HALUATKO UPEAN ELÄMÄN?

LIITY ELÄ PAREMMIN -BLOGIN SISÄPIIRI-LISTALLE, NIIN SAAT ILMAISEKSI ”10 TOIMINTATAPAA PAREMPIIN IHMISSUHTEISIIN” -KIRJASEN:

3 vinkkiä ujouden vähentämiseen

3 VINKKIÄ UJOUDEN VÄHENTÄMISEEN

Koetko olevasi vähän liian ujo? Koska itseäni oma ujouteni vaivasi monta vuotta, haluan jakaa tänään lyhyesti 3 vinkkiä ujouden vähentämiseksi:

1. Useimmat ihmiset ovat ujompia kuin miltä vaikuttavat

Hyvin yleinen ujouteen liittyvä kokemus on se, että juuri itse sattuu olemaan se, joka kärsii ujoudesta. Muut ihmiset taas ovat jotenkin rohkeampia, sosiaalisesti taitavampia, itsevarmempia ja muutenkin kyvykkäämpiä kuin mitä itse kokee olevansa. Tämä on kuitenkin eräänlainen illuusio.

Me ihmiset olemme aika hyviä näyttelijöitä. Osaamme vaikuttaa ulospäin hyvin päteviltä, itsevarmoilta ja muutenkin siltä, että meillä on homma hallussa. Kuitenkin päämme sisällä ja kehoissamme tunnemme kuinka epävarmoja, stressiin taipuvaisia ja sosiaalisesti taitamattomia monesti olemme. Ulospäin emme tätä tietenkään mielellään näytä, koska epävarmuutta ei pidetä kovin hyväksyttävänä. (Mikä on hämmentävää, ottaen huomioon, että valtaosa meistä on aika epävarmoja!)

Oman ujouden hyväksyminen ja itsevarma toiminta helpottuu, kun pitää mielessä, että valtaoa ihmisistä on verrattain epävarmoja. Se ei ehkä näy heistä, mutta heitä on enemmän kuin luuletkaan. Edes kaikkein itsevarmimmat ihmiset eivät ole itsevarmoja kaiken aikaa, vaan heilläkin on suuri määrä epävarmoja hetkiä. Itsekin tunnen hetkittäistä epävarmuutta lähes päivittäin, siitäkin huolimatta että opetan rohkeutta ammatikseni.

Muista siis: et ole se ainoa epävarma, vaan valtaosa muistakin on sellaisia, vaikkei se selkeästi aina näy. Et ole sen huonompi, oudompi, taitamattomampi tai epävarmempi kuin useimmat muutkaan. Ainakin itse sain tästä ajatuksesta aikoinaan hyvin paljon varmuutta lisää.

2. Ujous perustuu värikkäille mielikuville, jotka harvoin ovat lopulta täysin totta

Seuraava saattaa kuulostaa sinusta tutulta: Aiot tehdä jonkin rohkean peliliikkeen, kuten pyytää ihastustasi ulos tai pyytää pomolta palkankorotusta. Olet jo pohtinut moneen kertaan mitä sanot ja kuinka tilanne tulee menemään.”Nyt lähtee!” ajattelet.

Sitten tapahtuu jotain. Ajatuksiisi hiipii toinen toistaan kuumottavampia mielikuvia siitä, mitä tulee tapahtumaan, jos oikeasti alat toteuttaa suunnitelmaasi. Ehkäpä ihastuksesi suuntaa sinuun ylenkatsovan katseen ja torjuu sinut brutaalisti! Ehkäpä pomosi räjähtää päin naamaasi ja toteaa, että miten ihmeessä sinun kaltaisesi työntekijä voi edes kuvitella ansaitsevansa palkankorotuksen!

Nyt kun luet nuo esimerkit näin tekstimuodossa, huomaat tietysti, että ne ovat vahvasti liioteltuja. Tiedät, että tuskin ihastuksesi torjuisi sinua kovinkaan brutaalisti, vaan pikemminkin pehmeästi ja kiltisti, jos torjuisi ollenkaan. Tiedät, että vaikka pomosi hylkäisi palkankorotustoiveesi, hän ei tekisi sitä noin mulkulla tavalla. Ehkäpä hän ei hylkäisi sitä ollenkaan.

Oikean elämän tilanteissa tätä ei kuitenkaan aina tajua. Kun värikäs mielikuva on kerran uinit ajatuksiin, sitä voi olla vaikea sulkea pois. Vaikka tietäisit, että se on älytön, se pelottaa silti. Tuloksena on lamaantuminen ja se, ettet tee sitä mitä haluat. Et pyydä ihastustasi ulos, et pyydä palkankorotusta. Joku muu sen sijaan pyytää ja ehkä saakin. Synkkää, eikö?

