Terveyden ja hyvinvoinnin suorittaminen tuntuu olevan suosittua. Hyvinvointikeskustelua leimaa usein tietty mustavalkoisuus ja ääripäistäminen.
Olet joko hyvinvoiva, täysin terveytensä ehdoilla elävä askeetikko tai laiska sohvaperuna. Välimaastoon ei usein osata tai haluta nähdä.
Kärjistäen:
Mielikuva hyvinvoinnista kiinnostuneesta ihmisestä on usein roskaruoasta ja päihteistä kieltäytyvä, salaatteja ja viherpirtelöitä puputtava, hyvinvointirannekkeeseen pukeutuva, kehontoimintojaan mittaileva ja ultramaratooniin treenaava suorittaja.
Tämä mielikuva on todella karkoittava. Moni olisi kiinnostunut voimaan paremmin, mutta tuollainen äärimmäinen hyvinvointi-lifestyle vetää harvoja puoleensa. Pikemminkin päinvastoin. Harva jaksaa tai haluaa olla kireäpipoinen suorittaja.
Onneksi hyvinvointi ei sulje elämän iloja pois. Roskaruoasta, päihteistä ja pehmeästä sohvasta saa ja usein kannattaakin nauttia. Se ilahduttaa, motivoi ja tasapainottaa. Voit olla hyvinvoiva olematta samalla kiukkukireä suorittaja.
(Toisaalta roskaruoasta, päihteistä ja pehmeästä sohvasta kieltäytymisenkään ei tarvitse tarkoittaa, että ihminen on kiukkukireä suorittaja, sillä osa ihmisistä ei näytä aidostikaan kaipaavan elämäänsä näitä asioita.)
Kunhan merkittävät hyvinvoinnin osa-alueet, kuten unen, ravinnon ja liikunnan hoitaa edes riittävän hyvin, jää paljon tilaa myös elämästä nautiskeluun.
Pienet sille!
Rakkaudella,
Jevgeni
