tavoitteiden asettaminen

Tavoitteiden asettaminen on nykyään suosittu aihe. Moni haluaa oppia asettamaan itselleen tavoitteita, joiden avulla saa tehtyä elämästään sellaista, millaista sen haluaa olevan. Aiheesta on nykyään tarjolla runsaasti erilaisia kursseja, koulutuksia ja kirjallisuutta. Niissä toistuva ajatus on usein se, että tavoitteiden tulee olla realistisia ja saavutettavissa olevia.

Tämä on yleensä järkevää, sillä epärealistiset tavoiteet voivat tuntua lannistavilta. Jos ihminen kokee, ettei hänellä ole mahdollisuutta yltää tavoitteeseen, se voi vaikuttaa kielteisesti motivaatioon. Miksi edes yrittää saavuttaa sellaista, missä ei voi onnistua?

Tässä tekstissä haluan kuitenkin ehdottaa hieman vaihtoehtoista näkökulmaa. Väitän, että tavoitteiden ei tarvitse olla aina realistisia, vaan myös epärealistiset tavoitteet voivat olla motivoivia ja innostavia.

Aluksi on hyvä kysyä, miksi me edes asetamme itsellemme erilaisia tavoitteita. Pääasiassa kyse on siitä, että ajattelemme niiden saavuttamisen tekevän meistä tavalla tai toisella onnellisempia ja elämästämme parempaa. Keskeinen oletus on se, että mitä useamman tavoitteen saavutamme, sitä parempaa elämästämme tulee.

Näin mustavalkoista tämä ei kuitenkaan ole. Onnellisuuteemme vaikuttaa moni asia ja yksi niistä on omassa arjessamme kokema innostuneisuus ja motivaatio. Mitä innostuneempia elämästämme olemme, sitä onnellisemmalta se tuntuu.

Tässä mielessä myös epärealistinen tavoite voi tehdä meistä onnellisempia. Vaikka emme pystyisikään saavuttamaan jotakin tavoitetta, voi tavoitteen olemassaolo antaa elämäämme merkityksellisyyden tunnetta ja sitä kautta tehdä meistä onnellisempia. Minulla on esimerkiksi seuraavanlainen tavoite:

Haluan tehdä omalla työlläni maailmasta paremman paikan paitsi itselleni, myös muille ihmisille. Haluan olla parantamassa ihmiskunnan hyvinvointia ja tekemässä maailmasta mielekkäämpää paikkaa meille kaikille.

On selvä, että tämä on melko suureellinen ja epärealistinenkin tavoite. Olen vain yksi pieni ihminen, jonka työllä on lopulta häviävän pieni merkitys ihmiskunnalle. Todennäköisesti asiat eivät muutu suuntaan tai toiseen, vaikka omistaisin koko elämäni tälle tavoitteelle.

Samalla tavoite kuitenkin antaa minulle merkityksellisyyden tunnetta. Minusta on mukavaa herätä aamuisin ja käyttää päiväni työntekoon, sillä uskon, että siitä on hyötyä itseni lisäksi myös monelle muulle. Merkityksellisyyden tunne antaa minulle kokemuksen siitä, että elämäni ei ole valumassa hukkaan, vaan että käytän sen järkeviin ja mukaviin asioihin.

Vaikka en tule koskaan saapumaan “maaliin” tämän tavoitteeni suhteen, tekee sen olemassaolo minusta silti onnellisemman.

Tällaisten mahdottomien tavoitteiden asettaminen myös ehkäisee sitä, että tulemme sitoneiksi onnellisuutemme tavoitteissamme onnistumiseen. Moni ihminen on onnellinen silloin, kun tekee töitä itselleen tärkeiden tavoitteiden eteen, mutta heti tavoitteensa saavutettuaan olo on jälleen tyhjä. Hänen on asetettava itselleen uusia tavoitteita, jotta voisi kokea olonsa onnelliseksi niitä tavoitellessaan.

Tätä voisi verrata siihen, että heittelemme keppiä koiralle. Koira on innoissaan keppiä noutaessaan, mutta tuotuaan sen omistajansa käteen, haluaa se omistajansa heittävän kepin uudestaan. Jos omistaja ei enää heitä keppiä, koira tylsistyy. Onnellisuus on siinä hetkessä, kun koira saa hakea keppiä, yhä uudestaan ja uudestaan. Parasta ei ole tavoitteessa onnistuminen, vaan siinä, että puuhaa riittää pitkäksi aikaa.

Tämä ajatus toistuu usein myös elämäntaito- ja onnellisuuskirjallisuudessa. “Kyse on matkasta, ei määränpäästä”. Jos matka on miellyttävä, miksi haluaisimme sen koskaan loppuvan? Jos tärkeintä on tavoitteleminen, eikä tavoitteen saavuttaminen, eikä kannattaisi asettaa tavoitteita, jotka mahdollistavat matkasta nauttimisen ehkä koko elämämme ajan?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Tavoitteiden asettaminen: Tavoitteiden ei tarvitse olla realistisia eikä parhaita tavoitteita voi edes saavuttaa” on ilmestynyt 15.5.2012 ja sitä on päivitetty 25.6.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
0
En tykännyt!
En tykännyt!
0