Sanat “menestyminen” sekä “menestys” saavat monet ärsyyntymään. Miksi näin on?
Kun joitain vuosia sitten (armon vuonna 2014) vietin kommuuni-elämää, viihdytin itseäni toistuvasti sellaisella tavalla, joka oli minusta hulvattoman hauska, mutta kämppisteni ja kavereideni mielestä valtavan ärsyttävä. Viljelin puheessani jatkuvasti sanoja menestys ja menestyminen.
En tehnyt tätä siksi, että olisin ollut itse erityisen menestyksennälkäinen pyrkyri, sillä olin tuolloinkin ihan yhtä löysä ja kunnianhimoton kaveri kuin nykyäänkin. Minusta vain oli hauskaa ärsyttää muita, sillä jostakin syystä nuo kaksi sanaa saivat monet näkemään punaista.
Kommuunikämppisteni ja samassa porukassa pyörivien ihmisten kohdalla syy tähän oli selvä. He olivat lähes poikkeuksetta vasemmistolaisia, boheemia elämää eläviä nykyhippejä, taiteilijanalkuja ja aktivisteja. Hippien ajatusmaailmassa “menestyminen” taas omaa hyvin kielteisen klangin. Se yhdistetään esimerkiksi kokoomuslaisuuteen, muiden polkemiseen, tunnekylmyyteen sekä yritysmaailmaan, joka ei välitä pienen ihmisen ihmisoikeuksista.
Minusta tuo oli niin tarkoituksenhakuinen ja yksipuolinen tulkinta “menestymisestä”, että otin siitä kaiken ilon irti. Saatoin esimerkiksi aamulla patsastella yhteiseen keittiöön aamupalalle ja ilmoittaa kovaan ääneen, että “Tänään muuten MENESTYTÄÄN, EIKS JE!?”. Iltapalalla taas kerroin kaikille, millä tavoin olin tänäänkin menestynyt.
Toinen suosikkiliikkeeni oli Cheekin musiikin soittaminen olohuoneessamme, sillä Cheek oli tuolloin pinnalla ja hippipiireissä monet vihasivat häntä tuhannen auringon voimalla. Syynä oli ilmeisesti se, että Cheekkiin yhdistettiin juurikin sellainen vähän eltaantunut, perinteinen menestyskuvasto, joka koostui rahasta, hienoista autoista, kalliista kelloista ja kauniista naisista. Harvalla hipillä tuntui olevan varsinaisesti mitään hänen musiikkia vastaan, mutta tuo tuollainen menestyminen ärsytti valtavasti.
Hauska havainto oli se, että samanlainen suhde tähän menestys -sanaan tuntuu löytyvän myös monelta ihmiseltä hippipiirien ulkopuolelta. Ja mitä ilmeisimmin pitkälti samasta syystä. Menestyminen yhdistetään rahaan, korkeaan asemaan, valtaan sekä itsekkyyteen. Nämä taas ovat kaikki asioita, joista keskimääräinen, tavallinen kaduntallaaja ei pidä (tai ei ainakaan myönnä pitävänsä).
Minusta tuollainen tulkinta on vähän turhan yksipuolinen. Ymmärrän toki, että perinteisessä mielessä menestyminen on juurikin tuota ja siinä mielessä yhdyn tähän hippien menestyskritiikkiin. Kyllä ihminen voi mielestäni menestyä monella muullakin tavalla kuin haalimalla itselleen rahaa, statusta ja valtaa.
Miten itse näen menestymisen?
Itse suhtaudun menestymiseen melko joustavasti. Ensinnäkin ajattelen, että jokainen ihminen itse määrittää sen, mitä menestys tarkoittaa juuri hänelle.
Esimerkiksi itse koen olevani menestynyt, vaikka minulla ei ole oikeastaan mitään niistä perinteisistä menestykseen liitettävistä mittareista, eli rahaa, valtaa tai korkeaa asemaa työelämässä. Olen kuitenkin terve, onnellinen ja hyvinvoiva. Minulla on ystäviä, minulla on upea parisuhde, minulla on perhe ja kivoja harrastuksia. Sanalla sanoen, elämä on mukavaa ja nautinnollista. Tämä jos jokin on mielestäni elämässä menestymistä.
Seuraava voi kuulostaa ällöltä pehmoilulta, mutta ajattelen myös, että menestyminen ei määritä kenenkään arvoa ihmisenä. Koen olevani arvokas ihminen, vaikka minulta ei löydy ranteesta Rolexia, autotallistani hienoa Ferraria tai tililtä viisinumeroista rahasummaa.
Tuo viimeisin kappale on mielestäni tärkeä, sillä luulen, että monia nämä menestyspuheet ärsyttävät juuri siksi, että menestyminen nähdään jonkinlaisena ihmisarvon mittarina, johon suhteellisen harva pystyy edes yltämään. Ja onhan se tietenkin ärsyttävää, jos ei saa olla arvokas, koska ei ole päässyt elämässään “muita korkeammalle”.
Ihan inhimillisiä ajatuksia nämä kai ovat, ainakin toivottavasti. Eivät nämä tosin estä minua edelleenkin viljelemästä menestyspuhetta hippikavereideni seurassa. En malta olla viihdyttämättä itseäni muiden kapeakatseisuuden kustannuksella.
Menestyminen on nastaa.
Rakkaudella,
Jevgeni
