Jevgenin vuosi 2014 ja tavoitteet vuodelle 2015

2014

2014 tuli ja meni. Tässä kirjoituksessa käyn läpi kokemuksiani ja fiiliksiäni menneestä vuodesta, käsittelen sitä, mikä meni hyvin ja huonosti sekä käyn läpi tavoitteitani tulevalle vuodelle. Kirjoituksen aiheena on oma elämäni, mutta olen kirjoittanut siitä niin, että se toisi ajatuksia ja hyötyä myös sen lukijoille.

Ensin kuitenkin hieman taustaa: Miksi tällaisen vuosikatsauksen tekeminen on kova juttu?

Useammasta syystä:

    • Se antaa tekijälleen kokonaiskuvan siitä, mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta
    • Se  palauttaa mieleen hyviä ja huonoja hetkiä kuluneelta vuodelta
    • Se mahdollistaa menneen vuoden arvioinnin: Mikä meni hyvin ja mikä huonosti? Tämä on tärkeää jokaiselle, joka haluaa kasvaa ihmisenä ja mennä elämässään eteenpäin.
    • Se selkeyttää ajattelua ja ohjaa ajattelemaan sitä, mitä oikeastaan toivommekaan elämältämme

Samaa rakennetta noudattaen käsittelen seuraavaksi näitä asioita:

  • Yleisfiilikseni menneeltä vuodelta ja elämästä yleensä
  • Vuoden kohokohtia: Mikä kaikki meni hyvin?
  • Vuoden epäonnistumisia: Mikä olisi voinut mennä paremmin?
  • Mitkä ovat tavoitteitani seuraavalle vuodelle?

Yleisfiilis vuodelta 2014

Sanon näin joka vuosi, mutta mennyt vuosi oli elämäni toistaiseksi paras.

Tammikuun toisena päivänä karistin Suomen tomut jaloistani ja lennähdin puoleksi vuodeksi opiskelujen pariin Espanjaan. Vaikka kokemukseni vaihto-opiskelusta eivät olleet niin tajunnanräjäyttäviä kuin etukäteen odotin, olivat ne kuitenkin varsin mukavia. Palaan tähän tarkemmin hieman alempana.

Paluuni Suomeen sijoittui kesäkuun viimeisellä päivälle. Taivas Helsinki-Vantaan yllä oli harmaassa pilvessä ja tihutti kovin tutunoloista vesisadetta. Oli kivaa olla taas kotona. Tästä alkoi ehkä tähänastisen elämäni paras puoli vuotta, sillä päädyin muutaman sattuman tuloksena muuttamaan melko erityiseen kommuuniasuntoon. Täällä asuminen on ollut niin tajunnanräjäyttävä kokemus, että se ansaitsee tuonnempana ihan oman osionsa.

Arkifiilis on oikeastaan koko vuoden ajan ollut myönteinen, innostunut ja eteenpäin katsova. Mitään sen suurempia vastoinkäymisiä ei ole sattunut (tai oikeastaan on, mutta ne kääntyivät lopulta voitoksi, joten niistäkin on näin jälkeenpäin todella myönteiset fiilikset). Ihmisenä sitä ei tietenkään osaa olla sataprosenttisen tyytyväinen edes näin hyvässä tilanteessa, mutta mitään todellista valittamisen aihetta ei ole. Hyvin menee.

Mikä meni hyvin?

Mikä kaikki sitten sujui hyvin, mistä kaikesta olen iloinen ja ylpeä?

Itsensä kehittäminen

Ylivoimaisesti suurin intohimoni on itseni kehittäminen. En pyri kehittämään itseäni mitään yksittäistä tarkoitusta varten, vaan se viehättää muista syistä. Aivan kuin lapsi tykkää itseään viihdyttääkseen rakennella lego-palikoista yhä suurempia ja suurempia linnoja, oma linnani on kehoni, psyykkeeni, taitoni ja koko elämäni. Tässä osiossa kerron, millä kaikilla itsensä kehittämisen osa-alueilla koen tänä vuonna onnistuneeni.