Tästä syystä toinen vinkki kuuluu näin: Ole tietoinen siitä, että värikkäät mielikuvat ovat vain värikkäitä mielikuvia. Ne eivät lähes ikinä pidä oikeasti paikkaansa ja siksi niitä ei kannata pelätä ihan niin paljoa, kuin miltä kyseisenä hetkenä tuntuu. Kun toimit pelosta huolimatta, huomaat että tilanne meneekin yleensä ihan hyvin.

3. Ujokin ihminen voi olla aktiivinen toimija porukassa kuin porukassa

Ujona sitä helposti ajattelee, että on itse aina se porukan hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja epäaktiivinen tyyppi, eikä voi muuta ollakaan. Muut ihmiset ovat niitä jotka ovat äänessä, laittavat asioita tapahtumaan, johtavat muita ja muutenkin pitävät huolen siitä, että homma pyörii. Ujona sitä helposti ajattelee, että muut ihmiset tekevät, koska he ovat jotenkin sopivampia siihen: He ovat itsevarmempia, rohkeampia, kyvykkäämpiä ja muutenkin jollain epämääräisellä tavalla parempia.

Todellisuus on se, että ujollakin henkilöllä on aivan samanlainen kyky olla aktiivisia toimijoita porukassa kuin porukassa. He eivät vain yleensä ole sitä, sillä he vapaaehtoisesti antavat sen viitan muiden kannettavaksi. Muut taas ottavat sen vastaan, koska hei, jonkunhan se on tehtävä. Jonkun on oltava äänessä, jonkun on laitettava asioita tapahtumaan. Todellisuudessa he eivät useinkaan ole sen sopivampia siihen kuin mitä ujotkaan ihmiset.

Ujouteen taipuvaisten ei näin ollen tarvitse eikä kannata ajatella, että he olisivat jotenkin sopimattomampia tai kyvyttömämpiä olemaan niitä porukassa aktiivisia hahmoja. Kokemukseni mukaan me aktiivisemmat ihmiset annamme oikein mielellämme tilaa vähän ujommille heti, kun he vain haluavat ottaa porukassa isompaa roolia. Sehän on vain kivaa, kun esimerkiksi joku aiemmin vähän hiljaisempi henkilö alkaa ottamaan enemmän tilaa keskusteluissa tai esimerkiksi yhteisten menojen sopimisessa ja johtamisessa. Oman roolin kasvattamista ei tarvitse arastella, sillä olet ujonakin tyyppinä siihen lähtökohtaisesti ihan yhtä sopiva kuin kuka tahansa muukin.

Eli kolmas vinkki kuuluu: Mikäli mielit olla jossain porukassa vähän aktiivisempi tai näkyvämpi hahmo kuin mitä nykyään olet, kokeile huviksesi ottaa vähän enemmän roolia. Todennäköisesti huomaat, että tämä uusi roolisi otetaan paljon paremmin vastaan kuin mitä ennakkoon kuvittelet. Mitä todennäköisemmin muut eivät edes huomaa, että roolisi on jotenkin kasvanut, varsinkin jos toteutat muutoksen pikkuhiljaa.

Eli lopuksi vielä tiivistäen 3 vinkkiä ujouden vähentämiseksi:

  1. Ujoudesta ei tarvitse tuntea huonommuuden tunnetta, sillä valtaosa ihmisistä on jollain tapaa ujoja, vaikka he eivät sitä näyttäisikään.
  2. Ujous perustuu värikkäille mielikuville, jotka harvoin pitävät lopulta paikkaansa. Vaikka jokin asia pelottaisi, se ei tarkoita, että mitään vaaraa oikeasti olisi.
  3. Mikään ei sanele, että ujon ihmisen tulisi olla hiljainen, vetäytyvä tai epäaktiivinen. Mikäli vain haluat olla muuta, sinulla on siihen lupa. Uusi roolisi otetaan todennäköisesti hyvin vastaan, sillä rohkaistumisesi lisää todennäköisesti muidenkin viihtyvyyttä.

Tässä vielä sama videoblogina:

PS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

Verkostoituminen: Hemmetin ärsyttävä klise vai oikeasti toimiva ratkaisu?

verkostoituminen

Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 2011 asti. Yksi kyseenalaistamaton ”totuus”, johon yrittäjänä ja liikemaailmassa jatkuvasti törmää, on se loputon ja toistuva jauhaminen siitä, kuinka verkostoituminen on ratkaisu suurinpiirtein kaikkiin maailman ongelmiin. Kun joku tämän totuuden toistaa, muut nyökkäilevät. Kyllä se verkostoituminen vaan kannattaa.

