Moi! Tänään blogissa on vuorossa vieraskynäily Marika Vepsäläiseltä. Marika on valmentaja, joka järjestää valmennuksia ja tuottaa sisältöjä herkille, erityisherkille ja herkkyydestään kiinnostuneille ihmisille, joilla on tapana vetää toisten tunteista ja tarpeista huolehtiminen överiksi oman hyvinvointinsa kustannuksella. Päästetään sen pidemmittä puheitta Marika ääneen :)
—
“Aina minulle käy näin” – Miten voit tiedostaa rajoittavan tarinasi ja päästää siitä irti
Olet varmaan kuullut sanonnan “story of my life” tai “aina minulle käy näin”? Lausahdus pääsee suusta, kun taas kerran tapahtuu jotain epämiellyttävää, jonka olemme kokeneet aikaisemminkin.
Kun samat tapahtumat toistuvat elämässämme tarpeeksi monta kertaa, sanontaan liittyy usein pettymyksen, harmituksen ja vihaisuuden lisäksi myös epäuskoista huvitusta. Ihan oikeastiko mulle taas käy näin? Miten tämä on mahdollista?
Oma toistuva kuvioni, joka on saanut minussa aikaan tuon reaktion, menee jotakuinkin seuraavasti:
Jo lapsesta asti minulla on ollut hommat hallussa, olipa kyse sitten koulunkäynnistä, työstä tai ihmissuhteista. Otan ryhmässä, hankkeissa tai suhteissa usein vastuunkantajan roolin, jossa huolehdin äärimmäisyyksiin asti sekä omasta että muiden osuudesta. Olen herkkä, joten aistin, mitä muut haluavat ja mikä heitä vaivaa ja otan heidän huolensa helposti omakseni. Koska olen lisäksi täysillä tekevää tyyppiä, annan juttuihin kaikkeni.
Samalla tunnen kuitenkin toistuvasti jääväni jotain vaille. Minusta tuntuu, että vaikka huolehdin jatkuvasti muista, en itse saa takaisin sitä, mitä tarvitsen ja haluan. Päädyn kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, jossa koen olevani pettynyt ja riittämätön. Mietin ihmisten kyvyttömyyttä ottaa huomioon minun ja ylipäänsä toisten tunteita. Suren, miksi minä ja panostukseni eivät taaskaan kelvanneet ja tuoneet toivomaani tulosta.
Olen ristinyt tämän toistuvan kokemukseni överiempatiaksi. Överiempaattiset aistivat voimakkaasti toisten tunteita ja tarpeita ja ottavat niitä kantaakseen oman hyvinvointinsa ja itsestään huolehtimisen kustannuksella.
Minun tarinani on kuitenkin vain yksi monien joukossa. Jokaisella meistä on – tai on ollut – elämässään toistuvia haastavia tilanteita. Kerromme usein paikastamme maailmassa näiden tilanteiden kautta ja samaistumme vahvasti toistemme kertomuksiin, kun ne ovat lähellä omiamme.
“Aina minua käytetään hyväksi.” “Miehet/naiset, joita rakastan, kohtelevat minua näin.” “Olen vääränlainen enkä sovi porukkaan.” “Olen riittävä vain silloin, kun muut huomioivat minua.” “En minä voi saada mitään niin hyvää.” “Nolaan itseni kuitenkin, parempi olla yrittämättä.” “Koska kaikille ei riitä, otan tämän millä keinolla tahansa.” Ja niin edelleen.
Nämä ja monet muut rajoittavat ajatukset luuppaavaat päässämme vuosia ilman, että edes tiedostamme niitä. Ne jumittavat meidät toistuvaan ahdistukseen, lamaannukseen, pelkoon ja häpeään. Näissä tietyissä tarinoissa olemme kelvottomia, riittämättömiä ja sopimattomia hyväksyntään ja rakkauteen.
Joskus kelvottomuustarinamme on piilotettu hämäävästi loistavan ulkokuoren, materiaalisen menestyksen tavoittelun, suorittamisen, kiireen, pätemisentarpeen ja sädekehän havittelun taakse.
Toisinaan ne näkyvät taas kykyjemme vähättelynä, pelokkuutena tarttua tilaisuuksiin, epäonnistumisen välttelynä, marttyyriutena, miellyttämisentarpeena ja toisten odotusten täyttämisenä oman hyvinvointimme kustannuksella.