Aivan ensimmäiseksi tulee mieleen onnistumisen pelon vähentäminen. Olen kärsinyt onnistumisen pelosta niin pitkään kuin muistan, ja se on vaikuttanut kielteisesti elämääni erityisesti viime vuosina. Olen pelännyt tarttua tilaisuuksiin, hyödyntää osaamistani ja antaa itseni loistaa. Kerta toisensa jälkeen olen vältellyt onnistumisia esimerkiksi liiketoiminnassa tai ihmissuhteissa. Onnistumisen uhatessa olen sabotoinut itseäni ja toimintaani, mikä on lopulta johtanut tuttuun ja turvalliseen epäonnistumiseen. Tämän taustalla on ollut ajatus sitä, että epäonnistumisten keskellä elämä on sentään tuttua, kun taas onnistuminen voisi johtaa johonkin, mitä en hallitse, jonkinlaiseen kontrollin menetykseen.

Menneen vuoden aikana saavutin jonkinlaisen läpimurron onnistumisen pelkoni suhteen. En ole saanut sitä vielä kokonaan häivytettyä, mutta olen onnistunut iskemään sen sille tasolle, ettei se enää estä minua tarttumasta useimpiin eteen tuleviin tilaisuuksiin eikä saa minua päivittäin epäilemään kykyjäni. Tämän seuraukset näkyvät ja tuntuvat elämässäni todella myönteisellä tavalla jo nyt.

Toinen mieleen tuleva pelko, jonka olen tehokkaasti eliminoinut on tunne, mitä olen leikkimielisesti kutsunut julkkispeloksi. Kyse on ilmiöstä, jossa esimerkiksi näennäisen korkean statuksen omaavat ihmiset (yritysjohtajat, varakkaat, julkkikset, idolit ym.) näyttäytyvät jotenkin pelottavampina ja vaikeammin lähestyttävämpinä kuin tavalliset pulliaiset. Vaikka kyseessä ei ollut varsinaisesti arkielämää rajoittava pelko, nousi se usein esiin esimerkiksi työtilanteissa. Tästäkin pelosta on nyt hankkiuduttu onneksi eroon ja julkkikset ja muut eivät enää omaa sen kummempaa sädekehää kuin kuka tahansa muukaan.

Muutenkin rohkeus on ollut vuoden ylivoimaisesti suurimpia teemoja. Näin Rohkeuskoulun päävastuullisena valmentajana itseltään joutuu vaatimaan aivan eri tason suorituskykyä kuin ennen. Olisi kovin noloa olla rohkeusvalmentaja, joka ei itse uskalla. Tämän vuoksi rohkeuden kehittämiseen on joutunut aidosti keskittymään. Vaikka tällainen treenaaminen on ollut hetkittäin rankkaa, on se ollut joka hetken arvoista. Suosittelen.

Hieman rohkeusteemaa on sivunnut myös seksuaalisuuden opiskelu, jossa erityisesti menneenä vuonna on tullut otettua valtavia harppauksia. Samalla on tullut huomattua, kuinka valtavasti aidosti tajunnanräjäyttävä seksuaalielämä parantaa yleistä elämänlaatua. Tältä kannalta koen kovin synkkänä sen, että monet elävät koko elämänsä tyytyen “ihan kivaan” seksielämään siksi, että syvempi seksuaalisuutensa tutkiminen näyttäytyy ahdistavana ja pelottavana.

Upeita harppauksia on tullut otettua myös oman musikaalisuuteni saralla. Olen aina pitänyt itseäni hyvin epämusikaalisena ihmisenä, täysin sävel-, rytmi- ja laulutaidottomana. Vuodesta 2012 olen ottanut pieniä korjausaskelia laulamalla kuorossa (sellaisessa, johon pääsevät myös täysin laulutaidottomat), mutta jonkinlainen musikaalinen läpimurto on tapahtunut vasta tämän vuoden puolella. Olen yhtäkkiä löytänyt lähipiireistäni valtavan määrän ihmisiä jotka laulavat, soittavat bändeissä, tekevät konemusiikkia tai räppäävät. Paitsi että yleinen ymmärrykseni musiikista on kasvanut valtavasti, olen myös uskaltautunut kastamaan varpaani freestyle-räpin maailmaan, ja se vasta viihdyttävää onkin ollut!

