Sosiaalinen media ja mielenterveys: Kuukausi ilman Facebookia -kokeilun tulokset

ilman facebookia

Kuinka koet sosiaalisen median, kuten Facebookin tai Twitterin käytön vaikuttavan elämääsi? Tekeekö se sinulle enemmän hyvää, vai huonoa? Onko elämässäsi enemmän hyviä vai huonoja tunteita niiden ansiosta?

Sain juuri päätökseen oman ”kuukausi ilman Facebookia” -kokeilun. Sen tarkoituksena oli testata, millainen ero omassa mielenterveydessäni ja stressitasoissani olisi silloin, kun en käytä Facebookia verrattuna siihen, kun käytän sitä hyvin aktiivisesti. Motivaatio tähän kokeiluun syntyi kahdesta syystä:

Ensimmäinen oli se, että olen viimeisen n. 3 vuoden aikana huomannut usean kerran, kuinka FB:n käyttö tuntuu välillä hieman turhan stressaavalta. Lopullisena lähtölaukauksena taas toimi se, kun lueskelin sosiaalisen median käytön ja mielenterveysongelmien yhteyttä käsitteleviä tutkimuksia ja huomasin, että suurempi osa niistä puoltaa jopa enemmän sosiaalisen median käytön haitallisia, kuin myönteisiä puolia. Oli siis aika tehdä oma kokeilu.

Tässä tekstissä avaan verrattain yksityiskohtaisesti tämän kokeilun tuloksia. Teksti on pitkä ja jos aihe ei kiinnosta, tätä ei kannata lukea. Jos kuitenkin koet, että sosiaalisen median käyttö hieman verottaa sinunkin mielenterveyttäsi, tämä kannattaa katsoa läpi, sillä jaan tässä myös useita tapoja parantaa omaa sosiaalisen median käyttökokemustaan.

Koska jokainen meistä käyttää sosiaalista mediaa hieman eri tavoin, avaan seuraavaksi tarkemmin omaa lähtötilannettani:

Ensinnäkin, kun sanon ”kuukausi ilman Facebookia”, en tarkoita, että olisin lopettanut Facebookin käytön sataprosenttisesti. FB on nykyään erottamaton osa työtäni ja kommunikoin sen avulla mm. kollegoitteni sekä yhteistyökumppaneitteni kanssa. En ole myöskään mustavalkoisten ”joko/tai”-päätösten fani, joten en halunnut ottaa tähänkään kaikki tai ei mitään -tyylistä lähestymistä ja lopettaa käyttöä kokonaan. Sen sijaan koin järkevänä löytää järkevä tasapaino: maksimoida FB:n hyödyt ja minimoida haitat.

Käytännössä siis siirryin hyvin aktiivisesta, päivittäin Facebookkia moneen asian ja useaan otteeseen käyttävästä ihmisestä tyypiksi, joka hoitaa sen kautta vain ne pakollisimmat asiat ja nekin omaan tahtiini, sen sijaan, että toimisin puolipakotettuna muiden siellä olevien ihmisten tahdissa.

Tiivistäen sanoisin näin: kokeilun tarkoituksena oli löytää aiempaa parempi tapa käyttää sosiaalista mediaa ja nauttia sen hyvistä puolista. Tähän some on alunperin tarkoitettukin. Helpottamaan, ei vaikeuttamaan elämäämme.

(Todellisuudessa kokeilu eri vaiheineen kesti myös pidempään kuin kuukauden, mutta vasta kuluneen kuukauden aikana sain kaikki muuttujat pysymään sellaisina, että uskallan vetää niistä johtopäätöksiä.)

Kokeilustani seurasi sekä todella hyviä, että lievästi huonoja asioita. Näin siinä kävi:

1. Informaatiotulvan aiheuttaman stressin vähentyminen

Yksi syistä, miksi halusin vähentää FB:n käyttöä oli se, etten malta olla hukuttautumatta sen tarjoileman informaatiotulvan alle. Olen vähän sellainen ihminen, että minua kiinnostaa tutustua vähän kaikkiin aiheisiin, keskustella vähän kaikesta ja lukea vähän kaikesta. Ja tämähän onnistuu, kun lähes 1500 FB-ystävää sekä yli 50 seuraamani sivua ja sisällöntuottajaa jakavat päivittäin loputtomasti kiinnostavaa sisältöä ja linkkejä.