Sitten onkin sopiva hetki vaihtaa käyntikortteja ja toisiaan selkääntaputellen muistuttaa, että kyllä me vaan ollaan kovia jätkiä ja mimmejä kun puuhaillaan kaikenlaista. Kyllä se on se yrittäjyys joka tätä Suomea pyörittää.

Monien muiden lailla itseäni tämä rinkirunkkailu aina vähän ärsytti.

Asiaa ei osaltaan auttanut se, että minunkin mielikuvani tästä ”verkostoitumisesta” oli sellainen hätäinen juokseminen hämyisissä verkostoitumistapahtumissa, jossa persaukiset yrittäjät ja epätoivoiset työnhakijat väläyttelevät kivunsekaisia tekohymyjä ja tuputtavat toisilleen käyntikorttejaan niin kovasti kuin ehtivät. Kuluttavan verkostoitumisillan päätteeksi kaikilla on koko joukko uusia käyttökelvottomia kontakteja, väsynyt olo ja paha mieli.

Olen vähän sellainen vasemmistotaustainen kaveri, joten toisinaan tekee mieli tarkastella kaikkea tällaista epäilyttävän kapitalistista toimintaa jo lähtökohtaisesti kielteisessä valossa. Olisi kivaa tuomita verkostoituminen joksikin pinnalliseksi, epämiellyttäväksi ja tarkoitushakuiseksi toiminnaksi.

Mutta kun en oikein voi.

Näiden 5 yrittäjyysvuoden aikana olen oman henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tullut tulokseen, että tämä ärsyttävä klise siitä, että verkostoituminen on kaikki kaikessa, pitää aika pitkälti paikkaansa paitsi yritystoiminnassa, myös elämässä yleensäkin:

Valtaosa työkeikoistani ja asiakkaistani löytävät luokseni tuttavuuksien ja olemassaolevien kontaktien kautta. Tätä ei usein edes tiedä sillä hetkellä kun uuden asiakkaan saa tai uusi kauppa tulee tehtyä, mutta jälkeenpäin kuulee ihan jatkuvasti, että ko. asiakas oli kuullut minusta hyvää esimerkiksi jonkun yhteisen tutun kautta.

Elämäntyylini vuoksi muutan hyvin usein. Vuodesta 2013 eteenpäin olen muuttanut jokaisena vuonna 2-3 kertaa. Etukäteen aina vähän ressailen sitä, että äähh, kohta pitäisi taas etsiä uutta asuntoa, niin ärsyttävää! Mutta kuinkas onkaan käynyt, joka kerta olen löytänyt asunnon lähes vaivattomasti kuin sattumalta jonkun tuntemani ihmisen kautta. Koska tämä on tapahtunut tähän päivämäärään mennessä jo 8 kertaa, en enää oikein osaa pitää tätä sattumana. Kyse näyttää pikemminkin olevan siitä, että tuntemalla suuren joukon ihmisiä aina löytyy joku, joka etsii asukasta tai tietää jonkun, joka etsii asukasta.

Sitten elämässä tulee muutenkin välillä kaikenlaista hämminkiä. Milloin tarvitsee jotain asiaa lainaan, milloin on joku taloudellinen hätätilanne, milloin tarvitsee neuvoja ja asiantuntemusta, milloin pitäisi saada jokin palvelu halvalla. Ja siis huhhuh! Lähes aina löytyy joku joka tuntee jonkun joka auttaa mielellään. Elämä helpottuu oikeasti tuntuvasti.

Se, että tunnen paljon ihmisiä, on helpottanut elämää oikeasti ihan suunnattomasti. Eikä kyse ole edes siitä, että välillä saa vähän apuja johonkin. Kyse on siitä, että ihan jatkuvasti, jos ei päivittäin niin ainakin pari kertaa viikossa jokin asia on selkeästi helpompi siksi, että tuntee ihmisiä. Tämä on ihan älyttömän iso juttu. Verkostot ihan oikeasti ratkaisevat ongelmia ja helpottavat elämää.

Entä onko mielikuvani itse verkostoitumisesta muuttunut?

Kyllä. Oikeasti toimivat verkostot näyttävät perustuvan aidoille suhteille. Siis sille, että osapuolet oikeasti pitävät toisistaan ja ovat kiinnostuneita toistensa onnistumisesta ja hyvinvoinnista. Sellainen kliseinen pinnallisille suhteille ja käyntikorttien tyrkyttämiselle perustuva verkottuminen ei ole toiminut itselläni kovinkaan hyvin, enkä ole kuullut, että se toimisi muillakaan sen paremmin.