Myös terveyteen on tullut panostettua sikäli, että alkoholin käyttö on loppunut lähes kokonaan. Tämä ei ollut missään vaiheessa tavoitteena, sillä toisinaan juominen on aika kivaa puhaa, mutta oikeastaan puoleen vuoteen en ole kokenut juomiseen minkäänlaista vetoa. Muutaman kerran tullut otettua, mutta ilman sen kummempia fiiliksiä. Uskon tämän pohjaavan siihen, että Espanjassa vietettynä aikana tuli otettua huomattavasti tavallista enemmän, alkoholi siellä kun oli lähes tai kokonaan ilmaista. Nyt ollaan sitten ilman ja aika hyvältä tuntuu.

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia on tämän vuoden aikana löydetty lähes täydellinen pelottomuus rahan suhteen. Eri syistä (joista lisää tuonnempana) olen vastoin tahtoani viettänyt useita kuukausia lähes täysin rahattomana. “Lähes täysin” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että rahaa on ollut juuri ja juuri ruokaan, toisinaan ei siihenkään. Tämä on pakottanut oppimaan asioita, kuten avun vastaanottamista ja dyykkaamista, mutta ennen kaikkea pelottomuutta rahattomuuden suhteen. Vuosi sitten ajatus rahattomuudesta olisi ahdistanut, mutta nyt voin kokemuksesta sanoa, että eipä siinä mitään pelättävää ole. Nälkään täällä ei kukaan kuole, eikä kadulle joudu, ellei taustalla ole jo vähän muitakin ongelmia.

Kermaperseisyys ei ole ikinä kuulunut synteihini, mutta aiemmin olen kuitenkin pitänyt huolen ainakin jonkinlaisen elintason olemassaolosta. Nyt olen onneksi päässyt näkemään, että aivan peruselintasollakin pärjää loistavasti. Länsimaisessa sivistysvaltiossa asuminen oli ilmeisesti päässyt vääristämään näkemyksiäni, mutta nyt olen valmis myöntämään, että olihan niissä kaikenlaisten hippi-downshiftaajien puheissa kovastikin järkeä.

Sosiaalisuus ja ihmissuhteet

Toinen suuri teema menneenä vuonna oli sosiaalisuus ja sen kehittäminen. Tällä en tarkoita sitä, että halusin olla sosiaalisempi, pikemminkin päinvastoin. Viime vuosina minulla on ollut paljon kavereita ja seuraa. Ongelmaksi koin sen, että useimmat kaverit olivat “ihan kivoja”, kun itse olisin toivonut elämääni syviä ja suorastaan tajunnanräjäyttäviä ihmissuhteita. Tämä voi toki näyttäytyä aivan turhana kitisemisenä sellaisen ihmisen mielessä, jolla ei ole edes niitä “ihan kivoja” kavereita. Koen tämän kuitenkin niin, että jos olen sen verran onnekas, että minulla on mahdollisuus valita “ihan kivan” ja “todella kivan” välillä, haluan tämän mahdollisuuden käyttää. Ihmissuhteet ovat elämän tärkeimpiä asioita, joten mieluusti panostan niiden laatuun.

Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty. Päätös vähentää ajanviettoa “ihan kivojen” kanssa ja etsiä ympärilleen “todella kivoja” ihmisiä saattaisi olla haastava kotimaassakin, mutta Espanjassa asuminen toi siihen omat kiemuransa. Tapasin puolen vuoden aikana tasan yhden ihmisen, jota pystyin kutsumaan sydänystäväksi. Tämäkin suhde jatkui aktiivisena vain kolme kuukautta, jonka jälkeen hänen oli palattava omaan kotimaahansa. Kolme kuukautta päädyin siis viettämään lähes yksin, muutamia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Viihdyn hyvin yksinkin, mutta ei se täydellisen miellyttävääkään ollut.

