toiseen, mutta voin kuvailla sitä näin: Sillä pysyy oikein hyvin hengissä ja elää ihan kivaa elämää, mutta aika kaukana toistaiseksi ollaan mistään insinööritason palkoista. Jos käyttäisin osaamistani jossain ”oikeassa työssä”, tienaisin varmasti nykyistä enemmän.

Kuinka paljon aikaa minulta meni tähän pisteeseen pääsemiseen?

Ihan hemmetin kauan. Julkaisin blogini 1.6.2011. Tavoitteenani oli jo alusta alkaen tehdä siitä pääasiallinen tulonlähteeni. Kokonaan olen pystynyt elättämään sillä itseni vasta vuoden 2015 syyskuusta eteenpäin.

Syyskuu 2015 oli käänteentekevä kuukausi siksi, että tuolloin julkaisin ylivoimaisesti parhaiten myyvän tuotteeni, Eroon ujoudesta -kirjan. Ilman sitä en vieläkään voisi elättää itseäni, sillä rahaa ei yksinkertaisesti tulisi tarpeeksi. Lisäboostia elantooni nykyään antavat Itsevarma Minä -kurssit, joita aloin todenteolla järjestää vuoden 2016 alusta asti. Niitä ei vain jaksa järjestää kovin usein, sillä niiden pitäminen on verrattain rankkaa. Silloin kun niitä kuitenkin jaksaa järkätä, ne tuovat ihan kivaa lisätuloa.

Haluan korostaa, että elannon saaminen nettiyrittäjyydellä onnistuisi huomattavasti nopeamminkin, kuin mitä itselläni siihen kului. Vuonna 2011 olin 21-vuotias pikku puoskari, jolla ei vielä ollut kovin monipuolista kuvaa nettibusineksen tekemisestä eikä edes siitä aiheesta, jonka ympärille tämän blogini rakensin. Tiesin kuitenkin jo tuolloin, että osaaminen ja tietämys rakennetaan opiskelun ja tekemisen kautta, joten osaamattomuuteni ei liikaa minua vaivannut. Eniten matkaani kohti itseni elättämistä hidasti sama syy, mikä estää kaikkia muitakin yrittäjiä menestymästä: Ei ollut munaa lähteä tekemään omaa juttuaan täysillä.

Vuosien ajan välttelin täysillä tekemistä, riskien ottamista, omien pelkojen kohtaamista, yhteistyökuvioiden rakentamista, itseni tuomista rohkeasti esille, videoblogin aloittamista (aloitin sen lopulta vasta vuonna 2016!), hintojen nostamista kohtuulliselle tasolle, tehokasta verkostoitumista ja muita yrittäjyydessä onnistumisen kannalta välttämättömiä tekijöitä. Saman virheen tekevät lähes kaikki suomalaiset nettiyrittäjät. He eivät uskalla vetää täysillä.

Koska en uskaltanut vetää täysillä, käytin useamman vuoden kaikenlaiseen näennäispuuhasteluun. Kirjoittelin blogia ja kirjojani samalla kuin olin ”oikeissa töissä” ja samalla kun suoritin ammattikorkeakoulun (Liiketalouden koulutusohjelma, erikoistumisena yrittäjyys). Tällaisessa turvallisessa etenemisessä ei toki ole mitään vikaa ja se on periaatteessa järkevääkin, varsinkin jos sinulla on perhe elätettävänä. Kyse on lähinnä siitä, että mitä enemmän puuhastelet kaikkea muuta, sitä kauemmin menee siihen, että nettiyrityksestäsi tulee tuottoisa.

Jos pohdit itse nettiyrittäjyyttä, mieti tätä vakavasti: Uskallatko lähteä tekemään OIKEASTI täysillä? Se, kuinka kovaa uskallat tehdä määrää pitkälti sen, kuinka nopeasti tulet onnistumaan. Ja kyllä, tämä on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Yrittäjyydessä onnistuminen ei ole pääasiassa sitä, että teet oikeita businekseen liittyviä ratkaisuja. Yrittäjyydessä onnistuminen on sitä, että kykenet tehokkaasti voittamaan omia tekemiseen ja onnistumiseen liittyviä pelkojasi.