Verkostoituminen on myös helpompaa kuin mitä joskus ajatteli. Helppoa se on siksi, että se on tavallaan niin luonnollista. Me ihmisethän olemme luonnostamme varsin kiinnostuneita muista ihmisistä. Olemme vain hyviä tappamaan tämän luonnollisen kiinnostuksen:

”Tuo on tuntematon tyyppi, enhän mä voi sille jutella”.

”Tuo varmaan haluaa hyötyä minusta jotenkin, parempi olla juttelematta sille.”

”Tuolla ei varmaan ole mulle mitään annettavaa, SEURAAVA.”

Kaikenlaisilla rajoittavilla uskomuksilla muutamme muutoin kuin luonnostaan tapahtuvan kanssakäymisen joksikin nihkeäksi ja epäilyttäväksi. Ei ole yllättävää, että ihmisiin tutustuminen tuntuu nihkeältä, jos omilla uskomuksillaan tekee siitä nihkeää.

Oman kokemukseni mukaan useimmat tyypit ovat ihan hyviä tyyppejä. Ja minäkin olen kai pääosin ihan hyvä tyyppi. Miksi kaksi ihan hyvää tyyppiä eivät voisi ihan muutenvain viettää juttelu- tai kahvihetkeä keskenään? Siitä se sitten yleensä lähtee.

Useimmilla verkostoitumistapaamisilla ei edes jauheta siitä, mitä kukin tekee ja kuinka busineksemme voisivat toisistaan hyötyä, vaan heitetään ihan yleistä läppää ja fiilistellään elämää. Tällaisesta verkostoitumisesta ”pinnallinen hyötyajattelu”, josta verkostoitumista usein syytetään, on aika kaukana. Hyöty tulee sitten myöhemmin, jos tulee ollenkaan.

Eli siis joo. Kyllä se ihmisiin tutustuminen oikeasti kannattaa. Saan välillä näistä ”business-aiheista” kirjoittaessani lukijoilta palautetta, että he lukisivat mielellään elämään eikä yrittäjyyteen liittyvistä aiheista. Tämä on kuitenkin blogi siitä, kuinka elää parempaa elämää ja hei, mikään ei ole tehnyt omasta elämästäni parempaa kuin muut ihmiset.

Tämä on nyt yksi tiukimmista ja olennaisimmista parempaan elämään johtavista havainnoista: Verkostojen olemassaolo todellakin kannattaa. Ihmisiin tutustuminen todellakin kannattaa. Siitä seuraa parempi elämä hyvinkin monella tasolla. Iso sydän kaikille ihmisille <3

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

Näin onnistut pääsykokeissa – Vielä yksi haastattelu

pääsykokeet3

Onko pääsykokeeseen valmistautuminen edessä?

Koska pääsykoe on yksi elämän tärkeimmistä kokeista, johon panostetaan usein todella suuri määrä aikaa ja vaivaa, haluaa siinä tietysti myös onnistua. Siksi olen julkaissut muutaman pääsykokeissa onnistumiseen liittyvän haastattelun:

  1. Tässä tekstissä haastattelin teologian opiskelijaa Jasminia, joka on läpikäynyt useita pääsykokeita ja jakaa meille haastattelussa 15 vinkkiä pääsykokeissa onnistumiseen. 
  2. Tässä tekstissä taas haastattelin yliopiston valmennuskurssien järjestäjää Antti Suomista, joka kertoo meille, kuinka pääsykokeissa onnistuu todennäköisemmin. 

Tällä kertaa kysyin pääsykokeissa pärjäämisestä myöskin usean yliopisto- ja ammattikorkean pääsykokeen veteraanilta, entiseltä kansatieteen ja nykyiseltä informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opiskelijalta Ruut Männistöltä. Tällaisia vinkkejä hän antoi meille:

Kuinka ajoissa pääsykokeisiin kannattaa mielestäsi alkaa valmistautumaan ja miksi?

Mitään yleispätevää ohjetta tähän tuskin on, mutta toisaalta mitä valmistautuneempi on, sen varmempi olo itsellä taatusti tulee olemaan. Ja varmuus on henkistä voimaa. Olen hakenut elämäni aikana moniin kouluihin niin yliopistoon kuin ammattikorkeakouluun. Suoraan lukion jälkeen lukumotivaationi oli todella kova ja saatoin lukea jopa 8 tuntia päivässä. Tuolloin en kuitenkaan päässyt hakemiini kohteisiin (sosionomi, ravintola-ala, liiketalous ja yleinen kirjallisuustiede). Ajoissa valmistautuminen on kuitenkin parempi kuin kaksi viikkoa aikaisemmin aloitettu hätäinen materiaalien tutkiminen.