Tästä kiinnostavan informaation loputtomasta määrästä seurasi se, että minulla oli jatkuvasti selaimeni osoitepalkissa 10-20 lukemista ja katsomista odottavaa välilehteä auki, mikä tuntui stressaavalta. Koin niiden luovan sellaista kiireen ja ”sotkuisuuden” tunnetta, hieman samankaltaista kuin se, jota tunnen asuntoni ollessa sotkuinen.

Somen mielenkiintoisen sisällön paljoudesta johtui myös se, että esimerkiksi bussissa tai junassa matkustaessani päädyin selaamaan aina mieluummin Facea kuin esim. lukemaan kirjoja, joista kuitenkin loppupeleissä pidän eniten. ”Nopea ja kiinnostava” informaatio oli vain liian kova kilpailija perinteisille kirjoille. Samasta syystä sellainen rentouttava ikkunoista katselu ja ympärillä tapahtuvan elämän huomioiminen typistyi minimiin, sillä olin jatkuvasti naama kiinni ruudussa (tai pahimmillaan useammassa!).

Kokeiluni myötä onnistuin poistamaan tämän ongelman. Koska en voinut työni vuoksi poistaa facebookkia kokonaan, otin informaatiotulvan haltuun usealla eri tasolla, sillä yksi tai kaksi tasoa eivät vielä riittäneet.

Ensin kokeilin vähentää radikaalisti naamakirjani uutissyötteeseen tulevan informaation määrää. N. 1500 Facebook-kaveristani  n. 1100:lta ”estin” heidän sisältönsä näkymisen minun syötteessäni. Käytännössä siis blokkasin useimmat kaverini. Tämä ei todellakaan ollut henkilökohtaista, vaan halusin juurikin katsoa, säilyisikö mielenrauhani paremmin, jos näytölläni olisi vähemmän informaatiota paljon pienemmältä määrältä ihmisiä. Jätin ”sallituksi” n. 400 lähimmältä kaveriltani ja ystävältäni tulevan sisällön.

Tämä ei oikeastaan auttanut yhtään. Koska lähimmät ystäväni ja tuttavani ovat pääasiassa sellaista asioista kiinnostunutta väkeä, jotka opiskelevat kaikkea jännää, joilla on kiinnostavaa asiaa ja jotka aktiivisesti pyrkivät parantamaan maailmaa, ei informaatiotulva yhtään helpottanut. Uutissyötteeni oli yhä jatkuvasti täynnä kaikkea mielenkiintoista luettavaa.

Seuraava askel oli koko uutissyötteen blokkaaminen tietokoneeltani. Kirjoitin Googleen taikasanat ”remove facebook newsfeed from facebook” eli suomeksi ”poista uutissyöte facebookista”. Löysin selaimeen asennettavan koodinpätkän, joka estää uutissyötettä latautumasta, mutta sallii FB:n muun toiminnan. Tästä olikin iloa: Kun uutissyöte ei enää näkynyt, kuluttamani informaation määrä pieneni heti hieman, mutta pystyin silti käyttämään muita itselleni tärkeitä toimintoja. Myös työtehoni kasvoi, kun en vähä väliä ollut kurkkimassa, mitä naamakirjassa on viimeisen 10 minuutin aikana tapahtunut…!

Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä uutissyöte toimi edelleen kännykälläni. Ja ai että vilkuilin sitä usein! Työnteon lomassa, kavereiden kanssa olessani, julkisilla matkustaessani, aamulla herätessä ja iltaisin nukkumaan mennessä… Ei hyvä! Erityisesti tämän koin aiheuttavan minulle stressiä: olin hukkua jatkuvaan informaatiotulvaan.

