heidi1

Tänään Elä Paremmin –haastattelussa ääneen pääsee seikkailijatar ja kommuunimme entinen asukki Heidi Nummi. Halusin haastatella Heidiä paitsi siksi, että hän on huipputyyppi, myös siksi, että luin juuri hänen kirjansa. Kirja ”Kerran kuljin ja kumarsin – 15 kuukautta Aasiassa” on julkaistu hetki sitten ja se on kuulkaas hyvä! En ole itse mikään intohimoinen matkailija (vaikka matkustelu kivaa onkin) enkä yleensä viitsi lukea matkatarinoita, mutta tästä pidin kovasti. Kirjoitustyyli on melkeinpä sadunomainen ja kaunis, meininki on hauskaa ja oivaltavaa ja ennenkaikkea tämä pysäyttää.

Olen lukenut paljon kirjoja jotka saavat ajattelemaan syvällisiä ja tässä Heidin kirja onnistuu todella hyvin. Melkeinpä jokaiselta aukeamalta löytyy jokin todella tärkeä ajatus, mutta missään vaiheessa lukeminen ei tuntunut raskaalta. Kannattaa siis ehdottomasti käydä nappaamassa tämä kirjakaupasta ;)

Haastattelin Heidiä siksi, että uskon matkailun olevan yksi tehokkaimmista keinoista mielensä avartamiseen, itsensä kehittämiseen ja sitä kautta paremman elämän saavuttamiseen. Pyysinkin haastattelussa Heidiä keskittymään erityisesti matkailun tähän puoleen. Mutta se esittelyistä, päästetään hänet ääneen :)

Kerran kuljin ja kumarsin – 15 kuukautta aasiassa

Teit aikoinaan HYVIN nopeatempoisen päätöksen lähteä kiertämään maailmaa. Mikä vaikutti tämän päätöksen syntymiseen? Entä miksi lähdit juuri Aasiaan? Mitä uskoit lähteneesi matkalta hakemaan?

”Aika spontaania menoahan se päällisin puolin oli! Mutta taustalla kyti monia juttuja, jotka olivat kyteneet jo useamman vuoden ajan – osa ihan lapsesta saakka. Matka oli siinäkin mielessä merkityksellinen, että helsinkiläinen kustannusyhtiö tarjosi minulle mahdollisuuden toteuttaa pienestä heidinpallerosta asti mukana kantamani kirjankirjoitusunelman.

Aasia oli luonnollinen valinta – en ikinä edes miettinyt muita vaihtoehtoja, enkä varsinaisesti mieti vieläkään. Vaikka ”mystinen itä” –hehkutus on saanut osakseen kovaa kritiikkiä ja leimattu kulttuuri-imperialismin muodoksi, niin en voi itselleni mitään: veri vetää itään!

Matkalta lähdin hakemaan vastausta asiaan, johon en kokenut vielä löytäneeni tyydyttävää vastausta: miten tätä elämää oikein eletään? Olin kokeillut kaikenlaista, mutta mikään ei tuntunut pidemmän päälle hyvältä – kaikkeen kyllästyi ja turtui. Kuten olen kirjassani kertonut, niin ensi alkuun lähdin eräänlaiselle pakomatkalle: karkuun kyllästymistä ja turtumistani. Mutta pian sain huomata, ettei omaa itseään voi paeta: sama kyllästyminen ja turtuminen seurasi minua Pekingiin. Oli löydettävä jotain kertakäyttömalleja todellisempaa – oli löydettävä kestävä ratkaisu. Sellainen löytyi minulle lopulta buddhalaisuudesta.”

heidi2

Mikä oli yleiskokemuksesi matkasta sen aikana ja jälkeenpäin? Jäikö hyvä filis, kannattiko lähteä? Uskotko matkailevasi myös tulevaisuudessa?

”Mistään “yleiskokemuksesta” noin laajan tunne- ja tapahtumakirjon osalta on aika vaikea puhua! Matkalla tuli koettua elämän rankimmat, upeimmat, epätoivoisimmat ja kirkkaimmat hetket. Tuli koettua kodittomuus ja koti-ikävä, pohjaton yksinäisyys ja oman psyykkeen ahtaimmat ja neuroottisimmat kulmat. Tuli rakastuttua, sytyttyä ja katsottua inspiraation henkeä suoraan silmiin. Välillä oltiin vankasti kiinni oleellisessa, välillä taas tuuliajolla ja eksistentiaalisesti hukassa. 15 kuukautta on niin pitkä aika, että siinä ehtii kokea koko olemassaolon kirjon.