Mitä aloittelevan nettiyrittäjän tulee mielestäni ottaa huomioon?

Monia asioita. Tässä haluan tuoda esiin ne tekijät, joita aloittelevat bloggaajayrittäjät eivät yleensä tunnu ottavan huomioon tarpeeksi vakavasti:

Ajankäyttö:

Ihan oikeasti, blogiin/videoblogiin kuluu IHAN JÄRKYTTÄVÄ MÄÄRÄ AIKAA. Monia bloggaaminen viehättää siksi, että siitä levitellään mielikuvia helppona ja kevyenä tapana tienata. Henkilökohtaisesti koen, että tämä on ylivoimaisesti (siis ihan oikeasti ylivoimaisesti) rankempi duuni kuin mikään, mitä olen muutoin kokeillut. En todellakaan suosittele tätä kelle tahansa. Jos ei muuta, niin ainakin tämä vaatii todella pitkää pinnaa ja henkistä sietokykyä.

Opiskelun tarve:

Jotta voit pärjätä nettiyrittäjänä, joudut jatkuvasti (siis ihan oikeasti jatkuvasti: viikottain, lähes päivittäin) opiskelemaan uutta. Joudut pänttäämään markkinointia, markkinoinnin psykologiaa, kirjoittamista, esiintymistä, omaa alaasi, sosiaalisia taitoja kuten verkostoitumista ja kontakointia, businesstaitoja kuten strategiaa ja analytiikkaa, asiakashankintaa… siis ihan järkyttävästi kaikkea. Eikä tämä ainakaan oman kokemukseni mukaan ole mitään ylilyötyä pelottelua, vaan opiskeltavaa on oikeasti loputtomasti. Samat asiat joutuu myös opettelemaan moneen kertaan, sillä netti kehittyy jatkuvasti ja taktiikat, jotka toimivat vielä kolme vuotta sitten, eivät välttämättä toimi enää tänä päivänä.

Käytännön työskentely:

Nettiyrittäjyyttä hehkutetaan usein vapaus edellä: ”Kun alat nettiyrittäjäksi, voit valita vapaasti työaikasi ja työskennellä läppäriltäsi juuri sieltä, mistä ikinä haluatkaan”.

Tämä on täysin totta. Se vain, että muu maailma ei pyöri sinun tahtiisi. Vaikka voitkin työskennellä mihin aikaan tahansa, on käytännössä ainoa järkevä aika työskennellä silloin, kun kaikki muutkin ovat töissä. Muun ajan jaloissasi pyörii perheenjäseniä ja lapsia, ystäväsi pyytelevät sinua kaljoittelemaan ja muukin maailma pyörii perinteisen 8-16-aikataulun mukaisesti.

Vielä isompi haaste on oikeasti kotona työskentely. Se on oikeasti ihan hemmetin vaikeaa. Kotona on niin kivaa olla, että itsensä työn ääreen pakottaminen päivittäin on järkyttävän vaikeaa. Minä ja lähes kaikki nettiyrittäjäystäväni kokoonnumme joka päivä toimistolle tekemään töitä, sillä harva meistä jaksaa useampaa päivää putkeen aktiivista kotityöskentelyä. Joiltakin se toki onnistuu, mutta kokemukseni mukaan verrattain harvalta.

Käytännön työtehtävät

Luulitko että ammattibloggaaminen pyörii bloggaamisen ympärillä? Haha, ei. x)

Voin kertoa, ettei todellakaan pyöri. Ne hetket, kun pääsen kirjoittamaan, ovat harvinaista herkkua. Valtaosa ajasta menee bloggaamisen tukitoimintoihin, nettimarkkinointiin, laskutukseen ja byrokratiaan, strategioiden suunnitteluun, sosiaaliseen mediaan ja kaikkeen muuhun, mitä minun ei oikeastaan tekisi mieli tehdä, mutta joka on kuitenkin tehtävä. Pidän hyvänä jo sellaista viikkoa, jona pääsen kirjoittamaan edes neljän tunnin ajan. Useimpina viikkoina kirjoittamista kertyy ehkä kaksi tuntia.

