Väsynyt olemus voi vaikuttaa ihmisen suosioon deittailussa ja vaikeuttaa seuran saamista.
Aluksi vähän taustaa aiheen takaa:
Asiantuntijuuteni liittyy sosiaalisiin taitoihin ja sosiaalisuuden haasteisiin. Työskentelen ihmisten kanssa, joilla on haasteita sosiaalisessa elämässään esimerkiksi ujouden, ahdistuneisuuden tai pieleen menneen sosialisaatioprosessin vuoksi. Minulla ei ollut koskaan aikomustakaan alkaa deittailun asiantuntijaksi tai “deittivalmentajaksi”. Sellaiseksikin kuitenkin päädyin.
Vuosien mittaan huomasin, että asiakkaikseni hakeutuvat ihmiset kaipaavat apua nimenomaan deittailuunsa. Monilla on haasteita esimerkiksi treffeillä pärjäämisessä sekä kumppanin löytämisessä. Mielestäni kaikkein kiinnostavin tähän liittyvä asiakasryhmä on ollut seuraava:
Ihan tavallisen oloiset, kaikein puolin kunnolliset tyypit, jotka eivät kuitenkaan yrityksistään huolimatta saa seuraa. Siis sellaiset tyypit, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla riittävän haluttua treffiseuraa. Tyypit, joiden luulisi kelpaavan kumppaneiksi, mutta joita ei syystä tai toisesta sellaisiksi kelpuuteta.
Näissä henkilöissä on vaikeaa nähdä päällepäin sen suurempia vikoja, jotka voisivat tällaista aiheuttaa. He ovat riittävän hyvännäköisiä, he osaavat jutella, heillä on työpaikka, he ovat mukavia ja muutenkin heillä menee ihan hyvin. Yleensä ei ole yhtäkään selvää syytä, miksi he eivät menesty deittimarkkinoilla.
Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut tunnistamaan muutamia ominaisuuksia, jotka esiintyvät tällaisilla henkilöillä varsin toistuvasti.
Jotkin näistä ominaisuuksista ovat melko selkeitä. Esimerkiksi miespuolisten henkilöiden kohdalla hyvin toistuva ominaisuus, jossa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta joka kuitenkin hankaloittaa deittailua, on tietynlainen liiallinen pehmeys ja alistuvuus. Rumasti sanottuna kyse on hieman nössöhköistä tossukoista.
Moni muu ominaisuus on kuitenkin paljon hienovaraisempi, minkä vuoksi ne jäävät helposti havaitsematta. Kun niitä ei tajuta, ei myöskään voida tehdä mitään niiden kielteiselle vaikutukselle. Tänään haluan kirjoittaa yhdestä tällaisesta ominaisuudesta.
Se on jo otsikossa mainittu voimaton ja väsynyt olemus.
Miksi voimaton ja väsynyt olemus vaikeuttaa pariutumista?
Mitä vikaa vösymyksessä muka on? Kaikkihan me olemme tuon tuostakin aika väsyneitä. Varsinkin näin aikuisena elämä ei tunnu paljoa muuta olevankaan kuin väsymyksen kanssa kamppailua. Pariutumisessa voimaton ja väsynyt olemus kuitenkin vaikuttaa. Jotta tätä vaikutusta voisi ymmärtää, on käännyttävä evoluutiopsykologian puolelle.
Niin ihmis- kuin eläinmaailmassakin parinvalinta tapahtuu suurilta osin lisääntymiskelpoisuuden (eng. reproductive fitness) perusteella.
Tämä on tuttua tavaraa Avarasta luonnosta. Kosiotilanteissa eläimet (tyypillisimmin urokset) kilvoittelevat naaraiden suosiosta erilaisin keinoin. Hirvet mittelevät voimiaan puskemalla, paratiisilinnut esittelevät tanssissaan värikkäitä höyheniään ja niin edelleen.
Kilvoittelun tarkoitus on osoittaa oma geneettinen ylivertaisuutensa kilpakumppaneihin nähden. Tässä esimerkiksi pärjääminen puskukilpailussa tai erityisen kirkkaat höyhenet ja voimallinen tanssi osoittavat, että kyseiseltä yksilöltä löytyy terveyttä. Terveys taas on osoitus geenien laadusta. Terveen yksilön kanssa saa todennäköisemmin terveitä ja selviytymiskykyisiä jälkeläisiä.