Poistin siis Facebook-sovelluksen myös kännykästäni, mutta jätin kyllä Facebook Messengerin, eli viestisovelluksen, jotta voin edelleen tsättäilä kollegoitteni ja ystävieni kanssa. Sovelluksen poistaminen on tehnyt rehellisesti todella hyvää: olen enemmän ”läsnä” enkä vilkuile kännykkää niin usein. Koen myös vähemmän stressiä ja ehkä jopa vähemmän väsymystä, kun en enää rasita jatkuvasti itseäni 10 minuutin välein uudella informaatiolla.

Tältä osin kokeilu kannatti ja elämäni parani. Voin suositella tätä omasta puolestani muillekin.

2. Sosiaalisen konfliktin ja sen näkemisen väheneminen

Toinen syy siihen, miksi halusin vähentää Facebookin käyttöä, on sen sisältämän sosiaalisen konfliktin määrä. Tällä tarkoitan siis ihmisten välistä riitelyä, kärhämöintiä, nokittelua ja muutenkin huonolaatuista kommunikaatiota.

En voi sanoa olevani kovinkaan herkkänahkainen tai törmääväni konfliktiin omassa (sähköisessä) elämässäni, mutta muiden konflikteja päädyin Facessa jatkuvasti todistamaan. Tämä vaivasi minua paitsi itse sisällön takia, myös siksi, että koin sen laskevan ”ihmiskuvaani” jatkuvasti. Olen vähän sellainen idealistinen maailmanparantajakaveri, josta on mukava ajatella, että ihmiset ovat keskimäärin hyviä ja viisaita tyyppejä, jotka haluavat toisillensa hyvää. Tämän mielikuvan säilyttäminen on kuitenkin ihan rehellisesti sanottuna todella vaikeaa, kun katsoo, kuinka epäystävällisisesti, ilkeästi ja ahdistavasti ihmiset usein netissä toisiaan kohtaan käyttäytyvät.

Yksi syy siihen, miksi näen sosiaalista konfliktia Facebookissa niin paljon, on se, millaisia aiheita olen päätynyt seuraamaan. Kiinnostuksenkohteitani ovat esimerkiksi mielenterveysasiat (masennus, yksinäisyys, sosiaalidynamiikka, ahdistuneisuushäiriöt), tasa-arvoasiat (feminismi ym.) sekä kaikenlainen maailmanparantaminen (sosiaaliset ongelmat, ympäristöasiat, kasvissyönti ym.). Ja voi pojat ja tytöt ja kaikki muutkin: Näiden aiheiden ympärillä käy naamakirjassa usein sellainen hemmetin riitely ja tappelu ja kränääminen, ettei ole tosikaan.

Oman tasonsa tähän riitelykränäämiseen tuo se, ettei se ole pelkästään sellaista ”huonoa riitelyä” joka voitaisiin sääntöjen avulla kitkeä pois, vaan tietty konflikti ikään kuin kuuluu kyseisten aiheiden käsittelyyn. Esimerkiksi mielenterveys- tai tasa-arvoaiheissa ei voi hyvällä tahdolla vaatia, että esimerkiksi aiemmin elämässään syvästi traumatisoitunut ihminen osaisi kommunikoida kaikissa tilanteissa kiltisti ja kohteliaasti, vaan tällaisen ihmisen esim. hyökkäävä kommunikaatio kuuluu ikään kuin kestää. Käytännössä konfliktia ei voi näistä aiheista lukiessa välttää, sillä se kuuluu näihin aiheisiin hyvin syvästi.

Koska itse kuitenkin koin jatkuvan konfliktin näkemisen raskaana, päätin tehdä asialle jotain. Edellisessä kohdassa mainittu uutissyötteen estäminen vähensi satunnaisten riitojen näkymistä. Lopetin myös keskusteluihin osallistumisen ja pääasiassa myös omien keskustelujen aloittamisen. Tämän tein siksi, että erityisen pahalta aina tuntui, kun usein aloittamiini keskusteluihin tuli muita kavereitani tappelemaan keskenään, usein vieläpä aivan vähäpätöisistä aiheista. Hemmetin kiusallista ja ikävääkin, kun ottaa huomioon, että nämä henkilöt saattavat joskus tulevaisuudessa tavata toisensa myös oikeassa elämässä.