Pilvet hälvenivät ja taivas syttyi aivan häikäisevään valoloistoon Suomeen paluuni yhteydessä. Tarvitsin uuden asunnon ja sattumalta sellaiseksi valikoitui jokin, mikä ulospäin näytti perinteiseltä hippi-puutalokommuunilta. Tiedättehän, sellainen missä eletään sellaisella “halaillaan ja kierrätetään ja kasvatetaan rastoja”-meiningillä.

Todellisuus sen sijaan paljastui joksikin aivan tajunnanräjäyttäväksi. Vaikka meininkimme onkin hieman hippimäistä, täällä tehdään myös tiukkaa bisnestä. Jokaisella asukkaalla on konkreettisia projekteja ja yrityksiä, jokainen on innostunut tehokkaasta itsensä kehittämisestä, kenenkään puheet maailmanparannuksesta eivät jää sellaisen perinteisen ”puhun, mutten tee”-lätinän tasolle. Jokainen kommuunin jäsenistä on jollain tavoin huomattavasti keskimääräistä rohkeampi ja maailmalle avoimempi, jokaisella on kykyjä ja ominaisuuksia, joihin ei törmää aivan joka päivä. Täällä vaihdetaan ideoita, annetaan tiukkaa palautetta, kehutaan ja rohkaistaan, autetaan toisten projekteissa, kehitetään itseään ja muita. Lähes jokainen täällä vietetty päivä tuntuu siltä, kuin olisi osallistunut jonkinlaiseen itsensä kehittämisen seminaariin.

Tällaisessa piirissä oman kasvun ja kehittymisen vauhti on joinakin viikkoina ja kuukausina päätähuimaava. Itseään ja huonoja puoliaan täällä ei pääse täysin pakoon edes niin halutessaan. Joinakin hetkinä tämä voi olla jopa raskasta, mutta itselleni, joka arvostan kasvua yli kaiken, tämä on parasta mitä voi tapahtua. Voin kuitenkin hyvin nähdä, että jonkun muun tyyppisellä ihmiselle tämä olisi paratiisin sijaan jonkinlainen maanpäällinen helvetti.

Tällaisessa piirissä on ollut helppoa panostaa yhteen tämän vuoden teemoista, aitona olemiseen. Vuoden alussa päätin, että kaikenlainen kiiltokuvien maalailu saa riittää. Haluan olla ihmisten seurassa sitä, mitä oikeasti olen, en mikään hiottu ja kaunisteltu versio itsestäni. Tämä onkin ollut yksi vuoden suurimmista onnistumisista, ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan olla oma, aito itseni.

Entäpäs muunlaiset ihmissuhteet? Miten meni tämä vuosi noin niin kuin romanttisen olemassaolon kannalta?

Alkuvuosi Espanjassa oli tämän suhteen lievästi ankeaa aikaa. Tapailin paria kivaa tyttöä, mutta kielimuurin ja kulttuurierojen vuoksi nämä suhteet olivat juurikin tasoa “ihan kiva”, mitään järjettömän suurta syvyyttä ei niissä saavutettu.

Suomeen palatessa olinkin yksinäisyydessäni kovin innostunut: vihdoinkin saisin romanttisen elämäni käynnistymään! Tätä edesauttoi se, että kaikilla muilla kotini asukeilla oli kaikenlaisia tyttö- ja poikaystäviä paikalla pyörimässä ja kuten jokainen ehkä tietää, yksinäisenä ei muiden meininkien katselu oikein täysillä nappaa.

Toiminnan ihmisenä en oikein usko perseellään istumiseen vaan oman kohtalonsa luomiseen: rekisteröidyin nettideittisivustoille, flirttailin ystävieni ystäville ja sovin deittejä sen kuin kerkesin. Näin jälkikäteen ajateltuna vauhti oli ehkä vähän turhankin kova, sillä joihinkin päiviin sisältyi jopa kahdet treffit. Hektisyydestä huolimatta tämä vaihe oli myös huikea: Oli upeaa tavata aivan hämmästyttävän ihania ihmisiä ensimmäistä kertaa elämässään niin, että uskalsin olla aito oma itseni. Kun nämä ihmiset lisäksi pitivät siitä, mitä oikeasti olen, oli loppukesän ja syksyn tunnelma mahtavaa. Ja vaivannäkö muuten kannatti, vierelle näyttää eksyneen hyvinkin upea ihminen, jonka kanssa kulkeminen on tuntunut todella oikealta!