Mikä sinun rajoittava tarinasi on ja miten voit vapautua siitä ihmissuhteidesi avulla?
Rajoittavat tarinat itsestämme pitävät meidät ja elämämme pienempinä kuin mitä oikeasti olemme. Tuskastuminen, jota tunnemme, kun kohtaamme saman haasteen yhä uudestaan, kertoo, että mittamme on tulossa täyteen. On aika kasvaa haasteitamme suuremmiksi.
Sen sijaan, että sanomme “aina minulle käy näin” ja jätämme asian siihen, meidän on myös mahdollista kysyä “miksi minulle käy näin kerta toisensa jälkeen?”. Jotta näissä tilanteissa voi aloittaa kahleidensa riisumisen, on itseään ja omia tarinoitaan hyvä tutkia hieman syvemmin.
Yksi keino päästä perille siitä, minkälaisia rajoittavia tarinoita kerrot itsestäsi, on tarkastella ihmissuhteitasi. Koska me ihmiset tarvitsemme ja haluamme toisiamme, meitä usein herätellään näkemään omat rajoitteemme suhteidemme kautta.
Tätä tapahtuu suhteissa eri ihmisiin elämän kaikilla alueilla. Erityisen opettavia voivat olla suhteet, joissa tunnemme yhteyttä ja fyysistä vetoa henkilöön, jonka tapa katsoa itseään ja maailmaa poikkeaa paljon omastamme.
Kun henkilö vetää meitä voimakkaasti puoleensa, ajattelemme, että nyt vihdoin on meidän aikamme kokea, miltä ehdoton hyväksyntä ja rakkaus tuntuvat. Euforia iskee, askel kevenee ja perhoset lentelevät.
Hämmentävää kyllä, vahvojen rakkauden tuntemusten lisäksi meissä voi pian nousta pintaan myös voimakkaita negatiivisia ja pelon tunteita, jotka saavat meidät kyseenalaistamaan koko suhteen. Reagoimme tilanteeseen vaistomaisesti yleensä syyttämällä hankalista tunteistamme toista osapuolta ja taistelemalla tai pakenemalla.
On muitakin vaihtoehtoja. Yksi on pysähtyä ja katsoa, mitä tämä tilanne yrittää kertoa minulle minusta itsestäni. Kun syvimmät pelkomme tulevat päivänvaloon, ne on myös mahdollista kohdata. Ja mitä enemmän meillä on suhteessa menetettävää, sitä kovemmin pelkäämme. Tästä syystä näissä suhteissa piilee merkittävä mahdollisuus huomata, minkälaisten rajoittavien, pelkoon perustuvien tarinoiden varaan olemme elämäämme rakentaneet.
Mikäli ajattelemme, että tämä ihminen on meidän ainoa mahdollisuuteemme kokea, miltä rakkaus tuntuu, pelissä on paljon. Rakastamamme henkilön erilainen ymmärrys siitä, miten maailmassa on parasta toimia, voi myös horjuttaa omia käsityksiämme rankasti. Koko se “totuus”, jota itsestämme ja maailmasta tarinoillamme kerromme, natisee liitoksistaan. Se todellakin pelottaa.
Jotta pääsemme eteenpäin, voimme kysyä itseltämme seuraavia kysymyksiä:
1) Miksi minussa nousee välillä niin voimakkaita negatiivisia ja pelokkaita tunteita, kun olen tämän ihmisen seurassa?
2) Miksi hänen tapansa katsoa jotain asiaa tai toimia jossain tilanteessa ärsyttää minua niin paljon?
3) Mitä se kertoo minulle omasta tavastani katsoa tuota asiaa?
4) Mikä uskomus, mikä tarina minun näkemykseni takana on?
5) Rajoitanko tuolla tarinalla itseäni olemasta tai tekemästä jotain?
6) Ajattelenko, että ihmisen – minun – täytyy olla tietynlainen kelvatakseni töihin, suhteisiin, yhteiskuntaan, elämään, rakkauteen?
7) Pelkäänkö, että jos olen jotain muuta, minua ei halua kukaan?
Vaikka rajoittavimmat tarinamme tulevat usein esiin aikuisiän pari- ja muissa suhteissa, niiden juuret ovat lapsuudessamme.