Päätös pääasiassa lopettaa omien keskustelujen aloittaminen vaikutti mielenterveyteeni myönteisesti myös siten, että se vähensi sellaisen ”keskeneräisyyden” tunnetta arjessani. Tarkoitan sitä tunnetta, joka seuraa mukana, kun tiedän, että minulla on netissä kesken yksi tai useampi keskustelu, johon on saattanut tulla uusia kiinnostavia tai tärkeitä kommentteja, joita en ole vielä päässyt katsomaan.

Erosin myös useimmista ”ryhmistä”, joita seurasin. Vähensin niiden määrää n. alkuperäisestä 40:stä alle kymmeneen. Tällä oli valtavan hyvä vaikutus fiiliksiini. Kiitos, mutta ei enää jatkuvaa tappelujen lukemista minun elämääni, olkoot niiden lukeminen kuinka opettavaista tahansa.

Kaiken kaikkiaan koen konfliktin määrän vähentyneen elämässäni huikeasti. Tämä on tehnyt hyvää ja voin suositella tätä muillekin.

3. Sosiaalisen syyllisyyden tunteen lisääntyminen

Seuraavaksi päästäänkin ensimmäiseen ongelmaan, jonka FB-lakkoni aiheutti. Se nimittäin lisäsi selkeästi tuntemaani, elämäni ihmissuhteisiin liittyvää syyllisyydentuntoa.

Kun poistin käytöstä uutissyötteet, poistui minulta käytännössä kyky lyhyesti kommentoida, peukuttaa ja laittaa sydämiä tuttavieni ja kavereitteni päivityksiin.Kun ottaa huomioon, että minulla on paljon kavereita ja tuttavia, joita en muutoin usein tapaa, mutta joista kuitenkin pidän kovasti ja joiden elämässä mielelläni oisin läsnä edes näin digitaalisesti, tämä tuntui ikävältä. Jos en enää laita heidän päivityksiinä peukkuja ja sydämiä, ”katoanko” heidän elämästään? Unohdunko, koska en enää vilku heidän uutissyötteissään?

Ehkä tämä on vähän tällainen nykyaikaista ylireagointia, mutten usko, että se on vain sitä. Olen saanut tämän kokeilun aikana ainakin kolmelta kaveriltani ihmettelyä, kun en ole hetkeen kommentoinut ja tykännyt heidän päivityksistään, joihin he olivat arvelleet ainakin minun käyvän kommentoimassa. Näyttää siis siltä, että ainakin jotkut ovat huomanneet ”poissaoloni”.

Toinen syy, mikä on lisännyt kokemaani syyllisyyden tunnetta on se, että olen jo pidemmän aikaa harjoitellut hitaampaa viesteihin vastaamista. Saan tällä hetkellä päivittäin keskimäärin viestejä ja yhteydenottoja n. 10 ihmiseltä: työviestejä, viestejä kavereilta, viestejä tähän blogiini tai teksteihini liittyen ym. Tavallaan kyseessä on positiivinen ongelma, koska on mukavaa, että ihmiset arvostavat ja ovat yhteydessä. Viestit ovat myös oikeastaan pelkästään myönteisiä ja kannustavia.

Ongelma se kuitenkin on, että joka päivä viestejä kertyy paljon. Pyrin kyllä vastaamaan kaikkiin, mutta niitä on sen verran, että jos vastailisin niihin heti, saisin olla vähän väliä tekemässä sitä. Siksi olen määrännyt itselleni 2-3 kertaa viikossa tunnin siihen, että vastaan kerralla niin moneen, kuin tuossa ajassa ehdin. On kuitenkin osoittautunut, että tuokaan aika ei tunnu riittävän siihen, että yleensä ehtisi vastailla kaikkeen. Erityisesti haasteita aiheutuu viesteistä, joihin ei ole soveliasta vastata lyhyesti ja viesteistä, joista seuraa erilaisia lisähommia (jonkin tarkistaminen, jonkin tekeminen…). Usein siis käy niin, että jonkun viesti saattaa odottaa vastausta parin päivän sijaan useammankin päivän, jotkut harvat vähemmän kiireelliset viestit taas saattavat roikkua viikkojakin.