(Ja koska joku kuitenkin ottaa nokkiinsa tuosta monideittailun mainitsemisesta, tietäköön, etten missään vaiheessa pimittänyt keneltäkään tietoa siitä, että toistaiseksi tapailen myös muita, mikä oli kaikille siinä vaiheessa täysin OK ja päti suurelta osin myös heihin itseensä.)

Yrittäjyys

Ehkä vuoden mielenkiintoisin teema itselleni on yrittäjyys. Opiskeluni on päättymässä ja vuoden alusta olen ensimmäistä kertaa elämässäni aidosti kokoaikainen yrittäjä. Yritykseni Rohkeuskoulu vaikuttaa tässä vaiheessa varsin lupaavalta ja innostusta sen toimintaa kohtaa on löytynyt niin itseltä kuin asiakkailtakin. Suunnitelmat ovat suuria ja into voimakasta, upeaa katsoa, miten tässä tulee käymään!

Koulun päättyminen

Tietynlaisen pisteen elämänvaiheelle laittaa opiskelujeni päätyminen. Virallisesti valmistun vasta ensi vuonna, mutta opinnot ovat kaikki jo suoritettuna. Fiilis on lievästi haikea, kuten aina yhden elämänvaiheen päättyessä. Opiskelu on ollut melkoista vuoristorataa: Olen nauttinut käsittämättömän paljon sen joistakin puolista ja aidosti inhonnut toisia. Tätä kaikkea tulen avaamaan tulevassa kirjoituksessa, jossa paneudun opiskelukokemuksiini yksityiskohtaisesti.

Eeppinen tavoitelista

Valtavasti iloa elämääni on tuonut ns. eeppinen tavoitelista, josta kirjoitin aiemmin täällä. Nykyisin lista on kasvanut valtaviin mittoihin ja sen tehtävien suorittaminen on ollut valtavan tyydyttävää. Suosittelen kaikille!

Mastermind-ryhmä

Valtavan paljon hyötyä on ollut myös Mastermind-ryhmästämme, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä. Itsensä kehittämisen ja kasvun kannalta aivan erityisen upea käytäntö ovat olleet harrastamamme uhkasakot. Homma menee siis niin, että sitoudun johonkin haasteeseen, esimerkiksi kuukauden kestävään herkkulakkoon ja jos epäonnistun, maksan jokaiselle ryhmän jäsenelle vaikka 100 euroa. Sakko asetetaan aina niin kivuliaaksi, että oikeastaan ainoa todellinen vaihtoehto on onnistuminen. Tässä myös mitataan sitä, kuinka tosissaan joku on muutoksen suhteen. Suosittelen.

Mikä meni huonosti?

Mikä tänä vuonna ei mennyt oikein nappiin? Minkä olisi voinut hoitaa paremmin? Mihin en ole täysin tyytyväinen?

Tämä lista on onneksi lyhyt, mutta sisältää kuitenkin pari huomionarvoista asiaa.

Koen jonkinlaista tyytymättömyyttä Espanja-aikani johdosta. Olin huomattavasti epäaktiivisempi ja saamattomampi kuin olisin voinut olla. En viitsinyt opetella kieltä kunnolla, en viitsinyt kauheasti tutustua Madridiin, en viitsinyt nähdä kauheasti ihmisiä enkä muutenkaan ottanut irti edes puolia siitä, mitä olisin voinut. Toki minulla oli varsin mukavaa tästä huolimatta, mutta lievä kaihertava fiilis tästä kaikesta jäi. On toki ymmärrettävää, että uuteen maahan asettumisessa menee aikansa, mutta tiedostan, että olisin pystynyt paljon parempaankin.

Toinen vähän ikävämpi asia oli huonosti tehty investointi, jonka vuoksi ajauduin kaksi kertaa vuoden aikana todelliseen rahattomuuteen. Olen kirjoittaut tästä tapauksesta yksityiskohtaisemmin esimerkiksi täällä (Tuo kirjoitus koski ensimmäistä lyhyttä rahattomuusjaksoa). Mikä tämä typerä investointi sitten oli?