Otamme ne tiedostamattamme mukaamme edellisiltä sukupolvilta, jotka kertovat meille omia rajoittavia tarinoitaan sekä puheillaan että käytöksellään. Kuten: “Miten sinä kuvittelet kaiken tuon voivasi tehdä? En minäkään onnistunut. En usko, että kannattaa. Tee fiksuja ratkaisuja.”
Tätä perinnöllisyyden osaa tutkitaan myös tieteellisesti epigenetiikassa. Siinä tarkastellaan, miten ulkopuoliset ja ympäristölliset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten solumme tulkitsevat dna:ssamme olevaa tietoa ja miten nämä muutokset voivat periytyä sukupolvelta toiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kokemamme traumaattiset tekijät ja asiat jättävät jälkensä solujemme ja dna:mme väliseen viestintään ja voivat siten siirtyä eteenpäin myös fyysisen perimämme kautta.
Hyvä uutinen on se, että meitä ei ole tehty pelkästään rajoitteista. Ja se, että eläminen isommin ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi entistä kovemmin tavoitella kallista autoa, hulppeaa taloa, miljoonia pankkitilillä ja loistokasta uraa jossain arvostetussa ammatissa. Se voi sisältää näitäkin.
Suurempi sinä on kuitenkin ennemminkin tyyppi, jonka kokemus elämästä ei enää perustu hallitsevasti siihen tarinaan, että hän ei kelpaa tai hänessä on jotain perustavanlaatuista vikaa. Hänen suuruuteensa juontaa jostain aidommasta olemisesta, joka on sinussa – ja meissä kaikissa – rajoittavien tarinoiden takana.
Isompaan elämään astuminen vaatii rohkeutta. Rohkeutta tiedostaa, että olen kertonut itsestäni rajoittavaa tarinaa ja kohdata siihen liittyvä tuska, tyhjyys ja kusetetuksi tulemisen tunne. Ja myöntää, että en todellakaan voi jättää omaa rakastetuksi tulemistani vain muiden käsiin, vaan minun täytyy kohdella myös itse itseäni rakastavasti ja hyväksyen.
Kaikki me kuljemme täällä ympäriinsä erilaisten rajoittavien tarinoidemme kanssa. Kun luovumme niistä, meistä voi tulla esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kiitollisia siitä, että ovat viimein tajunneet olla hyviä itselleen. Ihmisistä, joiden elämää ei enää määritä vanhentunut tarina siitä, miksi minulle aina käy näin.
Olet niin paljon enemmän kuin rajoittava tarinasi. Miten voit tästä eteenpäin kertoa sen toisin?
—
Marika Vepsäläinen on valmentaja, joka järjestää valmennuksia ja tuottaa sisältöjä herkille, erityisherkille ja herkkyydestään kiinnostuneille ihmisille, joilla on tapana vetää toisten tunteista ja tarpeista huolehtiminen överiksi oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Marikan ja hänen valmennuskumppaninsa Noora Korpin seuraava ryhmävalmennus pidetään 11.6. ja sen aiheena on:
Herkkä ja vahva – Miten voit lopettaa itsesi ylikuormittamisen ja tehdä herkkyydestä voimasi ihmissuhteissasi
Jos aistit herkästi toisten tunteita ja tarpeita ja koet, että sinun on jatkuvasti vastattava niihin, että saisit ihmissuhteesi toimimaan, tämä valmennus on sinua varten.
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täältä:
https://herkkajavahva.fi/ryhmavalmennus/
Herkkä ja vahva Facebookissa:
https://www.facebook.com/herkkajavahva/
https://www.facebook.com/events/526766417507611/
Ota yhteyttä: info@herkkajavahva.fi
—
Kiitos Marika, aihe on tärkeä! En itse todennäköisesti ole oikein millään tasolla erityisherkkä, mutta käväisin siitä huolimatta Nooran ja Marikan kurssilla ja oli kuulkaa hyvä meininki. Vaikken ollut aivan kohderyhmää, sain silti erityisesti kirjoitusharjoituksista hyvinkin oleellisia oivalluksia, joista on jo nyt ollut ihan hyvää hyötyä elämässäni. Eli täältäkin päin vahvat suositukset :)