TÄRKEIN: KOKENEEN MENTORIN ETSIMINEN HETI ENSI HETKESTÄ ALKAEN

YLIVOIMAISESTI SUURIN aloittelevan nettiyrittäjän virhe on mielestäni se, että hän aloittaa yrittäjyytensä oman tiedon ja erilaisten netistä löytyvien ”näin menestyt bloggaajana” -vinkkien voimalla. Vaikka nämä vinkit ovatkin pääasiassa rautaa, ne eivät vedä edes etäisesti vertoja sille, että saat alusta asti ohjausta nettiyrittäjyyden ammattilaiselta, joka on tehnyt omakohtaisesti useimmat virheet ja omaa suuren määrän ”hiljaista tietoa”, jonka avulla virheet vältetään. Ilman tämänkaltaista ohjausta päädyt mitä todennäköisimmin tekemään itse samat virheet ja etenet urallasi paljon hitaammin, kuin olisi mahdollista. Kaikista asioista mitä itse kadun omalla nettiyrittäjyyspolulla, on tämä suurin: En hankkinut ajoissa mentoreita.

Tarkoitukseni ei ole suinkaan lannistaa tai pelotella. En todellakaan halua harrastaa lannistamista. Haluan kuitenkin rehellisesti tuoda esiin omaa kokemusta siitä, mitä tämä nettiyrittäminen oikeasti on. Ylläolevia ”varjopuolia” nostan korostetusti esiin siksi, että netissä liikkuu niin järkyttävä määrä kaikenlaista ”tämä on niin helppoa ja ihanaa” -tasoista materiaalia. Sellainen antaa mielestäni turhan yksipuolisen kuvan nettiyrittäjyydestä.

Toisaalta tämä on ihan hemmetin kivaa!

Ihan oikeasti. Useimpina päivinä töiden aloittaminen yhdessä muiden nettiyrittäjä-ystävieni kanssa on ihan hemmetin kivaa. Kokoonnumme toimistolle, hehkutamme sitä, kuinka hemmetin kovia nettiyrittäjäkavereita olemme ja pidämme ihan järkyttävästi kivaa (yksin tekeminen olisi toisaalta ihan kamalaa, en henkilökohtaisesti suosittele sitä).

On mukavaa, kun tilille kolahtelee rahaa myös silloin, kun olen lenkillä, harrastuksissa, treffeillä, nukkumassa… Passiivinen tulo tuntuu oikeasti hyvältä.

Tuntuu myös hyvältä tienata elantonsa jollain, minkä on rakentanut alusta asti aivan itse. Luovana kaverina en ikinä viihtynyt ”oikeissa töissä” vaikkapa jossain Tapiolan, Fortumin tai PwC:n toimistolla siksi, että kyseiset yritykset oli rakentanut joku muu. Haluan rakentaa ja luoda alusta asti, helppo elämä ei liiemmin itseäni kiinnosta. Siksi nettiyrittäjyys kiinnostaa: Kaikki on kiinni vain itsestäni ja omasta toiminnastani.

Suosittelenko nettiyrittäjyyttä muille?

Kyllä ja en:

Uskon että nettiyrittäjyyden kokeilu voi olla kenelle tahansa kasvattava kokemus, mutta en usko, että useimmat pärjäävät siinä. Kyse ei ole siitä, että tämä olisi varsinaisesti vaikeaa. Kyse on siitä, että tämä on paikoin ihan hemmetin rasittavaa, aikaavievää ja hitaasti käytännön tulovirroiksi muuttuvaa. Jos haluat nopean ja helpon tulonlähteen, mene mieluummin oikeisiin töihin. Uskon, että useimmilla ei yksinkertaisesti riitä usko ja jaksaminen tähän hommaan.

Sen sijaan niille, joita haasteet eivät pelota ja jotka ovat valmiita ostamaan vapautensa ja menestyksensä kovalla työllä, uskon että nettiyrittäjyydessä piilee paljon enemmän potentiaalia kuin useimmissa perinteisissä töissä. Sanoihini kannattaa tietysti suhtautua tietyllä varauksella siksi, etten itsekään tee tällä niin huikeita summia, että olisi oikeasti varaa päteä kellekään. Toisaalta taas kykenen elättämään itseni jo nyt jollain täysin itse luodulla ja uniikilla, mikä uskoakseni antaa ainakin jonkinlaista painoarvoa näille sanoille.