Tällainen ”vastausten panttaaminen” tuntuu ikävältä ja tulee syyllinen olo siitä, etten vastaile lähes mihinkään heti. En toisaalta pidä perusteltunakaan sitä, että kukaan voisi vaatia minulta sitä, että päivystän päivittäin somessa ja vastailen viesteihin, mutta vaikka tämän tiedostaa, tuntuu silti ikävältä pitää ihmisiä edes pienessä odotuksessa.

Toivon kuitenkin, että totun tähän vielä ajan kanssa, sillä tiedän, että tarve vastata viesteihin jatkuvasti vain lisää elämässä olevaa stressiä. Tällä hetkellä tämä kuitenkin tuntuu tilanteelta, jossa ”häviän”, riippumatta siitä, kummin päin toimin.

4. Työtehon lisääntyminen

Yksi parhaimmista tämän kokeilun seurauksista on se, että työtehoni on lisääntynyt selkeästi, useammastakin syystä:

  1. Koska informaatiotulvaa on vähemmän, kulutan vähemmän energiaa kaikenlaisen informaation käsittelyyn ja siitä ressailuun ja ahdistumiseen (varsinkin, kun valtaosa aiheista, joita seuraan, ovat henkisesti aika raskaita). Näin voimia ja keskittymiskykyä jää enemmän työntekoon, urheiluun ja muuhun tärkeään käytettäväksi.
  2. Koska keskeyttelen työtäni paljon vähemmän kuin ennen, eli en esim. vilkuile Facea 10 minuutin välein, saan työpäiväni aikana enemmän tehtyä.
  3. Koska keskeytyksiä tulee vähemmän, pysyn kerralla aina pidempään keskittyneenä yhteen asiaan, on kokemani ”pieni arkistressi” vähentynyt hieman, kun en ole jatkuvasti sellaisen ”liian nopean” mielentilan kourissa. Hidastaminen ja keskittyminen yhteen asiaan kerralla on tuntunut todella terapeuttiselta.

Jos työtehon ja mielenrauhan lisääminen houkuttelee, suosittelen kyllä somen vähentämistä.

5. Parisuhteen ja ystävyyssuhteiden laatuajan paraneminen (!)

Tiedät varmaan sen tunteen, kun ystävä tai puoliso tai oikeastaan kuka tahansa räplää kännykkäänsä samalla, kun yrität jutella hänelle? Olen pyrkinyt olemaan välittämättä siitä, sillä olen kokenut sen vähän sellaiseksi nykyäaikaan kuuluvaksi ilmiöksi, mutta myönnetään silti: on se ihan helvetin ärsyttävää ja jollain tasolla asiatonta toimintaa.

En halua olla sellainen raskas ”huomiota vaativa” kaveri, mutta kyllä se tuntuu epämiellyttävältä, kun joku (varsinkin joku, jonka tiedän putkiaivoiseksi, yhteen asiaan kerrallaan keskittyjäksi) tuijottaa kännykkäänsä varsinkaan jonkin monimutkaisemman keskustelun aikana.

Olen valitettavasti itsekin syyllistynyt tähän vuosien aikana lukemattomia kertoja. Erityisesti olen tykännyt ”nopeasti vilkaista facea”. En kuitenkaan halua sellaista enää harrastaa ja siksi tämä kuukausi ilman Facebookia -kokeilu oli hyvä sauma myös tästä ikävästä tavasta eroon hankkiutumiseen. Vein tämän jopa pidemmällä ja lakkasin vastaamasta muihin kuin huipputärkeisiin puheluihin silloin, kun olen jonkun seurassa. Soitan takaisin sitten, kun olen jälleen yksin.

Keskustelimme tästä paljon myös tyttöystäväni kanssa, joka hänkin oli kova puhelinräpläilijä. Päädyimme molemmat opettelemaan tästä eroon ja se on selvästi parantanut yhdessä vietetyn ajan laatua. Kuitenkin myös niissä tapauksissa, joissa olen vaikkapa jonkun ystäväni seurassa ja hän räplää puhelinta, mutta minä en, tunnen enemmän mielenrauhaa kuin ennen, sillä pystyn olemaan tilanteessa enemmän ”läsnä” kuin ennen olisin kyennyt.