Tässä astuu peliin meidän aiheemme eli väsyneisyys. Jos eläin tai ihminen on jatkuvasti ja selvästi väsyneen ja voimattoman oloinen, se voi kieliä esimerkiksi kehon tai mielen sairaudesta. Tämä tyypillisesti laskee kyseisen yksilön kelpoisuutta potentiaalisen kumppaninsa silmissä.
Tämän havaitseminen ei myöskään aina vaadi tietoista ajattelua. Meidän ei tarvitse käydä tietoisesti läpi ajatusketjua “toi tyyppi on tosi väsyneen oloinen, eli se ei ehkä siksi ole kovin lupaava kumppaniehdokas koska se on varmaan sairas”. Havaitsemme väsyneen olemuksen, vaikka emme tietoisesti pysähtyisikään sitä ajattelemaan. Siten se voi vahingoittaa mahdollisuuksiamme kumppanin löytämisessä.
Väsynyt olemus on ymmärrettävää, mutta sitä ei tule ainakaan korostaa
Kuten ylempänä mainitaan, on väsymys sinänsä varsin ymmärrettävää ja inhimillistä. Harvan elämä on helppoa, joten on ihan selvää, että olemme usein silmin nähden väsyneitä. Monella ihmisellä on kuitenkin lisäksi tapoja, joilla he (itsekin sitä tajuamattaan) korostavat omaa väsymystään.
Selkein näistä ovat puheenaiheet. Moni ihminen tykkää jostain syystä valitella väsymystään toistuvasti ääneen. “Oijoi voivoi kun tänäänkin taas väsyttää. Aijai kun ramaisee…” Näin tehdessään ihminen vetää potentiaalisen kumppaninsa huomion omaan väsyneisyyteensä ja ikään kuin korostaa sitä. Näin väsyneisyys ei ainakaan jää toiselta huomaamatta.
Toinen vastaava tapa on väsymystä korostavien äännähdysten päästely: hohhoijakkaa… Huuooh.
Myös lysähtänyt olemus, lerpahtelevat silmänluomet sekä laiska ja voimaton liikkumisen tapa voivat luoda väsyneen mielikuvan. Siksi ryhdin pitäminen suorana, silmien pitäminen riittävän auki sekä riittävän energinen tapa liikkua voivat olla tärkeitä.
Sama pätee myös puhumisen tapaan. Osa ihmisistä on tuttunut puhumaan siten, kuin olisi vajoamassa minuutin kuluttua uneen. Puhe on korostuneen hidasta ja laahaavaa. Itseilmaisusta puuttuu pontevuus.
Kaatuuko deittailu väsyneeseen olemukseen?
Onko väsynyt olemus lopulta kuitenkaan niiiin merkittävä asia, että muutoin hyvin alkanut tutustuminen kaatuisi siihen?
Oman arvioni mukaan yleensä ei. Ihminen on kokonaisuus ja hänessä voi olla riittävän monia myönteisiä ominaisuuksia. Tällöin väsynyt olemus on vain yksi mahdollinen miinus useiden plussien joukossa.
Tilanne kuitenkin muuttuu, jos miinuksia ja plussia on suurin piirtein yhtä paljon. Tällöin yksittäinenkin lisämiinus saattaa kääntää toisen osapuolen arvion meistä kielteisen puolelle. On parempi, jos tämän ylimääräisen miinuksen voisi välttää. Tästä syystä treffeille mentäessä on tärkeää olla levännyt ja hyvissä voimissaan.
Jos olemus taas on väsynyt ihan kaikissa elämän tilanteissa, kannattaa asian korjaamiselle suoda aikaa ja vaivaa. Väsynyt ja voimaton olemus ei nimittäin vaikuta pelkästään deittailuun, vaan sillä voi olla vaikutuksia myös esimerkiksi työnhaussa. Työnantaja palkkaa lähtökohtaisesti mieluummin energisen ja aikaansaavan oloisen työntekijän, jonka päällä ei leiju vetelyyden sädekehää.
Luonnollisestikaan aina tämä ei ole mahdollista, sillä tilaamme voivat vaikuttaa myös monet meistä osin riippumattomat ilmiöt: sairaudet, masentuneisuus ja niin edelleen. Tällaisessa tilanteessa voi tuntua kohtuuttomalta vaatia itseltään energistä ja pontevaa olemusta.
Rakkaudella,
Jevgeni