Yleisfiilis vuosistani nettiyrittäjänä

Vaikka tämä aika rankkaa ja rasittavaa duunia valtaosan ajasta onkin (rasittavaa siitä tekee etenemisen hitaus ja jatkuva uuden oppimisen pakko), en voi väittää, ettenkö olisi viihtynyt jatkuvasti hyvin täysillä. Vuodesta 2011 asti minulla on ollut ihan järkyttävän kivaa. Elämässäni on ollut jatkuvasti jotain, minkä eteen tehdä duunia ja jotain, mitä saavuttaa. Erityisesti se, että tässä eteneminen ja kehittyminen näkyy niin selkeästi, motivoi minua oppimaan koko ajan paremmaksi.

Se, että blogini aihe on vielä tällainen ihmisiä hyödyttävä on tuonut elämääni todella paljon merkityksellisyyden tuntua. Kun nykyään saan oikeastaan päivittäin palautetta, että teksteistäni on ollut paljon iloa ja apua ihmisille, tai kun joku esimerkiksi kertoo, että on päättänyt jättää itsemurhan tekemisen väliin siksi, että on löytänyt blogistani itselleen toivoa ja kipinän uuden elämän aloittamiseen, tuntuu se luonnollisesti ihan hemmetin hyvältä.

Voisin jopa väittää, että tämä sivuni ja tähän liittyvien duunien tekeminen on jopa ensisijainen oman onnellisuuteni lähde. Sanoisin, että tämän aloittaminen on ollut todella hyvä valinta. Tietenkään en tiedä, millaista elämäni olisi jos olisin valinnut jonkun perinteisemmän uran, mutta kyllä tämä hyvältä on tuntunut.

Toki välillä homma on tuntunut samaan aikaan todella nihkeältä. Ennen kuin sain tulovirtani kuntoon, olen hetkittäin jopa dyykannut ruokani kauppojen roskiksista, koska rahaa ei ole yksinkertaisesti ollut. En koe minkäänlaisena ongelmana myöntää sitä, että välillä olen sinnitellyt parin-kolmensadan euron kuukausituloilla, jotka nekin ovat menneet vuokrien maksamiseen. Ei tämä mitään ”jeejee olen onnellinen hyvinvointiyrittäjä jolla menee niin ihanasti jee”-tyyppistä hommaa ole.

(Samasta syystä muuten suhtaudun hemmetin skeptisesti kaikenlaisiin hyvinvointiyrittäjiin, jotka antavat netissä ymmärtää, että heidän elämänsä on jatkuvasti niin iih ihanan täydellistä kun aamupuurossa on terveysmustikkaa ja greensmoothie ja ihanan täydellinen perhe ja salitreeni pitää heidän onnellisuutensa jatkuvasti tapissaan. Aika iso osa siitä porukasta elää puoliksi toimeentulotuilla ja vastaavilla järjestelyillä. Eikä siinä mitään vikaa, lähinnä koen hassuna sen, että esittää muuta kuin on. Elämä on välillä perseestä, eikä siinä ole mitään väärää tai hävettävää.)

Kaikenkaikkiaan tämän kokeminen on kuitenkin ollut hyvin mielekästä. En kuitenkaan halua olla vaikuttamassa omalta osaltani kenenkään päätökseen alkaa nettiyrittäjäksi puolin tai toisin. Kyllä, tämä voi olla todella kivaa ja kyllä, tämä voi olla todella nihkeää. Päätä itse ;)

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Jos sinulla on kysymyksiä nettiyrittäjyyteen ja varsinkin bloggaamiseen liittyen, niin kysy pois. Laita ne vaikka tuohon allaolevaan kommenttiboksiin tai laita suoraan minulle sähköpostiin elaparemmin@elaparemmin.fi niin vastailen heti kun pystyn :)

1 2 3 137 138