Pidätkö itseäsi introverttina vai ekstroverttina? Vai oletko ehkä molempia puolia itsestäsi löytävä ambivertti?
Kysymys omasta intro- ja ekstoversiosta nousee toistuvasti esiin silloin, kun pyritään kehittämään omia sosiaalisia taitojaan ja itsevarmuuttaan. Haluan tänään tarttua tähän kysymykseen siksi, että se nousee yllättävän usein esiin varsin rajoittavlla tavalla.
Näiden määritelmien pääasiallinen tarkoitus on minusta kuvata sitä, mitä me olemme. Kun tiedämme, mitä olemme, itsetuntemuksemme kasvaa ja osaamme sen avulla toimia paremmin tässä maailmassamme. Valitettaan usein törmään työssäni kuitenkin siihen, että itsetuntemuksen ja itsevarmuuden lisäämisen sijaan näitä määritelmiä käytetään yllättävänkin rajoittavasti. Niiden kautta tullaan liittäneeksi itseensä kielteisiä ja rajoittavia mielikuvia.. Pitkällä aikavälillä nämä mielikuvat häiritsevät elämää, vahingoittavat itsevarmuutta ja hidastavat ihmisenä kasvamista. Siksi niitä tulee varoa.
Jokainen lienee kuullut perinteiset intro- ja ekstroversion määritelmät: Introt viihtyvät enemmän yksin, lataavat energiaansa rauhasta ja yksinolosta ja viihtyvät pienissä porukoissa ja tutussa seurassa. Ekstrot taas tykkäävät menosta ja meiningistä, kommunikoivat vapaasti uusienkin ihmisten kanssa ja saavat energiaa muiden kanssa olemisesta. Tämä perinteinen määritelmä omaksutaan usein suoraan sellaisena, ilman skeptisyyttä ja kritiikkiä.
Ensimmäinen ongelma, joka tästä kritiikittömästä suhtautumisesta seuraa on se, että lähtökohtaisesti itsetuntemusta lisääviksi ja voimauttaviksi tarkoitettuihin määritelmiin liitetään kielteisiä ja usein epätosiakin merkityksiä. Introverttien mielletään viihtyvän yksinäisyydessä ja välttelevän liian sosiaalisia tilanteita. Tästä vedetään toisinaan suora yhtäläisyysmerkki siihen, että sosiaaliset tilanteet ovat introverteille muutenkin hyvin raskaita ja vaikeita, eikä asialle oikein voi mitään. Sellainen sinä nyt vain satut olemaan.
Tämä ja vastaavat mielikuvat pitävät paikkaansa joidenkin yksilöiden kohdalla, joidenkin muiden kohdalla taas eivät. On esimerkiksi olemassa myös valtavasti sosiaalisia introvertteja. Jyrkät määritelmät saattavat ikään kuin kieltää tämän. Jos viihdyt ihmisten kanssa, et ole introvertti. Jos taas olet introvertti, et viihdy ihmisten kanssa. Tämä voi vaikeuttaa todellisen itsensä ymmärtämistä. Monimutkainen kokonaisuus yksinkertaistetaan väkisin ja virheellisesti.
Tämä vähentää itsetuntemusta, johtaa vääriin johtopäätöksiin ja haittaa sosiaalisissa taidoissa ja itsevarmuudessa kehittymistä. Miksi edes yrittää, kun olen tällainen introvertti, enkä kuitenkaan tule koskaan olemaan parempi sosiaalisissa tilanteissa?
Toinen ongelma on se, että jako intro- ja ekstrovertteihin on jo lähtökohtaisesti liian jyrkkä ja siten virheellinen. Intro- ja ekstroversio ei ole joko/tai-tyyppinen ominaisuus, vaan ennemminkin jana, jonka ääripäitä äärimmäinen intro- ja ekstroversio ovat. Valtaosa meistä taas kuuluvat johonkin ääripäiden välille. Tällaisesta ihmisestä käytetään nimitystä ambivertti. Hän tunnistaa itsestään sekä intro- että ekstroverteille perinteisesti kuuluviksi luettuja ominaisuuksia. Useimmat meistä ovat jonkinlaisia ambivertteja.
Tämä on tärkeä ymmärtää kahdesta syystä:
1. Kun ymmärtää olevansa osittain sekä “intro-” että “ekstrovertti”, sallii itsensä helpommin olla sellainen kuin on. Välillä on ulospäinsuuntautunut ja välillä sisäänpäinkääntynyt olo. Välillä jaksaa ja välillä ei jaksa. Välillä muiden seurasta saa voimaa, välillä muiden seura väsyttää. Tämä kaikki on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Mistään näistä ei tarvitse tuntea huonoa fiilistä tai epäonnistumista. Tämän haluan nostaa esiin siksi, että moni kokee tarvetta toimia omaksutun roolinsa vaatimilla tavoilla. Ekstrovertin pitäisi muka aina jaksaa ja introvertin pitäisi aina toimia varovasti. Ei pidä. Saa tehdä juuri sitä, miltä tuntuu.
2. Ambiversio mahdollistaa paljon perinteistä intro- ja ekstroversiota enemmän. Ambivertti kykenee opettelun ja totuttelun avulla lisäämään sekä kykyään nauttia yksinolosta, että sosiaalisuudesta. Kyky nauttia elämästä ja tehdä siinä yhä erilaisempia asioita lisääntyy. Elämä ja elintila ikään kuin laajenee. Liian tiukka usko omaan ekstro- tai introversioon taas saattaa pakottaa ikään kuin toimimaan ennaltamääritellyn roolin mukaisesti. Jos olet intro, toimit sen mukaan etkä muuhun kykene. Jos olet ekstro, toimit sen mukaan, etkä muuhun kykene.
Kutsun jokaisen tutkiskelemaan itseään: Löytyyko sinustakin perinteisesti sekä intro- että ekstroverteille luokiteltuja ominaisuuksia? Samaistutko jossain määrin molempiin ryhmiin? Mikäli kyllä, se on todella jees. Älä rajoita itseäsi liian tiukalla määritelmällä, vaan salli itsesi olla sitä, mitä olet. Ota välillä rauhallisemmin, välillä sosiaalisemmin. Molemmille on hetkensä!
Rakkaudella,
Jevgeni