Kannattiko lähteä? Kannatti. En olisi todellakaan tässä, en näin vapaana ja varmana, ellen olisi lähtenyt. Lähtemättä jättäminen ei olisi kohdallani ollut edes vaihtoehto.

Tämän nimenomaisen reissun jälkeen olen tehnyt jo toisen 8 kuukauden matkan, ja nyt ensi kuun lopussa olen lähdössä pois taas pidemmäksi aikaa – mahdollisesti pariksi vuodeksikin. Ensin Nepaliin, sitten Intiaan.”

Pitkällä matkalla vastaan tulee paljon tilanteita, jotka muuttavat ihmistä. Kuinka koet muuttuneesi matkan myötä? Millä tavoin olet kasvanut ihmisenä? Onko matkakokemus tehnyt sinulle hyvää?

”Muutuin monilta osin todella kokonaisvaltaisesti: ulkonäköni, elämäntyylini ja –tapani, kiinnostuksenkohteeni ja maailmankuvani. Ja silti se syvin minussa ei muuttunut mihinkään: se villeys ja aitous. Pikemminkin se alkoi ensimmäistä kertaa vuosiin päästä taas todella esiin.

Maailmalla on tullut oltua tekemisissä niin älyttömien juttujen ja ihmisten kanssa, etten nykyään jaksa hämmästyä tai kiusaantua enää mistään. Nykyään ihmettelen elämää paljon mutkattomammin ja suoremmin – välillä niin suoraan, että raja “minän” ja “maailman” välillä katoaa. Tämä perspektiivi ei sinänsä ole mitään uutta, vaan jotain mikä meissä kaikissa lähtökohtaisesti on, mutta jonka päälle alkaa lapsuuden ja teini-iän epävarmuuksien myötä kerääntyä niin sanottua kuonaa. Lopputulemana on se, että jostain syystä teemme tästä äärettömän simppelistä elämästä itsellemme hyvin vaikeaa.

Sanoisin, että matkani aikana suoritin varsin radikaalin tuuletuksen ja raivausoperaation!”

heidi3

Mikä oli pysäyttävin matkan aikana kohtaamasi tilanne?

”Ihmisten kohtaaminen, joka on yksi kirjani kantavista teemoista. Tapasin slummien asukkaita, siperialaisen profeetan, mongolialaisen shamaanin, kulkureita ja pyhiinvaeltajia. Nukuin ja kuljin heidän kanssaan. Siinä tutun ja tuntemattoman rajat sulautuvat toisiinsa ja menettävät merkityksensä. Me kaikki ihmiset olemme samassa veneessä: kukaan ei tiedä miten on päätynyt mukaan tähän omituiseen näytelmään nimeltä elämä, eikä kukaan tiedä milloin tai miten tämä näytelmä loppuu. Kaikki tämä on aivan äärettömän absurdia, mutta jotenkin onnistumme tekemään siitä itsellemme niin tavanomaista, että turrumme siihen.

Sekä oman itseni kohtaaminen, joka on toinen kirjani kantava teema. Kuinka usein katsomme suoraan perimmäiseen itseemme, emmekä niihin oletuksiin ja asenteisiin, käsitteisiin ja määritelmiin, joiden kautta rakennamme minuuttamme? Kaikkien noiden rakennelmien takana on jotain todella raakaa ja kirkasta: jotain, jonka esiin kaivaminen on ollut itselleni se kaikkein merkityksellisin juttu. Perspektiivi omaan itseemme määrittelee suoraan elämämme laadun.”

Entä mikä oli upein, hohdokkain, tajunnanräjäyttävin tai tyydyttävin tilanne matkan aikana? Entä mikä oli matkalla yleisesti parasta?

”Rakastan sitä tunnetta, kun saa viilettää tukka putkella ja reppu ojossa paikasta toiseen ihan mielettömänä ja viisveisata siitä mihin päätyy. Kun avaa itselleen paljaan tilan vailla suunnitelmia ja ennakko-odotuksia, päätyy aina mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja paikkoihin, ja samalla tulee löytäneeksi myös itsestään jotain aivan uutta. Se on seikkailun henki kaikessa yksinkertaisuudessaan: seikkailu on kuin peili, jonka avulla katsoa suoraan itseensä.

Mutta miksi tuo tunne on niin vaikea tuoda omaan arkeen Suomessa? Miksi elämä menee helposti niin suunnitelmalliseksi ja kaavamaiseksi, että tuo vapaa tila jää litistyksiin sen alle? Siinäpä vasta kysymys, johon aion vielä joskus löytää vastauksen!”

heidi4

Moni matkailusta kiinnostunut välttelee matkailua sen oletettujen riskien vuoksi. Sinua tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt. Mistä tämä johtuu? Mikä auttaa sinua olemaan rohkea? Entä ylikorostetaanko matkailun riskejä yleensä?

”Mitä enemmän jotain todella haluaa, sen pienempi valta riskioletuksilla ja kauhuskenaarioilla on. Itse olin siinä tilanteessa, että matkaan oli yksinkertaisesti päästävä. Tiedostin riskit, mutta tiedostin myös, että jäisin samoihin kuoppiin pyörimään, ellen lähtisi. Riskit painoivat vaakakupissa huomattavasti vähemmän, kuin paikallaan polkemisen tympeys.

Mutta toki matkailussa on riskinsä – kuten kaikessa muussakin. Aina kun ryhtyy johonkin, ottaa riskin. Kyse lienee juurikin siitä, mikä painaa kullekin vaakakupissa eniten. Kuten kirjassani kerronkin, olen päätynyt matkoillani moniin hyvinkin epämiellyttäviin tilanteisiin, mutta kaikesta on aina selvitty. Ja opittu.

Hyvänä nyrkkisääntöä sanoisin, että kauhuskenaariot ovat mahdollisia, mutta jokseenkin epätodennäköisiä. Jos ei ole polttavaa halua lähteä tutkimaan Mongolian aroja, niin ehkä jokin turistiystävällisempi matkakohde voisi tulla kysymykseen. Jos taas tuo polttava halu löytyy, niin mikään tuskin voi pidätellä!”

Mitä neuvoja antaisit muille elämänmuutosta pitkän matkan muodossa harkitseville?

”Lähde! Olet oikeilla vesillä – sillä pitkä matka tosiaan avaa aivan uskomattoman potentiaalisen tilan elämänmuutokselle. Mitä kauemmas liikkuu kaikesta tutusta, jonka kautta itseään määrittelee, sitä helpompaa on purkaa itsensä noiden määritelmien häkistä ja rakentaa itselleen uudenlainen minäperspektiivi. Pitkän matkan aikana on todella mahdollisuus purkaa itsensä osiin, tonkia noita osia ja miettiä mikä on säilyttämisen arvoista ja mikä ei – mikä vaatii tuuletusta ja mikä on käynyt auttamattoman käyttökelvottomaksi.”

heidi5

Onko vielä jotain, mitä haluaisit jakaa kanssamme?

”Kaverini kertoi minulle viime viikolla, ettei mistään hinnasta uskaltaisi nukkua yksin vuoristomökissä. Omasta perspektiivistäni katsottuna moinen pelko vaikutti varsin hölmöltä, sillä en koe mitään rauhoittavampana ja kauniimpana, kuin viettää yötä pienessä vuoristomökissä. Mutta kaverilleni tuo pelko oli äärettömän todellinen.

Meillä kaikilla on omat hölmöt pelkomme. Ne kuitenkin menettävät uskottavuutensa heti, kun lakkaamme uskomasta niihin. Mitä enemmän opimme näkemään pelkomme epämääräisinä illuusioina, joilla ei ole mitään todellista olemassaoloa, sen vapaampia olemme toimimaan.

Miettikää, millaista elämää haluatte elää. Sen toteuttaminen on täysin omissa käsissänne.

Rohkeutta, toverit! Om mani padme hum.”

Kiitos Heidille haastattelusta! Yllä tuli esiin ajatuksia, jotka ovat tärkeitä melkeinpä meille kaikille, mielestäni suurimpana teema siitä, kuinka me jollain käsittämättömällä tavalla onnistumme tekemään teoriassa yksinkertaisesta elämästä käytännössä niin käsittämättömän vaikeaa. Sen haasteen kun joskus onnistuisi ratkaisemaan! Mutta ensi kertaan! Ja sitä Heidin kirjaa saa tosiaan kirjakaupoista ja se kannattaa lukea, suosittelen varauksetta :)!