Mitä opiskelutekniikoita olet itse soveltanut pääsykokeisiin valmistautuessa?

Minä opin kirjoittamalla ja puhumalla. Jos pääsykokeisiin pitää lukea esimerkiksi 300 sivuinen kirja, silmäilen ensin koko kirjan, sitten käyn sen läpi tehden muistiinpanoja. Koko prosessin ajan ja etenkin juuri ennen koetta, höpötän jollekin läheiselleni koeasioita. Toinen hyväksi havaittu kikka on kysellä kenties jo alalla olevilta tai alaa opiskelevilta vinkkejä, joita voisi hyödyntää kokeessa. Myös piirtäminen ja ajatuskarttojen tekeminen on toiminut minulla erinomaisesti.

Tärkeintä olisi ymmärtää oma oppimistapa ja hyödyntää sitä. Jos opit parhaiten näkemällä, kannattaa vaikka kirjoitella erinäisiä lappuja ympäri kämppää, joissa on pääsykokeisiin liittyviä asioita (toimii myös kielten opiskelussa). Suosittelen myös seuraamaan kokonaisvaltaisesti uutisia ja pysymään mukana alaa koskevissa ajankohtaisissa asioissa.

Pääsykokeiden pelottavin osuus ainakin minulle, on erilaiset psykologiset testit ja soveltuvuusarviot. Tietysti tähän voisi listata, miten itsevarmuus ja rentous ovat tärkeitä asioita, kun haluat vakuuttaa olevasi hyvä valinta kouluun, mutta ehkä se olisi turhaa. Sanoisinkin, että perehdy hyvin hakemaasi alaan sekä omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä ole rehellinen vastauksissasi.

Onko vertaistuesta, kuten yhdessä lukemisesta mielestäsi hyötyä kokeisiin valmistautumisessa?

Kyllä, todellakin! Lähes jokaiseen pääsykokeeseen valmistautuessani, olen hyödyntänyt kontaktejani. Informaatiotutkimukseen en ehkä olisi päässyt lainkaan sisään ilman ystäväni apua. Niinikään kansatieteen ja sosionomin pääsykokeisiin valmistautuessani turvauduin jo alaa opiskeleviin ystäviini, joilta sain kullan arvoisia vinkkejä. Mutta mikäli tällaista mahdollisuutta ei ole, suosittelen esimerkiksi ottamaan yhteyttä hakemasi oppiaineen ainejärjestöön. Eikä valmennuskurssitkaan huono vaihtoehto ole, mikäli sellaista on mahdollista hyödyntää.

Koetilanne voi tuntua hyvin stressaavalta ja ahdistavalta. Mitkä ovat mielestäsi toimivia tekniikoita ja ajatusmalleja rauhoittumiseen ja hyvään koefiilikseen pääsemiseksi?

Kun on hyvin valmistautunut, jännittää vähemmän. Toisinaan olen myös ihan suoranaisesti hokenut itselleni mantraa ”minä osaa, minä pystyn”. Aina ei kuitenkaan riitä että itse hokee itselleen osaavansa vaan tarvitaan esimerkiksi ystävä sanomaan rohkaisevia sanoja.

Jos kokeessa meinaa iskeä paniikki, aina on aikaa hengittää muutaman kerran. Rauhallisuudesta kannattaa pitää kiinni. Paniikki iskee helpommin jos ajattelee tilannetta jotenkin tavallisuudesta poikkeavana. Tärkeää olisi myös levätä, joten sen sijaan, että lukisit edellisen illan ja yön kokeeseen, suosittelen tekemään jotakin rentouttavaa ja nukkumaan kunnon yöunet.

Miten muutoin varautuisit koetilanteeseen? Juominen, ravinto ja vastaava kannattaa varmaan huomioida? Mitä muuta?

Jos koe on jollakin toisella paikkakunnalla, hoida lähtöasiat hyvissä ajoin ja varaa myös luppoaikaa. Tietysti kätevänä kansalaisena osaat mennä ajoissa oikeaan paikkaan ja varata kynät ja kumit mukaan. Ja lopuksi vielä paras vinkki: muista palkita itsesi jollakin sopivalla tavalla kävipä kokeessa miten vaan. Onnea ja menestystä!

Kiitos Ruut ja onnea kaikille lukijoille mahdollisiin pääsykokeisiinsa!

 

1 2 3 125 126