Tästä tavasta on ollut siis aivan selkeää ja välitöntä iloa ja suosittelenkin sitä varauksetta. Toivon myös, että puhelimeen tuijottelu ihmisten kanssa keskustelun aikana muuttuu kulttuurissamme jossain vaiheessa myös yleisten käytössääntöjen tasolla asiaksi, jota opimme välttämään.

Uusi tapani käyttää Facebookia

Koen, että tämä kokeilu on auttanut minua löytämään jos ei ihan täydellistä, niin paljon entistä paremman tavan käyttää Facea. Tätä se käytännössä tarkoittaa omalla kohdallani:

  • Ei uutissyötettä käytössä, ainoastaan Facebookin muut toiminnot
  • Pidän yhteyttä kavereihin, kollegoihin, työnantajiin ym. FB-chätin kautta, mutta vastaan viesteihin vain 2.4 kertaa viikossa sille varattuina aikoina.
  • Seuraan aktiivisesti vain paria ”ryhmää” ja kommentoin muiden kirjoituksia vain harvakseltaan.
  • Omia keskusteluja aloitan vain harvakseltaan, mutta jaan säännöllisesti linkkejä, joille haluan lisää näkyvyyttä tai joiden uskon voivan olla muille hyödyksi (esim. omat tekstini, mielenkiintoiset ja inspiroivat uutiset ym.). Näiden alle syntyvään keskusteluun osallistun silloin, kun siihen riittää voimia.

Tämä tuntuu ainakin tällä hetkellä ihan hyvältä paketilta, nyt elän ja katson, mihin suuntaan tämä kehittyy.

Millainen suhde sinulla on sosiaaliseen mediaan?

Jos peilaat omaa sosiaalisen median käyttöäsi tätä kirjoitusta vasten, mitä huomaat? Tunnistatko samoja haasteita, vai onko sinun somenkäyttösi ollut stressin ja mielenterveyden kannalta täysin ongelmatonta? Vai huomaatko ehkä joitain haasteita, joita en maininnut? Millaisia haasteita? Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kommentteja, sillä tämä tuntuu olevan nykypäivänä yhä oleellisemmaksi käyvä aihe, josta ei kuitenkaan ole vielä kovin paljoa tietoa saatavilla.

Kaikkea hyvää, sometelkaa vastuullisesti ;).

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 1 times, 1 visits today)

2 Comments

  • Mira

    Reply Reply 11.10.2017

    Tosi mielenkiintoinen teksti ja sellaisella syvemmällä tasolla, jota ei usein tätä aihetta sivuavissa jutuissa näe.

    Itse olen pohtinut paljon koko Facen hylkäämistä, koska se on niin paha aikavaras ja ihan huomaamatta. Vähentäminen onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin.

    Ongelmaksi koen sen, että kuulun muutamaankin ryhmään, joista tulee ihan tosielämää koskevaa infoa, kuten vapaita harrastusaikoja, talkoita jne. Sitä tietoa en haluaisi sivuuttaa. Kenties tuo syötteen poisto voisi auttaa, jolloin tosiaan voisi itse hakea kaipaamansa tiedon silloin, kun se itselle parhaiten sopii.

    Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä ja hyvää syksyä!

    • Jevgeni

      Reply Reply 13.10.2017

      Kiitos ja samoin :)!

      Joo, toi tosielämän info hoituu oikeastikin facen kautta usein paljon helpommin, kuin mitään muuta tietä. Siksi en itsekään halua tuolta oikeasti kokonaan pois. Syötteen poisto oli tässä ehdottomasti se isoin juttu, mutta muutenkin sellainen selkeä ”sääntöjen selventäminen” itselleen oli merkityksellinen. Eli sen sijaan että koittaisin silleen epämääräisellä tasolla ”vähän vähentää käyttöä” kuten ennen tein (huonolla menestyksellä), niin ihan silleen kirjoitin itselleni, että mitä tuolla voi ja mitä ei voi tehdä. Vähän tönkkö tapa ehkä ohjata itseään, mutta usein sellainen mustavalkoinen ”joo/ei”-lähestyminen helpottaa oman käytöksen rajoittamista :o

Leave A Response

* Denotes Required Field