Kun muutin Espanjaan, laitoin Suomen asuntoni vuokralle, varsin luotettavalta vaikuttavalle kaverille. Arviointikykyni on ilmeisesti huono, sillä kyseinen kaveri alkoi jättää vuokransa systemaattisesti maksamatta. Kyse ei ollut siitä, että tyyppi olisi ollut täysi mulkku, vaan ilmeisesti siitä, että hän oli täysin kyvytön tekemään ja käyttämään rahaa. Oman taloutensa lisäksi solmuun siis meni myös oma talouteni. Sittemmin tilanne on kääntynyt kuitenkin omalla kohdallani voitoksi. Haastoin tyypin oikeuteen ja voitin. Nyt kaverin ulosotoista tihkuu rahaa tililleni säännöllisin väliajoin. Koska oma talouteni on jo palautunut kuntoon, ovat nämä rahat miellyttävää bonusta.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli kuitenkin ilmeisen onnistunut, kun edes jossain määrin kadun vain näitä kahta asiaa, eivätkä nekään enää nouse mieleen kuin äärimmäisen harvoin. Ei huono!

Tavoitteita vuodelle 2015

Mitä kaikkea kaavailen seuraavalle vuodelle?

Rohkeuskoulu

Lempilapseni Rohkeuskoulu on toki yks päällimmäisistä asioista mielessäni. Kuten ylempänä totesin, suunnitelmat ovat suuria, mutta vaativat hyvin pitkäaikaista panostamista. Meininki tulee kuitenkin joka tapauksessa olemaan hyvää, mielekästä tulee olemaan niin oma työmme kuin asiakkaidenkin kokemukset, joten tervetuloa mukaan ;) Olemme avoimia myös hyödylliselle yhteistyölle, joten ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Erityisesti kiinnostaa esimerkiksi työnhakijoiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa työskentely, joten jos tiedät sellaisesta, olen äärimmäisen kiinnostunut oppimaan lisää.

Puhetaidot ja julkinen puhuminen

Taitosetti, johon haluan erityisesti paneutua on esiintyminen ja puhuminen. Esiintymisiä ja kaikenlaisia luentoja näyttää sattuvan kohdalleni yhä useammin, joten taitojen kehittäminen on todellakin paikallaan. Huono puhuja en ole nytkään, varsinkaan suomalaisella mittapuulla, täällä kun puhetaidoksi kutsutaan jo varovaisia, insinöörimäisiä powerpoint-sulkeisia. Opittavaa on kuitenkin vielä valtavasti ja siihen aion panostaa.

Tietoiset ihmissuhteet

Olen oikeastaan koko elämäni suhtautunut ihmissuhteisiin sellaisena “tässähän nämä kaiken muun ohessa pyörivät”-asioina. Olen kuitenkin välimatkan päästä ihaillut kovasti niitä, jotka tekevät paljon tietoisia panostuksia ihmissuhteissaan: Yllätyksiä, pieniä eleitä, sellaista. En oikein tiedä osaanko, mutta taidan yrittää!

Avoimuus kokemuksille

Aion jatkaa ja entisestään vauhdittaa haluani asioiden kokeiluun. Tämä on vähän tällainen kliseinen “elämässä pitää tehdä kaikkea siistiä”-juttu, mutta eihän siitä oikein pääse yli, että elämä tuntuu ainakin minusta rikkaammalta, kun sen täyttää kaikella mielenkiintoisella. Olen elänyt valtaosan elämästäni niin kovasti jarrutellen (lähinnä sen rohkeudenpuutteen vuoksi), että nyt onkin jo aika hieman herätellä itseäni.

Elämäkin tulee joskus kääntymään illaksi ja uskon, että silloin muistelen mieluummin kaikkea koettua. Kokemuksia, ei esineitä, on lausahdus joka viehättää minua kovin.

Sinun vuorosi. Miltä oma vuotesi näytti? Entä millaisia tavoitteita sinulla on seuraavalle vuodelle?

2015

(Visited 240 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment